Nettideitti sanoi ettei tästä taida tulla mitään kun on niin harvakseen tapailtu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 2-3 kertaa/vko alussa on minimi, jos ei pysty yötä olemaan yhdessä. Alussa sitä haluaa kyllä nähdä suht usein, jos on kemiat kohdannut.

Mutta kyllä naisetkin voisivat olla aloitteellisia tapaamisten ehdottelujen suhteen, ettei miesten tarvisi aina olla aloitteellinen. Kyllä jokainen meistä haluaa olla haluttu, se on universaali ja kokonaisvaltainen tunne.

Ei helvetti, parissa viikossa kiipeilisin seinille jos jonkun ihan uuden tuntemattomuuden kanssa tuota tahtia pitäisi nähdä. Ihan riippumatta siitä miten mukavalta hän vaikuttaa.

t. introvertti

Jos on ihastunut ja kiinnostunut, niin kerta viikossa torppaa ne tunteet aika hyvin. Tulee vaikutelma, että toista ei kiinnosta.

Hyvänen aika, riippuuhan tuo etäisyyksistäkin! Ei minulla olisi ollut realistista mahdollisuutta tavata nykyistä puolisoani arkisin kuin satunnaisesti välimatkan takia. Mutta viikonloppuja aloimme viettää yhdessä aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Ihan miten vaan. Nyt tiedät millä strategialla saa parisuhteen. Aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita panostamaan intensiivisesti ja he korjaavat naiset kainaloonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Ihan miten vaan. Nyt tiedät millä strategialla saa parisuhteen. Aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita panostamaan intensiivisesti ja he korjaavat naiset kainaloonsa. 

Onneksi löytyy myös naisia jotka arvostavat oikeasti toista ihmistä eivätkä ulkokultaisia panostamiseleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Ihan miten vaan. Nyt tiedät millä strategialla saa parisuhteen. Aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita panostamaan intensiivisesti ja he korjaavat naiset kainaloonsa. 

Ja niin löytyy myös meitä naisia, joilla on työt, harrastukset, ystävät, opinnot, omat menot ja muuta sisältöä elämässä niin, että olennaista on huomata toisen olevan kiinnostunut, ehkä jopa ihastunut, mutta tapaamisiin järjestetään aikaa esimerkiksi vain viikonloppuisin. Puhelin on keksitty, meille kehittyi hyvin nopeasti tavaksi soitella toisillemme vuorotellen arki-iltaisin (ja lähti muuten miehen aloitteesta, minä olen perinteisesti laiskempi puhumaan puhelimessa).

En ole koskaan tavannut ketään netistä useammin kuin kerran viikossa. Välimatkaa on välillä ollut enemmän tai vähemmän. Taitaa se jotain kiinnostuksen tasosta kertoa jos ei tule sitä "pakko nähdä taas pian" -fiilistä. Me ollaan kaikki erilaisia ja puhuminen kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

En ole kyllä jäkättänyt kenellekään yhtään mitään, yleensä on saanut suurin piirtein hätistää kiinnostuneita pois pörräämästä :D. Jos mies on aidosti kiinnostunut, ei tarvitse sanoa mistään mitään, koska mies järjestää aikaa näkemiselle ja ehdottaa aktiivisesti ajankohtia, laittelee viestejä jne. Pätee tietysti toisinkin päin. Jos tarvitsee kysellä yhteisen ajan perään, niin se tarkoittaa sitä, että kiinnostusta ei ole riittävästi. Sulla taitaa olla jotain traumoja naisten suhteen, kun triggeröidyit noin pahasti ja pointtini jäi täysin ymmärtämättä, kun piti päästä pauhaamaan? Vinkki sen suhteen: oma pää kannattaa hoitaa kuntoon ennen uusien suhteiden aloittamista, ettei tule suotta pilanneeksi jo alkuunsa orastavia ihmissuhteita naisvihalla ja ennakkoluuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni 2-3 kertaa/vko alussa on minimi, jos ei pysty yötä olemaan yhdessä. Alussa sitä haluaa kyllä nähdä suht usein, jos on kemiat kohdannut.

Mutta kyllä naisetkin voisivat olla aloitteellisia tapaamisten ehdottelujen suhteen, ettei miesten tarvisi aina olla aloitteellinen. Kyllä jokainen meistä haluaa olla haluttu, se on universaali ja kokonaisvaltainen tunne.

Ei helvetti, parissa viikossa kiipeilisin seinille jos jonkun ihan uuden tuntemattomuuden kanssa tuota tahtia pitäisi nähdä. Ihan riippumatta siitä miten mukavalta hän vaikuttaa.

t. introvertti

Jos on ihastunut ja kiinnostunut, niin kerta viikossa torppaa ne tunteet aika hyvin. Tulee vaikutelma, että toista ei kiinnosta.

