Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
ei mitenkään kamalat treffit mutta mielenkiintoiset.
minä pyysin baarissa tapaamani miehen kahville/kaljalle parikymppisenä. vaihdettiin numeroita ja laitoin tekstarin hänelle
treffeille saapui aika kulahtaneen ja krapulaisen oloinen nuori mies verkkareissa ja maiharissa, mikäs siinä
juotiin olutta ja mies oli hiljaa. lopulta hän sai sanotuksi " olen narkkari!"
sehän mukavaa ja vastasin "mä olen hoitioallala hoitajana!"
treffit olivat aika hiljaiset ja semikiusalliset, tuli olo ettei mies pitänyt kovin minusta. lopuksi hän kuitenkin ehdotti että haluaisi maalata minut "ateljeessaan"
treffit loppuivat ekaan olueeseen ja hyvästelimme. miehestä tuli myöhemmin ihan lahjakas kuvataitelija ja on toivottavasti saanut päihdetilanteensa kuntoon. nyt vaan "hymyilyttää" tuo että narkkari ja hoitsu yhdessä, mitähän siitäkin ois tullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käynyt treffeillä. Tapasin ekan poikaystävän, kun olin 14 ja seurusteltiin 1,5 vuotta heti ekan diskokohtaamisen jälkeen. Toinen poikaystävä löytyi teatterikerhosta lukion ekalla viikolla. Ei meilläkään mitään treffejä ollut vaan suoraan alettiin seurustelemaan. Saman pojan kanssa muutettiin yhdessä ekaan yhteiseen asuntoon, kun lähdin opiskelemaan lukion jälkeen. Kolme vuotta asuttiin yhdessä ja erottiin. Nykyisen mieheni tapasin ravintolassa/yökerhossa v. 1998 ja silloinkin seurustelu alkoi heti. Itse asiassa hän muutti minun luokseni, kun oli tunnettu 4 vkoa. Ei olla tähän päivään mennessä käyty treffeillä. 3 yhteistä lasta. Pitäisi varmaan alkaa käydä, että saisi kokemuksia.
Aika surkeelta kuullostaa, jos ette oo miehes kanssa käyny kertaakaan treffeillä 22 vuoden aikana.
Säälin sua.
Hauska ajatus, että os säälittävää jos ei ole käynyt treffeillä. Mä olen käynyt treffeillä viimeksi 16-vuotiaana. Nyt ikää on 40v. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä viimeiset 20v. Se 16-20 ikävuosina tuli seurusteltua muutaman tyypin kanssa, mutta ei käyty treffeillä. Tavattiin kavereiden kautta ja tutustuttiin samoissa porukoissa pyöriessä, ei treffeillä.
Mieheni kanssa ei käydä treffeillä. Käydään kyllä leffoissa ja syömässä sun muuta, mutta ei ne mitään treffejä ole. En itse koe, että minua olisi tarpeen sääliä treffien puutteen takia. Ennemmin olen tyytyväinen siihen, ettei ole tarvinut treffailla. Mutta mikä nyt kenellekin on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
en ole koskaan käynyt
m36
Lähdetäänkö treffeille?
t.simpsakka N45
mä voin tarjota Sulle kahvit kahvilassa ;-)
Onhan noita..
Monet jutelleet exästään ja verranneet mua niihin, tai jotain mitä kerron itsestäni tai tykkään jostakin niin exät tykänny samoista asioista jne.
Monet puhuneet vain itsestään.. ei kiitos.
Eräällä tyypillä oli aivan karsea flunssa ja kurlasi koko ajan räkää sisäänpäin.. siis aivan järkyttävä tyyppi muutenkin..! Oli ollut portsarina jollain hallikeikoilla niin kehuskeli että millä kaikilla keikoilla on tätä ihmeellistä työtä tehnyt xD
Kohtalokas ilta kirjoitti:
Itsellä yksi deittailu ja tapaaminen yhden sattumalta tapaamani miehen kanssa päättyi seitsemän vuotta sitten yhden yön kestävään vankeuteen miehen asunnossa ja hyväksikäyttöön.
Siitä jäi koko elämän kestävät arvet ja traumat.
Tosin se mies kuoli, joten en tiedä, kannattaako sitä kokemiani asioita enää edes vatvoa.
