Millaiset oli sun surkeimmat treffit?

Noi mun tarinat ei kyllä oo keksittyjä, olen kyllä järkyttynyt millaisia ihmisiä oikeasti on. Mun tarinat on toi hivelijä ja liukuvoidetyyppi. Ja nämä oli kahdet ekat treffit Tinderistä :DDD voitte arvata, että odotukset ei ole kovin korkealla. Yhdet treffit oli ihan jees, mutta tyypillä oli vaan ihan erilaiset harrastukset. Jotkut miehet sitten olettaa, että nainen kiinnostuu välittömästi kaikista hänen harrastuksistaan....no ei kiinnostu, jos ei kiinnosta. Jos ei ole koskaan kiinnostunut esim purjehtimisesta, niin miten siitä voi heti kiinnostua. No tästä opin, että treffeille ei ehkä kannata lähteä ja tyypillä on oikeesti ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet. Seuraavia ehkä mahdollisia treffejä odotellessa....

Tämä tapahtui eksäni kanssa. Olimme tunteneet toisemme löyhästi jo ennen parisuhteeseen päätymistämme ja suhteemme alkoi keskellä arkea.Tapasimme keskellä ruuhkavuosia missä mies tasapainotteli lasten huoltajuusasioissa eksänsä kanssa ja minä hoidin sairasta vanhempaani. Aloimme elämään yhteistä arkea ilman mitään alun treffailuvaihetta.

Päätimme noin puoken vuoden seurustelun jälkeen vihdoin mennä kunnon treffeille ja varasimme viikonlopuksi hotellin Helsingistä. Ostimme myös liput oopperaan ja teimme pöytävarauksen fine dining -ravintolaan. Ajattelimme ottaa kaikki puuttuneet treffit kunnolla takaisin. Kaikki vaikutti ihanalta ja romanttiselta, kunnes miehellä alkoi jäätävä ripuli käytännössä heti kun pääsimme hotellille.

Koko romanttinen viikonloppu meni siihen, kun mies ripuloi hotellihuoneessa ja minä hain lähisalesta hänelle jotain mehukeittoa. Ei illallista, ei hellyyttä ja seksiä, ei mitään. Itse kävin katsomassa oopperan jo ihan senkin takia, etten enää kestänyt sitä hotellihuoneen peen käryä. Jouduimme jatkamaan sunnuntaina varausta, koska mies ei uskaltanut lähteä paskomiseltaan suunnittelemallemme junalle.

Ei sillä, kyllä tuolle kokemukselle ollaan vielä eronkin jälkeen niin monesti naurettu vedet silmissä, ettei onnistuneista treffeistä olisi varmasti jäänyt näin paljoa muisteltavaa.

Vierailija wrote:

En tiedä oliko nää surkeimmat mutta ainakin ovat jääneet mieleen...Viestittelin Tinderissä erään miehen kanssa ja hän ehdotti tapaamista niin että mentäisiin elokuviin. Hänelle ei kelvannut oikein mikään muu kuin ihan älytön actionräiskintä leffa, joista itse en juurikaan perusta mutta kun olin jo suostunut treffeihin, ajattelin että mennään nyt sitten. 

Tavattiin n. 30 min ennen elokuvan alkamista ja miehellä hirveä nälkä. Halusi mäkkäriin syömään jotain nopeaa ja kassalla tilatessa sanoi mulle että jos mä haluan jotain, saan itse maksaa & tilata, hän ei naisille mitään dinnereitä ala tarjomaan ihan periaatteesta. Ei siinä, kyllä mä itse ruokani maksan mutta kyllä tällainen korvaan särähti. 

