Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Sukupolvien välinen kuilu on iso. 70-80-luvuilla Suomessa opiskeltiin ja mentiin töihin ja työsuhteet olivat pitkiä. Kaikille halukkaille oli töitä. Nykyään tarjolla on pätkää ja silppua. Vanhemmat ihmiset eivät tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos täällä muita joihin työnhaun ja työllistymisen raadollisuus on iskenyt vasten kasvoja? Vai millaisia mietteitä aihe herättää? Ap
Lähipiirissä olen nähnyt. 😢
Yksinhuoltajan ei ole helppo löytää töitä. En voi ottaa vuorotyötä, koska en voi jättää pientä koululaista yksin pitkiksi illoiksi. Päivätyötä taas en ole löytänyt mistään etsinnöistä huolimatta. (Lukuunottamatta muutaman kuukauden osa-aikaista myyntityöpätkää)
Osaltaan tämä korona-aikakin vaikeuttaa työnsaantia. Osaltaan taas CV:ssäni oleva pitkä tyhjä aukko. Osaltaan toki työttömyyden myötä kuvioihin taas tullut masennus.
Ennen lapsen syntymää olin useita vuosia vuorotöissä kahvilaravintolassa. Lapsen ollessa pieni opiskelin korkeakoulututkinnon. Alalla olisi päivätöitä ja sillä on kohtuullinen työllisyystilanne, ja pääsinkin valmistumiseni jälkeen useisiin haastatteluihin mutta en ikinä töihin asti. Nyt alkaa jo valmistumisesta olla sen verran monta vuotta että en pääse enää haastatteluihinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
jos ensimmäisellä vaihtoehdolla on kokemusta myös oman alan töistä ja ehkä muistakin töistä niin minä palkkaisin hänet. Se että on ollut 3v työttömänä, kertoo sen että työhaluja on melkoisesti ja on taatusti levännyt riittävästi, eikä ole ensimmäisenä vinkumassa lomaa kun töissä aloittaa. Toinen on voinut ajaa hanttihommissa ittensä ihan romuksi ja loppuunpalamisen rajoille, ja jää heti saikulle kun selkä on hajalla, hermot palaneet, masentaa ja burn outtia pukkaa.
Täällä täti, joka jäi 50-vuotiaaana työttömäksi määräaikaisesta työstä. Sen jälkeen on haettu töitä, yritetty opiskella (terveys esti kokin työt). Sitten tapahtui ihme ja kotikaupunki työllisti palkkatuella (alehinnalla siis - 50%) mutta mutta heillä olikin sellainen " omanlainen" työyhteisö, että eivät pitäneet minusta, koska olin liian iloinen ja reipas koska olin päässyt hetkeksi töihin. He siis savustivat minut ulos koeajalla. Kylläpä jäi paha maku tuosta kummallisesta keissistä. En tule sitä unohtamaan, mutta täytyy kai antaa anteeksi, jotta mieli pääsee irti tuosta paskasta. Odottelen 61-vuoden ikää (4 vuotta vielä) ja varhaiseläkettä. OLkaa varovaisia jos saatte palkkatukipaikan, työnantaja saattaa suhtautua teihin kuin vähä-älyiseen, ette ole oikea työllinen vaan ikuisesti työllistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteista ja ihmistyypistä kiinni. Töissä ollessanikin satelee työtarjouksia, joista kieltäydyn. No, jollekin toiselle se voi olla työllistymisen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi yhtään olla työtön! Puuhailisin kotona, tekisin ruokaa, lepäisin ja ottaisin lapset vastaan koulusta. Olisi aina aikaa tehdä kaikkea ja reissata!
Millä rahalla muka reissaisit? Meidän rahat riittää juuri ja juuri lasten ruokaan ja muihin välttämättömyksiin. Ei tässä mitään reissata.Kuinka pihalla voi olla ihminen työttömän arjesta. T: Työmarkkinatuella kolmea lasta elättävä pitkäaikaistyötön
Niin sinä oletkin köyhä, minä en ole.
No,jos sulla on tarpeeksi massia,niin ota loparit ja anna työpaikkasi eteenpäin jollekin toiselle.V ttuakos siellä vingut..???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Työttömyyttä on monenlaista. Sinulla näkyy olevan terveyttä, riittävästi rahaa ja vakituinen asunto. Sitten, kun noista yksi katoaa, tai peräti kaikki, alkaa jo vähän rassata. On helppo olla onnellinen, kun perusasiat ovat kunnossa. Ja kun on lisäksi aika tyhmä, on vielä helpompi olla onnellinen.
