Miksi miehet ovat aluksi ihastuneita muhun, sitten kun suhde syvenee alkavat irvailla ja halveksua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Oli se kieltämättä aikamoinen oppiläksy tajuta että ne jutut mitä miehet sanoo ei tarkoita yhtään mitään. Kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä sillä tavalla toisia kohtaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Pitää vaan osata pitää puolensa.

Elämän tärkein neuvo on että älä arvioi ihmisiä sanojen vaan tekojen mukaan. Toimii niin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin.

Erittäin hyvä neuvo ja kaiken lisäksi totta. Ne omaa rakkaudellisuuttaan, vastuullisuuttaan, empaattisuuttaan ym. alleviivanneet ovat useimmiten paljastuneet epäkypsiksi kiusaajatyypeiksi. Ne, jotka eivät kauheasti pidä meteliä omasta hyvyydestään, ovat puolestaan olleet niitä aidosti mukavia ja välittäviä ihmisiä.

Ihan sama kokemus. Muistan kun aikanaan tapailin miestä joka kyllä ylisti minua joka käänteessä mutta sitten kovin usein jumiutuikin omalle sahvalleen kun meidän olisi pitänyt nähdä. Liian kauan uskoin hänen vakuutteluihinsa siitä että on kyllä kova ikävä ja miten minä olen niin ihana. 

Seuraava mies taas ei liikaa lemmestä luritellut ja ensin ihmettelinkin että mikä mies tämä oikein on ja onko edes kiinnostunut. Sitten tajusin että tämä mies ajoi vaikka 200 kilomtriä keskellä yötä että ehti hetken nähdä minua ja että se kertoi peljon enemmän kuin ne tuhat kaunista sanaa. No menin sitten naimisiin tämän jälkimmäisen kanssa enkä ole vielä kymmeneen vuoteen joutunut katumaan. Kohtelee minua edelleen paremmin kuin olen ikinä ansainnut.

Toivottavasti sinäkin häntä.

Yritän toki parhaani. Ja monesti hävettää kun en aina pysty. 

Ap sanoit olevasi laiska ja mukavuudenhaluinen.

Luulen, että siinä on syy.

Minä olen nainen, mutta nuo kaksi ominaisuutta ärsyttää itseäni ainakin suunnattomasti muissa ihmisissä.

Lisäksi sanoit, että olet kova höpöttämään. Sekin on todella ärsyttävä ominaisuus. Hölöttäjä joka ei saa mitään aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa pidä välimatkaa miehiin, jotka heti alkajaisiksi alkavat ylistää sinua. Nämä miehet eivät ole ihastuneita sinuun naisena ja persoonana. He ovat joko luoneet sinusta romanttisen haavekuvan tai yrittävät saada koukutettua sinut. Minulla hieman samantapaisia kokemuksia taustallani ja olin aluksi kyllä järkyttynyt ja ihmeissäni, kun dissaaminen ja päällepäsmäröinti alkoi. Hiljalleen aloin tajuta, että eivät he koskaan minuun rakastuneita edes olleetkaan. Osa purki pettymystään haavekuvan murskautumisesta ja osa oletti, että saisivat nälvimisellä ja kontrolloinnilla pidettyä minut nöyränä. Hyviä ja fiksuja aikuisia miehiä kyllä löytyy mutta he eivät yleensä ole lirkuttelevia romeotyyppejä. Siksi heidät on joskus niin helppo missata, etenkin, jos ei ole kovin kokenut seurusteluasioissa.

 Muuten ihan totta, mutta näitä ei voi väistää sillä että ottaa miehen joka ei ole lirkutteleva romeotyyppi. Itse en ole ikinä viehättynyt häntäheikeistä, ja silti elämään on mahtunut monta pettymystä ap:n kuvailemasta miestyypistä.

No onhan sitä monella erilaisella tavalla ongelmaista miestä liikkeellä. Mutta kyllä minä olen lopulta kuitenkin huomannut että kuka mies on vilpittömällä ja avoimella mielellä liikkeellä ja kenellä on jotain ongelmia siellä julkisivun takana. Jotenkin se aitous vain paistaa läpi kun sitä on. Toki kokemattomana ei vielä ole ehkä näitä edes tavannut ja silloin voi haksahtaa niihinkin joilla ei kaikki ole kunnossa.