Mentiin hakemaan sitten liput elokuvaan ja mies ilmoitti kassalla kun piti maksaa (oletin että maksamme molemat omat lippumme) että "maksa sä, siirrän sulle mobilepayllä" ja minä maksoin. Arvatkaa maksoiko äijä

Huh mitkä fläsärit tuli tästä! Itsekin kävin treffeillä ja jopa TAPAILIN hetken tyyppiä, joka onnistui maksattamaan minulla kaiken ja kuitenkin mäkätti, että minä olin niin piloille hemmoteltu tms. :D Siis tilanne oli ihan absurdi - saatoin esimerkiksi töiden jälkeen koukata kaupan kautta ostamassa jotain hänen pyytämäänsä, saapua kantamuksien kanssa tämän eteiseen, latoa tavarat jääkaappiin, istahtaa hetkeksi sohvalle miehen viereen, ja yhtäkkiä tämä vain puuskahtaa, että sinä se hemmoteltuna vaan täällä minun luona makoilet etkä mitään tee. Ahh tulee ihan kylmät väreet pelkästä muistelusta! Mikähän defenssi tuollainen on?

Ompa mahtava ketju, hauskaa ollut lueskellessa ja vielä monta sivua jäljellä. Toki onhan ketjussa aika surullisia ja ahdistaviakin tarinoita :( Mutta rupesimpa itse miettimään paskimpia treffejä mitä itselle on sattunut kohdalle. 

Tästä on aikaa noin 20v. En muista edes mikä silloin oli se ykkösnettideittisaitti. Sielä tapasin rokkihenkisen kundin, itsekin oli aika rrok noihin aikoihin. Olin itse tuolloin 30v ja tämä tyyppi oli 38v. Jonkin aikaa viestiteltiin ja sitten päätettiin treffata asumuslähiöni paikallisessa. No eipä siinä, tämä lähes nelikymppinen pamahtaa paikalle kolmen kaverinsa kanssa jotka olivat juuri sen ikäisiä, että baariin pääsivät. Melkoinen hämmennys. Ajattelin sitten kuitenkin, että juodaan ne bisset. Istuttiin pöytään ja tämä nuorisoporukka ja deittini juttelivat vaan keskenään, ignooraten mut täysin. Koitin siinä keskustelua virittää mutta ei heitä kiinnostanut ollenkaan. Join sen kaljani ja sanoin, että mukavaa illan jatkoa ja lähdin meneen. Kello oli vielä aika vähän ja vitutti sen verran, että ajattelin mennä toiseen lähiökuppilaan kaljalle. Istuskelin siinä tiskillä ja laitoin samalla viestin tälle deitille, että olipa erikoinen tilanne että tulet paikalle nuorisoporukan kanssa ja et puhunut mulle kahta sanaa kuten ei kukaan muukaan - että mikähän näitten deittien pointti sitten oli. Ei vastannut. Samaisen baarin looshissa istui kolmen kundin porukka jotka huikkasi, että tuu istuu meidän kanssa. Kuten sanoin, oli aika aikaista ja baari melkein tyhjä. Minä menin ja lyöttäydyin heidän seuraan. Kävi ilmi, etteivät olleet paikallisia vaan heillä oli tälläinen harrastus, että käyvät aina välillä lähiöiden kuppioillssa huvikseen kattomassa mikä meno. Hauskoja tyyppejä. Yhden kanssa juttu luisti niin hyvin että seurusteliin kolme vuotta ja edelleen ollaan hyvät kaverit. Tarina ei lopu tähän. Muutama viikko myöhemmin tästä treffi-illasta olin odottamassa paikallisjunaa aamulla duuniin, kun yksi näistä alkuperäisen deitin porukassa ollut nuori neitonen, 18v, tönötti myös laiturilla. Iloisesti kiirehti luokseni halaamaan ja kuinka ihana nähdä. Olin tietty vähän että WTF. Hän kertoi menneensä juuri kihloihin. Tämän tyypin kanssa jonka kanssa siis mulla oli ne treffit. Toivottelin onnea. 