Viimeinen lause on sarkasmia, mutta siinä piilee osatotuutta. Tyhmät ovat usein onnellisempia, koska eivät vaivaa päätään liian monimutkaisilla skenaarioilla, mitä voi tapahtua tulevaisuudessa ja masennu sitä kautta. Tiedän sen, koska itse mietin paljon asioita ja ärsyttää usein, kun olisi kiva edes joskus olla Homer Simpsonin kaltainen olento.
Nokkela kirjoitti:
Suhteista ja ihmistyypistä kiinni. Töissä ollessanikin satelee työtarjouksia, joista kieltäydyn. No, jollekin toiselle se voi olla työllistymisen mahdollisuus.
Jaahas joku ylemmyydentuntoinenkin eksynyt tänne kommentoimaan. Kerrohan mikä se kuuluisa ihmistyyppi on mikä ei ikimaailmassa voisi jäädä työttömäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Anna kun arvaan, et ole ollut työttömänä, jos luulet, että joku maisteri otetaan ensimmäisenä sinne kassalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Kun vaan saisi edes niitä tiskarin tai myyjän hommia. Itse olen hakenut maisterina kaupan kassalle extraajaksi, mutta en saanut edes haastattelukutsua. Vaikka opiskellessa olin tehnyt töitä kassalla.
Tämä. Monet eivät vieläkään tunnu ymmärtävän, ettei edes näihin töihin pääse välttämättä edes haastatteluihin. Se, ettei ole tehnyt näitä töitä, ei enää nykypäivänä kerro työhaluttomuudesta. Eikä se tiskarin hommia tehnyt välttämättä ole hyvä ja ahkera työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi yhtään olla työtön! Puuhailisin kotona, tekisin ruokaa, lepäisin ja ottaisin lapset vastaan koulusta. Olisi aina aikaa tehdä kaikkea ja reissata!
Mikä estää jäämästä? Vapauta oma työsi vaikka sitten työttömälle, joka menisi sinne riemusta kiljuen.
Tuskinpa menisi, meidän alalla on koko ajan hirveä pula kun suurinosa ei sovi ollenkaan alalle ja muut eivät halua huonon palkan ja vaarallisen työn takia.
Miten voi olla huono palkka,kun kerroit olevasi rikas.Jokin ei nyt natsaa tässä.Jos olit alunperin varakas,niin miksi menit työhön,joka on pas ka duunia mielestäsi. Puhut valheita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Kun vaan saisi edes niitä tiskarin tai myyjän hommia. Itse olen hakenut maisterina kaupan kassalle extraajaksi, mutta en saanut edes haastattelukutsua. Vaikka opiskellessa olin tehnyt töitä kassalla.
Tämä. Monet eivät vieläkään tunnu ymmärtävän, ettei edes näihin töihin pääse välttämättä edes haastatteluihin. Se, ettei ole tehnyt näitä töitä, ei enää nykypäivänä kerro työhaluttomuudesta. Eikä se tiskarin hommia tehnyt välttämättä ole hyvä ja ahkera työntekijä.
Joo tuohan on yksi yleisimmistä harhaluuloista joka korkeasti koulutettuihin työttömiin liittyy, että maisteri nyrpistelee kaikelle muulle kuin koulutustaan vastaaville töille. Todellisuus kun on se, että se maisteri ei ole ykkösvalinta kassalle tai hanttihommiin, koska jollain muulla hakijalla varmasti on joko kokemusta tai enemmän siihen liittyvää koulutusta ja työnantajat myös ajattelee, että maisteri lähtee heti kun saa muuta ja muutenkin epäilevät maisterin työmotivaatiota noihin hommiin. Eniten noita harhaluuloja viljelevät ne ihmiset, joilla ei ole itsellään kokemusta korkeakoulutetun ihmisen työttömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Oikea vastaus on se, ettei työnantaja palkkaa kumpaakaan. Toisella on kolme vuotta tyhjää ja toisella kolme vuotta tiskaamista.
Kumpikaan ei pätevöitä maisterin hommiin. Ehkä se kolme vuotta ei-työtä-tehnyt on motivoituneempi työntekijä kuin se selkänsä hanttihommissa telonut tiskari. Hän on saattanut sohvalla makoilun sijaan vaikka lukea enemmän alan julkaisuja kun on ollut enemmän aikaa.