Tuosta viestistä on jo parisen vuotta mutta kyllä tuollainen asia kannattaa mielestäni kunnolla käydä läpi vaikka terapeutin kanssa ja sitten jättää taakseen - sekä oppia ettei sattumatuttavuuksien matkaan kannata heti lähteä vaikka miten mukaviltakin vaikuttaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ajattelen naisena, että ensitreffit sovitaan AINA julkiselle paikalle varmuuden vuoksi. ei minnekään yksityisasunnolle tai muualle. jos ei tunneta entuudestaan niin tavataan kaupungilla tai kylän keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffiseurasta ei valittamista, mutta ravintola pisti parastaan treffien pilaamiseksi. Mun annos: riisi raakaa, vuohenjuusto palanut mustaksi pohjasta, kana kuminen ja kastike kylmää. Treffiseuran annos oli perfetto. Olisivat tarjonneet minulle ilmaisen jäätelöpallon hyvitykseksi siitä että ruoka oli syömäkelvotonta. Jos ei olisi olleet ensitreffit, olisin sanonut että kiitos vaan, mutta mieluummin en maksa tästä setistä mitään. Yritin silti vaikuttaa ulospäin sovittelevammalta.
Kokonaisen jäätelöpallon? Tuo on jotain aivan käsittämätöntä miten hyvitykset halutaan suorittaa. Ensin asiakas maksaa ravintolan hinnaston mukaan annoksen, joka voi olla mitä tahansa 10-30 euron välillä, lautaselle puklautetaan jotain mikä näyttää jo kertaalleen syödyltä, ja kuvitellaan että 3 euron arvoinen jäätelö riittää korvaukseksi?
Mä oletan, että annos on palautettu keittiöön, sieltä on toimitettu kunnollinen annos asiakkaalle ja sen lisäksi hyvitetään tuolla jätskipallolla. Pliis älkää viekö mun uskoa suomalaiseen ravintolabisnekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin exää jouluostoksilla ja tarjoiduin viemään joulukuusen hänen kotiinsa. Siitä yöstä sain tippurin.
Tämä oli ketjun paras kertomus tähän mennessä.
Menin sovituille treffeille ,hän myös. Kaupunki oli vain väärä, välimatkaa satakunta kilometriä. Ei ollut vielä kännyköitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Mielenkiintoista lukea näitä vastauksia. Naiset ensin haukkuvat kaverisi sosiopaatiksi, sen jälkeen sinut että sinulla on sosiopaatteja kavereita, ja lopuksi sinut siitä ettet ole samanlainen sosiopaatti. Loistavaa.
Tämäpä juuri.
Kaveri haukutaan sosiopaatiksi, ja sitten kirjoittajaa haukutaan että tietenkään et saa naisia kun et osaa peliä samalla tavalla.
Ja perään vakkari "ujo ei ole herasmies"-jutut. Eli ujo mies kuitenkin haluaisi sikailla muttei uskalla, eli koska kaikki miehet ovat sikoja (aina tekemässä yleistyksiä naisista...hyi), kannattaa ottaa se sytyttävä sika eli pelimies.
Mitä tästä voimme oppia? Kannattaisi vain olla se sytyttävä sosiopaatti-sika.
Ei kannata. Ole oma itsesi jos ihmissuhteen haluat. Kaveriasi ei haluta kuin yöksi. Hän on ihmisdildo. Itseasiassa tämä ystäväsi on tyhmä, ilmainen mieshuåra.
Niinpä ja toiset miehet ihailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin treffien ajan KAIKEN miehestä, kertoi ja kehui mitä omistaa, autot ja veneet ja kuntolaitteet, mitä syö ja juo, mistä ostaa sukkansa ja paitansa, eikä kysynyt koko illan aikana yhtään ainoaa asiaa minusta. En vieläkään tajua, miten kestin tuon, ehkä olin vain utelias kokemaan, miten joku voi olla niin täynnä itseään. Luuli varmaan olevansa unelmiensa treffeillä. Viestitteli perään muutaman kerran, halusi tavata, mutta ei saanut minulta vastakaikua. Ihmettelee varmaan vieläkin, miksei, kun oli omasta mielestään maailman upein tyyppi.
Sinäkään et siis kysellyt mieheltä, kun kertoi omatoimisesti. Ehkäpä sinunkin olisi pitänyt sitten vaan kertoa omista jutuistasi, eikä odotaa jotain haastattelupalvelua.
Höpöhöpö, kuka jaksaa tollaista tyyppiä , joka puhuu vaan itsestään ! Kyllä normali ihminen osaa kumpaakin: puhua ja kuunnella, olla kiinnostunut toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin paikallisessa pizzeriassa ja tyttö heti ovella sanoi, että "ollaankin vain kavereita". Oli samalla kyllä parhaimmat treffit meikäpojalle, syötiin silti pizzat ja juteltiin mukavia.