Ja on mullakin kokemus kuten monella muulla, että se deitti ei saa sanaa suustaan. Oli kyllä todella raskas tunnelma vaikka netissä jutellessa vaikutti oikein sujuvasanaiselta mieheltä. Terassilla treffattiin kauniina päivänä. Tyyppi kaatoi lonkeron toisensa jälkeen melkoista vauhtia huiviinsa, eikä tietenkään taas tiskille mennessään kysynyt, haluaisinko jotain. Ei muuta tehnyt kun kittasi sitä lonkeroa ja ramppasi baarissa. Koitin keksiä vaikka mistä asiasta puhuttavaa, jopa raitiovaunujen vuoroväleistä mitä siitä terden ohi meni. Join sen oman lonkeroni siinä missä ajassa hän joi varmaan 4-5 ja lähdin himaan. Laittoi mulle seuraavana päivänä viestiä, että olisi kiva tavata uudelleen. Joo ei.

Sitten oli se yksi tyyppi joka kanssa vaikutti chattailyn perusteella varsin fiksulta. Treffattiin ja paikalle saapui todella elähtäneen oloinen tyyppi jolla oli mukana pussikaljat. Ihan Alepan pussissa. Kyllä minäkin pussikaljoista tykkään varsinkin kesäisin, mutta jos ollaan talvella sovittu treffit ja että mennään syömään niin pidän sitä vähän outona, että ravintolaan otetaan mukaan muovikassi täynnä bissee. Noh, dinnerillä käytiin ja jo noin puolen tunnin jälkeen hän ylisti minua miten olen juuri sellainen nainen jonka kanssa haluaa viettää elämänsä. Kysyi, osaanko laittaa karjalanpaistia kun hänen lempiruoka ja voisi tulla mun luo vaikka heti jos sitä laitan. Sanomattakin selvää etten hänelle karjalanpaistia koskaan laittanut.

En saanu Billundia enkä edes blowjibbia. =/

t. Oolofi-59

Tapasin työn kautta mukavan ja fiksun oloisen miehen, ja päätin lähteä hänen kotiinsa illallistreffeille.



Mies laittoi ihanan aterian ja joimme lasilliset viiniä takkatulen räiskeessä. Kemiat olivat vahvat alusta saakka ja keskustelu silkkaa verbaalista ilotulitusta.



Jossain vaiheessa päätin käydä katsomassa miehen asunnon makuuhuonetta. Ja järkytyksekseni siellä oli sellainen 90cm leveä sänky. Kysyin mieheltä oliko tämä ylimääräinen vieraspeti tai joku väliaikaisratkaisu. Mies vastasi ettei ollut, vaan hän on aina nukkunut sellaisessa.



Ilmoitin miehelle välittömästä että tämä oli tässä. Suorastaan juoksin ulos asunnosta taksiin, jonka mies sentään maksoi.









 

Vierailija wrote:

Ompa mahtava ketju, hauskaa ollut lueskellessa ja vielä monta sivua jäljellä. Toki onhan ketjussa aika surullisia ja ahdistaviakin tarinoita :( Mutta rupesimpa itse miettimään paskimpia treffejä mitä itselle on sattunut kohdalle. 

Tästä on aikaa noin 20v. En muista edes mikä silloin oli se ykkösnettideittisaitti. Sielä tapasin rokkihenkisen kundin, itsekin oli aika rrok noihin aikoihin. Olin itse tuolloin 30v ja tämä tyyppi oli 38v. Jonkin aikaa viestiteltiin ja sitten päätettiin treffata asumuslähiöni paikallisessa. No eipä siinä, tämä lähes nelikymppinen pamahtaa paikalle kolmen kaverinsa kanssa jotka olivat juuri sen ikäisiä, että baariin pääsivät. Melkoinen hämmennys. Ajattelin sitten kuitenkin, että juodaan ne bisset. Istuttiin pöytään ja tämä nuorisoporukka ja deittini juttelivat vaan keskenään, ignooraten mut täysin. Koitin siinä keskustelua virittää mutta ei heitä kiinnostanut ollenkaan. Join sen kaljani ja sanoin, et

Jos nainen puhuisi minun kuulteni dinneristä, niin ne olisivat kyllä viimeiset treffit.

