Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Minä olin työtön hyvin vähän aikaa, periaatteessa kesän yli, vuosia sitten. Sain heti töitä kun toimerruin hakemaan opiskelujen jälkeen. Ensin paskahommia mutta puolen vuoden sisällä pääsin jo kunnon hommiin omalle alalle. Ja sitten olinkin samassa työssä vuosikausia. Mun lapset jotka valmistuivat kumpikin pari vuotta sitten saivat työpaikat normaalipalkoilla omilta aloiltaan. Tekivät ensin halvemmalla muutaman kuukauden työharjoittelua opiskelujen lomassa ja sitten pyydettiin niistä firmoista kunnon työsopparilla kun opiskelut loppuivat.
Äidin sydäntä tämä lämmittää kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastattelut suosivat liikaa ulospäinsuuntautuneita ihmisiä jotka osaavat suomalaisille epätyypilliseen tapaan kehua itseään.
Toki joissain ammateissa pitää olla sosiaalinen mutta ei kaikissa. Jos ihminen on ujo mutta tunnollinen ja ahkera työntekijä ei hän haastattelussa pärjää vaan hänen ohitseen jyrää puheliaampi yksilö vaikka tämä puhelias olisi huolimattomampi työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin työtön hyvin vähän aikaa, periaatteessa kesän yli, vuosia sitten. Sain heti töitä kun toimerruin hakemaan opiskelujen jälkeen. Ensin paskahommia mutta puolen vuoden sisällä pääsin jo kunnon hommiin omalle alalle. Ja sitten olinkin samassa työssä vuosikausia. Mun lapset jotka valmistuivat kumpikin pari vuotta sitten saivat työpaikat normaalipalkoilla omilta aloiltaan. Tekivät ensin halvemmalla muutaman kuukauden työharjoittelua opiskelujen lomassa ja sitten pyydettiin niistä firmoista kunnon työsopparilla kun opiskelut loppuivat.
Äidin sydäntä tämä lämmittää kovasti.
Niin miten tää kommentti liittyi työllistymisvaikeuteen?
Hyvin olen hommia aina löytänyt Suomesta. Duuneissani olen itsekin lopputilejä jakanut ja aika monta kertaa itsekin niitä saanut. Mutta lannistunut en ole. Työuraa on ollut 1986 - 2020 plus kesä- ja harjoittelutyöt ennen valmistumistani yhteensä 36 vuotta. Töitä teen edelleenkin ikä 62
Jos duunit loppuu, niin valittamaan en ala. Sijoitukset, säästöt ja eläke. Niillä mennään hautaan ja jos jää jotain perikunnalle, niin riemuitkoon he niistä kyhnyistä
Kaffepulla kirjoitti:
Mä en halua sanoa tätä pahalla, mutta olen huomannut, että moni nuori vastavalmistunut akateeminen luulee saavansa asiantuntija-alalta heti manageritason töitä, vaikka työkokemus on nolla.
Siis se asiantuntijuushan tulee vasta kokemuksen myötä, kun voit sanoa, mitä olet tehnyt ja mitä osaat. Asiantuntijuuden rakentaminen kestää vuosia. Maisterin paperit on vasta se lähtötilanne. Sitten lähdet rakentamaan sitä osaamista. Hankit lisää kokemusta, koulutusta jne.
Assaripaikka tai harjoittelu on hyvä vastavalmistuneelle ja sitä kautta niitä hommia pääsee oppimaan.
Mua taas ärsyttää tuo olettamus, että "nykyajan nuoret vastavalmistuneet" hakee vain niitä hyviä koulutusta vastaavia paikkoja.
Mä olen hakenut ihan osaamistani vastaavia hommia, mutta ajatellut myös laatikon ulkopuolelta ja hakenut myös niihin vaikeampiin että alempiin paikkoihin. Ja arvaa mitä olen lähinnä saanut tai mihinon haastattelukutsut käyneet? No tietty niihin osaamista vastaaviin lähinnä. Alempiin on ollut jopa vaikeampi päästä kuin niihin vähän liian vaativiin ja niihin on ollut enemmän hakijoitakin. Puhumattakaan muiden alojen töistä! Niistä ei ole tullut minkäänlaista vastausta. Arvaan että hakijoita on paljon enemmän.
