Lue keskustelun säännöt.
Onko tällainen miehen piheys enemmin luonteenpiirre vai väliaikainen elämäntilanne?
28.11.2020 |
Mies on täysipäiväinen opiskelija eikä käy töissä, eli hän elää pelkällä surkealla opintotuella. Opintolainaa hän ei halua elämiseen nostaa, vaan elää mielummin arkeaan erittäin vaatimattomasti ja asui myös erittäin vaatimattomassa yksiössä kun aloimme seurustelemaan. Ymmärrän tämän hyvin, sillä opiskelu ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja työelämä odottaa tulevaisuudessa. Itse olen osa-aikaisesti töissä ja opiskelen iltaisin, mutta en ole oikeutettu opintotukeen. Saan siis sekä palkkaa että tukea, mikä on kokonaisuutena paljon enemmän kuin pelkkä miehen opintotuki vaikka en mitenkään herroiksi tässä elele itsekään. Pärjään, kun en haaveile autosta, monista ulkomaan matkoista tai lapsista vaan keskityn siihen että arki on tasapainossa ja mukavaa eikä ruokakaupassa tarvitse käydä laskimen kanssa.
Raha tai säästäminen ei ole ollut itselleni koskaan mikään tärkeä arvo, enkä etsi ihmistä jonka kanssa perustaa perhe ja ottaa yhteinen asuntolaina. Valitsen kumppanini siis muilla kuin varallisuuden perusteilla ja olen ihan mielelläni se joka vie miehen välillä ulos syömään tai ostaa kotiin kaikki huonekalut ja kodinkoneet (siinä kun on se hyvä puoli, että niihin saa silloin itse vaikuttaa enemmän) jne. Olen alusta asti tiennyt, että jos muutan opiskelijan kanssa yhteen hänellä ei ole varaa asua kummoisessa asunnossa eikä maksaa ruoasta (tai mistään muustakaan) yhtään sen enempää kuin hänellä oli siihen asti yksin asuessaa sinkkuna varaa ollut. Muutimmekin yhteen ja olen miehen kanssa erittäin onnellinen ja rakastan häntä kovasti. Ainoastaan on alkanut häiritä tietty piheys todella paljon, mitä ei tullut suhteen alussa niin ajatelleeksi koska päättelin (ehkä myös salaa toivoin?) sen liittyvän nimenomaan enemmän rahatilanteeseen (eikä niinkään pysyvästi luonteeseen). Kyllä te tiedätte, vastarakastuneena sitä on itseltä itselleen vastaus valmiina ihan kaikkeen.
Nyt yhdessä asuessa tilanne on kuitenkin se, että minä maksan vähintään 80% kaikesta ja mies laittaa vähät rahansa omiin harrastuksiinsa yhteisen hyvän ja perustuotteiden sijaan eikä hänellä ole aikomustakaan tarjota minulle mitään takaisin edes silloin kun hän saa jostain rahaa. Asumiskulut ovat ymmärrettävästi enemmän minun vastuullani eikä se ole niinkään se ongelma (olihan kulut suhteessa ihan yhtä kovat yksin asuessa), vaan minua häiritsee enemmän se että mies yrittää selvästi itselleen puoli-ilmaisen asumisen lisäksi hyötyä myös ihan kaikessa muussa. Ostan enemmän ruokaa koska käyn töissä, mutta toisaalta mies ei edes yritä hakea osa-aikaista työtä myös itselleen. Mies ei ole kertaakaan ostanut mitään yhteisiä perusasioita kuten vessapaperia, pesuaineita tai muita sellaisia tuotteita joita hänen on täytynyt käyttää yksin asuessaankin (eli on täytynyt saada rahat riittämään niihin jotenkin) vaan ilmoittaa minulle vain että "meillä ei oo enää talouspaperia eikä margariinia" sen sijaan että toisi niitä itsekin kaupasta.
