Löytyykö muita (30v molemmin puolin), jotka aloittamassa yrittämistä pian?

Söpö kirkko :D

Meillä oli aika rennot häät, alle 40 vierasta, oli juhlapaikka ja pappi, mutta ei pidetty kirkkovihkimistä. Musta oli helpompaa ettei tarvinnut miettiä vieraiden siirtymistä paikasta A paikkaan B. 

Janetteo: Uskon että minulla tosiaan oli ovulaatio kp14, silloin sain aamulla kaksi tummaa viivaa ovistestiin ja illalla tuli tuota kummaa vuotoa, sitä itse asissa jatkuikin vielä seuraavana iltana pienessä määrin. Ihmeellisiä uusia asioita, en todella tällaistakaan muista aiemmin itselläni... Jos ovis oli siis tuolloin, niin kiertoni olisi tällä kertaa 27päivää(?) Nyt jännätään ja odotellaan miten käy.... Oletko janetteo vielä huomannut ovista itselläsi? Hienoa, että olet löytänyt tuon zen-olotilan, omakin olo on oikeastaan rauhoittunut alun hötkyilyn jälkeen, onneksi! (ja totta, ei sitä normaalisti missään puhuisi näin luontevasti omista eritteistään :D )

Ihanaa ihanaa, häät tulossa! Lämpimät onnittelut Asistentelle :) Jännittävä päivä tulossa!

Ja iiiik Murrmelitar! Onnea haaleasta plussasta! Vielä näät, kuinka se vahvistuu :)

Tervetuloa Elliep meidän tervejärkisten seuraan :)

Eikä se Aliisa ole yhtään ällöä, uskotko että meillä on myös Papu kasvamassa? :D

Tyttö ja varis, kerro jo niistä koiranpennuista!

Huh, taas on yks työviikko takana. Vaikka nyt mennään vasta kymppiviikolla, mä en välillä edes muista koko raskautta. Haaveilin stokkan kuvaston kivasta tikkitakista, kun mies ilmotti että eihän se edes mahdu mun päälle muutaman viikon päästä. Karua. Ja mä olin unohtanu koko siunatun tilani. Duunissa on niin paljon mietittävää ja päivät menee niin vauhdikkaasti, että en oo ehtiny ajattelemaan kertomista pomolle. Äidille ja anopillekin kertominen on unohtunut tyystin ja mies oli sitä mieltä että kohtahan se ultrakin on, kerrotaan vasta sen jälkeen. Niin kuin olis tietty järkevää. Kyllä mä oon ainakin pohtinut keskenmenoa siltä kantilta, että se on oikeesti mahdollista. Ei tässä liikaa oo hihkuttu, mutta toisaalta ei myöskään panikoitu. Pyyhitessä jotenkin automaattisesti tarkistan tuliko paperiin verta. Tällä hetkellä valkovuoto on jokapäiväistä, menkkamaiset JOMOTUKSET on loppunu kokonaan. Tisseihin sattuu, ruokahalu on valtava. Tiedostan syöväni päivän aikana liikaa. Liikun kuitenkin joka päivä, enkä aio liikaraskauskiloja hankkia. Eihän niistä pääse ikinä eroon!

Ens viikolla meen verikokeeseen, jossa tutkitaan kuppa ja hivi sun muut hepatiitit. Vasta sen jälkeen tulee kutsu ultraan. Siihen saakka saa odottaa varmistusta. Ja edelleen, jos joku tahtoo mennä varhaisultraan niin menköön, me päätettiin olla maksamatta siitä huvista.

Hyvät naiset, toivottavasti talletukset ovat tuottaneet tulosta! Lisää huhtikuisia vauvoja tänne kiitos, vai meneekö jo toukokuun puolelle? :)

MaggieMee, minäkö, raskaanako?

Heippa! Uusi yrittäjä liittyy seuraan..Pää on ihan pyörällä kun yhtäkkiä voikin oikeasti alkaa haaveilla vauvasta. Ollaan miehen kanssa 32 vuotiaita ja mies on ollut koko ajan sitä mieltä että lasta ei halua missään tapauksessa. Itsellä ollut saman tapaiset ajatukset mutta kun tuo 30 tuli täyteen niin biologinen kello alkoikin kumisemaan ja vauvahaaveet alkoivat. Olen käynyt viimeisen puoli vuotta itseni kanssa kamppailua että voinko jäädä parisuhteeseen jossa rakastaa mutta ei voi saada lasta..Aloin jo olla sillä kannalla omassa mielessäni että laspen haluan jos se on mahdollista..Olin tällä viikolla muuten vaan gynellä ja ultrassa näkyi että ovulaatio oli juuri hollilla. Gyne innoissaan että nyt heti soitto miehelle ja peittoa heiluttamaan..Kyyneleet nousi silmiin kun mietin kuinka haluan lasta. Menin kotiin ja yhtäkkiä mies on sitä mieltä että ei olisikaan maailman kamalin asia jos meille ensi vuonna tulisi vauva!!! Meinasin kuolla!! En voi ymmärtää mitä on tapahtunut?! Nyt siis oikeasti saan tuveta haaveilemaan vauvasta! Meille vauva! KÄÄK! Olen nyt pari päivää yrittänyt lukea kaikkia vauvapalstoja mutten ymmärrä mitään.. Kaikkia kirjain lyhenteitä yms mitä pitää jakaa tai lentää keskusteluista pihalle..EIH! En halua mitään totista törötystä vaan lähinnä paikan jossa puhua asiasta..pohtia ääneen..saada tukea! Eli tässä ollaan.. Saako liittyä seuraan?! :) 

Hei neitokaiset!