Tämä "hyvin työllistävällä" kasvatusalalla. Oltuani työttömänä pari vuotta, lähdin opiskelemaan toista ammattia. Se ei vaan oltu tehty helpoksi, koska käytännössä jo yhdellä korkeakoulutuksella on vaikea päästä opiskelemaan kun työkkäri katsoo että sun ala on työllistävä, tukikuukaudet loppu ja sitten opintolainaa ennestään. On tehty todella vaikeaksi, jopa mahdottomaksi opiskelu työttömänä. Siinä ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ollut työttömänä aika ajoin ja minusta ne ovat olleet ihanimpia aikoja elämässäni. Toki rahasta oli tiukkaa, mutta en ole niin maallisen omaisuuden perään muutenkaan, niin ei se sinänsä tuottanut ongelmia, jos ei äkillisiä menoja tullut. Työelämään pääseminen on taas sitten oma rumbansa. Olen edelleen hanttihommissa nollatuntisopimuksella ja välillä töitä on enemmän kuin liikaa ja välillä taas ei ollenkaan. Muihin tehtäviin en ole päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.
On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee.
Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?
Sincc
No mitä jos kysyisit niiltä suoraan sen sijaan että oletat niidem lähtevän?
Jotkut saattavat jopa tykätä enemmän/kaivata enempi niihin käytännön hommiin muita töitä kokeiltuaan. Kuten minä. Ota minut töihin (olen tosin opiskelija nykyisin).
Pohdiskelen niin paljon 24/7 että oli oikeastaan vapauttavaa mennä töihin jossa ei tarvinnutkaan suunnitella tapahtumia ym toimintaa. Oli ihana kun työt jäi töihin ja näki tuloksen konkreettisesti. Joissakin aloilla ei näe sitä hyötyä mitä omasta tekemisestä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään kokemusta ei tajua/ymmärrä ellei se osu omalle tai läheisen kohdalle
Eikö tätä valehtelua voisi lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Mä en halua sanoa tätä pahalla, mutta olen huomannut, että moni nuori vastavalmistunut akateeminen luulee saavansa asiantuntija-alalta heti manageritason töitä, vaikka työkokemus on nolla.
Siis se asiantuntijuushan tulee vasta kokemuksen myötä, kun voit sanoa, mitä olet tehnyt ja mitä osaat. Asiantuntijuuden rakentaminen kestää vuosia. Maisterin paperit on vasta se lähtötilanne. Sitten lähdet rakentamaan sitä osaamista. Hankit lisää kokemusta, koulutusta jne.
Assaripaikka tai harjoittelu on hyvä vastavalmistuneelle ja sitä kautta niitä hommia pääsee oppimaan.
Mua taas ärsyttää tuo olettamus, että "nykyajan nuoret vastavalmistuneet" hakee vain niitä hyviä koulutusta vastaavia paikkoja.
Mä olen hakenut ihan osaamistani vastaavia hommia, mutta ajatellut myös laatikon ulkopuolelta ja hakenut myös niihin vaikeampiin että alempiin paikkoihin. Ja arvaa mitä olen lähinnä saanut tai mihinon haastattelukutsut käyneet? No tietty niihin osaamista vastaaviin lähinnä. Alempiin on ollut jopa vaikeampi päästä kuin niihin vähän liian vaativiin ja niihin on ollut enemmän hakijoitakin. Puhumattakaan muiden alojen töistä! Niistä ei ole tullut minkäänlaista vastausta. Arvaan että hakijoita on paljon enemmän.
Tämä "hyvin työllistävällä" kasvatusalalla. Oltuani työttömänä pari vuotta, lähdin opiskelemaan toista ammattia. Se ei vaan oltu tehty helpoksi, koska käytännössä jo yhdellä korkeakoulutuksella on vaikea päästä opiskelemaan kun työkkäri katsoo että sun ala on työllistävä, tukikuukaudet loppu ja sitten opintolainaa ennestään. On tehty todella vaikeaksi, jopa mahdottomaksi opiskelu työttömänä. Siinä ei ole mitään järkeä.
Oletko miettinyt varhaiskasvatusta? Eikö varhaiskasvatuksen opettajista ole pulaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kohta vuoden työttömänä irtisanouduttuani ja on tämä ollut hienoa aikaa. Ehkä alkuvuodesta taas töihin, mutta toisaalta ansiosidonnaista riittäisi vielä toiseksikin vuodeksi joten kattoo ny.
..ylimääräistä jää pakollisten menojen jälkeen jotain 300. Eihän se paljon ole, mutta hyvin pärjää kun ei juo kuin harvoin ja silloinkin kotiviiniä eikä osta juuri muuta kuin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida Oona tai Taiga tehdä tästä ketjusta juttua Iltasanomiin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida Oona tai Taiga tehdä tästä ketjusta juttua Iltasanomiin.
Kuka ihmeen Oona ja Taiga?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida Oona tai Taiga tehdä tästä ketjusta juttua Iltasanomiin.
Kuka ihmeen Oona ja Taiga?