Vien miehen noin kerran kuussa ulos syömään (tarkoitan siis että maksan vaikka hänen pitsan, en mitään hienoja kalliita paikkoja) mutta tämä ei ole palautunut kertaakaan. Mies usein vain sanoo, että "voi ei mä oon sulle niin paljon velkaa" tai lupaa tehdä kotona minulle ruokaa mikä tarkoittaa siis halvinta mahdollista keittoa. Usein se keittolupauskaan ei kuitenkaan edes pidä, eikä minun tietenkään olisi pakko miestä mihinkään ulos viedä. On vain alkanut rehellisesti sanoen hieman harmittamaan, että emme muuten voi käydä koskaan missään syömässä. Harrastusvälineisiin kuitenkin löytyy yllättäen rahaa aina jostain ihmeen säästöistä, kuten myös vaatteisiin.
Jatkuu...
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa. Nyt ennen näitä Black Friday -alennuksia mies ilmoitti, että hänellä ei sitten ole laittaa minun joululahjaani kuin pakon edessä korkeintaan 10e. Ruokaan ei kuulemma myöskään ole rahaa kun rahat on tältä kuulta loppu, mutta alennusmyynneistä oli löytynyt pari merkkivaatetta -20% alennuksella. Hän käytti siis heräteostoksiin ainakin 130e mutta pyysi seuravaana päivänä leivän loputtua minulta rahaa, kun ei hänellä ole lompakossa mitään. Tämä ärsyttää ihan todella, sillä minusta tuolla logiikalla se leipä olisi ollut tärkeämpi. Ostin itse 15e housut koska tiedän, että se sama 130e pitää omasta lompakostani riittää myös laskuihin ja ruokaan. Ne kun jäävät minun vastuulleni, jos miehellä ei ole millä maksaa.
Tuossa kohtaa sitten sanoin taas miehelle suoraan, että jos sieltä säästötililtä on varaa merkkivaatteisiin, niin luulisi että pystyt samalta tililtä ostamaan myös itse leipää. Hän loukkaantui ja lähti vähin äänin kotoa ja nyt on paha mieli molemmilla. Toki mies voi myös vielä palauttaa ostoksensa, mutta jos vika on asenteessa, se ei varsinaisesti korjaa itse ongelmaa.
Onko tämä muuttumassa yhtään mihinkään sitten jos mies saisikin työpaikan joskus? Pelottaa, että olisin edelleen se joka kantaa kaikesta olennaisesta vastuun ja mies tulee olemaan se joka harrastaa. Ei kuitenkaan huvita laittaa suhdetta likoon pelkän rahan takia, sillä itseäni loukkaa tässä enemmän potentiaalinen hyväksikäyttö kuin rahan menetys. Palkkaa voin aina tehdä lisää eikä minun talouteni kaadu siihen että ostan leivät ja päälliset miehellekin, vaan kysymys on periaatteesta. Silti myös vaivaa huono omatunto ja on tosi ristiriitaiset fiilikset, kun samaan aikaan toista rakastaa ja samalla on vähän hyväksikäytetty olo. Olenkin miettinyt, pitäisikö minun alkaa ostamaan ainoastaan omat ruokani ja käymään ulkona syömässä ystävien kanssa. Ehkä mies silloin tajuaa alkaa hakemaan niitä iltatöitä, tai sitten syö keittoaan kotona. Onko kellään vinkkejä, kun suhde on muuten kunnossa? Ap
Säästäväisyydellä Suomi rakennettiin.
Teillä on tosiaan aikamoisen keskustelun paikka. Mitä mies sanoo kun otat puheeksi? Totaallisen epäreilua, itsekästä ja typerää käytöstä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko romaania, kun aika nopeasti selvisi, että taas on muutettu avoliittoon lyhyellä tuntemisella ja keskustelematta perusteellisesti asioita.
Aloittakaa perustamalla yhteinen taloustili. Molemmat laittavat sinne saman verran rahaa ja sieltä maksetaan kaikki yhteiset laskut eli asuminen ja yhteinen ruoka. Helppoa. Loppuraha on omaa ja sen saa tietysti käyttää tai säästää ihan oman makunsa mukaan.
Ei ole luonnollista, että nainen elättää miestä.
Sellaiseen tilaan joutuneella / hakeutuvalla miehellä on poikkeuksetta ongelmia. Se on niin poikkeuksellista, eikä sille ole biologista tai evolutionääristä pohjaa (eli voidaan perustellusti puhua virheestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeongelmissa tulisi kääntyä parisuhteeseen päin, ei ulospäin. Tarkoittaa sitä, että keskustelet vakavasti miehen kanssa asiat selviksi. Älä välitä siitä, että mies läksi nyt pois tilanteesta; ei ole aikuiselle ihmiselle sopivaa käytöstä. Marttyyrius lähinnä tulee mieleen.
