Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen ongelmat

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:31"]

Te ette tajua mistään mitään, oikeasti. Ei tuollaista voi sanoa, että "miksi niitä muksuja väännetään mussunmussun lässynlässyn", jos vanhempi väsyy! Tajuatteko te, että vaikka kuinka varautuisi lapsentuloon, kaikkeen ei voi absoluuttisesti vaikuttaa??

Minä olen ekalta sivulta tuo sekopäisen erityislapsen äiti. Ennen lapsen syntymää menetin molemmat vanhempani tapaturmassa, joten siinä meni oman puoleni turvaverkko. Mieheni otti eron minusta kun lapsi oli 2, koska hän ei enää jaksanut kamalaa arkeamme. Jäin aivan yksin lapsen kanssa. Lapsen, joka oli väkivaltainen, lievästi autistinen, ja kuten myöhemmin selvisi, pahasti mielenterveysongelmainen. Päivähoito pelasti paljon, mutta työssäkäynti loppui omalta osaltani sen jälkeen, kun päiväkodissa ei enää pärjätty lapsen kanssa kokopäiväisesti. Jäin siis kotiin, yritin kuntouttaa, viedä lisätutkimuksiin lasta jne. parhaani mukaan. Kerran sitten lapsi karkasi päiväkodista ja joutui vaaratilanteeseen, tämän myötä saimme onneksi vihdoinkin hänelle avustajan. Mutta minä en ollut työkykyinen enää, lääkäri määräsi minut 6kk sairaslomalle uupumuksen takia. Uutta työtä ei noin vaan löytynytkään, koska kukapa haluaisi palkata yksinhuoltajan- vieläpä sellaisen, jonka lapsi käy erityisryhmää, eli en olisi päässyt töihin esim. kuudelta aamulla koska ryhmä ei aloittanut ennen seitsemää?

Samaan aikaan raivostuttaa ja naurattaa nämä "no sitten...no olisit voinut...minä ainakin"-änkyttäjät, joita tämä ketju on täynnä. :) Te vitun besserwisserit ette tiedä tämmöisestä elämästä MITÄÄN, teillä ei ole HAJUAKAAN miten eri prosessit tämän lapsen kohdalla menivät...ja silti te tulette neuvomaan, kuin olisitte yhden tai kahden NORMAALIN lapsen äiteinä jotenkin päteviä siihen!

Tiedättekö mitä? Toivottavasti täydellinen, absoluuttisen kontrolloitu elämänne särkyy joku päivä pillun päreiksi, ja joudutte kokemaan saman mitä minäkin: menetätte tukiverkkonne, puolisonne, saatte tavallisen lapsenne tilalle ihmishirviön, jota kukaan ei saa muuttamaan käytöstään. Katsotaan sitten, miltä se eiralainen onni näyttää, kun ette voi käydä töissä, päiväkodista soitetaan "meillä on keinot loppu"-puheluita viikottain ja ramppaatte viikottain tyhjänpäiväisissä palavereissa, joista ei ole mitään apua, mutta ne vievät helvetisti voimavaroja. Miltä se tuntuu, kun ei voi harrastaa mitään, kaikki paikat pitää lukita, omassa kodissaan ei voi rentoutua edes keskellä yötä. Kokekaa kaikki, ja tulkaa SITTEN kertomaan minulle, miten se elämä sujuu! :)

[/quote]

No hei hei! Laskepas vähän painetta kattilassa. Ei tässä keskustelussa oo varmaan ollu pointtina se että niiltä TODELLISILTA tarvitsijoilta oltas viemässä sitä päivähoito-oikeutta mihinkään! Eiköhän se oo teidän tilanteessa ollu täysin perusteltua saada se hoitopaikka. Yritä nyt tajuta että täällä puhutaan enimmäkseen niistä perheistä joissa ei ole mitään ongelmia tai erityistarpeita ja jotka silti vievät mukulansa kokopäivähoitoon. Tuskin kukaan olis sulta hoitopaikkaa viemässä. 