Ihanan vilkasta keskustelua täällä, ihan hirmuisen lujasti pidän peukkuja ja varpaita pystyssä teidän kaikkien puolesta! Aika menee niin nopeasti, keillä kaikilla alkaa olemaan jännät paikat käsillä? Eitnen kierto ovulaatioineen kuulostaa niin lupaavalta, voi että kun tärppäis nyt! :) Jännittää kauheesti teidän kaikkien puolesta!

Aliisa, mulla rupeaa juuri kuivahtamaan ja lähtemään pois finnit, joita pillereiden lopettaminen toi tullessaan valtoimenaan. Suurimmaksi osaksi ilmestyivät kaulalle, rintaan ja aina olkapäihin saakka :s Toivon, ettei raskauden myötä ole lisää luvassa, näky on ollut aika kammottava! En edes muista, milloin olis viimeks ollut näin paljon finnejä, yök!

Voi Megan :/ Jaksamisia! Ikävä kuulla, että olet ollut allapäin! Toivottavati risteilyllä oli kuitenkin hauskaa ja se edes vähän piristi mielialaa. Vaikeaa se on olla välillä toisten puolesta iloinen, kun muut saavat sen, mistä itse on kauan haaveillut. Mutta kyllä sunkin aika koittaa vielä! Älä menetä toivoa nyt ;)

Janetteo, ihana suhtautuminen sinulla! En olekaan tullut ajatelleeksi tuota, että sitten omalla lapsella olisi samanikäisiä kavereita, mikäli kaveripiiristä kuuluu positiivisia uutisia. Se olis kyllä hieno juttu, vois sitten jakaa tuntemuksia muiden kanssa :) Ja tuo zen-tila kuulostaa ihailtavalta! Lähetän positiivisia tuulia sinnekin!

Asistente, mukavaa, että olet löytänyt työn, jossa viihdyt. Harmi, kun tulit kipeäksi! Nyt on todella sitkeää flunssaa liikkeellä :s Paranemisia sinne!

Mäkin ootan Tytön ja variksen lisäinfoa koiranpennuista!! 

Mä tein tällä viikolla useamman positiivisen testin ja perjantaina soitin neuvolaan. Sieltä sanottiin, että pe mennään viikolla 5+4 eli tänään sitten 5+5 ja alustava LA olis 4.5. Hui!! Sai neuvola-ajan kolmen viikon päähän, siellä olis sitten luvassa pissatestiä ja ties mitä muuta "mukavaa". Voiko tää oikeesti olla todellista?

Mahdolliset raskausoireet on kyllä olleet niin vähäisiä, että vaikea tätä on vielä todeksi uskoa.

Mitä tuohon hää-keskusteluun tulee, me ollaan avomiehen kanssa molemmat sitä mieltä, että jos kihloihin mennään, niin sitten mennään piakkoin myös naimisiin. Siksi alkoi meillä heti tämä "härdelli" pyöriä. Tällä viikolla jätettiin toiveet vihkimisajankohdasta ja tietoa saadusta ajasta odotellaan vielä vajaa pari vk :) Vauva osuisi nyt kyllä sopivaan saumaan, jos suunnilleen tällä aikataululla mennään, kun syyskuussa olisi tarkoitus naimisiin ensi vuonna mennä. Hyvin ehtisin synnyttää ja vauvakin olisi jo pikkuisen isompi silloin. Ehtisi edes vähän palautua ja olisi edes jotain toiveita mahtua mekkoon :D

Ja uutta viestiä pukkasi sillä välin, kun kirjoittelin. Tottahan toki mahtuu mukaan, tervetuloa Blondcherry! Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa pohdiskelua ja kamppailua olet itsesi kanssa käynyt, kun olet joutunut miettimään tuollaisia asioita :/ Mutta ihanaa, että miehesti ajatusmaailma on muuttunut ja hänkin haluaa lapsia! Onnea teille yrittämisen tielle! Toivotaan, että bongattu ovulaatio ja oikea ajoitus tekevät tehtävänsä :)

Blondcherry: Tosi paljon tevetuloa tänne! Itsekin hiljattain liityin ja on kyllä tosi kiva lueskella viestejä ja kirjotella tänne, kun ei tosiaan oikeen muualla tästä voi vielä puhuakkaan. Ihanaa, että miehen mieli on vauva-asiassa alkanut muuttumaan :). Toivotaan, että teilläkin tärppää pian!

kp 11

Tervetuloa uudet ja onnitteluja monille ja tsemppejä muille! :)

Menkat loppui viikolla ja nyt ajattelin aloittaa ovistestit huomisesta eteenpäin ainakin aluksi joka toinen päivä (jos näyttää että tyhjää on). Tuskinpa ovis nyt ainakaan kovin nopeaan tulee kun se edellinen kiertokin oli 55 päivää. Eilen otin oikein kaksi siideriä ja yhden lonkun hyvässä seurassa ja oli vähän tunnelmat että dead man walking-viimeiset kulaukset ennen toivottavasti piiiiiiitkää taukoa :D En siis yleensäkään juo kovin usein enkä paljoa. Mutta eikös tässä nyt tullut juotua greippi"mehua" niin ihan oikealla asialla oltiin, hehheh.