Tapasimme Rustan, eli sellaisen köyhän miehen Ikean kahvilassa josta tuli mieleen lähinnä työmaaruokala. Miehen ehdotus kun asuimme kumpikin lähellä mutta olin tehnyt selväksi että ekat treffit julkiselle paikalle. Mies oli ihan ok, ei komea eikä ruma. Juotiin kahvit ja mies kysyi tulenko hänen kanssaan Rustaan ostamaan ison tontun tyttärelleen joka on kipeä. Ihana idea mutta toteutus ei sillä joka tontussa oli jotain vikaa ja mies veti tontturaivarit. Kun oikea viimein löytyi aloimme kävellä asuntojamme kohti ja liikennevaloissa mies sitten aloitti mankumisen että tulisin kuitenkin hänen luokseen "pötköttämään" ja veisimme myöhemmin yhdessä tontun tyttärelle . Kun en suostunut yllätyssuuteli niin että hampaat kalahti yhteen ja paineli kiukkuisena tiehensä tonttu kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mango kirjoitti:
Tapasimme Rustan, eli sellaisen köyhän miehen Ikean kahvilassa josta tuli mieleen lähinnä työmaaruokala. Miehen ehdotus kun asuimme kumpikin lähellä mutta olin tehnyt selväksi että ekat treffit julkiselle paikalle. Mies oli ihan ok, ei komea eikä ruma. Juotiin kahvit ja mies kysyi tulenko hänen kanssaan Rustaan ostamaan ison tontun tyttärelleen joka on kipeä. Ihana idea mutta toteutus ei sillä joka tontussa oli jotain vikaa ja mies veti tontturaivarit. Kun oikea viimein löytyi aloimme kävellä asuntojamme kohti ja liikennevaloissa mies sitten aloitti mankumisen että tulisin kuitenkin hänen luokseen "pötköttämään" ja veisimme myöhemmin yhdessä tontun tyttärelle . Kun en suostunut yllätyssuuteli niin että hampaat kalahti yhteen ja paineli kiukkuisena tiehensä tonttu kainalossa.
Repesin tälle mielikuvalle täysin. Voihan tonttu!
Nainen oli vähintään 30 kg tuhdimmassa kunnossa kuin kuvissa. Kiva olla treffeillä, kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin treffien ajan KAIKEN miehestä, kertoi ja kehui mitä omistaa, autot ja veneet ja kuntolaitteet, mitä syö ja juo, mistä ostaa sukkansa ja paitansa, eikä kysynyt koko illan aikana yhtään ainoaa asiaa minusta. En vieläkään tajua, miten kestin tuon, ehkä olin vain utelias kokemaan, miten joku voi olla niin täynnä itseään. Luuli varmaan olevansa unelmiensa treffeillä. Viestitteli perään muutaman kerran, halusi tavata, mutta ei saanut minulta vastakaikua. Ihmettelee varmaan vieläkin, miksei, kun oli omasta mielestään maailman upein tyyppi.
Sinäkään et siis kysellyt mieheltä, kun kertoi omatoimisesti. Ehkäpä sinunkin olisi pitänyt sitten vaan kertoa omista jutuistasi, eikä odotaa jotain haastattelupalvelua.
Höpöhöpö, kuka jaksaa tollaista tyyppiä , joka puhuu vaan itsestään ! Kyllä normali ihminen osaa kumpaakin: puhua ja kuunnella, olla kiinnostunut toisesta.
Kuvasit juuri yleisimmän naistyypin.
Sen kyllä huomasi, että ihminen voi olla täysin erilainen viestitellessä ja puhelimessa puhuessakin, kuin livenä. Muutama tosi hauskalta ja hyvältä tyypiltä vaikuttanut deitti osoittautui livenä ihan oudoksi, tuli hyvin selväksi, että kannattaa tavata suht nopeasti, jos ei halua tuhlata aikaansa.
Treffit meni neidin kanssa oikein hyvin, illallisella käytiin mukavassa ravintolassa
ja parilla viinilasillisella oli mutkantonta keskustelua jne..
Mentiin sitten jatkoille asuntooni ja naitiin siinä myös kunnolla.
Petipuuhien jälkeen huomasin jotta neiti oli päästänyt n. 10cm:n kakka pokäleen lakanalle.
Kyllähän neitiä hiukan hävetti, siivosi kyllä pökäleen mutta ei enää sen jälkeen nähty.
Kun treffikumppanimies kertoi olevansa naimisissa ja rakastavansa syvästi vaimoaan. Mietin , miksi sitten treffasi minut vai sekoittiko hän naiset keskenään?
Oisko sen pitänyt olla parisuhteessa?