Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.
Muuten ihan normaali ihminen saattaa mennä lukkoon vastakkaisen sukupuolen kanssa tällaisessa tilanteessa. Ei sellaisia voi päätellä tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.
Muuten ihan normaali ihminen saattaa mennä lukkoon vastakkaisen sukupuolen kanssa tällaisessa tilanteessa. Ei sellaisia voi päätellä tuosta.
Kyllä voi, vai eikö opinnoissa, töissä tai harrastuksissa ole kuin omaa sukupuolta? Ja jos on bi, niin sittenkö on ok, ettei pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa ylipäätään?
Puhuu kuten puhutaan ihmiselle, ei mieti koko ajan niitä sukupuoliasioita.
Vierailija kirjoitti:
Outoja hyypiöitä oman deittihistorian varrelta:
- Omasta mielestään Russell Crowen näköinen. Näin mainosti minulle, että monet on sanoneet tämän Gladiator näyttelijän näköiseksi. En minä silti odottanut että on, mutta oli se järkytys kun treffeille tuli varmaan 130 kg painava kaljamahainen äijänrohjake, jossa ei ollut yhtään mitään Crowen näköistä. Lisäksi oli ylimielinen, yritti jotenkin esittää coolia mutta se oli vain luotaantyöntävää.
Voi ei, muistin tästä yhden treffikokemuksen samalla kaavalla joskus vuonna miekka ja kivi. Mies kuvaili itseään, että hän on sellainen vaalea viikinki. Odotin siis jotain pitkätukkaista ja ehkä rosoisemaa rokkityyppiä, mutta vastassa olikin lyhyt, pyylevä ja söpö naapurinpoika, jolla oli sliipattu blondi bisneskampaus :D Olisin itse kuvaillut häntä enemmänkin suloiseksi Jaska Jokuseksi kuin viikingiksi. Oli kyllä kiva tyyppi, mutta ei vaan johtanut sitten sen enempään.
Itselle on jäänyt elävästi mieleen tyyppi, joka sekoitti mut johonkuhun toiseen eikä voinut myöntää sitä, vaan intti herra ties miten pitkään että ihan varmaan olen kertonut että asun kimppakämpässä (omasta mielestäni asuin yksiössä, mutta kai hän sen sitten paremmin tiesi...).
Se alkuperäinen kahden ihmisen sekoittaminen keskenään olisi ollut mulle ihan merkitysketön juttu, oltiin tavattu match.comissa ja oltiin ekoilla treffeillä. Musta oli täysin luonnollista, että tyyppi oli tapaillut useampia (ei ollut nimittäin ollenkaan pahan näköinen) ja ainahan ensitreffit sen verran jännittää, että noin voi käydä. Mutta se inttäminen... ou nou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Sitten löytyykin esim deittiprofiiili joka vain on "unohtunut" poistaa. ...
Muutenhan tuo vaikutti aika ikävältä tarinalta, mutta mua aina kiinnostaa, että miten nää deittiprofiilit löytyy jos itse on poistunut deittipalvelusta?
En saanut millään poistettua yhdestä palvelusta profiiliani. Vasta neljäs poistoyritys onnistui. Epäilen, että naisia on sen verran vähemmän palveluissa, että sinne jätetään vanhoja profiileja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja hyypiöitä oman deittihistorian varrelta:
- Omasta mielestään Russell Crowen näköinen. Näin mainosti minulle, että monet on sanoneet tämän Gladiator näyttelijän näköiseksi. En minä silti odottanut että on, mutta oli se järkytys kun treffeille tuli varmaan 130 kg painava kaljamahainen äijänrohjake, jossa ei ollut yhtään mitään Crowen näköistä. Lisäksi oli ylimielinen, yritti jotenkin esittää coolia mutta se oli vain luotaantyöntävää.
