Miksi miehet ovat aluksi ihastuneita muhun, sitten kun suhde syvenee alkavat irvailla ja halveksua

Monikin asia.

Sinä.

Kuulostaa oudolta.

Haluaa lytätä sun itsetunnon.

Heikkojen miesten tapa nostaa itseään.

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Mulla ollut samaa ongelmaa. Olen todella hyväntahtoinen ja sellainen hieman "naiivi", eli en ole koko ajan vahtimassa ja luotan liikaa.

Pitäisi kai olla vähän koppava, ei niin kiltti ja "periksi antava". Mutta en tykkää pelata mitään pelejä, kuten nykyään on tapana. Jotkut kun tykkää jännänaisista, niin että saa koko ajan olla varuillaan. Se kai pitää kiinnostusta yllä. Arvoituksellinen on kiihottava.

Jospa mies sitten kuitenkin suhteen loputtua huomaakin, että ei se pöllömpi ollutkaan. Se arkinen onkin turvallinen ja mukava. Turhaan sitä inhottavasti kohtelin ja tyhmänä pidin.

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

No kerro ne huonotkin puolet.

Sä itse määrittelet, miten sua voi kohdella. 

mistä te naiset kaikki nämä kusipäät haalitte? kannattaisiko katsoa sinne peiliin ja miettiä mikä menee niissä omissa miesvalinnoissa AINA vituilleen? 

Ei tunnu mukavalta kerta toisensa jälkeen huomata kun toisen arvostus tuntuu laskevan silmissä. En oikein ymmärrä, miksi miehet joiden pitäisi nähdä minut ihanimpana, alkavat yhtäkkiä vähätellä ja pilkata, vaikka aluksi kehuvat ulkonäköä ja jopa älyäni. Kun sitten suhde etenee niin kääntävät kelkkansa. En vaan käsitä. Ja kun suhde loppuu he ruinaavat minua takaisin ja selittelevät ummet ja lammet miten eivät osanneet arvostaa silloin, kun oltiin vielä yhdessä, mutta nyt osaisivat, jos vaan antaisin uuden mahdollisuuden.

Ap

Vierailija kirjoitti:

mistä te naiset kaikki nämä kusipäät haalitte? kannattaisiko katsoa sinne peiliin ja miettiä mikä menee niissä omissa miesvalinnoissa AINA vituilleen? 

Jos on mukava, mistä voi tietää, että suhteen edetessä muuttuu paskaksi?

T. Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Eli tapailet itseäsi köyhempiä, vanhempia, rumempia miehiä, koska kuvittelet, että niin kunnon naisen kuuluukin tehdä, ettei vaikuttaisi liian vaativalta tai hankalalta tai mikä pahinta, ulkonäkökeskeiseltä.

Huono itsetuntosi ja miellyttämishalusi houkuttelee näitä katkeroituneita, heikkoja, ilkeitä miehiä luoksesi, ja sitten he yllättyvät, kun uskallatkin lopulta jättää heidät.

Aseta tavoitteet jatkossa korkeammalle. Mies, joka tiedostaa olevansa sinun alapuolellasi, tuntee katkeruutta ja kaunaa sinua kohtaan. Se purkautuu ilkeilynä ja vähättelynä.

Etsi mies, joka on sinua menestyneempi. Hän ei pidä sinua uhkana tai kilpakumppanina eikä koe tarvetta lyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu mukavalta kerta toisensa jälkeen huomata kun toisen arvostus tuntuu laskevan silmissä. En oikein ymmärrä, miksi miehet joiden pitäisi nähdä minut ihanimpana, alkavat yhtäkkiä vähätellä ja pilkata, vaikka aluksi kehuvat ulkonäköä ja jopa älyäni. Kun sitten suhde etenee niin kääntävät kelkkansa. En vaan käsitä. Ja kun suhde loppuu he ruinaavat minua takaisin ja selittelevät ummet ja lammet miten eivät osanneet arvostaa silloin, kun oltiin vielä yhdessä, mutta nyt osaisivat, jos vaan antaisin uuden mahdollisuuden.

Ap

Tuollahan sinulle jo asia tiivistettiin, eikö mene perille?

Outoahan se toki on.

Koska miehet nyt vaan on sellaisia, että tykkäävät pelata, vedättää ja tehdä naisen elämän hankalaksi. Ei se mitään sen kummempaa ole!

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Noniin kuin joku jo totesikin niin epävarmat miehet. He panikoivat sitä, että tajuat jonain päivänä heidän olevan sinua paljon vanhempia, ja taloudellinen tilanteesikin on niin hyvä, että varmaan lähdet etsimään jotain parempaa. Et jätä heitä silloin, kun pidät itseäsi paskempana kuin mitä olet. Semmonen hyvä logiikka.

Vierailija kirjoitti:

mistä te naiset kaikki nämä kusipäät haalitte? kannattaisiko katsoa sinne peiliin ja miettiä mikä menee niissä omissa miesvalinnoissa AINA vituilleen? 

Minä olin täsmälleen kuin ap. Sitten tajusin että todellakin miehet joita haalin on persoonallisuushäiriöisiä vanhoja, rumia ukkoja. Kai minä etsin sitä vakautta ja miehekkyyttä niistä sekopäistä. Ne jaksoi hetken näytellä normaalia että pääsi suhteeseen ja sitten alkoi armoton kyykytys ja alas painaminen. Kun jätin ne niin alettiin itkeä takaisin. Lopeta ap vanhojen sekopäiden deittailu. Hae ikäistäsi seuraa ja hyvännäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

No kerro ne huonotkin puolet.

Miten unohdinkin niistä mainita. Onkohan tänään taas sellainen päivä kun tuntee itsensä virheettömäksi 😄

Olen tosiaan aika lapsenomainen ikäisekseni. Aina ollut hieman kapinallinen. En välitä normeista. Minussa on kuulemma ärsyttäviä piirteitä, kuten se että puhun välillä liikaa jos olen onnellisessa olotilassa, olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Tässä nyt joitain huonoja puolia.

Ap

Tuttu kaava. En edes ole heikko piipittäjä. Jossain vaiheessa tulee miehelle se vaihe kun kaikki mitä oma nainen sanoo on jotenkin tyhmää.