Uutta viikkoa odotellessa...

Tervetuloa Elliep ja Blondcherry!

Aliisa Kyoto: Lohduttavaa kuulla, että sinullakin oli samanlaisia tuntoja aikaisemmin. Että itku tuli muiden vauvauutisista. En halua vaikuttaa sellaiselta nartulta, joka ei pysty olemaan onnellinen muiden puolesta ja kadehtii muita.. se on vaan tämä oma tilanne, joka tuntuu välillä niin toivottamalta, että siihen väsyy ja ristiriitaiset tunteet kokoajan pyörii päässä. Näköjään se sitten purkautuu tällä tavalla, halusin tai en.

Huomioita tästä kierrosta:

Rinnat oli tosi arat viikon verran oviksen jälkeen. Yleensä näin on vain 2-3 päivää maksimissaan. Arkuus kuitenkin lakkasi täysin tällä viikolla, joten heitin kirveen kaivoon toivonrippeideni kanssa, että tämä olisi nyt jotain lupaavaa hedelmöittymisen kannalta.

Toissapäivänä ja eilen oli vatsassa menkkamaisia kipuja. Ei yhtä kovaa kipua, mutta kumminkin. Viime yönä heräsin ja toista munasarjaa jomotteli samalla tavalla kun oviksessa. Ei kuitenkaan yhtä vahvasti. Olenkin kokoajan nyt odotellut, koska menkkoja edeltävä vuoto alkaa. Yleensä mulla kyllä kivut tulevat vasta sitten, kun menkat alkaa kunnolla. Se menkkoja edeltävä niukka vuoto tulee ikäänkuin "varkain" ilmoittelematta itsestään. Ravaan kuitenkin kokoajan vessassa tarkistamassa. Muutenkin olen ollut nyt tosi äkäisellä tuulella, joten sekin enteilisi menkkojen alkamista ihan lähitulevaisuudessa.

Mietiskelin tässä tänään aamukahvilla, että ennen tätä vauvaprojektin aloittamista olin elämääni suht tyytyväinen, onnellinen ja iloinen ihminen. Nyt olen usein allapäin ja kireä, suutun helposti pienistä asioista. Että onko tämä kaiken arvoista.. uskon silti niin, koska niin kovasti haluaisin lapsen! Ja tätä yrittämistä on vaikeaa tuosta vaan lopettaakaan, vaikka tämä on todella, todella raskasta! Välillä ei tee mieli lähteä edes ulos, kun ei halua kohdata todellisuutta ja nähdä kaikkia vauvanvaunuja ja onnellisia äitejä. Olen aina ollut aktiivinen ihminen ja nyt tuntuu, että olen eristäytynyt hiukan tämän asian takia. Onko kenelläkään muulla ollut tämmöisiä tuntemuksia??

Toisaalta haluaisin tavata vauvan saaneita kavereita, koska vauvat ovat todella ihania ja saisin olla pienen ihmisen lähellä edes sitä kautta, mutta toisaalta se on myös hyvin ahdistavaa, koska mitään takeita ei ole, saanko minä koskaan sellaista pientä rinnalleni.. 

Tulipas taas negatiivis-sävytteinen viesti. Älkää kuitenkaan torpatko minua vielä. :) Pakko vaan avautua näistä kielteisistäkin asioista välillä johonkin, missä voi saada ymmärrystä asiaan ja tunteisiin. Nyt menen taas vessaan tarkastamaan, ilmoitteleeko täti jo tulostaan. Viinipullo ja homejuustoa on ostettu kaappiin ihan sitä pettymystä varten. Olen nimittäin muuten pysytellyt "kuivilla" molemmista. :D

Voimia ja jaksamista alkavaan viikkoon kaikille!

Huoh.. täällä alkoi se menkkoja edeltävä tiputtelu, kuten arvelinkin.

Asistente: Miten te toimitte niiden lapsettomuusselvittelyiden kanssa, siis kun mies antoi sn-näytteen jne? Käytittekö julkista vai yksityistä (sori, en ole varma onko tästä ollut puhetta täällä aikaisemmin, mutta nyt en jaksa selata taaksepäin)? Oliko miehellä aluksi joku keskustelu ennen näytteenantoa?

Olen nyt päättänyt ottaa härkää sarvista ja aloittaa jonkinnäköiset tutkimukset, jotta voin edes yrittää konkreettisesti edistää asiaa jotenkin. Itse ajattelin käydä otattamassa varmuuden vuoksi kaikki tautitestit nyt alkuun ja sitten juttusille taas johonkin.