Vierailija wrote:

Tämä tapahtui eksäni kanssa. Olimme tunteneet toisemme löyhästi jo ennen parisuhteeseen päätymistämme ja suhteemme alkoi keskellä arkea.Tapasimme keskellä ruuhkavuosia missä mies tasapainotteli lasten huoltajuusasioissa eksänsä kanssa ja minä hoidin sairasta vanhempaani. Aloimme elämään yhteistä arkea ilman mitään alun treffailuvaihetta.

Päätimme noin puoken vuoden seurustelun jälkeen vihdoin mennä kunnon treffeille ja varasimme viikonlopuksi hotellin Helsingistä. Ostimme myös liput oopperaan ja teimme pöytävarauksen fine dining -ravintolaan. Ajattelimme ottaa kaikki puuttuneet treffit kunnolla takaisin. Kaikki vaikutti ihanalta ja romanttiselta, kunnes miehellä alkoi jäätävä ripuli käytännössä heti kun pääsimme hotellille.

Koko romanttinen viikonloppu meni siihen, kun mies ripuloi hotellihuoneessa ja minä hain lähisalesta hänelle jotain mehukeittoa. Ei illallista, ei hellyyttä ja seksiä, ei mitään. Itse kävin katsom

Tätä en jotenkin tajua yhtään. Mennään johonkin oopperaan ja fine diving ravintolaan kun on niin hienoa. Ihan oikeesti kuka nauttii jostain oopperasta? Miks ette mennyt kebabille ja leffaan poppareitten kanssa? Musta ainaki se olis ollut paljon kivempaa. Mutta ei ehkä sit romanttista. Lol .

Olen muistaakseni kertonutkin tähän tai muuhun ketjuun, että onneton treffi oli, kun menin kutsuttuna miehen kotiin. Hän tarjosi kaffet ja samaan syssyyn alkoi selittämään, että minä voisin hieman siivoilla hänen kodissaan.

Tapahtui Olarissa. Nostin het siinä kytkintä.

Itsellä ei koskaan ole ollut erkoisen epäonnistuneita treffejä. Tai no kerran pakenin , about 35v sitten. Tapasin jonkun paikallislehden treffipalstan kautta jonkun nuoren neitosen. Kirjeessä hänellä oli erittäin huono käsiala. Sovittiin parkkikselle tapaaminen hänen asunnon likelle. En noussut autosta , avasin vain ikkunan ja parin minuutin juttelun jälkeen pakenin. En muista tarkkaan, jotenkin kummallisen tuntuinen oli ja epätasaiset hampaat.. Jotenkin vain tuli olo et ei pysty..

Ex:llä tuntui kivestävän eron jälkeen. Kuulin tämän lapseltamme, joka siis täysi ikäinen. Ex oli tavannut jonkun savolaismiehen kahviossa. Ex hieman yli 50v. 

Mies oli tullut suoraan metsäkoneen hytistä, harmaa tukka, hampaita puuttunut, reilu mahanköllikkä ja työvaatteet päällä. Oli kovaan ääneen julistanut että olen koko viikon ajanut konetta. Ryystäen samalla kahvia. Ex oli kovin pettyneenä palannut treffeiltä.. Ex ei ole ruma mutta ylipainoa on. Metsäkone kuski oli perään lähettänyt ex:lle ilkeähkön viestin että "laastariako olet hakemassa"

Alanya Marketissa treffit onnistuu aina!

Miehellä paukahti selkä kaksi päivää ennen treffejä joten sovittin että tulen hänen luokseen,ostan ruokatarpeet ja teen ruokaa. Mies avasi oven,moikkasi ja könkkäsi takaisin sohvalle katsomaan leffaa. Minä menin hämmentyneenä keittiöön ja tein meille italianpataa. Kysyin keitänkö kahvia ja mies sanoi että voin keittää itselleni. Olo kuin palvelijalla miehen möllöttäessä mykkänä sohvalla katsomassa jotain sotaleffaa. Keitin itselleni kupin kahvia,ilmoitin ruuan olevan valmista ja häivyin. Miehestä ei enää koskaan  kuulunut pihaustakaan. Hämmentävät treffit! :D

Nyt jälkeenpäin mietin pistikö hän joka treffkumppanin tekemään jotain: yksi valmistaa ruuan,toinen pesee pyykit,kolmas imuroi.

