Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Mun ensitreffit mieheni kanssa oli kuin huonosta komediasta. Oli aurinkoinen päivä ja mentiin kävelylle, mutta sain auringonpistoksen ja olin koko loppupäivän hiljainen ja todella pahoinvoiva. Mies luuli sen johtuvan hänestä itsestään :D Lopulta kun pyysin, että mies minut heittäisi suoraan kotiin, poliisit pysäyttivätkin auton tien varteen ja sanoivat että miehen autosta on rekkari irti. Ajettiin takaisin lähtöpaikalle ja mies etsi puoli tuntia pudonnutta rekkariaan siinä onnistumatta minun pidätellessä oksennusta. Mutta yhdessä edelleen ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjusta opittua:
Kannattaa mieluummin olla itsevarma ja päällekäyvä k*sipää kuin ujo herrasmies.
Monet ensimmäisenä mainituista ovat saaneet toisia ja kolmansia treffejä, ja jopa seksiä.
Ujot herrasmiehet on kautta linjan dumpattu kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Tapaamani poika tuli hakemaan minua autolla ,oli tarkoitus mennä lentokentän kahvilaan kahville.Huomasin,että auton jalkatilassa kieri olutpulloja.Kun hänen oli pakko pysäyttää auto muutaman sadan metrin päässä kotoani liikenteen takia,avasin ovan ja jäin pois kyydistä ja kävelin takaisin kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Jopa sun psykopaattikaverisikin osaa katsoa naisia yksilöinä ja jaksaa selvittää mikä keneenkin toimii, vaan sinä niputat kaikki naiset yhteen samanlaiseen massaan. Siksi jäät ilman, ei siksi että naisissa yleisesti olisi jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Mielenkiintoista lukea näitä vastauksia. Naiset ensin haukkuvat kaverisi sosiopaatiksi, sen jälkeen sinut että sinulla on sosiopaatteja kavereita, ja lopuksi sinut siitä ettet ole samanlainen sosiopaatti. Loistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Näköjään on kietonut sinutkin pikkusormensa ympärille :D
"Eikun se on ihan aito ja rento oikeesti, naisten seurassa se vaan..." Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta opittua:
Kannattaa mieluummin olla itsevarma ja päällekäyvä k*sipää kuin ujo herrasmies.
Monet ensimmäisenä mainituista ovat saaneet toisia ja kolmansia treffejä, ja jopa seksiä.
Ujot herrasmiehet on kautta linjan dumpattu kerrasta.
Ujo ei ole herrasmies. Se vain ei uskalla sikailla vaikka mieli tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut oikeastaan kamalat treffit vaan enemmänkin opettavaiset sen suhteen että joskus vain maailmat eivät kohtaa vaikka olisi luullut.
Olin siis iskenyt silmäni kulttuurialan opiskeluympyröissä mukavan näköiseen tyttöön ja hänkin vilkuili selkeästi minua sen näköisenä että kiinnostus oli molemminpuolinen. Tapasimme sitten enemmän tai vähemmän sattumalta aina välillä opiskeluympyröissä ja jossain vaiheessa kysäisin jos hän lähtisi kanssani elokuviin jonain iltana. MItä olin hänen kanssaan jutellut niin tuntui että ajatuksemme menivät hyvin yksiin ja hän ymmärsi minua ja ajatuksiani hyvin.
No hän suostui innokkaasti ja sovimme että tavataan kaupungilla ja katsotaan sitten että mitä mennään katsomaan. Ja että voitaisin mennä sen jälkeen sitten syömään jonnekin.
No tavattiin ja kyselin sitten että mitähän tyttö haluiaisi nähdä. No hän sanoi salamannnopeasti että uusin James Bond olisi tosi kiva nähdä. Hieman ihmettelin tytön elokuvamakua mutta ajattelin että hän oli ehkä vain ajatellut minun pitävän miehenä sellaisesta. No katsottiin sitten Bondi vaikka se minulle edustaa kaikkea sitä mitä itse elokuvissa inhoan. Mutta katsoihan sen jonkinlaisena camp-kokemuksena.