Mitä se oikeasti hyödyttää, jos mielenterveysongelmista kärsivä pääsee lapsistaan eroon muutamaksi tunniksi vuorokaudessa, kun ne lapset ovat kuitenkin siinä kotosalla yli puolet vuorokaudesta? Eikö lapselle olisi parempi saada sellaiset vanhemmat, jotka todella huolehtivat? Tuollainen muutaman tunnin elvytys/tekohengitys ei poista perimmäistä ongelmaa. Lasku maksetaan myöhemmin ja kalliimmin. Lastensuojelubisnes on kasvava bisnes ja sitä ruokitaan juuri tällä tavalla. Parempi olisi adoptio.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 22:54"]

Mitä veikkaatte? Jos kotiloisen ainoa konsti saada isommat lapset päivähoitoon kun itse on vauvan kanssa kotona, vaatisi aina lastensuojeluilmoituksen sekä huostaanoton uhan, kuinka moni ei enää olisikaan niin masentunut? Luulen, että aika moni vie lapsen hoitoon, koska haluaa olla vain vauvan kanssa ja tehdä omasta olostaan mukavan, ei siksi, että olisi oikeasti masentunut tai mielenterveysongelmainen. Systeemiä käytetään hyväksi.

[/quote]

Mä luulen että masennus vähenisi kummasti. Masennus on niin muotisairaus tällä hetkellä. Mulle on moni kaveri kertonut vievänsä 2-vuotiaan hoitoon ihan vaan siksi että sais olla vauvan kanssa rauhassa. Toinen selitys on se että esikoinen on niin vilkas, se tarvii virikkeitä ja seuraa. Mutta jos päivähoitopaikan saisi sossun lausunnolla niin varmaan pitäisivät muksunsa kotona. Ja toisaalta ne joilla on vakavia ongelma eivät edes mieti mitään leimautumista vaan haluavat sitä apua keinolla millä hyvänsä. Kyllä näiden lähipiiri ym.yleensä tietääkin näiden ongelmista. 

[/quote]

Kulissien ylläpitäminen on yleensä erittäin tärkeää mielenterveysongelmistakin kärsiville eli tietysti se leimaantuminen heitäkin pelottaisi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:23"]

Mitä se oikeasti hyödyttää, jos mielenterveysongelmista kärsivä pääsee lapsistaan eroon muutamaksi tunniksi vuorokaudessa, kun ne lapset ovat kuitenkin siinä kotosalla yli puolet vuorokaudesta? Eikö lapselle olisi parempi saada sellaiset vanhemmat, jotka todella huolehtivat? Tuollainen muutaman tunnin elvytys/tekohengitys ei poista perimmäistä ongelmaa. Lasku maksetaan myöhemmin ja kalliimmin. Lastensuojelubisnes on kasvava bisnes ja sitä ruokitaan juuri tällä tavalla. Parempi olisi adoptio.

[/quote]

Tässä onkin kyse niistä ihmisistä, joilla ei ole vielä vakavia ongelmia tai mitään suuria mielenterveydenvaurioita. Tässä on kyse ennaltaehkäisevästä toiminnasta eikä isojen ongelmien ratkaisuista. Kelle tahansa voi tulla väliaikaisesti ongelmia jaksamisen kanssa. Voi tulla ongelmia oman terveyden kanssa, voi menettää läheisensä, masentua, tulee burn out tms. Kaikki näistä voi osua kenen tahansa kohdalle. Adoptio ei todellakaan ole se millä näitä tilanteita parannetaan. Kai nyt oikeasti ymmärrät sen? Ei keltään voi lasta viedä sen takia, että oli puoli vuotta masentuneena.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 22:54"]

Mitä veikkaatte? Jos kotiloisen ainoa konsti saada isommat lapset päivähoitoon kun itse on vauvan kanssa kotona, vaatisi aina lastensuojeluilmoituksen sekä huostaanoton uhan, kuinka moni ei enää olisikaan niin masentunut? Luulen, että aika moni vie lapsen hoitoon, koska haluaa olla vain vauvan kanssa ja tehdä omasta olostaan mukavan, ei siksi, että olisi oikeasti masentunut tai mielenterveysongelmainen. Systeemiä käytetään hyväksi.

