Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen vastavalmistunut oikeustieteen maisteri, keskinkertaiset paperit, hyvä gradu. Suoritin myös asianajotutkinnon valmistumisen loppuvaiheessa. Opiskeluaikana kaksi harjoittelupaikkaa josta todella hyvät työtodistukset.
Nyt: työtön jo toista vuotta. Haastatteluissa olen käynyt mutta aina joku menee oikealta ohitse. Olen opiskellut erittäin hankalassa elämäntilanteessa ja joutunut nostamaan ison määrän opintolainaa. Ajattelin opiskellessa, että valmistumisen jälkeen elämä helpottaa.
En tiedä milloin pitäisi luovuttaa, jättää koulutus cv.stä pois ja alkaa hakemaan siivoojan paikkoja...
Entä jos perustat oman firman? Hmm, no ehkä tämä ehdotus on vähän pöljä. Ei se ole helppoa haalia asiakkaita, hoitaa firmaa ja vielä tienata niin että edes elää sillä. Itse samoista syistä päätin etten hakeudu yrittäjäksi. Olisin ihan pulassa kohta kun asiakkaita ei olisi.
Harkitsen tätä jos ei ala puolen vuoden sisällä tärpätä. On vaan aika kova kynnys kun ei ole varsinaista työkokemusta, kaikki käytännöt ja rutiinit ihan outoja ja ei ole ketään kokeneempaa jonka kanssa lyöttäytyä tiimiin... Opiskelijakaverit ovat jo päässeet työpaikkoihin ja saaneet jalkaa oven sisään. Tiedän monta sellaista joille en ainakaan huonommaksi jää, mutta jostakin syystä kortit on nyt vaan jaettu näin... Tuurilla on iso merkitys...
Entä jos haet jonnekin pikkupaikkakunnalle? Tai isommalle jos nykyisellä ei tärppää. Käy joku koulutus tähän väliin mikä nollaa tilanteen. Joku aiempaan liittyvä, jos mitään lisäpätevyyksiä voi hankkia. Edes sivuopinnot avoimessa. Ehdottelen vaan, nää voi olla typeriä ehdotuksia. En tunne alaasi, itse olen työtön humanisti.
Olen hakenutkin oman työssäkäyntialueeni ulkopuolelta ja olisin valmis muuttamaankin työn perässä. Ei ilmeisesti riitä vaan pitäisi olla suhteita...
Kiitos ehdotuksista joka tapauksessa, en olisi ikinä uskonut että joudun vielä hikisten opiskeluvuosien jälkeen harkitsemaan lisäkoulutusta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskistelu jäänyt johonkin 50 luvulle. Vieläkin jotkut siellä päättäjätasolla kuvittelevat että työttömät ovat kaikki juoppoja ja sekoja.
Tässä kolmekymppinen työtön nainen. Elän todella kiireistä arkea, olen tyylikäs, asun kivassa paikassa. Minusta ei IKIMAAILMASSA uskois että olen syrjäytynyt työelämästä ja työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen vastavalmistunut oikeustieteen maisteri, keskinkertaiset paperit, hyvä gradu. Suoritin myös asianajotutkinnon valmistumisen loppuvaiheessa. Opiskeluaikana kaksi harjoittelupaikkaa josta todella hyvät työtodistukset.
Nyt: työtön jo toista vuotta. Haastatteluissa olen käynyt mutta aina joku menee oikealta ohitse. Olen opiskellut erittäin hankalassa elämäntilanteessa ja joutunut nostamaan ison määrän opintolainaa. Ajattelin opiskellessa, että valmistumisen jälkeen elämä helpottaa.
En tiedä milloin pitäisi luovuttaa, jättää koulutus cv.stä pois ja alkaa hakemaan siivoojan paikkoja...
Entä jos perustat oman firman? Hmm, no ehkä tämä ehdotus on vähän pöljä. Ei se ole helppoa haalia asiakkaita, hoitaa firmaa ja vielä tienata niin että edes elää sillä. Itse samoista syistä päätin etten hakeudu yrittäjäksi. Olisin ihan pulassa kohta kun asiakkaita ei olisi.
