Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne syyt ratkaisee, että miksi ei saa suustaan sanaa. Miten se ihminen pärjää opinnoissa ja töissä, harrastuksissa ja ystävien kanssa?
Jos vastaus on, ettei ole mitään töitä, opintoja tai ystäviä, niin aika selvää miksei jatkoon.
Muuten ihan normaali ihminen saattaa mennä lukkoon vastakkaisen sukupuolen kanssa tällaisessa tilanteessa. Ei sellaisia voi päätellä tuosta.
Kyllä voi, vai eikö opinnoissa, töissä tai harrastuksissa ole kuin omaa sukupuolta? Ja jos on bi, niin sittenkö on ok, ettei pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa ylipäätään?
Puhuu kuten puhutaan ihmiselle, ei mieti koko ajan niitä sukupuoliasioita.
On eri asia puhua vastakkaista sukupuolta olevan kollegan/esimiehen/alaisen/asiakkaan kanssa työasioista kuin olla treffeillä.
Luulen, että treffit uuden kumppaniehdokkaan kanssa olisivat kauhistuttava paikka minulle yhä.
Ei ihme. Siinä on pelissä koko loppuelämä, kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Mielestäni johtuu siitä koska tälläinen ilkeä mullqvist on erittäin kiinnostunut kaivamaan juuri sinusta kaikki tiedot ja sitä hurmaantuu ja uskoo tämän olevan oikeasti kiinnostunut, jota tietenkin on. Mutta, tämä käyttää saamaansa materiaalia myöhemmin ivaamiseen, dissaamiseenja kaikilla muilla tavoilla millä pääsee painamaan sinua alaspäin.
Siksi onnistuu hurmaamisessa koska osoittaa kiinnostuksen.
Ujo ja epävarma peittää kaiken kiinnostuksen. Kun sanotaan että on peiliin katsomisen paikka kun ketään ei kiinnostu niin tässä syy.
Et osoita ilmeellä, eleellä tai puheella olevasi kiinnostunut. Miksi ihmeessä tapaisin uudelleen ihmistä joka ei ole kiinnostunut minusta?
Mullqvist on kiinnostunut. Voi pojat että onkin!
Ilmotin tuntomerkiksi punaiset hiukset ja pitkän mustan mekon, mies lähetti viestin "Laita minhame!" Olisi tuossa vaiheessa jo pitänyt perua koko treffit... Tapasimme ravintolaivassa ja mies oli selvästi juonut jo useamman odotellessa. Oli selvästi pettyneen näköinen kai siksi, kun en ollut pyytämässään minihameessa.
Lopulta sitten käydessäni vessassa käytti tilaisuutta hyväksi ja liimautui jonkun Tuksu kakkosen, jolla oli erittäin lyhyt hame seuraan. Jätin mielelläni kaksikon kuhertelemaan.
Kuvassa oli ihan kivan näköinen mies jolla siilitukka, treffeille saapui kalju mies jonka koko pää oli kammottavan näppyläinen. Mies oli myös hyvin kalpea. Menimme ostamaan kahvit ja kun tein tilauksen mies matki pilkallisesti "Laktoositon mansikkalatte", minulla on mielestäni ihan normaali ääni ja katsoin miestä hämmentyneenä ja ärtyneenäkin. Mentiin sitten istumaan, mies valitsi kahden hengen nurkkapäydän ja valitti "eihän mun jalat mahdu tänne kun sulla on niin pitkät jalat!" Koetin puhua jotain johon mies vain ynähteli kunnes lopulta tokaisi " Tultiinko me v""u tänne puhumaan vai panemaan" Vastasin että " No ainakaan v""u panemaan" jolloin mies alkoi tehdä välittömästi lähtöä ja luetteli takkia pukiessaan "kimeä ääni, rumat hampaat".
Huh huh :D
"Ehdokas" poistui juosten.
-Nyt voi jo hymyillä. Lottovoittop:so. on tilalla nykyään. -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset pikaiset sokkotreffit kaupungilla. Naishenkilö oli kuvaillut olevansa kauniskasvoinen ja pitkähiuksinen blondi.
No en voi suoraan kiistää noita. Loppuvartalo sai sitten tälläisen yli 90 kiloisen miehen tuntemaan itsensä balettitanssijaksi. Vaikka ensivaikutelma ei oikein sytyttänyt, niin ajattelin, että voihan sitä kuitenkin käydä drinkeillä, jutella mukavia ja tutustua. Noh, "mukavien" jutteleminen on tietysti subjektiivinen asia.