Minua huolestutti viimeksi kesäkuussa gynellä oma luteliaalivaiheeni ja otinkin siellä asian puheeksi. Se on ollut sellaista 10-12 pvän luokkaa. Tiputtelu alkaa aina 10 tai 11 päivää ovulaatiosta ja sitten alkaa vasta kuukautiset. Olen lukenut, että olisi hyvä jos luteliaalivaihe olisi jotain 14 päivää ja tuo tiputteluvuotokin voisi olla merkki keltarauhasen surkastumisesta liian aikaisin. Gyne ei kuitenkaan ollut asiasta ollenkaan huolissaan ja sanoin kaiken kertomani mukaan olevan ihan normaalia. Nyt kun edelleenkään ei ole raskaus tärpännyt, asia on alkanut uudelleen vaivaamaan ja jotenkin oikein ärsyttämään, että miksi gyne ei määrännyt minulle varmuudeksi esimerkiksi lugesteroneja (olisin ainakin saanut mielenrauhan tuon asian suhteen). Onko niistä muka jotain haittaa? Sehän on luonnollinen keltarauhasvalmiste?

On tämä niin hullua..Ensimmäinen yritys siis takana ja olen aivan varma että olen raskaana! Ja kuitenkin tiedän että ei näin oikeasti ole..Eli noin viikko sitten on tapahtunut oletettu tärppääminen (sori en tiedä miksi kutsua kun nämä nimikkeet ja lyhenteet vielä haussa)..Alavatsa on juilinut useampana päivänä menkkakipumaisesti ja viiltelevästi mitä en ole ennen ilman menkkoja huomannut. Nyt on siis mennyt n. 6 päivää ja tuli niukasti rusehtavaa vuotoa minkä voisi ehkä laskea kiinnitymiseen liittyväksi?!..Mä tiedän että olen niin pettynyt kun ne menkat sitten kuitenkin alkaa..Kävin kuitenkin hakemassa apteekista foolihappoa sisältävää monivitamiinia ja panadolia (etten syö enää buranaa).. En tiennyt että voisin näin höpsähtää tähän raskausasiaan! *huokaus*

Hei siskot!

Ihana viestivyöry täällä :) Päivät ovat sujahdelleet eteenpäin niin etten ole saanut istutuksi kirjoittelemaan. Nyt pitää kyllä kunnostautua, en halua jäädä paitsi tästä kivasta jutustelusta täällä. Voi miten paljon näihin päiviiin meillä mahtuukaan!

Tervetuloa Bloncherry ja Elliep. Elliep, meitäkin yhdistävät nuo matkapohdinnat. Voi olla, että lähdemme talvella johonkin, ja mietin jo, miten erilaisissa hygieniaoloissa ja ravinnolla pärjäisin raskaana. Olen ollut kauempana reissussa viikon tosi heikossa hapessa vatsapöpön takia, mitenkähän sitä sitten raskaana...?

Murrmelittaren + !  OI ihmettä, onnea!

Iines, minäkin katson Iholla. En muuten katso telkkaria oikeastaan lainkaan, mutta tuon alkamista olen vaaninut, ja katsonut netistä missaamani ekat jaksot. Tykkään tosi paljon siitä, miten sarja on tehty.

Aika on kulunut tuossa koiratohinassakin, on niistä vaan hommaa! Pentuja on seitsemän, ja eivät ole siis ihan pieniä enää, vaan useamman viikon jo :) Ihmeen palkitsevaa noiden suloisten kasvun seuraaminen  ja hoitaminen on.  Vaikka ovat välillä aika riiviöitä. Kertakaikkisen ihania sellaisia. Pieniä onnenhetkiä kaikki päivät, syviä katseita mantelinmuotoisiin pikku silmiin, valon läikettä ja onnenmurusia ainakin yhtä paljon kuin ruuanmurusia ja karvaa on tässä huusholissa nyt...JanetteO ja muut, enpä minä taida ilman yhden pennun itselle jättämistä tästä päästäkään ;)

Ihana kuulla että täällä on niin paljon koiranomistajia! Voidaan sitten ehkäehkä vaihtaa ajatuksia siitäkin aspektista raskautta ja lapsensaantia ajatellen :)

Tässä on ollut meillä muutakin muutosta, muutto uuteen kotiin. Täällä on ihanat lenkkeilypolut ympärillä.

Megan, myötäelän täällä tosi paljon tuota tilannettanne! Olisit niin raskauden jo ansainnut. Voi kun tuo tiputtelu olisikin sinulla raskauteen eikä kuukautisiin viittaavaa! Olen sitä mieltä, että lääkäriin kannattaa mennä, jos pohdinnat vievät liikaa mielenrauhaa. 