Miten tämä viestisi liittyi tuohon mitä minulta lainasit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa pidä välimatkaa miehiin, jotka heti alkajaisiksi alkavat ylistää sinua. Nämä miehet eivät ole ihastuneita sinuun naisena ja persoonana. He ovat joko luoneet sinusta romanttisen haavekuvan tai yrittävät saada koukutettua sinut. Minulla hieman samantapaisia kokemuksia taustallani ja olin aluksi kyllä järkyttynyt ja ihmeissäni, kun dissaaminen ja päällepäsmäröinti alkoi. Hiljalleen aloin tajuta, että eivät he koskaan minuun rakastuneita edes olleetkaan. Osa purki pettymystään haavekuvan murskautumisesta ja osa oletti, että saisivat nälvimisellä ja kontrolloinnilla pidettyä minut nöyränä. Hyviä ja fiksuja aikuisia miehiä kyllä löytyy mutta he eivät yleensä ole lirkuttelevia romeotyyppejä. Siksi heidät on joskus niin helppo missata, etenkin, jos ei ole kovin kokenut seurusteluasioissa.

 Muuten ihan totta, mutta näitä ei voi väistää sillä että ottaa miehen joka ei ole lirkutteleva romeotyyppi. Itse en ole ikinä viehättynyt häntäheikeistä, ja silti elämään on mahtunut monta pettymystä ap:n kuvailemasta miestyypistä.

No onhan sitä monella erilaisella tavalla ongelmaista miestä liikkeellä. Mutta kyllä minä olen lopulta kuitenkin huomannut että kuka mies on vilpittömällä ja avoimella mielellä liikkeellä ja kenellä on jotain ongelmia siellä julkisivun takana. Jotenkin se aitous vain paistaa läpi kun sitä on. Toki kokemattomana ei vielä ole ehkä näitä edes tavannut ja silloin voi haksahtaa niihinkin joilla ei kaikki ole kunnossa.

Miten tämä viestisi liittyi tuohon mitä minulta lainasit?

Siten että vaikka ap:n kuvailema miestyyppi ei ole vain "lirkuttelevien romeoitten" etuoikeus niin huonot miestyypit on silti usein mahdollista tunnistaa etukäteen. Ei aina mutta usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Maailma on täynnä suhteita jossa se seurusteleva kokee sen toisen "niin ihanaksi" ja koko ystäväpiiri näkee että mies on täysi ääliö ja suhde tulee päättymään ikävästi. Eli voisiko olla että osa naisista ihastuu niin että se arviointikyky menee niin pahasti että ei näe miehessä mitään muuta kuin ne kauniit sanat vaikka paljon muuta olisikin nähtävillä jos osaisi katsoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Ethän sinä tiedä mitään! Uskot jotain ap:ta sokeasti. Irvailukin on monesti täysin molemminpuolista. Jos täällä joku mies itkis et miksi kaikki naiset ihastuu ensin muhun, mut sit alkaa ilkeiks ja lopuks itkee perään ku jätän ne.

Niin käsi sydämelle, miten reagoisit?

Kyllä 99 % vikaa etsittäis just ja tasan siitä miehestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nätti tollo jolta nyt kuitenkin sai pillua

Totesi yksi jolla on persoonallisuushäiriö.

Nätti = mies ihastuu

tollo = aiheuttaa irvailua koska eihän tyhmää naista kukaan jaksa

jolta sai pillua = jää "itkemään" perään

Kerro mikä meni vikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa sun väljyys.

Arvoisa luonnevikainen, vaikka nainen olisi väljä kuin messuhalli, tällä lailla ei aikuinen ihminen asiaa "ratkaise", nimittäin haukkumalla naista tämän loppuelämän ihan muista asioista. Joko mies vaihtaa naiseen joka paremmin sopii hänen mahdollisesti melko pieneen tai ohueen munaansa, tai sitten kokeillaan lantionpohjaharjoituksia ja erilaisia tekniikkoja. Olet jäänyt henkisesti lapsen tasolle, tee asialle jotain.

Tuli jotenkin deja vu-olo. Ihan kuin olisin ennenkin lukenut tällaista kommentointia täältä eli tuon naisen värkin olettamista väljäksi. Laadukasta kommenttia.

Harvoimpa sitä ketään naurattaa kun huomaa iskeneensä kätensä paskaan ja tuhlannut aikaansa.

Se että joku itkee perään on kyllä tyypin omaa tyhmyyttä mutta pettynyt mieli tekee typeriäkin asioita.