Tämän jälkeen mietittiin että mihin mennään syömään. Kerroin että voisin tarjota kun olin juuri saanut veronpalautukset tilille. No hän ehdotti silmiään räpäyttämättä torin varren grilliä josta sitten haimme jotain grillimättöä. Kun sitten tämän jälkeen ehdotin vielä lasillista jossain niin hän totesi että kello ei ole vielä yhdeksää joten voisimme kyllä hakea pari pulloa kaupastakin ja nauttia ne läheisellä kalliolla (oli siis joulukuu ja pakkasta).
Tässä vaihessa mietin hetken että olenko jossain piilokamerassa mutta tajusin sitten sanoa että minulla olikin oikeastaan aikainen aamu ja pitäisi mennä kotiin nukkumaan.
Eihän siinä ole mitään pahaa että toinen on erilainen tai tykkää ihan eri asioista mutta mietin että tajusikohan työ tyttö lainkaan että olemme ihan eri maailmoista? Olimme kuitenkin jutelleet kaikenlaisista kulttuurijutuista joten luulisi että joku käsitys olisi siitä mistä toinen pitää. Tai sitten hänelle oli vain joku sanonut että kaikki miehet ovat lopulta samanlaisia ja niihen tehoaa nämä jutut. No en jäänyt sitten selvittämään että kummasta oli kyse.
Mulle tuli sellainen kuva, että tyttö ei halunnut tulla kalliiksi sulle kun tarjosit ruuat yms. Kuulostat kyllä vähän snobilta. Olisit kai voinut itsekin ehdottaa jotain ruoka paikkaa, jos grillimättö on liian junttiruokaa.
Olen minäkin sen verran snobi, että tuon pussikaljan kohdalla olisin kyllä lähtenyt kävelemään. Jos siis mies olisi ehdottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tyyppi vietti suurimman osan tunnin ravintolatreffeistä vastaten lukuisiin puheluihin, ilmeisesti kaikki samalta naiselta. Nainen oli lastensa äiti, joten ymmärettävää jos olisi ollut hätätilanne tai sopimisluontoinen nopea asia. Mutta jäi fiilis siitä, että kyseessä oli ehkä nykyinen vaimo ja puheluja ei noin vain voinutkaan lopettaa. Ei suostunut avaamaan puheluiden syytä sen tarkemmin, kuin että lasten äiti, joka puhelukerralla. En halunnut saada mahdollisesta kaulimesta, joten homma ei edennyt mihinkään. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Jopa sun psykopaattikaverisikin osaa katsoa naisia yksilöinä ja jaksaa selvittää mikä keneenkin toimii, vaan sinä niputat kaikki naiset yhteen samanlaiseen massaan. Siksi jäät ilman, ei siksi että naisissa yleisesti olisi jotain vikaa.
Ajatella miten helppoa on tietyistä kulmista heitellä tiettyjä diagnooseja ilman mitään pelkoa vastuuseen joutumista.
Paitsi että joudut siihen tasan nyt. Selitähän nyt oikeasti pätevästi miksi kyseinen kaveri on psykopaatti, pätevästi. Sillä pätevyydellä mitä termiä julkisesti käyttävät joutuvat perustelemaan. Jos et pysty siihen, painupa siitä kruisailemasta ja mene vaikka haukkumaan eri omenalajikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Näköjään on kietonut sinutkin pikkusormensa ympärille :D
"Eikun se on ihan aito ja rento oikeesti, naisten seurassa se vaan..." Just.
Hyvä havainto. Miehet luulevat, että siinä on hyvä kaveri, mutta sehän vain esittää hyvää kaveria. Mies lukee toisten miesten signaaleja ja käyttäytyy siten, miten muut miehet toivovat hänen käyttäytyvän. Siinä on sitten hovi ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
Mielenkiintoista lukea näitä vastauksia. Naiset ensin haukkuvat kaverisi sosiopaatiksi, sen jälkeen sinut että sinulla on sosiopaatteja kavereita, ja lopuksi sinut siitä ettet ole samanlainen sosiopaatti. Loistavaa.
Tämäpä juuri.
Kaveri haukutaan sosiopaatiksi, ja sitten kirjoittajaa haukutaan että tietenkään et saa naisia kun et osaa peliä samalla tavalla.
