Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Olin treffeillä baarissa tapaamani miehen kanssa. Tämä tapahtui 80- luvulla, kun kännykät ei vielä ollut yleisiä, ja kaikilla oli lankapuhelimet. Asuin silloin väliaikaisesti äitini luona. Seuraavan päivän iltana, lauantai iltana istuttiin äidin kanssa kotona ja katsottiin telkkas. Puhelin soi, ja äitini meni vastaamaan. Puhelimesta kuului kännisen naisen huorittelua. Äitini oli järkyttynyt, minä menin puhelimeen. Sain puhelun aikana selville, että nainen oli ko. miehen tyttöystävä. Sain kerrottua naiselle,etten tiennyt miehen olevan varattu, pyysin anteeksi ja sanoin, etten tapaa miestä enää. Mies tosin vielä otti yhteyttä,tuli jopa kotiini soittamaan ovikelloa. Kävin hänen kanssaan kahvilla ja sanoin ystävällisesti, etten halua tavata enää ja pyysin jättämään minut ja perheeni rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti treffit mutta tapasin baarissa mukavan miehen olin aika kännissä mutta oltiin menossa harrastamaan seksiä vessaan.
Kun hän riisui mua ja huomasi että mulla on kyljessä tatuointi, pieni ruusu hän lähti äkkiä pois ja sanoi että ei halua harrastaa seksiä naisen kanssa jolla on tatuointi😂Ei se se tatska ollut syynä, vaan mies tuli järkiinsä ja alkoi ajatella, että mitä helvettiä mä oon tekemässä ja miksi.
Miten seksistä kieltäytyminen on järkiinsä tulemista? Seksi on nautinnollista ja kukaan meistä ei olisi täällä ilman seksiä. Miksi kieltäytyä nautinnosta? Seksittömyys ja selibaatti nyt varsinaisesti ole järjellisyyden huippu sekään.
Mies luultavasti muisti, että ei ole sinkku. Tuskin miehen onnellisuus olisi vessapanosta noussut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti treffit mutta tapasin baarissa mukavan miehen olin aika kännissä mutta oltiin menossa harrastamaan seksiä vessaan.
Kun hän riisui mua ja huomasi että mulla on kyljessä tatuointi, pieni ruusu hän lähti äkkiä pois ja sanoi että ei halua harrastaa seksiä naisen kanssa jolla on tatuointi😂Ei se se tatska ollut syynä, vaan mies tuli järkiinsä ja alkoi ajatella, että mitä helvettiä mä oon tekemässä ja miksi.
Miten seksistä kieltäytyminen on järkiinsä tulemista? Seksi on nautinnollista ja kukaan meistä ei olisi täällä ilman seksiä. Miksi kieltäytyä nautinnosta? Seksittömyys ja selibaatti nyt varsinaisesti ole järjellisyyden huippu sekään.
Känninen vessapano ABC:lla. Varsinainen nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä surkeimmat, mutta jännittyneen ujot treffit, kun viestitellen osattiin puhua, mutta paikan päällä se oli ujoilua.
Hän tuli kahville, juotiin sekä pelattiin siinä. Hyvä jos puhuttiin, sitten nähtiin muutaman kerran uudelleen ja molempien jännitys laukesi niin tuntui niin hyvältä olla yhdessä.
Nyt ollaan 3 vuotta asuttu saman katon alla!
Ainiin, paras kohta ensitreffeillä oli kun mies kommentoi että "aika jännä tapetti seinässä" sit tuijoteltii sitä ja juteltii siitä tapetista xD
Ja mää jo aattelin ettei mies ole kiinnostunut kun tapetista puhuttiin. Mutta olin väärässä, hän sano jälkikäteen että oli niin hermostunut ja päässä ääni sano että keksi ny prkl jotain sanomista ja sit se vaan tuli ulos suusta.
Hahaa, minäkin olen alkanut treffeillä selittämään tapetista :D Jumalaisen hyvännäköinen ja kiva treffikumppani ja kiusallinen hiljaisuus... Hermostuksissani keksin sitten jotain juttua ja tapetti nyt jostain syystä tuli siinä hetkessä ekana mieleen. Hävetti jo siinä tilanteessa että mitä hittoa selitän, jälkikäteen voin onneksi nauraa.
Joo, nykyään miehen kanssa naureskellaan, taino minä pidin sitä aika söpönä juttuna, sitä välillä muistelen niin mies nauraa nolona vaikkei se oo noloo, jos ei saa suusta mitään ulos!
Mä oon ollut surkee "deitti"(jälkipuimisessa), oltiin samassa amiksessa mutta eri aloilla ja oltiin fb kamut jne.