[/quote]

Mä luulen että masennus vähenisi kummasti. Masennus on niin muotisairaus tällä hetkellä. Mulle on moni kaveri kertonut vievänsä 2-vuotiaan hoitoon ihan vaan siksi että sais olla vauvan kanssa rauhassa. Toinen selitys on se että esikoinen on niin vilkas, se tarvii virikkeitä ja seuraa. Mutta jos päivähoitopaikan saisi sossun lausunnolla niin varmaan pitäisivät muksunsa kotona. Ja toisaalta ne joilla on vakavia ongelma eivät edes mieti mitään leimautumista vaan haluavat sitä apua keinolla millä hyvänsä. Kyllä näiden lähipiiri ym.yleensä tietääkin näiden ongelmista. 

[/quote]

Onhan tällä vanhempien pahalla ololla ja tuomitsemismentaliteetillä mitään yhteyttä? Tuntuu vähän siltä, että vanhemmuus ja kasvattaminen on nykyään se juttu josta lauotaan aivan järjettömän jyrkkiä mielipiteitä niin mediassa kuin tällä rakkaalla vauvapalstallammekin. Tietysti on hyvä, että nykyään tietoa on paljon ja haitallisia uskomuksia on saatu poistettua, mutta toisaalta tuntuu siltä, että nykyään vanhemmuudessa puututaan ihan kaikkeen. Niihinkin asioihin joilla ei ole mitään merkitystä. En ihmettele, että paha olo lisäntyy tälläisten suorituspaineiden alla...

[/quote]

Mitä nämä kuuluisat "suorituspaineet" oikein ovat?

Mitä nykyäiti oikein "suorittaa"?

Kotikoneet "suorittavat" entisaikojen kotiäitien työllistävimmät työt, pyykkäyksen ja tiskauksen. Hellaa ei tarvitse kuumentaa klapeilla. Siivousvälineet ovat tehneet nurkkien nuohoamisen vaivattomaksi. Äitien ei tarvitse lastenhoidon ohessa viljellä maata eikä hoitaa karjaa vaan ovat lomalla kotona. Kauppa-asiat hoitaa nopsaan omalla autolla tai julkisilla. Elämä on helpompaa kuin koskaan.

Siitä huolimatta ei vaan jakseta hoitaa vauvaa ja yhtä-kahta isompaa lasta.

Miksi?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:38"]

No hei hei! Laskepas vähän painetta kattilassa. Ei tässä keskustelussa oo varmaan ollu pointtina se että niiltä TODELLISILTA tarvitsijoilta oltas viemässä sitä päivähoito-oikeutta mihinkään! Eiköhän se oo teidän tilanteessa ollu täysin perusteltua saada se hoitopaikka. Yritä nyt tajuta että täällä puhutaan enimmäkseen niistä perheistä joissa ei ole mitään ongelmia tai erityistarpeita ja jotka silti vievät mukulansa kokopäivähoitoon. Tuskin kukaan olis sulta hoitopaikkaa viemässä. 

[/quote]

Ymmärrättekö ollenkaan millainen byrokratia vaaditaan, jos vanhempien pitää alkaa toimittaa kaikenlaisia todistuksia saadakseen päivähoitopaikan? Näitä papereita pyörittelevien ihmisten palkka on pois siihen varsinaiseen ydinasiaan, päivähoitoon, tarkoitetuista rahoista. Lisäksi kriteerien tulee olla valtakunnalliset ja hyvin tarkasti määritellyt - muuten ollaan samanlaisessa mielivaltaisessa tilanteessa kuin toimeentulotuen myöntämisessä ollaan. Hyvin moni toimeentulotukeen oikeutettu jää sitä ilman, koska virkailijoilla on suuri valta evätä hakemuksia tai tulkita niitä omalla tavallaan.