IS:n "toimittajia", jotka tekevät "uutisia" vauva.fi:n keskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 28 vuotta työttömänä. Siinä on monta syytä matkn varrella, sekä psyykkisiä että fyysisiä.
Olisin työtön, vaikka pääsisin töihin. En enää lähde siihen egoiluun, kuvittelemaan itsestäni höpöjä.
Kertoisin kaikille työpaikkalla, että olen työtön. Siis identiteetiltäni, vaikka olen töissä.
Ei kolmenkymmenen vuoden korpitaivalta voi elämästään enää pois pyyhkiä. Se on lähes koko aikuiselämä.
Elossa ollaan yhä. Ainoa sia mikä ihmisille merkitsee, on titteli, status. Elämä on niin kuin armeija.
Mitkä natsat, millä asialla? Kättä lippaan ja kantapäät yhteen jokaisen kanssa.
Sulla on kyllä ainakin taito kirjoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin nelikymppinen ihminen jäin keväällä koronan myötä työttömäksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Puuhailen kaikenlaisia käsitöitä kotonani, eli aika kuluu kyllä, mutta olen alkanut epäillä, että ehkä en enää koskaan työllisty. Se mietityttää kyllä. Olen hakenut myös muita kuin oman alani töitä, kokoaikaista ja pientä määräaikaista pätkää, mutta ei ole tärpännyt.
Mä kanssa puuhailen käsitöitä kotona, x hamster pyörii menossa mukana 😈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Kun vaan saisi edes niitä tiskarin tai myyjän hommia. Itse olen hakenut maisterina kaupan kassalle extraajaksi, mutta en saanut edes haastattelukutsua. Vaikka opiskellessa olin tehnyt töitä kassalla.
Tämä. Monet eivät vieläkään tunnu ymmärtävän, ettei edes näihin töihin pääse välttämättä edes haastatteluihin. Se, ettei ole tehnyt näitä töitä, ei enää nykypäivänä kerro työhaluttomuudesta. Eikä se tiskarin hommia tehnyt välttämättä ole hyvä ja ahkera työntekijä.
Joo tuohan on yksi yleisimmistä harhaluuloista joka korkeasti koulutettuihin työttömiin liittyy, että maisteri nyrpistelee kaikelle muulle kuin koulutustaan vastaaville töille. Todellisuus kun on se, että se maisteri ei ole ykkösvalinta kassalle tai hanttihommiin, koska jollain muulla hakijalla varmasti on joko kokemusta tai enemmän siihen liittyvää koulutusta ja työnantajat myös ajattelee, että maisteri lähtee heti kun saa muuta ja muutenkin epäilevät maisterin työmotivaatiota noihin hommiin. Eniten noita harhaluuloja viljelevät ne ihmiset, joilla ei ole itsellään kokemusta korkeakoulutetun ihmisen työttömyydestä.
Just näin. Aikoinaan työttömänä maisterina ollessani hain kaikenlaisia ns. hanttihommiakin, mutta eipä tullut haastattelukutsuja. Yhteen asiakaspalvelutyöhön (ei siis omaa alaa eikä korkeakoulututkintoa edellyttävää työtä) hakiessani pääsin haastatteluun, jossa mulle sitten sanottiin päin naamaa, että olen ylikoulutettu tähän työhön eikä työnantaja aio ottaa sitä riskiä, että lähden heti kun saan paremman paikan. Toisen kerran sain sähköpostiviestin, jossa kiitettiin mielenkiinnosta paikkaa kohtaan, ihmeteltiin samalla, miksi haen maisterin koulutuksella tällaista paikkaa (perusasiakaspalvelutyötä oli tämäkin).
Maisterin koulutuksella ei tosiaankaan tuosta vaan saa työtä, joka ei ole omalta alalta. Hakeahan tietysti voi vaikka mitä, mutta valituksi ei tule.
Tämähän on aivan ihanaa. Saa nukkua kymmeneen, päivällä varsinkin keväällä, saa hyödynnettyä ne päivän ainoat kaksi valoisaa tuntia mukavaan reippaaseen lenkkiin. Eikä tarvitse olla h***ana jollekin kokoajan lisää ja lisää vaativalle pyrkyri-pomolle.
Olin aikanaan kympin tyttö, myös lukiossa. Opiskeluihin ei nuorena riittänyt kuitenkaan motivaatiota. Nykyään olen työtön yksinhuoltaja. Ei lapsen kanssa vuorotyöt onnistu ja yllättäen kaupallisella alalla ei päivätöitä löydykään jos ei työkokemusta ole. Ja mistäs sitä kokemusta kun ei ole valmistumisen jälkeen saanut yhtään oman alan työpaikkaa.
Työttömilläkin voi olla pääomatuloja tai pienet asumiskulut.