Nosta kissa pöydälle. Kerro asian vaivaavan ja ehdota, että molemmat laittavat jonkin summan rahaa yhteisiin kuluihin. Jos jotain jää yli, voidaan se käyttää seuraavassa kuussa tai muuhun tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo tuosta muutu, onnea vaan. Mekin ollaan mieheni kanssa pienituloisia, mieheni työkyvyttömyyseläkkeellä ja minä sairaspäivärahalla ja molemmat yhtälailla maksetaan niin ruuat, vaatteet, hygieniatarvikkeet ym. sen tililtä kummalla nyt rahaa sattuu olemaan. Jos toinen haluaa jotain isompaa ostaa niin niistä keskustellaan ja sovitaan yhdessä.
Et ole miehesi äiti. Käske muuttaa takaisin vanhempiensa nurkkiin, jos ei aikuisten ihmisten tasavertainen yhteiselo kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo olisi hyvä, että alkaisit ostamaan vain omat ruokasi ja söisit ulkona muussa seurassa kuin miehen. Tekisi mieleni näin yli nelikymppisenä ja paljon elämää nähneenä sanoa, että jätä koko mies, mutta jos et sitä halua, niin en sano. Sen kyllä sanon, että ennenpitkää katkeroidut tuossa pahoin.
Ai että kun löytäis noin hölmön muijan elättämään itteään! Onnea "miehelles"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta miesvauvan paapominen.
Niin täytyy tehdä. Olen naiivisti kuvitellut käytökseni olevan rakkauden osoitus, mutta nyt alkaa vaikuttamaan siltä että olen luullut väärin ja pahentanut tilannetta. En ole parantanut suhdetta, vaan mahdollistanut epäreilun dynamiikan kehittymistä. Miehellä on vielä kaiken lisäksi erilainen ruokavalio, eikä syö kaikkea minun tekemääni. Se vain tuntuu pahalta, että minä syön vieressä hyvin ja hän puuroa. Minä menen kantamusten kanssa bussilla, hän kävelee koska ei halua maksaa matkasta. Minä lähden ravintolaan ystävien kanssa, hän ei tule mukaan koska käytti rahansa liian kalliiseen harrastusvälineeseen. Mutta ehkä tähän täytyy nyt tehdä selvät säännöt, että näen ryhdistäytyykö mies jos lopetan kaiken hemmottelun. Jos hän ei siltikään hae töitä tai laita arvojärjestystään uusiksi, on kai vain pakko totutella tähän että meillä on samassa perheessä erilaisen elintavat jos haluamme yhdessä olla. Myönnän että on peiliin katsomisen paikka itsellänikin, kun en ole itse kehdannut nauttia palkasta ilman että mieskin saa. Olen salaa toivonut että tämä palautuu jollain tapaa, mutta en tiedä voiko sellaista riskiä ottaa. Varmasti katkeroituisin jos jatkaisin näin ja sitten lopulta miehen opiskelujen loputtua hän jatkaisikin isommilla tuloilla samaan malliin, epäsuhta vain korostuisi. Ap
Mitä iloa jollain on kirjoitella , tänne moisia vuodatuksia .Liian pitkiä länkytyksiä.Sopikaa keskenänne yhteiset menot!Ei kumpikaan ole sitten hyväksikäyttäjä!!!
Kuin sulla riittää aikaa noin pitkiin kirjoituksiin?
Mies lokkeilee kustannuksellasi. Hyvin röyhkeästi vieläpä.
Olin itsekin sellainen opiskelija, joka pärjäsi pelkällä opintotuella enkä ostanut mitään turhaa. Mutta asuin yksin.
Jos olisin muuttanut jonkun kanssa yhteen, niin totta kai olisimme jakaneet asumismenot kohtuullisesti enkä missään nimessä olisi kehdannut elää hänen siivellään tai pihistellä lahjoissa /vastapalveluksissa yms. jos kerta minulla olisi riittänyt varaa kuitenkin omiin harrastuksiin.
Oikea vastaus kysymykseesi on: Luoneenpiirre.
Johtopäätökset voit tehdä itse.