Harkitsen tätä jos ei ala puolen vuoden sisällä tärpätä. On vaan aika kova kynnys kun ei ole varsinaista työkokemusta, kaikki käytännöt ja rutiinit ihan outoja ja ei ole ketään kokeneempaa jonka kanssa lyöttäytyä tiimiin... Opiskelijakaverit ovat jo päässeet työpaikkoihin ja saaneet jalkaa oven sisään. Tiedän monta sellaista joille en ainakaan huonommaksi jää, mutta jostakin syystä kortit on nyt vaan jaettu näin... Tuurilla on iso merkitys...
Entä jos haet jonnekin pikkupaikkakunnalle? Tai isommalle jos nykyisellä ei tärppää. Käy joku koulutus tähän väliin mikä nollaa tilanteen. Joku aiempaan liittyvä, jos mitään lisäpätevyyksiä voi hankkia. Edes sivuopinnot avoimessa. Ehdottelen vaan, nää voi olla typeriä ehdotuksia. En tunne alaasi, itse olen työtön humanisti.
Olet potentiaalinen piilotyöpaikkojen hakija. Eikös teikäläiset sijoitu vaikka minne ja erikoistu esim. patenttihommiin, aluehallintovirastoon, ministeriöihin, oikeusaputoimistoihin, kunnille, pankkeihin... Siis vaikka minne! Mikä aidosti resonoisi sielusi kanssa? Kun olet vastannut siihen, etsi sen jälkeen mieleiset paikat ja hae, vaikka paikkoja ei ole mainostettu. Rohkaistu soittamaan suoraan toimarille tai vastaavalle. Saat vähintäänkin vinkkejä, miten seuraavaksi edetä.
Tätä se on kun kaikki kuvittelevat aina automaattisesti että pätkän jälkeen saa toiseen.
Ei ymmärretä että jos työsopimus on vain 5kk niin kun se loppuu, niin loppuu! Silloin joudut tehdä valtavasti töitä saadakseen uusi paikka jossa on taas uus yhteisö, uudet tavat.
Jos et saa töitä niin sit oot työtön, sitten joudur hakea yhteiskunnalta tuet jolla elät.Mikä tässä on niin vaikeeta ymmärtää?!
Työttömät ! KIITTÄKÄÄ Ohisaloo /Haavisto , heidän toimillaan tulee lisää työttömiä.Firmat lopettaa toimintansa j verorahat juoksee karvalapsien taskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla asenteet työttömiä kohtaan eivät olleet kovia, se tuli niin montaa henkilökohtaisesti lähelle silloin jotain kautta. Keväällä 1994 Suomen työllisyysaste oli 56,8%. Nyt 2020 koronakeväänä se oli yhä 70,1%.
Vietin koko nuoren aikuisuuteni maassa, jonka työllisyysaste oli 13% alempi, kuin nyt.
Jäin työttömäksi intin jälkeen syksyllä 1991. Pääsin ajamaan taksia syksyllä 1998, kun maksoin itse sossutuesta kurssin. Sitten olinkin jo kolmekymppinen, takana kaksi vuotta taksinajoa käytännössä.
Sana "CV" sai aikaan hervottoman naurukohtauksen, kun se alkoi yleistyä 2000-luvulla.
Näin se lähti elämä alkuun silloin.
Itse olen sairaanhoitaja joka oli 1,5v työttömänä valmistumisen jälkeen, tein keikkaa että pysyi ammattotaito. Tein keikkaa jo opintojen ohessa joten ajattelin hyötyväni siitä. Hain monia eri töitä ja sain satunnaisia lyhyitä lähihoitajan sijaisuuksia, sairaanhoitajan töitä en millään. Näinkin voi käydä myös tällä alalla. Nyt pitkä sijaisuus takana ja olen jokaisesta päivästä kiitollinen. Silti välillä pelottaa jos tämän sijaisuuden jälkeen jäisi taas vuodeksi työttömäksi... Siitä jäi ikuinen arpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Silti mielestäni on hyvä että ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, oli duuni nyt mikä vaan. Mielestäni pitäisi olla pakollista käydä muutama yliopistotason kurssi silloin tällöin elämän aikana vaikka olisi muurari tms. käsityöammattilainen, ja samoin käytännön asioiden kurssit järkättäisiin niille jotka ovat tottuneet vain "älytyöhön". Ihmiset täytyisi puolipakottaa monipuolistumaan! Ja omituinen kivikautinen duunari-vastaan-akateeminen-ajattelutapa saisi jo haihtua hittoon. Vaikka robotit tekisivät ihan kaikki työt, ihmiset täytyy silti kouluttaa mahdollisimman korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Keskistelu jäänyt johonkin 50 luvulle. Vieläkin jotkut siellä päättäjätasolla kuvittelevat että työttömät ovat kaikki juoppoja ja sekoja.