Harkinnanvarainen päivähoito on nimenomaan lasten oikeuksien syömistä!

Ei rangaista lasta jos vanhempi on työtön ja haluaa että lapsensa menee päivähoitoon puoleksi päivää tai kokopäiväksi. Saa siellä virikkeitä ja oppii olemaan muitten lasten kanssa. Äiti voi sillä aikaa touhuta mitä touhuaa jotta jaksaa olla taas lapsensa kanssa kun hakee hoidosta. Kenties olematon turvaverkko, ehkä lapsen isä ei ole kuvioissa. En kadehdi.

Byrokratiakuviot voi järjestää helposti nykyaikana. Vauvalomalaiset ja hoitovapaalaiset tunnistetaan Kelan tiedoista tasan tarkkaan.Jos tästä joukosta joku tarvitsee hoitopaikan, sen pystyy järjestämään neuvolan kautta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 16:39"]Byrokratiakuviot voi järjestää helposti nykyaikana. Vauvalomalaiset ja hoitovapaalaiset tunnistetaan Kelan tiedoista tasan tarkkaan.Jos tästä joukosta joku tarvitsee hoitopaikan, sen pystyy järjestämään neuvolan kautta.[/quote]

Entä työttömät? Yli 2v lasten kanssa käydään neuvolassa vain kerran vuodessa. Kyllä ne ylimääräiset neuvolakäynnitkin "päivähoitotodistuksen" saamiseksi maksavat. Eikä terveydenhoitaja ole mitenkään pätevä sanomaan, onko äiti/isä nyt riittävän väsynyt että lapsi tarvitsee hoitopaikan. En edes haluaisi sellaista portinvartijan virkaa.

T. vastaaja 120, terveydenhoitaja

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo ]

Mitä nämä kuuluisat "suorituspaineet" oikein ovat?

Mitä nykyäiti oikein "suorittaa"?

Kotikoneet "suorittavat" entisaikojen kotiäitien työllistävimmät työt, pyykkäyksen ja tiskauksen. Hellaa ei tarvitse kuumentaa klapeilla. Siivousvälineet ovat tehneet nurkkien nuohoamisen vaivattomaksi. Äitien ei tarvitse lastenhoidon ohessa viljellä maata eikä hoitaa karjaa vaan ovat lomalla kotona. Kauppa-asiat hoitaa nopsaan omalla autolla tai julkisilla. Elämä on helpompaa kuin koskaan.

Siitä huolimatta ei vaan jakseta hoitaa vauvaa ja yhtä-kahta isompaa lasta.

Miksi?

[/quote]

Suorituspaineet tulevat siitä, että pitäisi ehtiä olla täydellinen äiti, tienata täysipäiväisellä työllä perheelle elanto, samalla pitää kroppa kunnossa liikuntaa harrastamalla ja ripset ojennuksessa pidennyksillä. Kodin tulee olla tiptop ja peruskotiruoka ei riitä, vaan pitää kokeilla eri maiden keittiöitä ja loihtia itse upeat kakut juhliin. Myös lasten harrastuksiin ja vanhempaintoimikuntiin tulee osallistua. Pisteenä iin päälle on omat vanhemmatkin vielä huolehdittavana, koska lisääntymisikä on noussut ja monella on yhtäaikaa pienet lapset ja iäkkäät vanhemmat. Tai sitten isovanhempia ei kiinnosta, koska haluavat elää omaa elämäänsä kun ovat omat lapsensa hoitaneet, joten tukea ja hoitoapua on turha odottaa.

Siinä sinulle nykyajan paineita. Jokin nyrkkipyykin peseminen on helppo nakki tähän verrattuna.

