Musta alkaa tulla hiljalleen mielisairas. Olen yksinhuoltaja ja pelkään että sekoan lopullisesti

Psykoottista masennusta. Tarviit lääkkeitä.

💖💖💖

Yritä saada keskusteluapua, vaikka seurakunnan diakonilta tai jostain muusta auttavasta tahosta. Todennäköisesti niitä katastrofeja ei tapahdu.

I feel you. Stressaavassa elämäntilanteessa tuntuu että pakka hajoaa lopullisesti. Olet vastuussa lapsesta ja se on raskasta ilman tukea. Mitä jos käyttäisit vaikka tunnin murehtimiseen ja lopun ajan opettelet rauhoittumaan, yritä kohdata se fakta että olet terve ja mielesi vain järjestää tällaisia temppuja, koska olet stressaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Psykoottista masennusta. Tarviit lääkkeitä.

Sitäkö tämä on? 15v ajatuksia onnettomuuksista, katastrofeista ja muuta pahaa. 5v jälkeen olin niin turtunut, ettei ajatus siitä, että joku tulee ikkunasta läpi, poistaa silmäni haarukalla ja syöttää ne minulle enää tunnu missään. Jos jään auton alle, niin toivon että jalassani on kunnon kengät mitkä pysyy, ettei huku. Lasten kanssa vähän vaikeempi kun saa jännittää päivisin, että tippuko koulussa niskalleen kiipeilytelineestä tai menikö rajojen ulkopuolelle ja tippui hiidenkirnuun. Hyväpuoli tässä on se, että olen erinomainen onnettomuuden ennaltaehkäisyssä. :)

Ahdistusta.

Soita vaikka mieli ry.

Kanna vastuusi aikuisena ja Hanki itsellesi apua vaikka terveyskeskuksesta, jos et muuta keksi. Lapsesi ansaitsee tukevamman ympäristön. Selviät kyllä.

Ei ole normaalia tuollainen jatkuva pelkääminen ja se voi oikeasti johtaa psykooseihin. Kannattaa hankkia ajoissa apua ja lääkitys. Paljon vaikeampaa saada nuppia kuntoon sitten kun raja on jo ylitetty.

Anna lapset huostaan.

Ap. ALA ELÄÄ TÄSSÄ HETKESSÄ.

Jaxuhalit

M

Vierailija kirjoitti:

Kanna vastuusi aikuisena ja Hanki itsellesi apua vaikka terveyskeskuksesta, jos et muuta keksi. Lapsesi ansaitsee tukevamman ympäristön. Selviät kyllä.

Kiva lause tuo "kanna vastuusi aikuisena". No shit Sherlock.

"Selviät kyllä" on lohduttava loppulause, mutta kirjoituksen aloitus vihjaa, että tähän mennessä ap on käyttäytynyt kuin vastuuton lapsi. "Kivaa" lukea.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja psykoottinen masennus. Lääkäristä varaat aikaa heti tänään. Sinun pitäisi suhtautua niihin tunteisiin kuin pakkoajatuksiin jotka soi levyltä. Ne ei ole todellisia, ne on vain "ääniä" sielussasi. Aivosi soittaa niitä sinulle, mutta ne ei ole sinun. Se on kyllä totta, että kun vuosikausia noita kuuntelee niin sitä tulee kummallisten pelastusskenaarioiden mestariksi :)  Valitettavasti vaan ajan kanssa se jatkuvassa hälytystilassa olo alkaa kostautua sydän -ja verenpaineongelmina, eli ihan oikeina fyysisinä ongelmina jotka ei ole enää luulottelua. Olet ns. säikytellyt itsesi sydänvikaiseksi. Joten lääkäriin hakemaan apua tänään niin ehkäiset tulevien vuosien ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Psykoottista masennusta. Tarviit lääkkeitä.

Oletko lääkäri? Aika huoleton heitto...

Saatte apua perheneuvolasta koska tilanne koskee nyt muitakin kuin sinua. Hae jo tänään apua jostain, psyk-sairaanhoitajalle voi ehkä hakeutua ensin omalle terveysasemalle, edes soitroaika. Älä ala identifioitua palstalääkäreiden diagnooseihin. Voi myös että olet taipuvainen neuroottiseen huoleen kriisitilanteissa ja kompensoit ahdistusta huoliajatuksilla ja tämä jatkuva koronalla pelottelu lisää taipumusta. Masennuksestakin selviää. Pääasia että aloittaa jostain! Mutta täällä kukaan ei voi heittää varmaa diagnoosia sinulle tai arvioida lääkkeiden tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoottista masennusta. Tarviit lääkkeitä.

Oletko lääkäri? Aika huoleton heitto...

Jokainen psykiatrian asiakas on oppineempi kuin psykiatrit 10 hoitovuoden jälkeen.

Minusta kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä ja$tai ocd:ltä. Kärsin itse juuri näistä ja olen paljon lasten kanssa yksin, en kuitenkaan ole yh. Taloudellisia murheita ei ole lainkaan, sillä mies kyllä maksaa kaiken, mutta harvemmin sitä kotona näkee. Omiin oirehtimisiin auttoi uutisten lukemisen lopettaminen. Sen lisäksi luen niin paljon kuin mahdollista (hömppäkirjallisuutta), kuuntelen äänikirjoja, olen oppinut pyytämään apua äidiltä ja anopilta mm. siivoukseen ja lastenhoitoon, ennen nukahtamista meditoin sovelluksen avulla jne. Pakotan itseni (ja lapset) ulkoilemaan paljon ja joka päivä, jos tekee mieli ahdistus niin sallin sen ja oikein mässäilen niillä ajatuksilla max 15min kunnes taas ryhdistäydyn. Muiden aikuisten seura auttaa. Joka päivä on päästävä juttelemaan muidenkin kuin lasten kanssa. Vaikka se olisi kirjastonhoitaja tai kaupan kassa.