Toinen vaihtoehto on että löydät tai vedät puoleesi vain kusipäitä nulikoita.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää hetki miten epäreiluja kaksinaismoralisteja te olette. Ette koskaan, koskaan, koskaan, suostuis kuuntelemaan sellaista yleistyspaskaa miehiltä naisista, jota te täällä yhtenään suollatte. Mua oksettaa naisena lukea näitä juttuja. Ette te ole parempia, ylevämpiä, moraalisempia... mitään! Todella alhaisella tasolla liikutaan ja ihmetellään mikä miehiä vaivaa kun oma antinne on mitä on. Eikö hävetä? Ei ihme, että ihmissuhteenne ovat mitä ovat. (Jos niitä edes on)

N35

Ensinnäkään, et ole nsinen, vaan palsta-ülija toisekseen' tämä palsta on täynnä myös naisia koskevia yleistyspjaskaa ( naisille kelpaavat vain top 10 miehet, sidukkavalas, knanpersetukka jne jne), joten älä viitsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Olipa kerran minulla kaksi kaveria. Molemmat tapasivat miehet suunnilleen samaan aikaan.Toinen mies oli ihanan komea. Hän lähetteli kaverilleni kukkia, vei ravintoloihin ja teki muitakin suuria eleitä. Kaverini oli ihan myyty. 

Toisen kaverin mies oli sellainen tavallinen ihan kivan näköinen mies. Oli kyllä ihan aktiivinen mutta ei tehnyt mitään isoja eleitä. Sellainen mies jonka kanssa tehtiin pitkiä kävelyitä ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tapaamiset olivat aina ystäväni mukaan tosi kivoja ja juttua riitti mutta oli silti epävarma kun mies ei osoittanut odotetulla tavalla suuria tunteita. 

En ole se kaveri joka yleensä neuvoo muita parisuhdeasioissa mutta muutamaan kertaan kyllä vähän toppuuttelin tuota ensimmäista kaveria joka olisi suunnilleen heti menossa naimisiin. Toiselle taas sanoin että minusta kannattaa kyllä katsoa rauhassa että mihin tuo kehittyy.

No nyt on kulunut 15-vuotta. Missä nuo suhteet ovat? No ensimmäinen pari todellakin ryntäsi naimisiin, erosi parin vuoden päästä todella rumasti miehen lähdettyä toisen naisen matkaan. Ystäväni ei ole pystynyt luottamaan miehiin sen jälkeen. Toinen pariskunta taas on edelleen onnellisesti yhdessä, lapsia on pari ja mies paras isä ja aviomies jonka olen nähnyt.

Mitä tästä voi oppia? Ei ehkä mitään mutta saa ehkä ajattelemaan silti niitä kriteerejä joilla miehiä valitsemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nätti tollo jolta nyt kuitenkin sai pillua

Totesi yksi jolla on persoonallisuushäiriö.

Nätti = mies ihastuu

tollo = aiheuttaa irvailua koska eihän tyhmää naista kukaan jaksa

jolta sai pillua = jää "itkemään" perään

Kerro mikä meni vikaan

Voi voi. Menee niin tunteisiin sinulla tämä keskustelu, että pitäiskö sinun nennä vaan tumputtamaan

Vierailija kirjoitti:

Miettikää hetki miten epäreiluja kaksinaismoralisteja te olette. Ette koskaan, koskaan, koskaan, suostuis kuuntelemaan sellaista yleistyspaskaa miehiltä naisista, jota te täällä yhtenään suollatte. Mua oksettaa naisena lukea näitä juttuja. Ette te ole parempia, ylevämpiä, moraalisempia... mitään! Todella alhaisella tasolla liikutaan ja ihmetellään mikä miehiä vaivaa kun oma antinne on mitä on. Eikö hävetä? Ei ihme, että ihmissuhteenne ovat mitä ovat. (Jos niitä edes on)

N35

Älä nyt hyökkää kun sanon ettet ole nainen. Naist esittävä mies asia mies kyllä. Huom. tahallaan kirjoitettu väärin ettei sensuuri vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää hetki miten epäreiluja kaksinaismoralisteja te olette. Ette koskaan, koskaan, koskaan, suostuis kuuntelemaan sellaista yleistyspaskaa miehiltä naisista, jota te täällä yhtenään suollatte. Mua oksettaa naisena lukea näitä juttuja. Ette te ole parempia, ylevämpiä, moraalisempia... mitään! Todella alhaisella tasolla liikutaan ja ihmetellään mikä miehiä vaivaa kun oma antinne on mitä on. Eikö hävetä? Ei ihme, että ihmissuhteenne ovat mitä ovat. (Jos niitä edes on)

N35

Ensinnäkään, et ole nsinen, vaan palsta-ülija toisekseen' tämä palsta on täynnä myös naisia koskevia yleistyspjaskaa ( naisille kelpaavat vain top 10 miehet, sidukkavalas, knanpersetukka jne jne), joten älä viitsi

Kyllä minä olen tähän asti naisena elänyt kolme lastakin synnyttänyt tähän maailmaan. Onko sulle jotenkin mahdoton ajatus, et jotain naista voi ärsyttää tällainen kaksinaismoralismi?