Ja perään vakkari "ujo ei ole herasmies"-jutut. Eli ujo mies kuitenkin haluaisi sikailla muttei uskalla, eli koska kaikki miehet ovat sikoja (aina tekemässä yleistyksiä naisista...hyi), kannattaa ottaa se sytyttävä sika eli pelimies.
Mitä tästä voimme oppia? Kannattaisi vain olla se sytyttävä sosiopaatti-sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta opittua:
Kannattaa mieluummin olla itsevarma ja päällekäyvä k*sipää kuin ujo herrasmies.
Monet ensimmäisenä mainituista ovat saaneet toisia ja kolmansia treffejä, ja jopa seksiä.
Ujot herrasmiehet on kautta linjan dumpattu kerrasta.
Ujot herrasmiehet voisivat katsoa peiliin ja yrittää niitä oman tasoisia naisia.
Tottakai kaunis ja urheilullinen nainen valitsee komean.
Ja yleensä nåmö naiset ovat itsevarmoja ja puheliaita, niin miksi ottaisivat vastakohdan itsestään ujon ja hiljaisen.
Ärsyttää tuo teidän ulina!
En minäkään perus ok naisena etsi itselleni komeaa ja urheilullista, vaan sitä taviksen näköistä.
Mies arvosteli ääneen minua, ja puhui vaan itsestään. Katkeroitunut juntti-einari, joka tilitti ekoilla treffeillä lastensa äidin uudet asumiskuviot uudesta miesystävästä lähtien. Halusi seuraaville treffeille naapurikuntaan syömään, missä hänet dumpannut deitti työskenteli pikaruokalassa..
Sellaiset treffit on huonot, jos ulkomuoto on jotain muuta, mitä on etukäteen kerrottu, eli ikä, pituus, paino jne jne
Erityisen kurjaa on mennä treffeille, jossa on iästä unohtunut viimeiset 10 vuotta esim. Huijari siis olettaa, että kyllähän tästä suhde kehkeytyy, vaikka aloittaa huijaamalla. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta opittua:
Kannattaa mieluummin olla itsevarma ja päällekäyvä k*sipää kuin ujo herrasmies.
Monet ensimmäisenä mainituista ovat saaneet toisia ja kolmansia treffejä, ja jopa seksiä.
Ujot herrasmiehet on kautta linjan dumpattu kerrasta.
Ujo ei ole herrasmies. Se vain ei uskalla sikailla vaikka mieli tekisi.
Tämä on totta, itsekin selvänä ujona olen herrasmies, mutta kun juon hieman rohkaisua, niin sitten se onkin sikailua ja silloin niitä naisiakin saa. Selvänä ja ujona ei koskaan onnistu. T. 46v valkoinen heteromies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut oikeastaan kamalat treffit vaan enemmänkin opettavaiset sen suhteen että joskus vain maailmat eivät kohtaa vaikka olisi luullut.
Olin siis iskenyt silmäni kulttuurialan opiskeluympyröissä mukavan näköiseen tyttöön ja hänkin vilkuili selkeästi minua sen näköisenä että kiinnostus oli molemminpuolinen. Tapasimme sitten enemmän tai vähemmän sattumalta aina välillä opiskeluympyröissä ja jossain vaiheessa kysäisin jos hän lähtisi kanssani elokuviin jonain iltana. MItä olin hänen kanssaan jutellut niin tuntui että ajatuksemme menivät hyvin yksiin ja hän ymmärsi minua ja ajatuksiani hyvin.
No hän suostui innokkaasti ja sovimme että tavataan kaupungilla ja katsotaan sitten että mitä mennään katsomaan. Ja että voitaisin mennä sen jälkeen sitten syömään jonnekin.
No tavattiin ja kyselin sitten että mitähän tyttö haluiaisi nähdä. No hän sanoi salamannnopeasti että uusin James Bond olisi tosi kiva nähdä. Hieman ihmettelin tytön elokuvamakua mutta ajattelin että hän oli ehkä vain ajatellut minun pitävän miehenä sellaisesta. No katsottiin sitten Bondi vaikka se minulle edustaa kaikkea sitä mitä itse elokuvissa inhoan. Mutta katsoihan sen jonkinlaisena camp-kokemuksena.