Oli ystävänpäivä. Suhteessa oli jo kauan mennyt huonosti, mutta halusin vielä yrittää.

Asuttiin silloisen poikaystävän kanssa pienellä paikkakunnalla, mutta opiskelin kaupungissa. Oltiin sovittu että hän hakee minut koululta ja mennään leffaan ja syömään.

Kun hän tuli, oli minun syytäni että keskustassa oli ruuhkaa. Hän ajoi yksisuuntaista väärään suuntaan ja ei osannut mennä parkkihalliin, nämäkin olivat mun syytä hänen mielestään. Leffateatterissa oli paljon pareja jotka olivat lähekkäin, poikaystävän mielestä oli ihan perseestä tulla sellaista katselemaan. Minua hän ei suostunut pitämään edes kädestä.

Leffakin oli hänestä ihan surkea (joku romanttinen komedia). Syömään kun mentiin oli minun syyni että hän ei saanut kunnolla syödyksi kun hammas oli kipeä, kiukutteli siitä.

Ennen treffejä olin päättänyt että katsotaan miten tämä menee, ns. viimeinen mahdollisuus kertomatta poikaystävälle että tämä on sellainen. Kaikkeen mistä minua syytettiin pyysin anteeksi ja yritin olla erityisen mukava. Käytös ei muuttunut koko illan aikana miksikään.

Voitte varmaan arvata että nämä jäivät meidän viimeisiksi treffeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin Happy pancake-deittisivustoa (never again..) ja aloin jutella ihan kivanoloisen miehen kanssa, jonka kanssa sovimme aamupalatreffit kahvilaan kauppakeskukseen aika pian. Meidän piti tavata kahvilan edessä ja siinä odotteli hieman harmaantuneemman oloinen ja vähän myös epäsiisti mies joka oli kuvissa vielä ihan ok. Menimme kahvilaan ja tilasimme aamupalaa. Juttu luisti ihan hyvin mutta syömisen jälkeen mies halusi nähdä instagram-kuviani, olin asunut vuosia ulkomailla ja hän halusi nähdä kuvia näiltä ajoilta. Joukossa oli joitakin kuvia myös minusta, mutta ihan asiallisia kuitenkin. Mies jotenkin innostui näistä vanhoista kuvistani ehkä vähän liikaa. Hän alkoikin melko pian ehdottaa suutelua siellä kahvilassa ja olin sitä mieltä että nyt ei ole sen aika. Sanoin että tässä ympärillä on aika paljon ihmisiä eikä muutenkaan ole sopiva hetki vielä, mutta kenties joskus toisen kerran. Päätin että on parasta että lähden k

Yök limaa, olis tullut oksennus 🤢

Vierailija kirjoitti:

Surkeimmat treffit oli kun "sinkku" nainen saapui paikalle..yllätys yllätys Kolmen lapsensa kanssa .

Mulla oli ilmoitus jotta etsin lapsetonta 45+ miestä. Itse olin 47 v velanainen. Puolet vastanneista oli isejä. Yksikin, oikein kahden pienen lapsen isä, maisterismies, mies ei kiinnostanut mutta ystävällisesti kysyin miksi vastasit kun etsin lapsetonta (ilmoutukseni oli kuvaton joten kuvan perusteellakaan ei miehet voineet mulle vastata). Vastasi ettei huomannut. Ja ettei kai haittaa. No kyllä haittaa. Huoh. 

Lisäksi mulle vastasi pari useamman lapsen isoisää! Kysyin miksi, niin logiikka: ei ole kotona asuvia lapsia. Huoh. Vielä vähemmän haluan mummipuoleksi, on mulla nyt vähän eri kiinnostuksen aiheet kun piikoa miehen jälkikasvua 2 sukupolvessa ja olla tärkeysjärjestyksessä ikuinen nro 5.

Nykyinen mies löytyi live elämästä. 