Työttömistä ei käsittääkseni tässä puhuttu? Heille riittää se sama puolipäivähoito kuin muillekin ja vakuus paikan muuttamisesta kokopäiväiseksi sitten kun vanhemmilla alkaa työt. "Neuvolan kautta" ei tietenkään tarkoita, että terkkari välttämättä on se joka päätöksen tekee, mutta eikö juuri terkkari olekin se, jonka kanssa äiti on säännöllisesti yhteydessä ja joka pystyy näin ollen huomaamaan uupumuksen merkit ja myöskin puhumaan asiasta äidin kanssa yhtä lailla kun tuntee lapsen ja havaitsee ensimmäisenä lapsen erityistarpeet. Terkkari voi ohjata äidin tai lapsen tarvittaessa eteenpäin, jos katsotaan tarpeelliseksi, että joku marssijärjestyksessä "isompi" tämän hoitaa. Mutta tosiaan, miksei neuvolantädin asiantuntemukseen voisi tässä luottaa edes sen lyhyemmän hoitopaikkajakson verran? Tänä aikana voisi tarvetta sitten kartoittaa enemmän. Vielä parempi olisi jos neuvolan kanssa voisi vielä tarkentaa, millaista apua perhe eniten tarvitsisi - oli se sitten väsymyksen poishoitoa, selviämistä lastenhoidosta, masennusta, puheen kehittymiseen liittyvää tmv. Tärkeintä olisi, että hoidetaan itse syytä eikä oiretta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 16:58"]Työttömistä ei käsittääkseni tässä puhuttu? Heille riittää se sama puolipäivähoito kuin muillekin ja vakuus paikan muuttamisesta kokopäiväiseksi sitten kun vanhemmilla alkaa työt. "Neuvolan kautta" ei tietenkään tarkoita, että terkkari välttämättä on se joka päätöksen tekee, mutta eikö juuri terkkari olekin se, jonka kanssa äiti on säännöllisesti yhteydessä ja joka pystyy näin ollen huomaamaan uupumuksen merkit ja myöskin puhumaan asiasta äidin kanssa yhtä lailla kun tuntee lapsen ja havaitsee ensimmäisenä lapsen erityistarpeet. Terkkari voi ohjata äidin tai lapsen tarvittaessa eteenpäin, jos katsotaan tarpeelliseksi, että joku marssijärjestyksessä "isompi" tämän hoitaa. Mutta tosiaan, miksei neuvolantädin asiantuntemukseen voisi tässä luottaa edes sen lyhyemmän hoitopaikkajakson verran? Tänä aikana voisi tarvetta sitten kartoittaa enemmän. Vielä parempi olisi jos neuvolan kanssa voisi vielä tarkentaa, millaista apua perhe eniten tarvitsisi - oli se sitten väsymyksen poishoitoa, selviämistä lastenhoidosta, masennusta, puheen kehittymiseen liittyvää tmv. Tärkeintä olisi, että hoidetaan itse syytä eikä oiretta.[/quote]

Eiköhän työttömän lapsellakin voi olla tarvetta kokopäiväpaikalle. Itse asiassa jopa paljon todennäköisemmin kuin vauvaperheen isommalla lapsella, koska työttömyys tuo mukanaan lieveilmiöitä. Isomman lapsen äiti ei välttämättä ole neuvolaan yhteydessä kuin tosiaan kerran vuodessa, ja minunkin työpaikallani on nyt paljon sijaisia, joten he eivät ole tavanneet kaikkia asiakasperheitä ollenkaan. Apua toki järjestetään jos ongelmia jaksamisessa tms. havaitaan neuvolassa, mutta resursseja pitää meillekin lisätä jos alamme arvioida lasten hoitotarpeita. Jos kokopäiväinen hoito laitetaan anomusten ja lupien taakse, rahaa tarvitaan sekä lupien kirjoittajille että niiden myöntäjille. Ja monet lapset jäävät ilman tarvitsemaansa kokopäiväistä hoitoa, koska vanhemmilla ei välttämättä ole voimavaroja hakea lupaa.