Ja mikä ihmeen oikeutus tuo nyt on huonolle käytökselle, että joku muukin... Joku 5 v perustelee asiat tuolla tavalla ("ku toiki!!!")

Säälittävää tämän keskustelun seuraaminen, todellakin.

Kasvata edes sen verran selkärankaa, et myönnät, ettet ikinä kuuntelis mieheltä vastaavaa yleistämistä naisista, mitä täällä esiintyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa pidä välimatkaa miehiin, jotka heti alkajaisiksi alkavat ylistää sinua. Nämä miehet eivät ole ihastuneita sinuun naisena ja persoonana. He ovat joko luoneet sinusta romanttisen haavekuvan tai yrittävät saada koukutettua sinut. Minulla hieman samantapaisia kokemuksia taustallani ja olin aluksi kyllä järkyttynyt ja ihmeissäni, kun dissaaminen ja päällepäsmäröinti alkoi. Hiljalleen aloin tajuta, että eivät he koskaan minuun rakastuneita edes olleetkaan. Osa purki pettymystään haavekuvan murskautumisesta ja osa oletti, että saisivat nälvimisellä ja kontrolloinnilla pidettyä minut nöyränä. Hyviä ja fiksuja aikuisia miehiä kyllä löytyy mutta he eivät yleensä ole lirkuttelevia romeotyyppejä. Siksi heidät on joskus niin helppo missata, etenkin, jos ei ole kovin kokenut seurusteluasioissa.

 Muuten ihan totta, mutta näitä ei voi väistää sillä että ottaa miehen joka ei ole lirkutteleva romeotyyppi. Itse en ole ikinä viehättynyt häntäheikeistä, ja silti elämään on mahtunut monta pettymystä ap:n kuvailemasta miestyypistä.

No onhan sitä monella erilaisella tavalla ongelmaista miestä liikkeellä. Mutta kyllä minä olen lopulta kuitenkin huomannut että kuka mies on vilpittömällä ja avoimella mielellä liikkeellä ja kenellä on jotain ongelmia siellä julkisivun takana. Jotenkin se aitous vain paistaa läpi kun sitä on. Toki kokemattomana ei vielä ole ehkä näitä edes tavannut ja silloin voi haksahtaa niihinkin joilla ei kaikki ole kunnossa.

Miten tämä viestisi liittyi tuohon mitä minulta lainasit?

Siten että vaikka ap:n kuvailema miestyyppi ei ole vain "lirkuttelevien romeoitten" etuoikeus niin huonot miestyypit on silti usein mahdollista tunnistaa etukäteen. Ei aina mutta usein.

Mutta ei ole mahdollista tunnistaa lirkuttelusta, niin kuin jo kirjoitin. Sinä sanoit että kunnon miehet eivät ole lirkuttelevia romeotyyppejä yleensä, ja minä korjasin että tuosta ei voi tietää. Miksi siis lainata viestiäni, ja kertoa sama asia omanasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Olipa kerran minulla kaksi kaveria. Molemmat tapasivat miehet suunnilleen samaan aikaan.Toinen mies oli ihanan komea. Hän lähetteli kaverilleni kukkia, vei ravintoloihin ja teki muitakin suuria eleitä. Kaverini oli ihan myyty. 

Toisen kaverin mies oli sellainen tavallinen ihan kivan näköinen mies. Oli kyllä ihan aktiivinen mutta ei tehnyt mitään isoja eleitä. Sellainen mies jonka kanssa tehtiin pitkiä kävelyitä ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tapaamiset olivat aina ystäväni mukaan tosi kivoja ja juttua riitti mutta oli silti epävarma kun mies ei osoittanut odotetulla tavalla suuria tunteita. 

En ole se kaveri joka yleensä neuvoo muita parisuhdeasioissa mutta muutamaan kertaan kyllä vähän toppuuttelin tuota ensimmäista kaveria joka olisi suunnilleen heti menossa naimisiin. Toiselle taas sanoin että minusta kannattaa kyllä katsoa rauhassa että mihin tuo kehittyy.

