Miksi miehet ovat aluksi ihastuneita muhun, sitten kun suhde syvenee alkavat irvailla ja halveksua

Nimenomaanhan nämä miehet aluksi huijaavat olevansa kilttejä ja kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä viehätyt persoonallisuushäiriöisistä miehistä. Ne on tuollaisia. Etsi tervepäistä seuraa.

Niitä miehiä on todella paljon, itse olen kokenut vastaavaa kuin ap myös miehiltä joiden kanssa en edes ole seurustellut, riittää että ovat kuuluneet tuttavapiiriin. En ymmärrä irvailua, koen sitä kiusaamisena ja pyrin sitten välttämään heitä. En tiedä onko se heillä joku negaamistaktiikka mutta ei ole minuun toiminut se vielä kertaakaan. 

Eri

Hyvästä ystävästäni paljastui 25v tuntemisen jälkeen persoonallisuushäiriöinen ikävä tyyppi. Kaikki meni hyvin siihen asti että minä löysin itselleni ns. loppuelämän kumppanin. Se ei sitten hänelle sopinutkaan. Joten esittäjiä on muuallakin kuin uusissa parisuhdetuttavuuksissa, niitä vain ei huomioida näissä keskusteluissa koskaan. 

Kuulostaa siltä, että vedät puoleesi persoonallisuushäiriöisiä miehiä. Taidat olla itse aika kiltti?

Jos törmää kerta toisensa jälkeen huonoihin miehiin niin en oikein ymmärrä että miksi silti naisten ensimmäinen ajatus on että vika on varmasti miehissä eikä siinä naisessa joka nämä miehet kumppanikseen aina valitsee.

Tunnet olevasi miestesi yläpuolella ja niitä ärsyttää ylimielisyys/paremmuus.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaanhan nämä miehet aluksi huijaavat olevansa kilttejä ja kivoja.

Ei se naisen ihmistuntemuskaan ole kovin hyvä jos haksahtaa samaan kerta toisensa jälkeen. Eivät miehetkään nyt sentään jokainen ole mitään Hollywood-tason näyttelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

mistä te naiset kaikki nämä kusipäät haalitte? kannattaisiko katsoa sinne peiliin ja miettiä mikä menee niissä omissa miesvalinnoissa AINA vituilleen? 

Jos sama kaava toistuu, ni veikkaisin ettei vika ole vain miesvalinnassa, ts miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos törmää kerta toisensa jälkeen huonoihin miehiin niin en oikein ymmärrä että miksi silti naisten ensimmäinen ajatus on että vika on varmasti miehissä eikä siinä naisessa joka nämä miehet kumppanikseen aina valitsee.

Niinpä. Jos olis toisinpäin, ni vika olis edelleen miehessä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Oli se kieltämättä aikamoinen oppiläksy tajuta että ne jutut mitä miehet sanoo ei tarkoita yhtään mitään. Kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä sillä tavalla toisia kohtaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Pitää vaan osata pitää puolensa.

Elämän tärkein neuvo on että älä arvioi ihmisiä sanojen vaan tekojen mukaan. Toimii niin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Olet kaunis muttet mukava

Nämä ihmiset on nimenomaan liian kilttejä ja mukavia. Aina miellyttämässä ja ikinä ei vaadi mitään toiselta. Saa olla äijä vaikka minkälainen sontaläjä ja nämä naiset kohtelee kuin kuningasta.

Ei me olla mitenkään liian kilttejä ja mukavia, vaan olemme sellaisia kuin olemme. Mies vain saattaa kuvitella että noin mukava ja kiva nainen varmaankin sopeutuu minun pershäiriöiseen kyykyttämiseeni, ja siksipä hämmästys on suuri, kun toteamme muutaman kuukauden tapailun jälkeen ettemme halua jatkaa tälliasta tapailua, kun minulle ei sovi tällainen halveksunta ja kyykytysyritys, sillä haluan sellaisen miehen mitä jo ensitapaamisella sanoin haluavani, eli ihanan, mukavan ja hyvinkohtelevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Itsekehujat kannattaa jättää aina väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Oli se kieltämättä aikamoinen oppiläksy tajuta että ne jutut mitä miehet sanoo ei tarkoita yhtään mitään. Kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä sillä tavalla toisia kohtaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Pitää vaan osata pitää puolensa.