Omat tunnelmat ovat hyvin vaihtelevat...TÄmä lääkityksen syöminen on sysännyt minut taa pohdintakierteeseen...Haluanko todella vauvan niin kovasti NYT HETI, että täytyy luontoa "pakottaa". Tosi ristiriitaisissa tunnelmissa olen syönyt ne clomifenit. Melkein meinasin jo jättää syömättäkin kun ahdistuin niistä niin paljon. Mietin kuitenkin, että nythän saamme ehkä niiden myötä tietää, jos meillä sitten esimerkiksi olisikin todellisia vaikeuksia saattaa lasta alulle. Tunnen itseni välllä vähän erilaiseksi, ja tulee huono omatuntokin, kun vertaan itseäni teihin, jotka olette näkökulmastani niin varmoja tästä päätöksestä. On minullakin vauvahuuruiset hetkeni... Mutta juuri näinä päivinä olen miettinyt, mitkä kaikki projektit ja seikkailut ehkä jäisivät väliin, jos nyt tulisin raskaaksi. :(  Voi, toivottavasti edes joku ymmärtäisi...Haluan kyllä lapsen tosi paljon, mutta minulle on todella vaikeaa luopua omista asioistani, ja vapaudestani...Olisinpa mies! En kuitenkaan ole valmis luopumaan myöskään toiveesta saada perhe. Joten yritän luovia jotenkin ja uskoa että elämä kantaa ja erilaisissa elämäntilanteissa voi löytää merkityksiä olemiselleen uudella tavalla. Ja sitten ne hetket, jotka voisin työtäni tehdä, olisivat rajallisempia, mutta ehkä kirkkaampia ja tiiviimpiä.

Viiden päivän clomifen-lääkitys päättyi eilen, huomenna katsotaan lääkärissä, missä mennään...

Tyttö ja Varis kp 8

Tervetuloa mukaan blondcherry! Täällä pitää joo puhua ainoastaan kaikkia hienoja lyhenteitä ja "ammattisanastoa" käyttäen.... NOT! ;) Varmasti ihanaa kun saa alkaa haaveilemaan, ja en kestä tärppäsköhän se heti?! Kuulostaa kyllä nuo oireet siltä.. varsinkin toi kiinnittymisvuoto. Viiltelyt alkoi mullakin samantein kun yritys alkoi, ennen en muka ollut ikinä tuntenut niitä, noh ei näy vauvaa mailla halmeilla. Toivotaan, että sulla viikon päästä näkyy plussa testissä! :)

Megan voi ei, tsemppiä! <3 Monesko yrityskerta teillä on? Meillä vasta kolmas ja samanlaisia tuntoja on. Vaikka ei kenenkään muun vauva ole minulta pois niin silti se jollain tasolla ahdistaa kun itsellä ei natsaa. Onkohan se ihan suoraan sanottuna se perisuomalainen kateus? (siis omalla kohdallani) En ikinä ajattele, että voi ei miksi tuo on raskaana tai eipä toi nyt plussais vaan MIKSI EN MINÄ. Hassua kun ennen yrittämistä jos oli ehkäisynä esim. keskeytetty tai joskus ties missä vaiheessa kiertoa tapahtunut seksi missä ei ehkäisyä ollenkaan niin "pelkäsi" raskaaksi tulemista, tai mies pelkäsi ja minä toivoin ;D Mutta nyt vaikka on kaikki mahdolliset keinot käytössä ja siittiöitä sisällä koko ajan ja ajoitus oikea niin silti raskauden mahdollisuus tuntuu hyyyyyviiin etäiseltä unelmalta. 

Tosi surullista että olet ollut noin huonolla mielellä, ymmärrän kyllä täysin mutta kuulostaa kyllä ahdistavalta tilanteelta :( Itse olen sitä mitä että oma lapsi olisi ihan minkä vain arvoista....jos sitä vain jotenkin pystyisi elämään elämää "normaalisti" siinä ohessa.. 

Itsellä on menossa muistaakseni kp20 ja en ole bongannut ovulaatiota, se vähän ärsyttää ja horjuttaa mun zen-tilaa :D Toisaalta eipähän odotukset ole sitten niin korkealla..

Roikun vielä täällä...Piti sanomani vielä, että Blondcherrylle tsemppiä plussa-uumoiluihin!

Janetteo, pidä se zen-tila... ja kerro meille miten! :) Olen itsekin miettinyt, olisiko tähän kiertoon nyt sitten syytä hankkia niitä ovulaatiotikkuja...lääkärin mukaan voi hankkia, jos haluaa varmsitaa ovulaation...ei huvittaisi nyt stressata ainakaan sen metsästyksellä kyllä ollenkaan!

T ja v

Samaan aikaan laitettiin viestiä T&V, onnea uuteen kotiin! Mulla on ystäviä jotka on puhuneet että ovat vielä liian "itsekkäitä" tulemaan vanhemmiksi. Sehän on tosi ymmärrettävää, ja sekin että silti haluaisi lapsen ja perheen, kaikilla meillä on erilaiset tilanteet ja ajatukset. Mutta eihän vauvan tarvitse antaa rajoittaa elämää liiaksi, kyllähän elämä muuttuu mutta ei se lopu, siitä alkaa uusi seikkailu, seikkailu mitä ei voi kokea mitenkään muuten. Olen muuten vähän kateellinen että sinulla on niin ihana työ, että et haluaisi siitä luopua tai rajoittaa sitä. Minun suurin unelmani olisi olla kotiäiti, en kaipaisi työtäni lainkaan! :D 

Kiinnostuneena jään odottamaan miten tuo tilanne etenee noiden lääkkeiden kanssa. Tsemppiä pohdintoihin ja päätöksiin :)

Tyttö ja Varis ja JanetteO: Kiitos kauniista viesteistänne ja ymmärryksestä. 