Itse asiassa monet lapset jäisivät jopa ilman sitä puolipäiväistä paikkaa, jos siihen laitetaan jokin keinotekoinen kellonaikarajaus (9-14 tms.) Oma lapseni oli puheenkehityksen viiveen vuoksi puolipäiväisenä 7.30-12 vaikka minä olin pienempien kanssa kotona, isänsä vei hänet hoitoon töihin mennessään ja minä hain. Jos olisin kahden pienemmän kanssa joutunut joka aamu hänet viemään hoitoon, olisin ehkä päättänyt jättää kotiin, koska minulla oli monen kotiäitivuoden aikana syntynyt ennakkoluuloja päiväkoteja kohtaan. Onneksi ne ennakkoluulot ovat moneen kertaan hälvenneet sittemmin, kun muut lapset ovat olleet kokopäiväisessä hoidossa. Esikoiselleni se hoito teki todella hyvää.

Eihän mammalomailija tienaa perheelle elantoa. Hän on kotona. Ruoat ja kakut saa pitopalvelusta ja ripset kauneushoitolasta ja siivoojan Kodinavuxista  ja kunnon kuntokeskuksesta. Lasten harrastuksien kuljetukset hoituvat perheen ykkös- ja kakkosautolla ja harrastusporukan autopoolin avulla. Omilla vanhemmilla on omat rientonsa ja palveluasuntonsa ja eläkkeensä. Hoitoapua saa kun itse viitsii järjestellä ja käyttää luovaa mielikuvitusta eikä ole turhan kranttu. Eikä mikään näistä paineiden aiheuttajista ole millään tapaa elämän elinehtoja.

Kyllä sitä vanhemmuutta pitää tukea myös siten, että lapsen kanssa vietetään aikaa. 5pvä/vkossa klo 8-16 lapsi virikehoidossa, kotona jää yhteistä aikaa nelisen tuntia. Viikonloput kärvistellään kyrpä otsassa lasten kanssa. Mielestäni virikehoitoa saisi olla 2pvä/vko puolipäiväisenä. Loppu päivät onkin sitten perheen yhteistä aikaa.

Minusta suurin rajaamiseen liittyvä ongelma on seuraava: tarkoitushan on säästää valtion rahoja, joten varmasti aikeissa on vähentää päiväkoteja ja hoitajia. Mutta kun osa-aikainen oikeus säilyy, niin tämähän tarkoittaa sitä, että aamupäivisin (tai silloin kun sekä kokopvälapset että nämä "virikelapset" ovat paikalla), tilaa ja hoitajia on liian vähän.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 20:33"]

Minä olisin tappanut itseni, jos olisi pitänyt jaksaa yksin vaativan erityislapsen kanssa enkä olisi saanut häntä päiväkotiin laittaa! Ei tukiverkkoja, ei sukulaisia tms. elossa, kukaan ei voinut katsoa sekopäisen lapsen perään muutenkaan. Jouduin lopettamaan hänen vuokseen työnteonkin ja sairaslomalla olin, koska uuvuin hänestä. Jos päiväkodin erityisryhmä ei olisi häntä kokopäiväisenä pitänyt luonaan arkisin, en usko että olisin jaksanut.

[/quote]

Sun kaltaisten idioottien vuoksi päiväkotien henkilökunta uupuu pienipalkkaiseen työhönsä. Tuotte erityislapsenne päiväkotiin sairaina silloinkin, kun teillä on vapaapäiviä. Ja me pelätään että tyttö tukehtuu limaansa. Vahdi siinä sitten 14 lasta kun yksi sairas erityislapsi vaatii kaiken huomion, koska äiti on shoppailemassa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:31"]

Kyllä sitä vanhemmuutta pitää tukea myös siten, että lapsen kanssa vietetään aikaa. 5pvä/vkossa klo 8-16 lapsi virikehoidossa, kotona jää yhteistä aikaa nelisen tuntia. Viikonloput kärvistellään kyrpä otsassa lasten kanssa. Mielestäni virikehoitoa saisi olla 2pvä/vko puolipäiväisenä. Loppu päivät onkin sitten perheen yhteistä aikaa.