Voi ei, muistin tästä yhden treffikokemuksen samalla kaavalla joskus vuonna miekka ja kivi. Mies kuvaili itseään, että hän on sellainen vaalea viikinki. Odotin siis jotain pitkätukkaista ja ehkä rosoisemaa rokkityyppiä, mutta vastassa olikin lyhyt, pyylevä ja söpö naapurinpoika, jolla oli sliipattu blondi bisneskampaus :D Olisin itse kuvaillut häntä enemmänkin suloiseksi Jaska Jokuseksi kuin viikingiksi. Oli kyllä kiva tyyppi, mutta ei vaan johtanut sitten sen enempään.
Jasko Jokunen on käytännössä kalju, pari otsahaiventa korkeintaan, että silleen...
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.
Nyt muistan menneisyydestä yhdet tällaiset treffit. Kiusallinen on lähempänä, kuin surkeimmat. Oltiin kirjoiteltu paljon ja mies oli tehnyt vaikutuksen ajatuksenjuoksullaan. Kun tavattiin, hän punasteli, hihitteli ja kikatteli, ei saanut sanaa suustaan. Yritin jotain kysymyksiä keksiä, olen itsekin kiltti ja rauhallinen, mutta eihän pystynyt juttelemaan. Hänellä ei ollut kavereita, harrastuksia, työtä jne. josta olisi voinut luontevasti jutella. En antanut näiden asioiden häiritä, kun halusin tutustua. Tuli sellainen olo kuin olisin pikkupojan kanssa ollut, vaikka hän oli minua vanhempi kolmekymppinen. Senkin tiesin, ettei seurusteluhistoriaa ollut. Treffien loppu oli todella epämukava. Hän mukamas haukotteli ja venytteli ja siitä kaappasi minut kainaloon. Yritti suudella, vaikka emme olleet jutelleet mitään.
Kemiaa voisi olla vaikka juttu ei luista, eikä minua haittaa ujous. Jännitän itsekin aina treffejä. Varmasti toiset treffit tulisi, jos jäisi yhtään tunne, että tutustumalla päästään eteenpäin. Olen myös sen ymmärtänyt, että elämäntyylien pitäisi olla osittain yhtenevät. Esim. itselleni työ on tärkeää, harrastelen milloin mitäkin, tykkään kokeilla uusia juttuja ja olen sosiaalinen tuttujen kanssa. Homma ei toimi vastakohdan kanssa, vaikka kuinka romantikko olenkin pohjimmiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja hyypiöitä oman deittihistorian varrelta:
- Omasta mielestään Russell Crowen näköinen. Näin mainosti minulle, että monet on sanoneet tämän Gladiator näyttelijän näköiseksi. En minä silti odottanut että on, mutta oli se järkytys kun treffeille tuli varmaan 130 kg painava kaljamahainen äijänrohjake, jossa ei ollut yhtään mitään Crowen näköistä. Lisäksi oli ylimielinen, yritti jotenkin esittää coolia mutta se oli vain luotaantyöntävää.
Russell Crowe oli Gladiaattorin kuvauksissa melko tuhdissa kunnossa, piti ilmeisesti bulkata nopeassa tahdissa uskottavan kehon saamiseksi. Onneksi erilaiset kuvauksissa käytetyt haarniskat olivat armollisia. :)
Siis katsokaapa ensi kerralla tarkemmin.
Nainen oli melko ja lihava ja ei kovin nätti.
Emme jatkaneet tapailua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveimmät oli kun nainen oli liian ruma.
Yksi oli hyvännäköinen, mutta ei antanut. Mikä neuvoksi miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiiriin kuului opiskeluaikana varsinainen Komistus. Oli vapailla markkinoillakin, ja vieläpä täydellisen tietämätön ulkonäöstään, ja aivan ihanan luonteensa vaikutuksesta vastakkaiseen sukupuoleen. Itse koin olevani se ikuinen harmaavarpunen ja seinäruusu, aina ylimääräisenä pyöränä porukassa joka koostui kauniista+rohkeista joilla aina kävi flaksi.
Vietin taas kerran tylsää viikonloppua tyhjässä solukämpässä, muut olivat lähteneet koteihinsa. Yllättäen puhelimeni vinkaisi viestin merkiksi. Olin pudota tuoliltani, kun tajusin viestin olevan peräisin Komistukselta, joka pyysi minua seurakseen paikalliseen pubiin. Ei kun ykköset ylle ja menoksi! Oliko elämä kenties viimeinkin kääntymässä eri suuntaan kohdallani?