Sitten sinun kannattaa jättää introvertit väliin. Voi aivan hyvin olla ihastunut ja kiinnostunut mutta oma psyyke ei kertakaikkiaan jaksa sitä että on liikaa uutta koko ajan joka päivä jonkun toisen henkilön kanssa.

Yhteyksiä voi toki pitää päivittäin muulla tavoin, ainakin minulle se naamatusten näkeminen ottaa voimille jos sitä on "liikaa".

Olen introvertti, mutta silti uudessa tapailusuhteessa haluan nähdä vähintään joka toinen päivä. Viihdyn hyvin kahden kesken ihmisten kanssa, eikä kahdenkeskinen aika väsytä itseäni samalla tavoin kuin isommat kaveriporukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

En ole kyllä jäkättänyt kenellekään yhtään mitään, yleensä on saanut suurin piirtein hätistää kiinnostuneita pois pörräämästä :D. Jos mies on aidosti kiinnostunut, ei tarvitse sanoa mistään mitään, koska mies järjestää aikaa näkemiselle ja ehdottaa aktiivisesti ajankohtia, laittelee viestejä jne. Pätee tietysti toisinkin päin. Jos tarvitsee kysellä yhteisen ajan perään, niin se tarkoittaa sitä, että kiinnostusta ei ole riittävästi. Sulla taitaa olla jotain traumoja naisten suhteen, kun triggeröidyit noin pahasti ja pointtini jäi täysin ymmärtämättä, kun piti päästä pauhaamaan? Vinkki sen suhteen: oma pää kannattaa hoitaa kuntoon ennen uusien suhteiden aloittamista, ettei tule suotta pilanneeksi jo alkuunsa orastavia ihmissuhteita naisvihalla ja ennakkoluuloilla.

Semmoiset humble bragit ja vihat sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aika huonosti mitään tunteita syttyy, jos ei toista tapaa aidosti. Olen kokeillut muutaman kerran "arki-ilta joka toinen viikko"-kuviota ja homma jää "ihan sama"-asteelle. Nykyään skippaankin jo viestittelyn alussa tapaukset kenen kanssa homma menee liian säätämiseksi. 

No todella, tai jos niitä tunteita on niin aika nopeasti ne tuolla tyylillä sammuvat. Mullakin oli yksi tuollainen tapailujuttu, jos sitä voi sellaiseksi edes kutsua, kun tapaamiset olivat niin harvakseltaan: toiselle sopi maksimissaan joka toinen viikko yhtenä iltana. Lisäksi viestittely tapaamisten välillä oli tyyliä yksi kiintiöviesti päivässä, joskus ei sitäkään. Mulle se oli aivan liian harvoin ja koin sen ihmisen jokaisella tapaamisella aina yhtä vieraaksi kuin ensi kertaa tavatessamme. Hän kyllä sanoi olevansa minusta kiinnostunut ja etsivänsä vakavaa suhdetta, mutta kyllä tuo minusta vaikutti ihan joltain muulta.

Tuon suhteen jälkeen ainakin opin millaista suhdetta en halua ja millainen ihminen on minulle vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Ihan miten vaan. Nyt tiedät millä strategialla saa parisuhteen. Aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita panostamaan intensiivisesti ja he korjaavat naiset kainaloonsa. 

Onneksi löytyy myös naisia jotka arvostavat oikeasti toista ihmistä eivätkä ulkokultaisia panostamiseleitä.

Kyllä minä lähtökohtaisesti arvostan kaikkia ihmisiä, mutta en pysty kunnolla kiinnostumaan kuin sellaisista, jotka osoittavat aidosti kiinnostusta. Kestävät parisuhteet syntyvät luonnollisesta vetovoimasta, joka on molemminpuoleista. Jos tapailu on alusta lähtien sellaista, että joutuu kaivamalla kaivamaan toisen kiinnostusta, niin sellaiset ovat tuhoon tuomittuja. Niin se vain menee. Tunteet syntyvät ja syvenevät siitä, kun saa vastakaikua omalle kiinnostukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Teen kahta työtä, olen yrityksen hallituksessa, opiskelen, olen järjestötoiminnassa ja liikun viikottain. Kyllä minä silti olen saanut järkättyä kalenteristani tilaa, kun olen todella ollut kiinnostunut jostakin. Sen sijaan jos kiinnostus on ollut heikkoa, aikaa näkemiseen on ehkä kerran kuussa jos sitäkään.

Muutaman viikon ootte tapaillut ja pitäs suunnilleen jo nähdä joka päivä? OMG

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kauaa, muutama viikko, tuore juttu oli. Ehkä tosiaan oli niin erilaiset elämäntilanteet ettei tähdet osuneet kohdalleen. En nyt viitsi tässä sen enempää avata, mutta kiitos kommentista.