Melkein heti nainen kehui kuinka oli ostanut uudet farkut. Hän tilitti, ettei ymmärtänyt miksi hänen farkkunsa kuluvat aina reisien sisäpinnoista puhki. Edellisistäkin farkuista kuulemma kädenmentävät reiät niissä. En tiedä oliko hän ikinä katsonut peiliin, mutta naisella oli niin paksut jalat, että sisäreidet hankasivat yhteen kävellessä.
Drinkeillä nainen sitten alkoi selittää kaiken hänen edellisistä ihmissuhteistaan. Sain kuulla kuinka hänen exä oli alkoholisti ja väkivaltainen. Ja kuinka hänet oli raiskattu kahdesti. Sävy ei ollut kuitenkaan sellainen elämän tragediaa tilittävä vaan enempi sellainen reissutarina tyylinen - vähän kuin olisi puhunut auton renkaan puhkeamisesta kesälomalla. Karmeita asioita joka tapauksessa.
Kun olin aikani ollut jotain deitin, terapeutin ja omahoitajan välimaastossa, koin että oli asiallista jatkaa matkaa. Nainen olisi tupannut mukaan minne tahansa ja saattanut metroasemalle ties mitä, mutta taisin jollain syyllä onnistua livahtamaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset pikaiset sokkotreffit kaupungilla. Naishenkilö oli kuvaillut olevansa kauniskasvoinen ja pitkähiuksinen blondi.
No en voi suoraan kiistää noita. Loppuvartalo sai sitten tälläisen yli 90 kiloisen miehen tuntemaan itsensä balettitanssijaksi. Vaikka ensivaikutelma ei oikein sytyttänyt, niin ajattelin, että voihan sitä kuitenkin käydä drinkeillä, jutella mukavia ja tutustua. Noh, "mukavien" jutteleminen on tietysti subjektiivinen asia.
Melkein heti nainen kehui kuinka oli ostanut uudet farkut. Hän tilitti, ettei ymmärtänyt miksi hänen farkkunsa kuluvat aina reisien sisäpinnoista puhki. Edellisistäkin farkuista kuulemma kädenmentävät reiät niissä. En tiedä oliko hän ikinä katsonut peiliin, mutta naisella oli niin paksut jalat, että sisäreidet hankasivat yhteen kävellessä.
Drinkeillä nainen sitten alkoi selittää kaiken hänen edellisistä ihmissuhteistaan. Sain kuulla kuinka hänen exä oli alkoholisti ja väkivaltainen. Ja kuinka hänet oli raiskattu kahdesti. Sävy ei ollut kuitenkaan sellainen elämän tragediaa tilittävä vaan enempi sellainen reissutarina tyylinen - vähän kuin olisi puhunut auton renkaan puhkeamisesta kesälomalla. Karmeita asioita joka tapauksessa.
Kun olin aikani ollut jotain deitin, terapeutin ja omahoitajan välimaastossa, koin että oli asiallista jatkaa matkaa. Nainen olisi tupannut mukaan minne tahansa ja saattanut metroasemalle ties mitä, mutta taisin jollain syyllä onnistua livahtamaan pois.
Pikkupaska päässyt treffeille? Sen rinnalla Kiira Korpikin on amatsoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.
Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.
Onpa sinun egosi tyhjää täynnä, pikkumies. Oletko kaikkialta yhtä pikkiriikkinen kuin aivoista?
Ukkeli halusi metsään kävelemään. Sanoin että kävele itseksesi ja poistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#139 jatkaa:
Harkitsin taktista vetäytymistä paikalta mutta minulla oli dilemma. Oli alkusyksyä ja vaikka ilta oli lämmin, oli kylmä yö tulossa. Treffikumppanini oli ilmeisen yksin vieraassa kaupungissa ja hän voisi kylmettyä pahoin tai joutua jopa hypoterminaan kevyellä vaatetuksellaan yön aikana jos poistun paikalta. Autoa minulla ei ollut ja bussit eivät enää liikkuneet hänen kotipaikkansa suuntaan näin myöhään.