Tässä kolmekymppinen työtön nainen. Elän todella kiireistä arkea, olen tyylikäs, asun kivassa paikassa. Minusta ei IKIMAAILMASSA uskois että olen syrjäytynyt työelämästä ja työtön.
Tämä on lähitulevaisuuden normaali. Tämän takia pitäisi siirtyä kansalaispalkkaan. Jokainen on kansalainen eikä "työtön", ja välillä on töitä välillä ei, alasta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jännää seurata tätä keskustelua kun esim meidän alalla on huutava työvoimapula ja töihin ei aina edes hae yhtään pätevää työntekijää. Olen sosiaalityöntekijä terveydenhuollossa 3500 euron kk palkalla. Toivon todella että te-toimisto tukisi tämän alan opiskelijoita että vanhemmat opiskelijat voisivat vaikka työttömyyskorvauksella opiskella alaa jos opiskelu on rahasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Nokkela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokkela kirjoitti:
Suhteista ja ihmistyypistä kiinni. Töissä ollessanikin satelee työtarjouksia, joista kieltäydyn. No, jollekin toiselle se voi olla työllistymisen mahdollisuus.
Jaahas joku ylemmyydentuntoinenkin eksynyt tänne kommentoimaan. Kerrohan mikä se kuuluisa ihmistyyppi on mikä ei ikimaailmassa voisi jäädä työttömäksi?
Sellainen positiivinen ja rauhallinen, mikään ei nujerra.
Miltä elämä näyttäisi, jos kaikki menisi kehnosti, mutta et reagoisi negatiivisesti mihinkään?
Sehän olisi sama kuin negatiivisuutta ei olisikaan.
Ei vaan sopivan itsekeskeinen ja verkostautunut, hyvä tyyppi, jolla useampi suosittelija eri työpaikoista. Ei jää odottamaan yt:itä tai muutenkaan jämähdä vuosiksi samaan paikkaan, vaan kiitää sopivasti ennen konflikteja seuraavaan, ei pysähdy, ottaa kokemuksen ja hyödyt. Ei tee sitä virhettä, että hakisi aivan vääränlaiseen työpaikkaan tai jos niin kävisi, osaa näyttää sielläkin viihtyvänsä, koska monenlaista lahjakkuutta tai sopivan sosiaalisen ja sopivan varma itsestään, kunnes ovi taas käy, mutta ei liian tiheään. Näitä on.
Tulipas alapeukkuja, mutta tunnistan olevinani nuo tyypit, kun itse olen ihan eri planeetalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koronan vuoksi työtön. Asuantuntijatöissä pitkä ajanjakso. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun.
Raakaa. Parhaimmat ystävät samalla alalla, kaikilla sama tilanne
Yleensä olen liian vanha
Millä alalla on tällä hetkellä noin huono tilanne?
Tuntuu raskaalta tämä neljän seinän sisällä olo pienestä asunnossakin nyt kun kaikki menee kiinni taas koronan takia.. Hulluksi tulen, jos en näe muualla asuvaa perhettä joulunakaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.