[/quote]

Viikonloppuisin hoitaa mummot, koska muuten he ovat itsekkäitä, elleivät auta lapsia parisuhteen hoidossa. Kuulemma ovat lukeneet Et-lehteä liikaa, jos haluavat omaa aikaa.

Näin olen lukenut aaveelta. Omia lapsia ei tarvitse kenekään hoitaa itse. Viikot hoidossa ja viikonloput mummolla.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 23:23"]

Mitä se oikeasti hyödyttää, jos mielenterveysongelmista kärsivä pääsee lapsistaan eroon muutamaksi tunniksi vuorokaudessa, kun ne lapset ovat kuitenkin siinä kotosalla yli puolet vuorokaudesta? Eikö lapselle olisi parempi saada sellaiset vanhemmat, jotka todella huolehtivat? Tuollainen muutaman tunnin elvytys/tekohengitys ei poista perimmäistä ongelmaa. Lasku maksetaan myöhemmin ja kalliimmin. Lastensuojelubisnes on kasvava bisnes ja sitä ruokitaan juuri tällä tavalla. Parempi olisi adoptio.

[/quote] Voin sanoa,että osui ja tuntuu todella pahalta. Yleensä en välitä nettijutuista, mutta nyt surettaa... Lapsi on 15 päivää kuussa hoidossa, koska ensinnäkin teen keikkatyötä joka on ihan eri asia opiskelijalla. Lapsi on välillä varulta hoidossa koska työhön saatetaan soittaa ja usein soitetaankin heti ja jos kieltäytyisin usein, ei kohta enää soitettaisi, Minulla on ahdistus-ja uupumustausta ja normaali mies, päivähoito on ennaltaehkäisyssä todella tärkeä. On myös tukiperhe, terapia ja  hoidan muutenkin itseäni ja perhettä. Ja silti joku tulee sanomaan, että lapset pitäisi antaa pois. 

Rajaus on ihan asia. Toisaalta siinä saattaa myös käydä niin että maahanmuuttajat valtaavat päiväkodit kun eihän heitä saa syrjiä ja heidän täytyy oppia kieltä. Perhe joka tarvitisi määräaikaisesti apua ei sitä enään saa.

Mamut tuskin voivat erityisesti "vallata" päiväkoteja, koska heidän lapsensa kuuluvat sinne ilman muuta, kielen ja tapojen oppimisen takia. Omaa mukavuuttaan hoitopaikkoja itsellään panttaavat virikehoidattajat ja muut järjestelmän väärinkäyttäjät pitäisi saada tolkuilleen. Miksi vastuullisuus on jäänyt pois muodista? Miksi ei oteta huomioon toisia? Miksi haetaan vain sitä omaa mukavuutta, ja vielä niin että se maksatetaan muilla? Miksi se on yleisesti aina vain hyväksytympää? Miksi tätä porukkaa ei julkisesti niin paljon syyllistetä ja halveerata, että asenne muuttuisi enemmän sellaiseksi, että ihmiset ottavat itse vastuun elämästään ja tekevät ratkaisuja, jotka ovat yhteiseksi parhaaksi? 

Uskon että tässä on taustalla ihan se, että kun meillä hyysätään, säännellään ja julkisesti "hoidetaan" aina vain enemmän, se passivoittaa ihmisen huutamaan koko ajan yhteiskuntaa hoitamaan milloin tätä, milloin tuota. Julkista sektoria koko ajan paisutetaan, verot ja maksut nousevat ja se saa kaikki ajattelemaan, että minunkin pitää saada JOTENKIN hyötyä kaikesta siitä, mitä korkeissa veroissani kustannan. Lopputulema on, että hoito-oikeutta käyttävät ihan kaikki, ja omantunnon ääni vaimenee sillä, että kun kerran maksan veroja niin jotain munkin tarvii vastikkeeksi saada.