Elämän tärkein neuvo on että älä arvioi ihmisiä sanojen vaan tekojen mukaan. Toimii niin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin.

Erittäin hyvä neuvo ja kaiken lisäksi totta. Ne omaa rakkaudellisuuttaan, vastuullisuuttaan, empaattisuuttaan ym. alleviivanneet ovat useimmiten paljastuneet epäkypsiksi kiusaajatyypeiksi. Ne, jotka eivät kauheasti pidä meteliä omasta hyvyydestään, ovat puolestaan olleet niitä aidosti mukavia ja välittäviä ihmisiä.

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa pidä välimatkaa miehiin, jotka heti alkajaisiksi alkavat ylistää sinua. Nämä miehet eivät ole ihastuneita sinuun naisena ja persoonana. He ovat joko luoneet sinusta romanttisen haavekuvan tai yrittävät saada koukutettua sinut. Minulla hieman samantapaisia kokemuksia taustallani ja olin aluksi kyllä järkyttynyt ja ihmeissäni, kun dissaaminen ja päällepäsmäröinti alkoi. Hiljalleen aloin tajuta, että eivät he koskaan minuun rakastuneita edes olleetkaan. Osa purki pettymystään haavekuvan murskautumisesta ja osa oletti, että saisivat nälvimisellä ja kontrolloinnilla pidettyä minut nöyränä. Hyviä ja fiksuja aikuisia miehiä kyllä löytyy mutta he eivät yleensä ole lirkuttelevia romeotyyppejä. Siksi heidät on joskus niin helppo missata, etenkin, jos ei ole kovin kokenut seurusteluasioissa.

 Muuten ihan totta, mutta näitä ei voi väistää sillä että ottaa miehen joka ei ole lirkutteleva romeotyyppi. Itse en ole ikinä viehättynyt häntäheikeistä, ja silti elämään on mahtunut monta pettymystä ap:n kuvailemasta miestyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Oli se kieltämättä aikamoinen oppiläksy tajuta että ne jutut mitä miehet sanoo ei tarkoita yhtään mitään. Kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä sillä tavalla toisia kohtaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Pitää vaan osata pitää puolensa.

Elämän tärkein neuvo on että älä arvioi ihmisiä sanojen vaan tekojen mukaan. Toimii niin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin.

Erittäin hyvä neuvo ja kaiken lisäksi totta. Ne omaa rakkaudellisuuttaan, vastuullisuuttaan, empaattisuuttaan ym. alleviivanneet ovat useimmiten paljastuneet epäkypsiksi kiusaajatyypeiksi. Ne, jotka eivät kauheasti pidä meteliä omasta hyvyydestään, ovat puolestaan olleet niitä aidosti mukavia ja välittäviä ihmisiä.

Ihan sama kokemus. Muistan kun aikanaan tapailin miestä joka kyllä ylisti minua joka käänteessä mutta sitten kovin usein jumiutuikin omalle sahvalleen kun meidän olisi pitänyt nähdä. Liian kauan uskoin hänen vakuutteluihinsa siitä että on kyllä kova ikävä ja miten minä olen niin ihana. 

Seuraava mies taas ei liikaa lemmestä luritellut ja ensin ihmettelinkin että mikä mies tämä oikein on ja onko edes kiinnostunut. Sitten tajusin että tämä mies ajoi vaikka 200 kilomtriä keskellä yötä että ehti hetken nähdä minua ja että se kertoi peljon enemmän kuin ne tuhat kaunista sanaa. No menin sitten naimisiin tämän jälkimmäisen kanssa enkä ole vielä kymmeneen vuoteen joutunut katumaan. Kohtelee minua edelleen paremmin kuin olen ikinä ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Ap et saa näiltä mammoilta sympatiaa. Haukkuja kyllä. On virhe mainita että on kaunis, se on kuin punainen vaate tällä palstalla.