Käytiin kerran treffeillä keilaamassa, minun mielestä meillä oli kemiaa, muttei miehen mielestä. Hän nimittäin ghostasi minut.
Ihmettelin sitten hänen fb kuvaa, minkä postasi missä luki englanniksi tyyliin "ghostaaminen sattuu, ole rohkea ja kerro ettet halua tavata enää" ja kommenttina "Näin!" (Hänellä oli paljon muitakin kuvia missä puhuttiin rehellisyydestä yms)
En muista laitoinko kommenttia kuvaan vai chattiin, että "näinköhän pitää paikkaansa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä oli todella räikeä, kuparinpunainen tukka josta näki heti että värjätty ja leikkaus semmoinen kamala pottamalli. Tuli mieleen joku sketsihahmo! Tehtiin treffit semmoiselle pienelle huoltsikalle, ei abc ja selvisi että mies asuu kummitustalomaisessa mörskässä siinä vastapäätä . Suustani pääsi "Ai luulin että se on autiotalo!" Tunnelma oli kiusaantunut ja kuului vain kilinää kun kumpikin vatkasi kahviaan. Lopulta totesin että pitää jatkaa matkaa jotta ehdin kotiin ennen yötä, mies näytti pettyneeltä.
Toisaalta kun ajoi sen paikan "keskustan" läpi ja näki ne kaikki 4 liikettä siinä, ei yhtään ihmetyttänyt että miesvalikoima on tuollainen! Kaikki kuumat adonikset on ottaneet hatkat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätkä oli kaverini kaveri, olin ennenkin ollut hänen seurassaan baarissa ja hän oli superhauska joten kun tinderissä matchasi, kutsuin hänet kylään netflix and chill.
Pelattiin jotakin, tutustuttiin lisää, sanoi ettei aiemmin oo tullu esim baarissa juttelemaan, koska olin aina kavereiden seurassa.
Aloitimme katsomaan leffaa ja kysyin häneltä haluaako itsetekemääni jääkahvia, sanoi kyllä ja menin tekemään. Sanoin, että se maistuu nyt vaan maidolle, mutta kun kahvijääpalat sulaa niin se on valmista. Silti hän joi siitä heti ja sanoi "hyi hitto maistuu vaan maidolle, en juo"
No sitten oltaisiin alettu petipuuhiin, mutta tajuttiin että värkkimme ei ole soveltuvat yhtymään koko eron takia, joten sanoin että voin runkata häntä. Otin liukkaria ja aloin hommiin, mutta jätkä toteaa "tuntuu ällöttävältä ton liukkarin kanssa" no lopetimme homman siihen.
Sitten oli kello jo 2 yöllä, sanoin, että mua väsyttää ihan kauheesti, mutta voidaan koittaa katsoa leffaa loppuun (se hänen valitsema leffa kesti 3h ja oli tosi tylsä).
Nukahdin.
Aamulla jätkä toteaa "olipa kiva kun kutsuit yökylään kun kesken kaiken vaan nukahdat"
Selvisi että hän valvoo yöt ja nukkuu päivät.
Hän lähti emmekä enää jutelleet. No ehkä mä sit olin tää surkeus näissä treffeissä, mutta ei voe mitään.
Eihän tuollasta tilannetta voi ollakaan että värkit ei sovi yhteen liian ison kokoeron takia, kyllähän sieltä lapsikin mahtuu ulos. Olisitte vaan käyttäneet sitä liukkaria johonkin muuhun kuin r...nkkaukseen.
Ihmisissä kun on katsos vaihtelua, niin jos osuu yhteen pienivärkkinen nainen ja isovärkkinen mies, niin se on lähinnä kivuliasta. Koittakaa nyt tajuta, ettei se pelkkä iso molo tee autuaaksi siinä hommassa.
Joku pienen munan omaava mieskö siellä kirjottelee... 🤔
Taidat itse olla niitä isomunaisia, jotka luulevat että koko riittää eikä mitään muuta tarvitse osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätkä oli kaverini kaveri, olin ennenkin ollut hänen seurassaan baarissa ja hän oli superhauska joten kun tinderissä matchasi, kutsuin hänet kylään netflix and chill.
Pelattiin jotakin, tutustuttiin lisää, sanoi ettei aiemmin oo tullu esim baarissa juttelemaan, koska olin aina kavereiden seurassa.