No nyt on kulunut 15-vuotta. Missä nuo suhteet ovat? No ensimmäinen pari todellakin ryntäsi naimisiin, erosi parin vuoden päästä todella rumasti miehen lähdettyä toisen naisen matkaan. Ystäväni ei ole pystynyt luottamaan miehiin sen jälkeen. Toinen pariskunta taas on edelleen onnellisesti yhdessä, lapsia on pari ja mies paras isä ja aviomies jonka olen nähnyt.

Mitä tästä voi oppia? Ei ehkä mitään mutta saa ehkä ajattelemaan silti niitä kriteerejä joilla miehiä valitsemme.

Hei mies- ulkonäkö ei korreloi luonteen kanssa. Ruma mies voi olla ruma myös sisältä ja komea mies voi olla komea myös sisältä

Ja toisekseen, tämä tarina ei edes ole totta

Taas tämä tavis- kilttimi£s yrittää täällä taas moraalisesti ylempänä kertoa meille miten oma vika kun emme valinneet häntä, oma vika.

Sinusta näkee täällä että.miksi et naisille kelpaa. Ihan näistä kommenteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Maailma on täynnä suhteita jossa se seurusteleva kokee sen toisen "niin ihanaksi" ja koko ystäväpiiri näkee että mies on täysi ääliö ja suhde tulee päättymään ikävästi. Eli voisiko olla että osa naisista ihastuu niin että se arviointikyky menee niin pahasti että ei näe miehessä mitään muuta kuin ne kauniit sanat vaikka paljon muuta olisikin nähtävillä jos osaisi katsoa?

Se ei kuitenkaan muut asitä tosiasiaa että halvekusvasta ja irvaielvasta käytöksestä voi syyttää vain niin käyttyätyvää, ei ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.

Kyse ei olekaan käytöksestä vaan siitä kenen kanssa päättää seurustella. Ja siitä on vastuussa isolta osalta vain itse.

Huono käytös on aina käyttäytyjän vika mutta jos ei oikein tunnista ketkä seurustelukumppanit eivät ole itselle hyväksi niin se on myös ongelma.

No tottakai on kyse käyttäytymisestä, jos toinen käyttäytyy ensin kuin rakastunut, ja toisesta huoltapitävä käyttäytyy, mutta kun on alettu seurustelemaan, niin alkaa irvailu ja halveksunta. 

Olipa kerran minulla kaksi kaveria. Molemmat tapasivat miehet suunnilleen samaan aikaan.Toinen mies oli ihanan komea. Hän lähetteli kaverilleni kukkia, vei ravintoloihin ja teki muitakin suuria eleitä. Kaverini oli ihan myyty. 

Toisen kaverin mies oli sellainen tavallinen ihan kivan näköinen mies. Oli kyllä ihan aktiivinen mutta ei tehnyt mitään isoja eleitä. Sellainen mies jonka kanssa tehtiin pitkiä kävelyitä ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tapaamiset olivat aina ystäväni mukaan tosi kivoja ja juttua riitti mutta oli silti epävarma kun mies ei osoittanut odotetulla tavalla suuria tunteita. 

En ole se kaveri joka yleensä neuvoo muita parisuhdeasioissa mutta muutamaan kertaan kyllä vähän toppuuttelin tuota ensimmäista kaveria joka olisi suunnilleen heti menossa naimisiin. Toiselle taas sanoin että minusta kannattaa kyllä katsoa rauhassa että mihin tuo kehittyy.

No nyt on kulunut 15-vuotta. Missä nuo suhteet ovat? No ensimmäinen pari todellakin ryntäsi naimisiin, erosi parin vuoden päästä todella rumasti miehen lähdettyä toisen naisen matkaan. Ystäväni ei ole pystynyt luottamaan miehiin sen jälkeen. Toinen pariskunta taas on edelleen onnellisesti yhdessä, lapsia on pari ja mies paras isä ja aviomies jonka olen nähnyt.

Mitä tästä voi oppia? Ei ehkä mitään mutta saa ehkä ajattelemaan silti niitä kriteerejä joilla miehiä valitsemme.

Voimme oppia sen, että ensivaikutelma ei kerro välttämättä mitään. Ap on alkanut suhteisiin sinun hyvänä valintana pitämäsi, jälkimmäisen, kiltin ja statukseltaan vaatimattoman miestyypin kanssa, ja joutunut silti pettymään.