Miten niin? Täällähän ihmiset ovat porukalla todenneet että ei APn tarvitse kauniina, fiksuna ja mukavana naisena tyytyä tuommoisiin  juntteihin mitä nyt deittailee. Eli hän ansaitsee paljon parempaa. Itsestä se muutos toki lähtee ja APn pitää itse vaatia parempaa eikä toivoa näiden elämänkoululaisten muuttuvan. Mikä tuon toteamisessa on haukkumista?

Mulla ihminen, jolle kasaantuu jatkuvasti ja aina huonoja ihmissuhteita (vieläpä samanlainen kulku toistuen) niin, et syy on muka aina siinä toisessa, on sellanen varoitusmerkki et kellot soi kauas.

Jos nyt vertaa ap:ta mieheen. Jos joku mies kertois vastaavia naiskokemuksia, on varmaan kaikille selvää, että mieshän siinä leimattais eikä ne naiset. Enkä itse ainakaan deittailis sellasta miestä. Miksi nyt asia onkin toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa pidä välimatkaa miehiin, jotka heti alkajaisiksi alkavat ylistää sinua. Nämä miehet eivät ole ihastuneita sinuun naisena ja persoonana. He ovat joko luoneet sinusta romanttisen haavekuvan tai yrittävät saada koukutettua sinut. Minulla hieman samantapaisia kokemuksia taustallani ja olin aluksi kyllä järkyttynyt ja ihmeissäni, kun dissaaminen ja päällepäsmäröinti alkoi. Hiljalleen aloin tajuta, että eivät he koskaan minuun rakastuneita edes olleetkaan. Osa purki pettymystään haavekuvan murskautumisesta ja osa oletti, että saisivat nälvimisellä ja kontrolloinnilla pidettyä minut nöyränä. Hyviä ja fiksuja aikuisia miehiä kyllä löytyy mutta he eivät yleensä ole lirkuttelevia romeotyyppejä. Siksi heidät on joskus niin helppo missata, etenkin, jos ei ole kovin kokenut seurusteluasioissa.

 Muuten ihan totta, mutta näitä ei voi väistää sillä että ottaa miehen joka ei ole lirkutteleva romeotyyppi. Itse en ole ikinä viehättynyt häntäheikeistä, ja silti elämään on mahtunut monta pettymystä ap:n kuvailemasta miestyypistä.

No onhan sitä monella erilaisella tavalla ongelmaista miestä liikkeellä. Mutta kyllä minä olen lopulta kuitenkin huomannut että kuka mies on vilpittömällä ja avoimella mielellä liikkeellä ja kenellä on jotain ongelmia siellä julkisivun takana. Jotenkin se aitous vain paistaa läpi kun sitä on. Toki kokemattomana ei vielä ole ehkä näitä edes tavannut ja silloin voi haksahtaa niihinkin joilla ei kaikki ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jotain kerron itsestäni niin olen nätti, 3-kymppinen, lapseton ja melko varakas ainakin miehiini verrattuna. En siis ole rahamiesten perään. Tykkään myös itseäni vanhemmista miehistä ja sellaisten kanssa olen suhteissa ollutkin. En myöskään ole ulkonäkökeskeinen miesten suhteen, eli en tapaile myöskään mitään malleja tai muita yleisten ihanteiden mukaisia miehiä. Älyä pitää olla, samoin luonteen jämäkkyyttä ja miehekkyyttä.

Ap

Saatat liioitella tuota älykkyysvaatimustasi, koska tuollainen mies ei kuulosta kovin älykkäältä.