Aloitimme katsomaan leffaa ja kysyin häneltä haluaako itsetekemääni jääkahvia, sanoi kyllä ja menin tekemään. Sanoin, että se maistuu nyt vaan maidolle, mutta kun kahvijääpalat sulaa niin se on valmista. Silti hän joi siitä heti ja sanoi "hyi hitto maistuu vaan maidolle, en juo"
No sitten oltaisiin alettu petipuuhiin, mutta tajuttiin että värkkimme ei ole soveltuvat yhtymään koko eron takia, joten sanoin että voin runkata häntä. Otin liukkaria ja aloin hommiin, mutta jätkä toteaa "tuntuu ällöttävältä ton liukkarin kanssa" no lopetimme homman siihen.
Sitten oli kello jo 2 yöllä, sanoin, että mua väsyttää ihan kauheesti, mutta voidaan koittaa katsoa leffaa loppuun (se hänen valitsema leffa kesti 3h ja oli tosi tylsä).
Nukahdin.
Aamulla jätkä toteaa "olipa kiva kun kutsuit yökylään kun kesken kaiken vaan nukahdat"
Selvisi että hän valvoo yöt ja nukkuu päivät.
Hän lähti emmekä enää jutelleet. No ehkä mä sit olin tää surkeus näissä treffeissä, mutta ei voe mitään.
Eihän tuollasta tilannetta voi ollakaan että värkit ei sovi yhteen liian ison kokoeron takia, kyllähän sieltä lapsikin mahtuu ulos. Olisitte vaan käyttäneet sitä liukkaria johonkin muuhun kuin r...nkkaukseen.
No mutta niin mukavaa se lapsen ulos punnertaminen ei ole että ihan miestä miellyttääkseen viitsis kestää vastaavanlaista hinkkausta edestakaisin puoli tuntia.
Tämä!! Vaikka biologisesti vauva sieltä tulee, niin ei se ole nautinnollista kaikille... Tosi typerä vasta-argumentti "no kyl sielt vauvakin tulee", no tungeppa itte vesimeloni perseeseen ja punnerra se ulos. Nautitko?
Olipa paska argumentti.. Ei sitä vauvaakaan n.9kk ikäisenä perseeseen (saati siihen oikeaan reikään) tungeta ja sitten ulos punnerreta.
Iänikuinen vauva-argumentti on paska, koska synnytyksessä pimpero on ehkä hiukkasen eri tilassa kuin seksissä. Se ei ole tavallinen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti treffit mutta tapasin baarissa mukavan miehen olin aika kännissä mutta oltiin menossa harrastamaan seksiä vessaan.
Kun hän riisui mua ja huomasi että mulla on kyljessä tatuointi, pieni ruusu hän lähti äkkiä pois ja sanoi että ei halua harrastaa seksiä naisen kanssa jolla on tatuointi😂Ei se se tatska ollut syynä, vaan mies tuli järkiinsä ja alkoi ajatella, että mitä helvettiä mä oon tekemässä ja miksi.
Miten seksistä kieltäytyminen on järkiinsä tulemista? Seksi on nautinnollista ja kukaan meistä ei olisi täällä ilman seksiä. Miksi kieltäytyä nautinnosta? Seksittömyys ja selibaatti nyt varsinaisesti ole järjellisyyden huippu sekään.
Känninen vessapano ABC:lla. Varsinainen nautinto.
Vieläpä haiseva ja kusinen vessa, onpa kiva seuraavan mennä sinne missä toiset paneskellut, hyi stna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui 2000-luvun alkupuolella: Oltiin tavattu opiskelijabileissä, mies pyysi puhnumeron. Soitti seuraavana aamuna, pyysi leffaan illalla. Nähtiin illalla, mies oli ostanut leffaliput. Leffan jälkeen mies pyysi, että maksaisin hänelle leffalipun hinnan takaisin! Kaivoin kuvetta, maksoin hänelle leffalipun ja häivyin paikalta.
Oli juntein ikinä kohtaamani asia, kerron usein tästä kun tulee treffailu puheeksi kavereiden kanssa. Ei ole kukaan muu tällaiseen törmännyt kyllä :D. En kenties ollut leffalipun arvoinen? LOL
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pukeutunut mekkoon ja ohuehkoon villakangastakkiin kun luulin että mennään syömään ja elokuviin. Mies haki minut autolla joka oli mustanaan tupakansavusta ja alkoi vain ajella ympäriinsä haukkuen, miten pa""ja leffoja siellä pyörii. Sanoin ettei meidän ole pakko mennä. Autossa oli koleaa ja mahani murisi, muistutin että meidänhän piti käydä syömässä. Mies ajoi Hesburgeriin ja autokaistalle, syötiin parkkipaikalla. Olisi ollut ihan kivaa jos olisi ollut kesä, eikä tammikuu. Lopulta en jaksanut enää olla kohtelias vaan ilmoitin olevani jäässä ja tahtovani kotiin, ellemme menisi mihinkään sisään. Mes ajoi minut kotiin mutta rohkeni vielä tiedustella kiinnostaisiko kenties pano? Valehtelin että on menkat ja syöksyin kotiini lämmittelemään.