Tämähän se on. Vaikka korkeastikoulutettuna esim. maisterina onnistuisikin saamaan elääkseen sen hanttihomman niin se voi torpata mahdollisuudet oman alan töihin. Työnantajat ajattelee, että tuossa täytyy olla jotain, kun maisteri on päätynyt tuollaisiin hanttihommiin niin tuskin siitä on asiantuntija tai johtohommiin. Siinä sitten paiskit töitä opintolaina niskassa ja mietit miten kannatti käyttää vuosikaudet tuohon tutkintoon jonka opintotukia hädin tuskin makselet vielä pitkään takaisin. Puhumattakaan siitä henkisestä v*tutuksesta, joka iskeytyy päivittäin vasten kasvoja, kun tajuat miten asiat todellisuudessa menikään.
Meillä on töissä liki 20 inssinplanttua, ihan lattiatason linjahommissa, 12,5e tuntipalkalla. Vieressä tekee samaa hommaa kansakoulupohjalta ammattimies 27e tuntipalkalla.
Erona se, että se inssinplanttu ei osaa kuin sen yhden työn ja se kansakoulupohjalta tekevä ammattinsa osaava pystyy tekemään koko osaston minkä homman tahansa
Se että on koulutettu johonkin, ei takaa osaamista. Voi olla vaikka kuinka kova teoreetikko, mutta käytännön osaaminen puuttuu, kaikessa.
Ai miksikö ne inssinplantut on täällä, no siksi kun ei ole alansa töitä tarjolla. Kun muutama vuosi menee, niin ei enää ole siitä koulutuksestakaan mitään hyötyä.
Tämänkaltainen tilanne saattaa tulla kaikille liikakoulutetuille, niitä 'herran' paikkoja kun on rajallinen määrä, ja kaikki ei voi niitä 'herroja' olla, niin on tyydyttävä siihen mitä saa. Oli koulutettu sitten miksikä tahansa.Eiköhän niitä humanisteja liene pilvinpimein, joille ei ikinä töitä löydy.....mutta kannattaa kuitenkin ottaa vastaan vain koulutusta vastaavaa työtä.....hmmm.
Onhan niitä kaikenlaisia planttuja, mutta hyvä insinööri ei tee kaikkea yksin, vaan luo sitä työtä muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Kyllä sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen, on paljon. Kierros esimerkiksi itäiseen Helsinkiin avartaa maailmankatsomusta. Siellä et niseen taustaan katsomatta on hyvin paljon ihmisiä, jotka mieluummin nostavat tukia, kuin menevät töihin. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää ja kuvaa ihmisluontoa hyvin. Jos ei ole käynyt koulua, saa usein huonosti palkattua työtä, jolla saa juuri ja juuri maksettua pakolliset kulunsa. Aina ei saa edes niin paljoa palkkaa, vaan joutuu turvautumaan mm asumistukeen. Työn tekeminen itsessään tällöin ei ole houkuttelevaa.
Jäin itse työttömäksi muutaman vuoden työrupeaman jälkeen 90-luvun lamassa. Ansiosidonnainen oli siihen aikaan lähes yhtä suuri, kuin palkka oli ollut. Muistan ihmetelleeni miten oli mahdollista, että tekemättä mitään, saan lähes yhtä paljon rahaa, kuin sillon, kun tein raskasta huonosti palkattua työtä. Se tuntui lottovoitolta, eikä mikään olisi saanut minua vapaaehtoisesti työhön. Ainoastaan uhka tämän tuen päättymisestä olisi voinut olla sellainen asia, tai se olisi ollut eikä vain "voinut olla." Ansiosidonnaista jatkettiin aina uudestaan kahdella vuodella, jos siinä välissä teki tai oli tekevinään töitä puoli vuotta. Näinhän monet tekivät ja yhä tekevät.
Tiedostan täysin sen, että yhteiskunta on mahdollistanut kevyemmän otteeni elämään ja vieraat ihmiset maksavat, jotta minä pysyn elossa. En ole kuitenkaan ikinä tästä itseäni syyllistänyt. Systeemiä olen kyllä pitänyt täysin epäonnistuneena.
Meitä on todella paljon tässä yhteiskunnassa.