Mutta asiaan. Tapaat miehen, ihastutte. Hetken päästä miehen pinkit lasit karisee, ja hän huomaa mitä vikoja sinussaon, ja syyttää sinua siitä ettet täytäkään hänen vaatimuksiaan, vaikka aluksi vaikutit siltä. Tämähän on miehen oma vika, koska hänhän se piti pinkkejä laseja silmillään eikä tahtonut nähdä, mutta hän ei sitä näe. Eli tässä vaiheessa alkaa irvailu ja halveksunta. Sitten kun et tietenkään ala sellaista katselemaan, niin loukkaannutaan, koska sinun roolisi olisi pysyä vierellä, ja miehen mikä tahansa huomio sinua kohtaan pitäisi syleillen ottaa vastaan, koska et ollutkaan niin hyvä mitä annoit aluksi ymmärtää. 

Tällaiset ihmiset eivät siis hae kumppania itselleen, vaan jonkinnäköistä jatketta, jonka pitäisi telepaattisesti kyetä olemaan juuri sellainen mitä se toinen haluaa. Ei kuulosta kovin älykkäiden ihmisten toiminnalta. Minulle älykkyys on sitä että huomaa menneensä metsään, ja että pysrkii välttämään sitä seuraavalla kerralla.

Ei ne olekaan älykkäitä. Manipuloivia kyllä. Ne kertoo sinulle että ovat älykkäitä ja sinä kilttinä ja rehellisenä naisena uskot sen. Näin se toimi minulla ja jälkeenpäin olen nauranut itselleni, että minulle näköjään voi väittää mitä tahansa ja uskon, koska minut on kasvatettu itse siihen että pitää puhua aina totta. Niin tottakai kaikki muutkin on kasvatettu samoin :D Meni muutama vuosikymmen tajuta että näin ei ole.

Oli se kieltämättä aikamoinen oppiläksy tajuta että ne jutut mitä miehet sanoo ei tarkoita yhtään mitään. Kun itselle ei tulisi mieleenkään käyttäytyä sillä tavalla toisia kohtaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Pitää vaan osata pitää puolensa.

Elämän tärkein neuvo on että älä arvioi ihmisiä sanojen vaan tekojen mukaan. Toimii niin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa kuin työelämässäkin.

Erittäin hyvä neuvo ja kaiken lisäksi totta. Ne omaa rakkaudellisuuttaan, vastuullisuuttaan, empaattisuuttaan ym. alleviivanneet ovat useimmiten paljastuneet epäkypsiksi kiusaajatyypeiksi. Ne, jotka eivät kauheasti pidä meteliä omasta hyvyydestään, ovat puolestaan olleet niitä aidosti mukavia ja välittäviä ihmisiä.

Ihan sama kokemus. Muistan kun aikanaan tapailin miestä joka kyllä ylisti minua joka käänteessä mutta sitten kovin usein jumiutuikin omalle sahvalleen kun meidän olisi pitänyt nähdä. Liian kauan uskoin hänen vakuutteluihinsa siitä että on kyllä kova ikävä ja miten minä olen niin ihana. 

Seuraava mies taas ei liikaa lemmestä luritellut ja ensin ihmettelinkin että mikä mies tämä oikein on ja onko edes kiinnostunut. Sitten tajusin että tämä mies ajoi vaikka 200 kilomtriä keskellä yötä että ehti hetken nähdä minua ja että se kertoi peljon enemmän kuin ne tuhat kaunista sanaa. No menin sitten naimisiin tämän jälkimmäisen kanssa enkä ole vielä kymmeneen vuoteen joutunut katumaan. Kohtelee minua edelleen paremmin kuin olen ikinä ansainnut.

Toivottavasti sinäkin häntä.

Vierailija kirjoitti:

Voisko vika olla myös sussa itsessäsi? Eikä pelkästään miehissä?

Ja nyt puhutaan jostain oikeasta viasta, ei mistään liiasta täydellisyydestä.

Ei. Kyllä irvailu ja halveksunta on aina tekijän oma vika ja syy. Ei omaa huonoa käyttäytymistä voi puolustella sillä millainen toinen ihminen on.