Tyttö ja Varis: Ymmärrän tuon epäröinnin, kyllä tässäkin on ollut oma mieli ja tahtotila koetuksella näiden vaikeuksien takia lähinnä. Mietin usein, haluanko tätä oikeasti ja pitäisikö vaan unohtaa koko juttu ja tehdä muita asioita, jotka saivat minut onnelliseksi ennen tätä hemmetin yrittämistä. Mutta tiedän sisimmässäni, että kuitenkin haluan sen lapsen niiiiin kovasti, että sydän ihan pakahtuu! Kun saisin edes yhden lapsen.. Olisin maailman onnellisin äiti!

JanetteO: Tämä oli nyt 8. tai 9. yrityskerta. Riippuu miten laskee. Pillereiden lopettamisen jälkeen 9.kierto, mutta ensimmäisen kierron lähinnä odottelin luomumenkkoja ja annoin kropan totutella, joten ei niin tosissamme silloin yritetty tai mitään ovulaatiota mietitty, kun en edes tiennyt että ovuloinko heti pillereiden jättämisen jälkeen. Joten 8. yrityskerta sillä tavalla oikeasti tosissaan. Haluan ainakin laskea, että 8.kierto "vasta", niin ei tuntuisi niin pitkältä ajalta.. Tunnistan muuten erittäin hyvin tuon saman MIKSI EN MINÄ vaan KAIKKI MUUT-tunteen.

Olen vollottanut täällä eilen illalla ja tänään koko päivän vähän väliä. En vaan voi sille mitään. Pettymys on niin kova, kun menkat nyt ilmeisesti alkavat. Miehen kanssa eilen illalla hiukan juteltiin, mutta ei hän osaa minulle oikein mitään lohduttavaa sanoa, kuuntelee kyllä ja myötäilee. Kyllä huomasin, että häntäkin harmitti todella paljon. Meidän molempien puolesta. Eikä sitä varmasti auta se, että hän näkee minut tällaisena itkuisena ja toivoni menettäneenä. Ja uskon, että kun hän ei naisten kiertoihin liittyviä juttuja sun muita aina oikein ymmärrä, niin hän ei myös uskalla sanoa mitään sellaista, joka voisi vielä pahentaa tilannetta. 

Kerran aikaisemmin kuukautisten alettua kysyin mieheltä itkuisena että "Mitä jos meille ei koskaan tule vauvaa?", niin hän tokaisi siihen, että "Sitten ei tule." Se sai minut varmaan vollottamaan vielä enemmän, vaikka tiedän että hän ei pahaa tarkoittanut vaan se on vaan hänen tapansa kommentoida asioihin. Ei ole meinaan mitään jaarittelutyyppiä tämä siippani. Naisen kielellä tuo hänen kommenttinsa olisi varmasti tarkoittanut, että "Ei se mitään rakas, haluan silti olla kanssasi ja voimme olla onnellisia jne."

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

Maggiemee: vitsi mieki haluisin välillä "unohtaa" raskauden mutta pahoinvointi on aika hitsin hyvä muistuttaja :D. Itsellä on vieläkin automaationa vessassa tuo paperin tarkistaminen että tuleeko verta, sitä ei kyllä vielä meinaa tajuta että ei sieltä verta ole ehkä tulossa vähään aikaan. Me päätettiin myös "jättäytyä" yksityisellä käymisestä varhaisultrassa, säästetään se raha johonkin muuhun. 

Tervetuloa miunkin puolesta Bloncherry! Miulla on yksi kaveri joka on aivan valmis äidiksi, ja mies ei vaan halua, ihana kuulla että tilanne voi siis muuttua noinkin päin :). Ja tähän todellakin voi höpsähtää :). Tsemppiä loppukierron odotukseen :). 

Murrmelitar, aivan hitsin paljon onnea!! Miltä tuntuu?

Megan: Anna tulla vaan, eiköhän me kestetä pahatkin mielet ja tunnot. Kuulostaa että nyt menee ehkä stressin puolelle yritys? Nyt hengität syvään ja nollaat jollakin tavalla oloja? Tämän "projektin" pitäisi olla niin positiivinen kuin se vaan voi olla tilanteiden mukaan. 

Tyttö ja Varis: Jee onnea uuteen kotiin :). Täällä on edelleen välillä ristiriitaiset tunteet, vaikka onkin jo varmaan vähän myöhäistä :D. Välillä tulee semmoinen olo, että onko minusta sittenkään tähän. Ja olenko valmis luopumaan omasta ajastani..Mutta todellakin, nyt se varmaan on myöhäistä. Ristiriitaisten tunteiden aikana minulle tulee aina todella selvästi mieleen se tyhjyyden olo, mikä joskus tulee kun menen yksin kotiin. Sitten olen taas aika varma, että todellakin haluan tätä. En halua mennä yksin kotiin.  