Toivon, että te, jotka tässä ketjussa kirjoititte haluavanne työllistyä - työllistyisitte, ja jos ette työllisty toivon, että löydätte muualta elämäänne sisältöä, eikä työ teidän ajatusmaailmassanne määrittelisi sitä millaisia olette ihmisinä. Sinä, joka kirjoitit ajattelevasi it se mur haa. Unohda moinen ajatus. Ei työ ole sen arvoista, ei mikään ole. Sinä ole tärkeä ihminen juuri sellaisena, kuin olet.
Minä olen se kirjoittaja (Nro 43), joka harkitsee it se mur haa. Ilman työtä oleminen ei sinänsä olisi ongelma, mutta se, että olen työtön, rahaton, asunnoton, perheetön, yksinäinen ja viime aikoina liikuntakyvytönkin, alkaa käydä ylivoimaiseksi. Sain äskettäin aikaan pitkän ja mielenkiintoisen ketjun aiheesta "tyhjät lohdutukset, etunenässä se, että jokainen on arvokas ihminen", ja päivä päivältä tiedän paremmin sen, että en ole tärkeä enkä arvokas millään mittapuulla. Edes teoriassa.
Yritin löytää mainitsemasi ketjun, siinä onnistumatta.
Olen itse joutunut olemaan tämän aiheen kanssa tekemisissä koko elämäni. Olen tuntenut heitä, joita ei enää tässä elämässä ja maailmassa ole ja heitä, jotka yrittivät samaa koko elämänsä ajan. Olen myös itse paininut saman asian kanssa. Sen, että olen tässä nyt, ei pitäisi olla mahdollista. Kukaan ei ikinä minulle sanonut, että olisin ollut arvokas, tätä lohdutuksen tai myötä elämisen sanaa en kuullut. En tosin usko, että sillä olisi ollut minulle merkitystä, vaikka olisin sen kuullutkin. En tuonut omia asioitani esille, koska muilla ihmisillä oli omat ongelmansa ja toisaalta siksi, koska aihe oli henkilökohtainen. Esille tuomasi asiat ovat myös minulle omassa henkilökohtaisessa elämässäni tuttuja. Jokainen niistä.
Jonkun tunnetun filosofin näkemyksen mukaan tietoisuus siitä, että täältä pääse pois omaehtoisesti, on vähentänyt jo itsessään tämän asian toteuttamista. Se tuo rauhan omalla tavallaan.
Asuntoasioissa auttavat kuntien aikuis-sosiaalityöntekijät. Kun tulot ovat pienet, siinä ei voi muuta tehdä, kuin sopeuttaa menonsa niihin. Siinä ei ole vaihtoehtoja. Puhut perheettömyydestä ja yksinäisyydestä. Nämä ovat myös tuttuja asioita. Se ei sinua lohduta - tiedän sen. Mietin sitä, että haluatko muutosta näihin asioihin. Haluaisitko esimerkiksi ystäviä. Tiedän, että aikuisena ja myöhemmällä iällä niiden hankkiminen ei ole samanlaista, kuin lapsena. Puhuit liikuntakyvyttömyydestä. Tämä kuulostaa sellaiselta asialta, että lääkärissä saattaisi joitain avaimia löytyä. Ehkä työkyvyttömyyseläke. Tulosi saattaisivat silloin nousta. Jotta eläkkeelle voisi päästä, tulisi siihen pyrkiä.
Viestini tarkoitus oli kertoa sinulle, että et ole ajatuksinesi yksin. Sen oli tarkoitus olla myös kädenojennus lähimmäiseltä toiselle. Sitä en tiedä, miten olisin voinut tai voisin konkreettisesti auttaa.
Asuntoasioissa minua onkin autettu, ja nyt olen kriisimajoituksessa asuntolassa. Tämä ei ole ihmisen elämää, vaikka onkin katto pään päällä. Liikuntakyvyttömyyteni johtuu onnettomuudesta ja lienee onneksi vain väliaikaista. Työkyvyttömyyseläkkeelle en missään tapauksessa pääsisi enkä haluaisi. Eläkkeeni tulee joka tapauksessa olemaan köyhyysrajan alapuolella. Ei ole leppoisia eläkepäiviä odotettavissa.