Kysyin neuvoa treffikaveriltani, onko hänellä kavereita tai tuttuja joka voisi tulla hänet hakemaan. Olihan hänellä. Hän sai kakomisensa lomasta sanottua että voi soittaa poikaystävälleen. Juuri niin, poikaystävälleen. Aina paranee. No hänelle me sitten soitimme. Kiukkuinen mies toisessa päässä sanoi ettei pääse tulemaan koska on menossa työvuoroon. Miksi kiukkuinen, kun olimme kuitenkin selvittämässä kuinka hänen morsmaikkunsa pääsisi takaisin hänen kainaloonsa kotiin? No, tietenkään ketään muuta ei ollut kenelle soittaa, hän oli varmaan orpona syntynyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa tämä Vodkassa marinoitu neitokainen kotiini yöksi, ettei minua syytetä heitteille jätöstä ja vaikka kuolemantuottamuksesta. Opiskelijan budjetista tein sitten ennenkuulumattoman päätöksen. Päätin viedä tämän hemaisevan saaliini taksilla kotiin. Lähdin taluttamaan häntä askel-kaksi kerrallaan kohti 100m päässä olevaa taksitolppaa. Matkaan meni parikymmentä minuuttia kun seuralaiseni totesi joka toisella askeleella että hän kuolee ja koska minun piti varoa koskettamasta hänen – öh – lievästi kostunutta paitaansa ja joka tuoksahti siiderimarinoiduilta mädäntyneiltä sisäelimiltä, mikä oli varmasti aika lähellä totuutta sillä vatsastahan se oli siihen tullut. Ystäväni olivat kadonneet tähän mennessä johonkin, en mielessäni voinut moittia heitä siitä.
Väittelin taksikuskin kanssa 5 min ottaako hän meidät kyytiin ja luvattuani maksaa mahdolliset siivouskulut, hän ajoi meidät sen 5km matkan kotiini. Onnekseni kuski ei jälkeenpäin palannut sillä jätimme auton kyllä siistiin kuntoon, joskin hän saattoi tuulettaa sitä hieman matkamme jälkeen.
Lyhyestä virsi kaunis. Kaikki romanttiset kuvitelmani treffeistä ja tyttöystävästä olivat kahdonneet jonnekin toisen ja kolmannen vatsansisällön ulospurskahduksen tietämille. Kotiini päästyämme hän meni vessaan jatkamaan yksinpuheluaan suureen arabialaiseen puhelimeen kun minä menin sänkyyn ja laitoin silmät kiinni ja toivoin olevani takaisin armeijassa vartioimassa räntäsateista metsänkaistaletta keskellä yötä, joka oli aiempi ”Tämä on ikävin/kylmin paikka/tilanne jossa olen koskaan ollut”. Seuraavana aamuna toivotin hyvää matkaa tälle nololle henkilölle. annoin mukaan puhtaan paidan ja sateenvarjon, kun ulkona tihuutti.
Näimme vielä kerran kun hän palautti paidan ja sateenvarjon. ei hän ollut ikävä ihminen, hänellä meni vain yksi kerta yli käenpesän. Ehkä hän sai kotona selitellä poikaystävälleen kuka oli tämä mies joka tarjosi hänelle yöpaikan.
😂😂 Voi ei. Mutta peukut siitä että olit kiltti ja "pelastit" tytön. Tuossa kunnossa ois voinut sattua aika pahastikin jos huono tuuri olisi sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset pikaiset sokkotreffit kaupungilla. Naishenkilö oli kuvaillut olevansa kauniskasvoinen ja pitkähiuksinen blondi.
No en voi suoraan kiistää noita. Loppuvartalo sai sitten tälläisen yli 90 kiloisen miehen tuntemaan itsensä balettitanssijaksi. Vaikka ensivaikutelma ei oikein sytyttänyt, niin ajattelin, että voihan sitä kuitenkin käydä drinkeillä, jutella mukavia ja tutustua. Noh, "mukavien" jutteleminen on tietysti subjektiivinen asia.
Melkein heti nainen kehui kuinka oli ostanut uudet farkut. Hän tilitti, ettei ymmärtänyt miksi hänen farkkunsa kuluvat aina reisien sisäpinnoista puhki. Edellisistäkin farkuista kuulemma kädenmentävät reiät niissä. En tiedä oliko hän ikinä katsonut peiliin, mutta naisella oli niin paksut jalat, että sisäreidet hankasivat yhteen kävellessä.
Drinkeillä nainen sitten alkoi selittää kaiken hänen edellisistä ihmissuhteistaan. Sain kuulla kuinka hänen exä oli alkoholisti ja väkivaltainen. Ja kuinka hänet oli raiskattu kahdesti. Sävy ei ollut kuitenkaan sellainen elämän tragediaa tilittävä vaan enempi sellainen reissutarina tyylinen - vähän kuin olisi puhunut auton renkaan puhkeamisesta kesälomalla. Karmeita asioita joka tapauksessa.
Kun olin aikani ollut jotain deitin, terapeutin ja omahoitajan välimaastossa, koin että oli asiallista jatkaa matkaa. Nainen olisi tupannut mukaan minne tahansa ja saattanut metroasemalle ties mitä, mutta taisin jollain syyllä onnistua livahtamaan pois.