Eikö autossa ollut lämmitystä. Olisin itse heti sanonut, että on kylmä enkä esittänyt mitään kohteliasta. Toiseksi miksi piti valehdella, että on menkat?! Tuonkin ois voinut sanoa, ettei kiinnosta. Jo tupakansavu olis riittänyt syyksi lähtee.
Valehtelu menkoista saatoi olla turvallisin tapa päästä pois tilanteesta. Paras olisi kyllä ollut kun ei olisi edes mennyt lemupetterin kyytiin.
Just näin. On ihmisiä, joille vastaan sanominen tai joiden tahdon vastustaminen johtaa väkivaltaan tai kostoon. Kokemusta on. Ja tämä piirre heissä tulee näkyviin vasta näissä tilanteissa.
Itse käytän kahden kesken näitä menkat/migreeni selityksiä. Julkisella paikalla sanon suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä surkeimmat, mutta jännittyneen ujot treffit, kun viestitellen osattiin puhua, mutta paikan päällä se oli ujoilua.
Hän tuli kahville, juotiin sekä pelattiin siinä. Hyvä jos puhuttiin, sitten nähtiin muutaman kerran uudelleen ja molempien jännitys laukesi niin tuntui niin hyvältä olla yhdessä.
Nyt ollaan 3 vuotta asuttu saman katon alla!
Ainiin, paras kohta ensitreffeillä oli kun mies kommentoi että "aika jännä tapetti seinässä" sit tuijoteltii sitä ja juteltii siitä tapetista xD
Ja mää jo aattelin ettei mies ole kiinnostunut kun tapetista puhuttiin. Mutta olin väärässä, hän sano jälkikäteen että oli niin hermostunut ja päässä ääni sano että keksi ny prkl jotain sanomista ja sit se vaan tuli ulos suusta.
Hahaa, minäkin olen alkanut treffeillä selittämään tapetista :D Jumalaisen hyvännäköinen ja kiva treffikumppani ja kiusallinen hiljaisuus... Hermostuksissani keksin sitten jotain juttua ja tapetti nyt jostain syystä tuli siinä hetkessä ekana mieleen. Hävetti jo siinä tilanteessa että mitä hittoa selitän, jälkikäteen voin onneksi nauraa.
Minusta voi jutella vaikka tapetista, ei sen niin väliä. Sillä on väliä, miten toinen siihen suhtautuu ja millaista yhteyttä keskutelussa rakennetaan. Se on yhteispeliä ja tavallaan sopimus siitä, että meillä on tässä yhteinen juttu meneillään. Aiheella ei ole niinkään aina väliä. Ehkä parempikin, että se ei heti alussa ole liian vakava. Kerran olin treffeillä miehen kanssa, jonka kanssa juttu ei oikein luistanut ja keskustelunaloitteet vain tyrehtyivät heti alkuunsa. Mies osoitti ilmeillään, että keskustelunaiheeni olivat hänen mielestään jotenkin huonoja ja outoja ja toisteli kysymyksiäni, ai että olenko käynyt asuntomessuilla? Ihmettelevään tyyliin. Itse hän ei tehnyt yhtään keskustelunaloitetta, eikä jatkanut minun tekemistä aloitteista eteenpäin. Ei ihan tajunnut jutun juonta. Tärkeintä on, että siinä syntyy sellainen kaverillinen ja turvallinen tunne, että voi höpötellä niitä näitä ilman arvostelua tai johtopäätöksiä minusta.
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Hah, siis pelko mokaamisesta :D
Sama
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
Miehellä kävi onni. Oli etsimässä kumppania. Sinunlaisiasi ilmaista viinaa ja panoa kärkkyjiä saa kapakasta ilman treffejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Valtava enemmistö ihmisistä on jotain sanaa suustaan saamattoman ujon ja itsevarman urpon välillä. Valitettavasti on siis niin että niitä kohtuullisen ulosannin omaavia taviksia on niin paljon että harva jaksaa yrittää nyhtää montaa kertaa sanaa suusta tuppisuulta. Ehkä pitäisi mutta on ymmärrettävää että ei silti jaksa.
Miten seksistä kieltäytyminen on järkiinsä tulemista? Seksi on nautinnollista ja kukaan meistä ei olisi täällä ilman seksiä. Miksi kieltäytyä nautinnosta? Seksittömyys ja selibaatti nyt varsinaisesti ole järjellisyyden huippu sekään.