Tuttavat ovat häipyneet sitä mukaa, kun asiat ovat huonontuneet. Lopetin yhteydenpidon viimeiseen sen vuoksi, että hän vaikutti puhelu puhelulta alentuvammalta, tuntui suorastaan nauttivan minun "rohkaisemisestani" ja piti jälkiviisauksiaan rakentavina mielipiteinä. Kavereita en enää halua, koska en halua kuunnella ihmisten työjuttuja, lomajuttuja, perhejuttuja, lemmikkijuttuja, juhannusjuttuja, muuttojuttuja, remonttijuttuja ja grillaamisjuttuja ja koska minulla itselläni ei ole mitään kerrottavaa. Yksinäisyyteen kuitenkin tottuu paljon paremmin kuin siihen, ettei ole kotia eikä tuloja. Yksinäisyyttä on helppo itkeskellä kotisohvalta käsin höyryävänmaukasta kotiruokaa nyyhkytysten välissä maistellen. Tämän tajuaa vasta sitten, kun lukot on vaihdettu.
Tässä mainitsemani ketju ihmisen arvosta: https://www.vauva.fi/keskustelu/3943319/jokainen-ihminen-arvokas-kuinka…
Minusta tuntuu siltä, että tämän hetkinen tilanteesi, lähinnä asunnottomuus vie nyt kaiken voimasi. Et jaksa miettiä asioita, jotka joillekin toisille merkitsevät jotain tai ovat tavanomaisia asioita. Turvallisuuden tunteesi on järkkynyt. Uskon tietäväni tismalleen mitä nyt koet tai tunnet. Hyvä, että sosiaalityö on nyt kuvioissa mukana. Toivon, että he saavat järjestetyksi sinulle pian oman asunnon. Pääsisit kokoamaan itseäsi.
Miten kauan olet nyt asunut kriisimajoituksessa? Kirjoititko sinä eilen erääseen ketjuun kylmän hernekeiton syömisestä? Minulle tulee tunne, että se olit sinä.
Kyllä, minä olen se kylmän hernekeiton kaivertelija. Olin tuolloin käyttänyt kaikki rahani vanhoihin sähkölaskuihin ja vastaavaan kummallisessa yrityksessä olla kunnollinen. Toimitin kyllä kuitit Kelalle, mutta turhaan. Viranomaisten kanssa vääntäminen kävi vuosien mittaan aivan ylivoimaiseksi, kun mistään ei annettu muuta apua kuin sormenosoitus seuraavalle luukulle. Voimani loppuivat, ja kun asiaan hieman paremmin perehtynyt TE-virkailija alkoi selvitellä asiaa, oli jo liian myöhäistä. Nyt minulle on oikeastaan ihan sama, mitä tapahtuu. Työ ja koti olivat minulle tärkeintä, mutta niitä en enää saa ilman suurta ihmettä eli hyväpalkkaista työtä.
Sisu ei riitä hengen viemiseen, vaikka ajatus on koko ajan mielessä. Kaikki menetetty syö mieltä niin paljon, että jollain tämä olo on turrutettava. Nyt en pysty kulkemaan ulko-ovea pitemmälle, mutta lyhyen taksimatkan päässä on peräti kolme Alkoa, joten ehkä tulevaisuuden ratkaisu on tissuttelu. Mikään tervehenkinen reipastelu ei houkuttele, vaikka monelle muulle se näkyy olevan suorastaan ihanteellinen tapa elää.
Tuosta muistui mieleeni ehdotukseni, että Kelan kannattaisi - pitäisi- palkata kokemusasiantuntijoita asiakaspalveluun. Eli entisiä pitkäaikaistyöttömiä, kodittomia, eläkeputkea odottelevia ja kaiken maailman väliinputoajia neuvomaan asiakkaita, miten sekavassa säännös- ja pykäläviidakossa luovitaan oikein ja tuloksekkaasti.
Muistakaa, että liitytte oikeasti ammattiliiton ja sen kassan jäseneksi. YTK ei riitä.
Voin kertoa kokemuksesta.
Työnantaja irtisanoi ja ihan perusteetta. Mutta kun tietää kokemuksesta errä se firma marssittaa semmoisen lakimiesarmeijan että ei uskalla yksin lähteä oikeutta peräämän. Jos sattuisi häviämään kaikesta huolimatta niin oikeudenkäyntikulut on hirveät.