Mulle tuli tästä tarinasta mieleen Juicen biisi Eilen hän kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä ketju meni asiattomaksi. Miten meni noin niinku omasta mielestä?
Mies keroi olevansa saman näköinen kuin Walking Deadhin Nick, en seuraa sarjaa enkä tiedä kuka on Nick, en ruvennut googlettelemaan. Sovittiin tärskyt terassille kävelykadulle, olin paikalla sovittuna aikana ja totesin ettei miestä näy missään. En kyllä ollut varma ketä etsin kun kuva oli ollut niin sumea, mutten nähnyt yhtään yksinäistä miestä. Tilasin kahvin ja istuin odottamaan. Äkkiä terassin aidan yli loikkasi siilitukkainen, kalpea mies pukeutuneena kauttaaltaan armeijan maastokuosiin ja sanoi kädellään huitoen "et nähnyt kun katsoin sua tuolta, jos oisit ollut rumempi oisin lähteny menee!" Mies osti oluen ja minulle siiderin vaikka sanoin että kahvi riittää. Join siideriäni vielä kun mies haki toisen kaljan ja kolmannenkin. Lähdin käymään vessassa ja sillä välin mies oli liimautunut kahden, hädin tuskin täysi-ikäiseltä näyttävän tytön seuraan ja mulkaisi minua vain todella kylmästi. Luin rivien välistä, että minun on aika poistua ja jätin miehen tipusten seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset pikaiset sokkotreffit kaupungilla. Naishenkilö oli kuvaillut olevansa kauniskasvoinen ja pitkähiuksinen blondi.
No en voi suoraan kiistää noita. Loppuvartalo sai sitten tälläisen yli 90 kiloisen miehen tuntemaan itsensä balettitanssijaksi. Vaikka ensivaikutelma ei oikein sytyttänyt, niin ajattelin, että voihan sitä kuitenkin käydä drinkeillä, jutella mukavia ja tutustua. Noh, "mukavien" jutteleminen on tietysti subjektiivinen asia.
Melkein heti nainen kehui kuinka oli ostanut uudet farkut. Hän tilitti, ettei ymmärtänyt miksi hänen farkkunsa kuluvat aina reisien sisäpinnoista puhki. Edellisistäkin farkuista kuulemma kädenmentävät reiät niissä. En tiedä oliko hän ikinä katsonut peiliin, mutta naisella oli niin paksut jalat, että sisäreidet hankasivat yhteen kävellessä.
Drinkeillä nainen sitten alkoi selittää kaiken hänen edellisistä ihmissuhteistaan. Sain kuulla kuinka hänen exä oli alkoholisti ja väkivaltainen. Ja kuinka hänet oli raiskattu kahdesti. Sävy ei ollut kuitenkaan sellainen elämän tragediaa tilittävä vaan enempi sellainen reissutarina tyylinen - vähän kuin olisi puhunut auton renkaan puhkeamisesta kesälomalla. Karmeita asioita joka tapauksessa.
Kun olin aikani ollut jotain deitin, terapeutin ja omahoitajan välimaastossa, koin että oli asiallista jatkaa matkaa. Nainen olisi tupannut mukaan minne tahansa ja saattanut metroasemalle ties mitä, mutta taisin jollain syyllä onnistua livahtamaan pois.
Pikkupaska päässyt treffeille? Sen rinnalla Kiira Korpikin on amatsoni.
Palstanainen tunnisti itsensä kuvauksesta? :D
Ei ollut oikeastaan kamalat treffit vaan enemmänkin opettavaiset sen suhteen että joskus vain maailmat eivät kohtaa vaikka olisi luullut.
Olin siis iskenyt silmäni kulttuurialan opiskeluympyröissä mukavan näköiseen tyttöön ja hänkin vilkuili selkeästi minua sen näköisenä että kiinnostus oli molemminpuolinen. Tapasimme sitten enemmän tai vähemmän sattumalta aina välillä opiskeluympyröissä ja jossain vaiheessa kysäisin jos hän lähtisi kanssani elokuviin jonain iltana. MItä olin hänen kanssaan jutellut niin tuntui että ajatuksemme menivät hyvin yksiin ja hän ymmärsi minua ja ajatuksiani hyvin.
No hän suostui innokkaasti ja sovimme että tavataan kaupungilla ja katsotaan sitten että mitä mennään katsomaan. Ja että voitaisin mennä sen jälkeen sitten syömään jonnekin.