Tämän jälkeen mietittiin että mihin mennään syömään. Kerroin että voisin tarjota kun olin juuri saanut veronpalautukset tilille. No hän ehdotti silmiään räpäyttämättä torin varren grilliä josta sitten haimme jotain grillimättöä. Kun sitten tämän jälkeen ehdotin vielä lasillista jossain niin hän totesi että kello ei ole vielä yhdeksää joten voisimme kyllä hakea pari pulloa kaupastakin ja nauttia ne läheisellä kalliolla (oli siis joulukuu ja pakkasta).
Tässä vaihessa mietin hetken että olenko jossain piilokamerassa mutta tajusin sitten sanoa että minulla olikin oikeastaan aikainen aamu ja pitäisi mennä kotiin nukkumaan.
Eihän siinä ole mitään pahaa että toinen on erilainen tai tykkää ihan eri asioista mutta mietin että tajusikohan työ tyttö lainkaan että olemme ihan eri maailmoista? Olimme kuitenkin jutelleet kaikenlaisista kulttuurijutuista joten luulisi että joku käsitys olisi siitä mistä toinen pitää. Tai sitten hänelle oli vain joku sanonut että kaikki miehet ovat lopulta samanlaisia ja niihen tehoaa nämä jutut. No en jäänyt sitten selvittämään että kummasta oli kyse.
Mulle tuli sellainen kuva, että tyttö ei halunnut tulla kalliiksi sulle kun tarjosit ruuat yms. Kuulostat kyllä vähän snobilta. Olisit kai voinut itsekin ehdottaa jotain ruoka paikkaa, jos grillimättö on liian junttiruokaa.
Joo, varmaan kirjoitukseni sai minut vaikuttamaan snobilta. Pointtini yritti kuitenkin olla lähinnä se että tyttö ei selvästikään ollut lainkaan osannut lukea aikaisemmin sitä millainen minä olen eikä toisaalta ollut osannut myöskään aikaisemmin antaa itsestään minulle oikeaa kuvaa itsestään. Olimme sitten vaan liian erilaisia joten yhteensopivuutta ei vain ollut ollenkaan vaikka molemmat varmaan luulivat muuta.
En usko että tilanne olisi pelastunut sillä että olisin ehdottanut jotain muuta jossain vaiheessa. Eivät ne erot sillä katoa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta opittua:
Kannattaa mieluummin olla itsevarma ja päällekäyvä k*sipää kuin ujo herrasmies.
Monet ensimmäisenä mainituista ovat saaneet toisia ja kolmansia treffejä, ja jopa seksiä.
Ujot herrasmiehet on kautta linjan dumpattu kerrasta.
No treffien tarkoitus on tutustua toiseen. Jos on kovin ujo, ei oikein anna itsestään mitään johon olisi jotain tarttumapintaa. Silloin sen toisen persoona ja mahdollinen kemia jäävät kyllä löytymättä.
Ja kannattaisi muuten muistaa että vaihtoehtoja ei ole vain kaksi eli ujo herrasmies ja röyhkeä sika. Siitä väliltä löytyy todella paljon kaikenlaista.
Oma mieheni on perusluonteeltaan melko ujo mutta osaa silti kuitenkin antaa osassa tilanteista itsestään todella vilpittömän ja välittömän kuvan. On siis kääntänyt ujoutensa siinä suhteessa vahvuudeksi että ei koskaan yritä teeskennellä mitään tai olla muuta kuin oikeasti on. Ja se oli se joka minut hurmasi kaikkien lipevien pelimiesten iskuyritysten jälkeen. Mutta jos hän ei olisi saanut sanaa suustaan tai ollut ihan vaivaannuttavan tönkkö ensitreffeillä niin tuskin siitä silloin olisi tullut mitään vaikka olisi ollut miten herrasmies tahansa.
Mulle tuli sellainen kuva, että tyttö ei halunnut tulla kalliiksi sulle kun tarjosit ruuat yms. Kuulostat kyllä vähän snobilta. Olisit kai voinut itsekin ehdottaa jotain ruoka paikkaa, jos grillimättö on liian junttiruokaa.