Mitään kokemusta ei tajua/ymmärrä ellei se osu omalle tai läheisen kohdalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Sulla epäilemättä oli asuntovelat niskassa ja kämppä entisellä tehdaspaikkakunnalla, ja erityislapsi, ulkoilutettava iso koira ja apua tarvitsevat vanhemmat? Vai sallikohan elämäntilanteesi työn perässä juoksemisen?
Epäilemättä jokaisen työttömän pitäisi tehdä filippiiniläisittäin ja lähteä orjaksi minne tahansa riippumatta tilanteestaan? Koska voihan se olla, että kun oikein taitavasti tekee työnsä, saa lopulta siitä palkkaakin ja ties vaikka passinsakin takaisin?
Sen hetkinen tilanteeni: asuin kaupungin vuokra-asunnossa keskisuuressa kaupungissa, lapsia tai muita elätettäviä 0. Ei tarvinnut muuttaa mihinkään. Olisin saanut ansiosidonnaisella 300 €/kk enemmän kuin paskaduunissa. Tuota paskaduunista alkanu työputkea on nyt kestänyt 18 vuotta. Ansiosidonnainen olisi loppunut aikanaan. Työttömäksi jäämisellä asuisin edelleen siinä kaupungin vuokra-asunnossa, koska mitä pitemmälle työttömyys venyy, sitä vaikeammaksi käy työllistyminen. Nyt asun perheeni kanssa omakotitalossa.
Lähdin paskaduuniin täysin koulutustani vastaamattomalle alalle. Tein täysillä ja asenteella työtä ja etenin vähitellen työssäni. Siinä sivussa on opiskeltu lisää täydentämään työtäni ja nyt ollaan missä ollaan. En tekisi mitään toisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen vastavalmistunut oikeustieteen maisteri, keskinkertaiset paperit, hyvä gradu. Suoritin myös asianajotutkinnon valmistumisen loppuvaiheessa. Opiskeluaikana kaksi harjoittelupaikkaa josta todella hyvät työtodistukset.
Nyt: työtön jo toista vuotta. Haastatteluissa olen käynyt mutta aina joku menee oikealta ohitse. Olen opiskellut erittäin hankalassa elämäntilanteessa ja joutunut nostamaan ison määrän opintolainaa. Ajattelin opiskellessa, että valmistumisen jälkeen elämä helpottaa.
En tiedä milloin pitäisi luovuttaa, jättää koulutus cv.stä pois ja alkaa hakemaan siivoojan paikkoja...
Joillakin aloilla ei riitä pätevyys eikä se edes ole tarpeellista, vaan tärkeintä on vapaamuurarius. Jos et tunne ketään muuraria etkä saa itseäsi tungettua mitenkään mukaan, on seinä pystyssä ja ihmettelet, miksi tyhmemmät ja epäpätevät opiskelukaverisi porskuttavat menemään vain.
Vasemmistoliitto tunnustaa tosiasian ja vaatii 500 euron työttömyysturvan suojaosuuden pysyvää nostamista 500 euroon:
https://urly.fi/1Qkc
Yhä suurempi joukko ihmisiä joutuu tulemaan toimeen 0 tuntisopimuksilla ja pätkätöillä, niin tuo helpottaisi työtöntä huomattavasti, kun voisi ottaa lyhyenkin työpestin vastaan. Toisaalta ongelmaksi muodostuu ihmisten työelämän pätkittyminen entisestään ja toisaalta työnantajien ei kannattaisi palkata vakituisia, vaan käyttää 3-4 väliaikaistyöntekijää vakituisesti. Tällä taas olisi vaikutuksia ihan kaikkeen alkaen eläkekertymistä, veromenojen kohdentumisesta työväestölle aina asuntolainoihin ja syntyvyyteen jne jne..
Kumpi sitten parempi: jatkaa nykyisellä linjalla vai edes yrittää auttaa työttömiä työllistymään ainaisen kepin tarjoamisen sijaan?