Janetteo: OMMMM :). Hengitä syvään ja pidä tasapaino :). 

Täällä ajatukset pyörii huonon olon, ruuan ja nukkumisen ympärillä, elikkäs aika tylsää. Harmittaa vähän miehen puolesta kun olen niin ameeba, mutta onneksi on ymmärtäväinen. Nyt ei vaan pysty olemaan niin aktiivinen vaikka haluaisinkin. Se tässä on varmaan vaikeinta ollutkin, tulee piiskattua itseään siitä, kun ei jaksa tehdä vaikka pitäisi. Itselle armon suominen on se vaikein pala :). Torstaina olisi sitten eka neuvola. Jännää. Vaikka tiedänkin, että siellä vaan puhutaan ja otetaan esitietoja, mutta silti jännää. 

Pahoittelut huonosta kirjotuksestani, ei vaan aivot toimi 3 rinkilän ja mehun voimalla kauhean terävästi :). 

Lämpimin Maanantaiterkuin, Aliisa (kulkee housunnapit auki joka paikassa) rv 7+4

Tää on kyllä ihana porukka! Tulee niin hyvä mieli kannustuksista ja postitiivisuudesta! Itse en voi oikein kotona vielä hypetellä koko vauva asiaa kun tämä on kuitenkin miehen puolelta niin tuore juttu..Vaikka mies heittääkin aina väliin että jokohan siellä masussa on joku jne..Silti on varmasti vielä ajatuksissa aika vieras aihe isäksi tuleminen. Kivaa että voi täällä omia tuntemuksiaan höpötellä :) Odotan niin paljon torstaita..Alkaa vihdoin kauan toivottu kesäloma (jopa viikko!)..Satuttiin saamaan Ibizalle superhalpa viikon loma. Ihanaa päästä lämpimään ja lyödä aivot narikkaan! Jospa sitä sitten loman jälkeen pääsisi testailemaan!!

[quote author="Megan" time="08.09.2014 klo 10:12"]

Asistente: Miten te toimitte niiden lapsettomuusselvittelyiden kanssa, siis kun mies antoi sn-näytteen jne? Käytittekö julkista vai yksityistä (sori, en ole varma onko tästä ollut puhetta täällä aikaisemmin, mutta nyt en jaksa selata taaksepäin)? Oliko miehellä aluksi joku keskustelu ennen näytteenantoa?

[/quote]

Oon mä varmaan jossain vaiheessa kertonut, mutta siitä ON AIKAA :)

Elikkä me oltiin yritetty jotain 9-10kk raskautta ja soitin terkkariin. Sanoin, että ollaan noin vuosi yritetty, vaikka ei oltukaan yli vuotta vielä yritetty. Saatiin viikon päähän lääkäri aika. Lääkäri vaan kyseli sairauksista ym ja passitti mut labraan. Sit käski miehen mennä ottamaan spermanäyte yksityiselle. Niistä verikokeista 1-2vk kuluttua tuli kutsu hormonipolille. Lääkäri oli kesäkuussa, sit tuli kutsu hoitoihin syyskuulle ja mies kävi tumputtamassa heinäkuussa. Sit kesäloman jälkeen saatiin tulos sieltä testeistä. Voisin sen vaikka liittää tähän, niin voitte katsella millaista tietoa testistä saa :)

Tyttö ja Varis: Mulla on samanlaisia tuntemuksia. Oli oikeastaan koko tuon vuoden kun yritettiin raskautua. Nyt mies on paljastanut, että myös hän oli salaa joka kertaa onnellinen kun menkat sittenkin alkoi. Mun mielestä raskautumista ei kannata ottaa liian vakavasti. Myös kaksin voi olla ihan onnellinen ja maailmassa on paljon onnettomia lapsia joiden auttaminen on arvokkaampaa kuin synnyttää oma lapsi. Lapsen saamisessa on "ilon" lisäksi myös ikuinen huoli ja vastuu. Ihan siitä hetkestä, kun lapsi tupsahtaa ulos, niin siitä on vastuussa seuraavat 22v ja mahdollisesti myös pidempään. Ja kaikki oppimisvaikeudet, koulukiusaamiset ym on aina vanhempien suuri huoli.

Kyllä mä oikeasti tykkään lapsista ja haluisin oman, mutta tiedän myös ettei lapsen kanssa ole kivaa ja mahdollisesti sen syntymästä kuolemaan vain surua ja huolta.

Kiitos tuhannesti Asistente, viestistäsi oli paljon apua! <3 Sinulla on myös fiksuja ajatuksia aiheesta muutenkin. Olen ajatellut ihan samoja juttuja.. olet oikeassa siinä, että lapsen saamisen jälkeen se huoli vasta alkaakin! Itse ainakin olen kokenut olevani "taakka" vanhemmilleni vielä jossain kohtaa aikuisiässäkin, vaikka tiedän olleeni muuten hyvin toivottu lapsi.