Komistus tuli vastaan pubin pihalla ja kysyi, sopisiko minulle mieluummin kävely puistossa ja kahvi tai tee puiston reunan kahvilassa, pubissa kun on niin meluisaa ja tekee mieli jutella... Sillä hetkellä olisin varmaan romanttisena hupsuna kelpuuttanut minkä tahansa ehdotetun aktiviteetin missä tahansa.
Kahvilassa "treffien" todellinen luonne paljastui. Komistus oli ihastunut kämppäkaveriini, ja yritti kauttani selvitellä oliko ihastuksen kohde vapaa, ja olisiko mulla neuvoja kuinka häntä lähestyä.
Sillä hetkellä lähinnä nolotti oma innokkuus, nykyisin muistaessani tuon illan/yön jo hymyilyttää. Todellinen salamaromanssi Cyrano de Berceragin hengessä😆
Samankaltainen kokemus opiskeluajan lopulta 90-luvulta. Oli tulossa viimeisimpiä bileitä opiskelujen loputtua. Eräs hyvännäköinen alemman kurssin naisopiskelija kyseli olenko tulossa bileisiin. Ehdin vähän innostua. Bileissä sitten halusi jutella kahdestaan luottamuksellisesti. Aihe: oli todella ihastunut parhaaseen miespuoliseen opiskelukaverini ja halusi minulta ajatuksia, kuinka lähestyisi miestä ja onko mies vapaana jne.
Neuvoin toki, mutta pikkasen kirpasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Sitten löytyykin esim deittiprofiiili joka vain on "unohtunut" poistaa. ...
Muutenhan tuo vaikutti aika ikävältä tarinalta, mutta mua aina kiinnostaa, että miten nää deittiprofiilit löytyy jos itse on poistunut deittipalvelusta?
En saanut millään poistettua yhdestä palvelusta profiiliani. Vasta neljäs poistoyritys onnistui. Epäilen, että naisia on sen verran vähemmän palveluissa, että sinne jätetään vanhoja profiileja.
Tinder ei antanut minun poistaa profiilia niin poistin vain sovelluksen. Välillä mietin pitäisikö kokeilla kirjautua vai poistuuko se sieltä itsestään kun ei käytä.
Ei nyt surkeiksi sanoisi,mutta vaivaannuttava treffit kylläkin olivat;
Naureskellaan miehen kanssa, vielä välillä näin liki 18v jälkeen meidän "ensitreffeille". Mies tuli luokseni ja molemmat jostakin syystä jähmettyi täysin. Katseltiin pitkin seinä,ja molemmat istui tuppisuina. Muutama tunti ja pannullisen jälkeen kahvia, päätin lähteä kaverilleni (asui alakerrassani) ja mies lähti mukaan (tunsi myös kaverini). No sama juttu jatkui siellä,nyt vain kolmisin.
Tosiaan oli meidän ekat treffit kahdestaan,mutta oltiin juuri edellinen viikonloppu vietetty yhdessä, kaveriporukalla ja silloin juttu luisti ja ei ollut ujodesta merkkiäkään.
Toiset treffit seuraavana päivänä sitten taas jo ilman jäätymistä ja juttukin luisti normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.
Muuten ihan normaali ihminen saattaa mennä lukkoon vastakkaisen sukupuolen kanssa tällaisessa tilanteessa. Ei sellaisia voi päätellä tuosta.
Kyllä voi, vai eikö opinnoissa, töissä tai harrastuksissa ole kuin omaa sukupuolta? Ja jos on bi, niin sittenkö on ok, ettei pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa ylipäätään?
Puhuu kuten puhutaan ihmiselle, ei mieti koko ajan niitä sukupuoliasioita.
Mutta kun töissä ja opinnoissa tehdään vähän muuta kuin ollaan treffeillä romanttisessa mielessä, pitääkö tosiaan avata erikseen että mikä siinä treffitilanteessa on poikkeavaa ja voi vetää lukkoon?
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.