Ei mulla ole koskaan mitään varsinaisia treffejä ollutkaan seurusteluvaiheessa. Enempi ollaan vaan nähty ja notkuttu yhdessä.

Ne oiskin ihan kiva kokea näin kahden pitkän suhteen jälkeen, mitä se olisi, jos joku pyytäisi vaikka ravintolaan syömään treffimielessä, kuten elokuvissa. Oon toki suhteissani niin tehnyt, kun jo ollaan yhdessä vuosia oltu, mutta ei muuten. Taisin siis kokea ne treffit vasta vakisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin kahvilassa lyhyen viestittelyn jälkeen. Tyyppi asui 70 km päässä ja ilmoitti heti alkuun, että ei ole sitten muuttamassa kotipaikkakunnaltaan mihinkään.

Eipä ollut itsellä käynyt mielessäkään mitkään muuttamiset tuossa vaiheessa. Ahdistuin heti ja laitoin hyypiölle kaikki estot.

Itse kaupunkilaisnaisena kysyn tän aina ennen treffien suunnitteluakaan jos mies asuu maalla. Yleensä hän ei vastaa enää nokkaantuneena mitään tai vastaa rehellisesti ettei muuta pois sieltä koskaan. Tämä selvä, ei hukata toistemme aikaa enempää. Etsin vakavaa suhdetta joka tähtää yhteenmuuttoon, en mitään kevythubaa. 

Maalle en eri syistä muuta. Kotoisin olen maalta joten tiedän meiningit. Ajokorttiakaan en ole ajanut. Kunnioitan maaseutua paljon, mutta miehelään en sinne muuta. 

Vastasin yhdelle ok vaikuttaneelle miehelle naapurikuntaan. Kysyin tuota maaseutuasiaa. Hän sanoi ettei ikinä muuta pois, asui kuolinpesän tilalla. Kävi palkkatyössä muualla, osin etätöitä tehden. Tyyliin insinööri. 

Hän siis olisi voinut tehdä työtä kaupungissakin. Kyseinen mies asui siis naapurikunnassa ja siellä perimmäisessä maaseutukolkassa. Suri kun ei ole löytynyt ensimmäistäkään vaimoa, mä olen siis kertaalleen eronnut. Ei tullut nytkään, emme tavanneet koska koko show olisi pysähtynyt jo tähän seikkaan. 

Lisäksi hänelle ei olisi sopinut kahvit kahvilassa vaan minun olisi pitänyt mennä hänen luo (miten?) koska hän halusi tutustua rauhassa ja lämmittää saunan (!) eikä kahvilan melussa, no tää sinetöi toiseen kertaan homman loppuun haudatuksi. 

N 37 v

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut yhtään kemiaa,mies oli ok mutta tylsä. Erotessa koetti suudella jolloin käänsin pään sivuun,mutta miespä tarrasikin huiviini ja kiskoi minua siitä suudeltavaksi,tunsin kuristuvani ja paniikissa löin miestä. Hänen mielestään ilman syytä.

Etoi suunnattomasti kun tän luin. Siis haloo, mitä tänkin äijän päässä pyörii? Ei voi koskaan saada naisystäväää. Miksi ihminen toimii noin? Herää kysymys mitä tapahtuu jos treffit olisi yksityisasunnossa!!!!! 

Surkeimmat treffit oli ne, minne mies meni yksin. Nimittäin sille miehelle ne olivat varmaan aika surkeat. Tajusin vasta kotona, että mieshän taisi juuri hetki sitten sopia jotain deittejä minun kanssani, ainakin vissiin omasta mielestään, ja kun en ollut sitten pätkääkään kiinnostunut hänestä, niin en sit tietenkään mennyt paikalle. Hän otti sitten jälkikäteen yhteyttä ja ilmoitti tajuavansa, etten ole kiinnostunut. Juu, en ollut.

Deitti kaivoi esiin tarot kortit katsoakseen onko suhteella tulevaisuutta. Ei ollut... tiesin sen ilman korttejakin