Ja välillä sitä miettii kaikenlaista, että täällä maailmassa on niin paljon sairaita ihmisiä, jotka yrittävät tehdä jopa lapsille pahaa! Olen myös mietiskellyt tätä maailman tän hetkistä tilannetta.. entä jos sota syttyy jne. Omia sukulaisia kokenut sodan ja heillä on ihan selkeitä traumoja. Ei ehkä saisi ajatella näin pitkälle, mutta silti.. Lisäksi mulla on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat tehneet itsemurhan, joko tahallaan tai välillisesti, ja olen nähnyt heidän vanhempien tuskan. Sellaista itse ei haluaisi koskaan joutua kokemaan.

Välillä mietin, että olenko vain itsekäs kun haluan oman lapsen tähän maailmaan vielä tehdä.. silti tämä luonto ja lisääntymisvietti taitaa ottaa vallan, koska haluan sen lapsen! Tosin minulle todella riittäisi todella se YKSI jälkeläinen. Tietty sitten se johtaa pohdintaan, että tulisiko tästä ainoasta jälkeläisestä yksinäinen. Itse olen suuresta perheestä, mutta esimerkiksi mieheni on ainoa lapsi ja on ollut tyytyväinen ja saanut "kaiken" mitä halunnut, niin opiskelumahdollisuuksien suhteen kuin muutenkin. Itse olen joutunut jakamaan huomiota ja asioita ja esimerkiksi en päässyt aikoinaan valmennuskursseille alalle, johon todella olisin halunnut..  No, nyt menee ehkä jo liiaksi spekuloimiseksi. Välillä vaan toivon, että olisin tullut jossain vaiheessa ennen tätä yritystä vahingossa raskaaksi, niin ei tarvitsisi eikä ehtisi miettimään kaikkea tällaista.

Hyvää tiistaipäivää kaikille!

Tervetuloa minunkin puolestani Blondcherry! Onnea testaamiseen : ) Kiva kun liityit mukaan!

Voi Megan <3 Sait kyyneleet nousemaan silmiini. Olen kanssasi täysin samassa veneessä. Tekstisi olivat kuin minun sormistani kirjoitettu. Meilläkin VASTA se 8. yrityskerta.. Näin olen myös ajatellut, koska se tuntuu helpommalta. Jos sinua painaa ajatus testeihin menosta, menkää käymään. Ettet aiheuta sillä pohdinnalla liikaa stressiä itsellesi. Tärkeintä ennen kaikkea on myös oma hyvinvointisi! Ajatukset, joita kirjoittelit pyörivät varmasti monen päässä. Minuakin pelottaa tämä maailman tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuus. Mutta ikinä emme voi tietää mitä huomenna tapahtuu ja siksipä onkin vain elettävä kaiken kanssa mitä vastaan tulee! Voimia kovasti!

Murrmelitar, tuhannesti onnea! : ) 

Tyttö ja Varis onnea uuteen kotiin! Ihanalta kuulostaa teidän pentutäyteinen arkenne tällä hetkellä! Olen hieman kade… : )

Olen ihan yhtälailla epävarman varma päätöksestä lapsen hankinnan suhteen. Haluan lapsen ja tiedän (koska olen kuullut monelta) että lapsi tuo mukanaan täysin uutta sisältöä elämään, mutta olen myös miettinyt sitä mistä kaikesta on luovuttava. Näitä ajatuksia tulee varmasti enemmän-vähemmän kaikille. Elämä kantaa, siihen on uskottava! Jos tämä ei- raskautuminen onkin vain kehon normaalia reagoimista oman päänsisäisten juttujen suhteen? Ehkei sitä turhaan sanota, että vauva tulee sitten kun aika on oikea..

Minä otin ensimmäistä kertaa miehelleni viikonloppuna puheeksi sen, että mitä jos emme saakaan lapsia koskaan. Mieheni totesi siihen, että no sitten elämme elämämme onnellisina loppuun saakka kahdestaan. Itkuhan siinä tuli. Olen jostain syystä pelännyt tuota puheenaihetta, koska meillä on tiettyjä paineita suvun puolelta suvun jatkamisen suhteen. Tai ei ehkä varsinaisia paineita (kuulostaa todella vanhanaikaiselta), mutta niin olen niitä itselleni kuvitellut ja tehnyt siitä hiukan mörköä tähän asiaan. Jotenkin se mörkö, jota olen miettinyt, häipyi viikonloppuna viereltäni. Toivottavasti kukaan ei käsitä väärin, ihan meille kahdelle ne mahdolliset lapset ovat tulossa, ei sukua varten :D

Voi kun saavuttaisikin jonkun go with the flow –tilan! Tekisi niin mieli pistää aivot narikkaan tästä asiasta täysin! Gelee Royaleista en ole huomannut mitään vaikutuksia missään :D Suklaanhimo tosin on tullut. En nimittäin juuri ikinä syö suklaata, mutta sekin himo saattaa johtua vain syksystä. Nyt menossa kp 16 eli tällä viikolla pitäisi kai jonkun ovulaationkin tulla?! Ei havaintoja siitäkään, en kyllä ole seurannutkaan. Mietin yhtenä päivänä kuinka hienoa olisi joululahjana kertoa esimerkiksi isovanhemmille tulevasta perheenlisäyksestä. Olisi varmasti hienoin lahja kaikille.

Mukavaa viikkoa kaikille!