Nainen ei ehdottanut kertaakaan tapaamisia, tapaamiset olivat minun aloitteestani ja julkisilla paikoilla. Niin ja arkipäivisin. Viikonloput tuntuivat olevan hänelle kovin vaikeita ja niistä tietysti itsellä oli tarjota vain joka toinen jo alun alkaenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies on erittäin vahvasti introvertti. Ensitreffien jälkeen hän piiritti tiiviisti ja päivittäin, ensimmäiset kaksi viikkoa nähtiin joka päivä. Jos hän olisi laittanut jotain kerta viikkoa, en olisi kiinnostunut lainkaan. 

"Vahvasti introvertti" my hairy ass.

Olet nyt ymmärtänyt jotain väärin. Vahvakaan introverttiys ei estä intohimoisia tunteita silloin kun kohde on oikea.  Ja seksuaalinen halukkuus mm. saattaa olla jopa voimakkaampaa, kun ei ole tapana sitä harrastaa niin usein ja monien kanssa siellä sun täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan ulkona tapailun merkityksestä.

Tapailu tarkoittaa, että otat selvää, haluatko viettää toisen kanssa enemmän aikaa. Sen yleensä tietää viimeistään kolmannella tapaamisella.

Jos toteat että seura tuntuu hyvältä, tapailu päättyy ja jokin suhde voi alkaa.

Jos ei kiinnosta, tapailu yksinkertaisesti päättyy , onhan tarkoitus selvinnyt.

Treffikumppanisi etaisi ilmaista, ettet vaikuta riittävän kiinnostuneelta ottamaan selvää, haluatko suhdetta vai et. Sekoitit tapailun suhteeseen ja vaikutit siksi ehkä veltolta.

Mutta eihän kukaan nykyään tapaile / seurustele näin? Nykyään pitää tapailla kuukausia, ja ehdottoman hissukseen eikä saa ilmaista mitään vahvaa, että toinen (yleensä mies) vaan mitenkään säikähdä ja ajattele että tässä nyt on jotain tunteitakin. Pitää olla vapaa ja yleensä nähdä muitakin kunnes ehkä joskus 6-12 kuukauden jälkeen ei ole muutakaan tekemistä, niin ollaan sitten vaikka yhdessä. Ehkä joku tunnekin on syttynyt, mutta se toivo on 1/1000.

En ole koskaan tavannut miestä joka olisi kolmannen tapaamisen jälkeen tiennyt että seura kiinnostaa ja olisimme siirtyneet tapailusta seurusteluun / jonkinlaiseen suhteeseen. 

Et ole tavannut sinusta kiinnostunutta miestä. Kuukausikin tapailua on valtavan pitkä aika jos toinen kolahtaa.

Oma mieheni halusi alkaa seurustella alle 10 tapaamisen ja alle 2 viikon jälkeen. Eikä tarvinnut paria vuottakaan odottaa kun oli polvillaan timanttisormusta tarjoamassa. Korkeakoulutettu, kiva, komea ja pitkä mies, jolla kyllä olisi valinnanvaraa.

Kun mies kiinnostuu, hän tekee sen selväksi.

Tietenkään en myöskään itse suostu mihinkään kuukausien "ans kattella ny" juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Ihan miten vaan. Nyt tiedät millä strategialla saa parisuhteen. Aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita panostamaan intensiivisesti ja he korjaavat naiset kainaloonsa. 

Onneksi löytyy myös naisia jotka arvostavat oikeasti toista ihmistä eivätkä ulkokultaisia panostamiseleitä.

Kyllä minä lähtökohtaisesti arvostan kaikkia ihmisiä, mutta en pysty kunnolla kiinnostumaan kuin sellaisista, jotka osoittavat aidosti kiinnostusta. Kestävät parisuhteet syntyvät luonnollisesta vetovoimasta, joka on molemminpuoleista. Jos tapailu on alusta lähtien sellaista, että joutuu kaivamalla kaivamaan toisen kiinnostusta, niin sellaiset ovat tuhoon tuomittuja. Niin se vain menee. Tunteet syntyvät ja syvenevät siitä, kun saa vastakaikua omalle kiinnostukselle.

Mutta eiväthän tapaaminen/näkeminen ja kiinnostus ole sama asia. Minä olen seurustellut toisessa maassa asuvan miehen kanssa ja pystyimme näkemään parhaimmillaankin vain joka toinen viikonloppu + lomilla, silti ei ollut hetkeäkään epäilystä etteikö hän olisi ollut ihan head over heels ihastunut minuun (EU-maassa asuva EU:n kansalainen eli ei kannata alkaa epäillä että kyse oli jostain muista motiiveista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Kyllä täällä jo tällainen vanhempi täti on. Yksi aviomies jo haudassakin. Hänkin panosti täysillä tapaamisvaiheessa ja siitä tuli kunnes kuolema erotti -parisuhde. Toinen mies piiritti kanssa ihan yhtä lailla ja hyvin siinä kävi hänellekin. Ei ne arkiset velvoitteet niin tärkeitä ole. Töissä voi käydä rakastuneenakin, mutta sitä torstain jumppaa ei kannata priorisoida uuden ihmisen edelle.