No tavattiin ja kyselin sitten että mitähän tyttö haluiaisi nähdä. No hän sanoi salamannnopeasti että uusin James Bond olisi tosi kiva nähdä. Hieman ihmettelin tytön elokuvamakua mutta ajattelin että hän oli ehkä vain ajatellut minun pitävän miehenä sellaisesta. No katsottiin sitten Bondi vaikka se minulle edustaa kaikkea sitä mitä itse elokuvissa inhoan. Mutta katsoihan sen jonkinlaisena camp-kokemuksena.
Tämän jälkeen mietittiin että mihin mennään syömään. Kerroin että voisin tarjota kun olin juuri saanut veronpalautukset tilille. No hän ehdotti silmiään räpäyttämättä torin varren grilliä josta sitten haimme jotain grillimättöä. Kun sitten tämän jälkeen ehdotin vielä lasillista jossain niin hän totesi että kello ei ole vielä yhdeksää joten voisimme kyllä hakea pari pulloa kaupastakin ja nauttia ne läheisellä kalliolla (oli siis joulukuu ja pakkasta).
Tässä vaihessa mietin hetken että olenko jossain piilokamerassa mutta tajusin sitten sanoa että minulla olikin oikeastaan aikainen aamu ja pitäisi mennä kotiin nukkumaan.
Eihän siinä ole mitään pahaa että toinen on erilainen tai tykkää ihan eri asioista mutta mietin että tajusikohan työ tyttö lainkaan että olemme ihan eri maailmoista? Olimme kuitenkin jutelleet kaikenlaisista kulttuurijutuista joten luulisi että joku käsitys olisi siitä mistä toinen pitää. Tai sitten hänelle oli vain joku sanonut että kaikki miehet ovat lopulta samanlaisia ja niihen tehoaa nämä jutut. No en jäänyt sitten selvittämään että kummasta oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätkä oli kaverini kaveri, olin ennenkin ollut hänen seurassaan baarissa ja hän oli superhauska joten kun tinderissä matchasi, kutsuin hänet kylään netflix and chill.
Pelattiin jotakin, tutustuttiin lisää, sanoi ettei aiemmin oo tullu esim baarissa juttelemaan, koska olin aina kavereiden seurassa.
Aloitimme katsomaan leffaa ja kysyin häneltä haluaako itsetekemääni jääkahvia, sanoi kyllä ja menin tekemään. Sanoin, että se maistuu nyt vaan maidolle, mutta kun kahvijääpalat sulaa niin se on valmista. Silti hän joi siitä heti ja sanoi "hyi hitto maistuu vaan maidolle, en juo"
No sitten oltaisiin alettu petipuuhiin, mutta tajuttiin että värkkimme ei ole soveltuvat yhtymään koko eron takia, joten sanoin että voin runkata häntä. Otin liukkaria ja aloin hommiin, mutta jätkä toteaa "tuntuu ällöttävältä ton liukkarin kanssa" no lopetimme homman siihen.
Sitten oli kello jo 2 yöllä, sanoin, että mua väsyttää ihan kauheesti, mutta voidaan koittaa katsoa leffaa loppuun (se hänen valitsema leffa kesti 3h ja oli tosi tylsä).
Nukahdin.
Aamulla jätkä toteaa "olipa kiva kun kutsuit yökylään kun kesken kaiken vaan nukahdat"
Selvisi että hän valvoo yöt ja nukkuu päivät.
Hän lähti emmekä enää jutelleet. No ehkä mä sit olin tää surkeus näissä treffeissä, mutta ei voe mitään.
Eihän tuollasta tilannetta voi ollakaan että värkit ei sovi yhteen liian ison kokoeron takia, kyllähän sieltä lapsikin mahtuu ulos. Olisitte vaan käyttäneet sitä liukkaria johonkin muuhun kuin r...nkkaukseen.
Ihmisissä kun on katsos vaihtelua, niin jos osuu yhteen pienivärkkinen nainen ja isovärkkinen mies, niin se on lähinnä kivuliasta. Koittakaa nyt tajuta, ettei se pelkkä iso molo tee autuaaksi siinä hommassa.
Joku pienen munan omaava mieskö siellä kirjottelee... 🤔
No sinä et ainakaan ole, kun et tiedä että se ei aina vaan mene sisään. En tiedä johtuuko naisen jännityksestä vai mistä mutta näin vaan on käynyt.
On eri asia puhua vastakkaista sukupuolta olevan kollegan/esimiehen/alaisen/asiakkaan kanssa työasioista kuin olla treffeillä.
Luulen, että treffit uuden kumppaniehdokkaan kanssa olisivat kauhistuttava paikka minulle yhä.