Omalta alaltani valmistutaan esimiestehtäviin. Jos laittaisin cv:hen toimineeni tiskarina vaikka henkilöstövuokrausfirmassa, niin a) se kertoisi, etten ole saanut oman alani töitä (ehdoton turn off työnantajille) b) puolisoni on niin köyhä, että minun täytyy tiskata maksaakseni laskut c) oman alan osaamiseni on auttamatta vanhentunut. Joka tiskaamaan rupeaa, se tiskariksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Anna kun arvaan, et ole ollut työttömänä, jos luulet, että joku maisteri otetaan ensimmäisenä sinne kassalle?
Ei ehkä oteta. Kommentoin lähinnä näitä jotka aiemmin tässä ketjussa sanoivat etteivät edes kelpuuta muita muin oman alan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Nokkela kirjoitti:
Suhteista ja ihmistyypistä kiinni. Töissä ollessanikin satelee työtarjouksia, joista kieltäydyn. No, jollekin toiselle se voi olla työllistymisen mahdollisuus.
Jaahas joku ylemmyydentuntoinenkin eksynyt tänne kommentoimaan. Kerrohan mikä se kuuluisa ihmistyyppi on mikä ei ikimaailmassa voisi jäädä työttömäksi?
Sellainen positiivinen ja rauhallinen, mikään ei nujerra.
Miltä elämä näyttäisi, jos kaikki menisi kehnosti, mutta et reagoisi negatiivisesti mihinkään?
Sehän olisi sama kuin negatiivisuutta ei olisikaan.
Nokkela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nokkela kirjoitti:
Suhteista ja ihmistyypistä kiinni. Töissä ollessanikin satelee työtarjouksia, joista kieltäydyn. No, jollekin toiselle se voi olla työllistymisen mahdollisuus.
Jaahas joku ylemmyydentuntoinenkin eksynyt tänne kommentoimaan. Kerrohan mikä se kuuluisa ihmistyyppi on mikä ei ikimaailmassa voisi jäädä työttömäksi?
Sellainen positiivinen ja rauhallinen, mikään ei nujerra.
Miltä elämä näyttäisi, jos kaikki menisi kehnosti, mutta et reagoisi negatiivisesti mihinkään?
Sehän olisi sama kuin negatiivisuutta ei olisikaan.
Kas, teoreetikkohan se siinä. "Liukastuin ja katkaisin sekä jalat että kädet ja sain aivotärähdyksen, mutta juuri alkoi sataa lunta, ja minä saan siitä juomavettä pikkuhiljaa enkä kuole ainakaan janoon vielä pariin päivään, oi, hienoa."
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Suurin osa ei palkkaa kumpaakaan. Jälkimmäisestä ihmetellään, miksi on niin pitkään ollut hanttihommissa, mitä hänessä on vikana, kun ei ole saanut kunnon työtä. Mulle sanoi kerran yksi työnantaja "älä koskaan lähde hanttihommiin, et pääse niistä nousemaan. Olisit varmasti hyvä tekijä, mutta meillä ei ole nyt sinun alan paikkaa auki, otetaan yhteyttä sitten jos tulee". No pääsin toisaalle. Tuolta itse asiassa otettiin yhteyttä muutama kk. myöhemmin, mutta en halunnut vaihtaa 4 km:n työmatkaan 40 km:n matkaan, kun olin aloittanut jatkokoulutuksen iltakurssilla. Paikka olisi muuten ehkä ollut parempi.
Sivusta seurattuna jotkut jäätyään työttömäksi ei ole mitenkään avoimia uudelleenkouluttautumiselle, haetaan entisen alan töitä, vaikka kokemus jo vanhentunutta, nuoret kiilaavat ohi, terveys reistaa. Joku taas kouluttautuu lisää tai vaihtaa alaa ja menee, minne pääsee, mutta kyllä sitä miettii, mikä kannattaa ja mitä jaksaisi, jos itseltä loppuisi työt. Kun joka paikassa saa lukea ikäsyrjinnästä, niin olo on jo valmiiksi lannistunut.
Kun vaan saisi edes niitä tiskarin tai myyjän hommia. Itse olen hakenut maisterina kaupan kassalle extraajaksi, mutta en saanut edes haastattelukutsua. Vaikka opiskellessa olin tehnyt töitä kassalla.