Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantaja maksaa kuuden kuukauden palkan vanhempainvapaalla olevalle vanhemmalle. Itse aion sen kuusi kuukautta olla vapaalla ja sen jälkeen palaan töihin. Mies saa pitää omat vapaansa sen jälkeen ja sitten lapsi päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti perustamme jonkinlaisen hoitoringin, jotta ei joudu liian isoon ryhmään liian pienenä. N27
Teillä ei niitä lapsia ole vielä? Tosiaan äitinä sanon, että tuskin olet valmis eroamaan 5 kk:sta lapsesta, kun vielä imetät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tää urasysteemi oo rakennettu niin että siinä juurikaan mietittäisiin lapsia. Miltä niistä tuntuu kun 6kk jälkeen äiti ja isä katoavat joka aamu töihin ja palaavat vasta illalla? Ei mikään ihme kun lapsista kasvaa ihan pahoja ja huomionkipeitä ja masentuneita. Lasten kasvatus on työ siinä missä muutkin. Jos sen tekee vasemmalla kädellä niin ja näin niin sitten saa niittää mitä on kylvänytkin. Ihanne tilanne olisi se, että valtio tukisi molempia vanhempia jäämäämään kotiin lapsen 3 ensimmäiseksi elinvuodeksi että saatais kunnon kansalaisia mutta sitä ei haluta.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
se on just noin
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset alapeukutatte kun joku toteaa että itse olette miehenne valinneet? Eikö tämä pidä paikkansa, eli onko joku pakottanut valitsemaan juuri sen miehen joka vaatii naisen tekemään kaikki uhraukset lastenhoidossa?[/quot
Minä olen lukenut monta kommenttia siitä että mies etukäteen lupaa hoitaa lasta, on ollut jopa aloitteellinen lapsen hankinnassa.
Tosi paikan tullen luistaa minkä ehtii.
Monissa eri ketjuissa tätä viestiä on tullut
Onko tämä sinulle ihan käsittämätön juttu?
Vierailija kirjoitti:
Miehen silloinen työnantaja uhkasi häntä hommien loppumisella, olisivat siirtäneet syrjään kaikista järkevistä tehtävistä, jos hän jää pidemmälle hoitovapaalle. Uskon että asenne on aika yleinen työelämässä. Työnantajat palkkaavat miehiä koska ajattelevat sillä välttävänsä perhevapaiden pitämisen ja sitten menee kuppi nurin jos mies ei noudata tätä kirjoittamatonta sääntöä.
En epäile, ettei näitä olisi. Silti miesvaltaisella alalla olevana nelikymppisenä täytyy todeta, että yhteenkään tällaiseen tapaukseen en ole itse törmännyt. Normaalireaktio on onnitella. Isyys- ja vanhempienvapaan aikana taas kun toteaa toisen poissaolon syyn, vastaus poissaoloon on yleensä "okei" ja "koska palaa" tai "kuka tuuraa".
Yhden tapauksen muistan, jossa työnantaja yritti suostutella duunarin siirtämään useamman kuukauden isyyslomansa ajankohtaa. Ei siirtänyt, eikä siitä mitään seurannut. Tästäkin on 15 vuotta aikaa.
Muutaman hengen firmat ovat todennäköisesti hankalimpia. Itse olen ollut noin 10-1000 hengen firmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ei ymmärrä vanhempien urista mitään. Se ymmärtää vain vanhemman läsnolon ja poissaolon. Kaikki helvetin urat tulee rakentaa ennen lapsia, ne ei ole lapsiystävällisiä eikä ne sovi perhe elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis varmasti sekin on totta, että nykyisellä systeemillä naiset ryntää helposti vauvahuuruissaan että "kyllä minä voin hoitaa", eivätkä välttämättä edes haluaisi antaa sitä vauvaa isänsä hoidettavaksi, kun ei se isä sitä kuitenkaan osaa hoitaa (naisten mielestä).
Siksi pakko olisi ainoa joka toimii, eli yhteiskunta tukien yms. kautta vaikuttaisi siihen, että vauvavapaat täytyy laittaa ihan oikeasti puoliksi, tai sitten ihan omasta tilistä pois, jos ei suostu vauvaa antamaan isän hoitoon tms. Mutta että yhteiskunta ei ainakaan tukisi tätä epätasa-arvoa.
Tässä nyt joku onnellisesti unohtaa imetyksen ja ihan naisten ja miesten biologiset erot. Luonto on luonut vauvalle hengissäselviytymismahdollisuudet nimenomaan äidin hoivissa. Sitä ei ole mitään syytä politiikalla yrittää kääntää tasa-arvoksi tai muuksi ideologiaksi.
Ei vauvaa tarvitse vuosikausia imettää. Puoli vuotta riittää, kun siinä iässä aletaan syödä kiinteitä, ja ainakin vuosi oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se naisesta tuntuu hyvältä uhrata urahaaveensa ja olla se lapsista päävastuussa oleva vanhempi, niin sehän on ihan OK, jos molemmat ovat samaa mieltä. Mutta katsokaakin, että olette naimisissa, eikä teillä ole avioehtoa. Vaatikaa, että miehen palkka tulee yhteiselle tilille ja on perheen käytettävissä kokonaisuudessaan. Silloin mies elättää.
Itse uhrasin aikoinaan mahdollisuuteni unelmauraani, kun muutin miehen työn perässä ulkomaille. Mutta kyllähän sitä kompensoi miehen hyvä palkka, ja se, että se tulee koko perheelle käyttöön, eikä mies omi siitä itselleen mitään. Mies toki on ulkomaalainen, en tiedä löytyykö suomalaisista enää vastaavia. Mitä tätä palstaa lukee ja seuraa ystävien ja sukulaisten touhuja, niin aika epätasa-arvoisilta shit deal:eilta kyllä vaikuttaa monet suomalaiset parisuhteet naisten näkökulmasta. Hoidat lapset ja kodin kuin kodinhengetär yksin ilman miehen apua, ja lisäksi sitten on se täysiaikainen työ päälle. No thanks...
... ja maksat puolet kaikista yhteisistä kuluista, vaikka palkkasi on pienempi. Lasten vaatteita ja harrastuksia ei lasketa yhteisiksi vaan ne maksat sinä, koska saat lapsilisät.
Vierailija kirjoitti:
Ei tää urasysteemi oo rakennettu niin että siinä juurikaan mietittäisiin lapsia. Miltä niistä tuntuu kun 6kk jälkeen äiti ja isä katoavat joka aamu töihin ja palaavat vasta illalla? Ei mikään ihme kun lapsista kasvaa ihan pahoja ja huomionkipeitä ja masentuneita. Lasten kasvatus on työ siinä missä muutkin. Jos sen tekee vasemmalla kädellä niin ja näin niin sitten saa niittää mitä on kylvänytkin. Ihanne tilanne olisi se, että valtio tukisi molempia vanhempia jäämäämään kotiin lapsen 3 ensimmäiseksi elinvuodeksi että saatais kunnon kansalaisia mutta sitä ei haluta.
Rohkenen epäillä, että ne huomionkipeät ja masentuneet lapset tulevat niistä perheistä, joissa ei ole ollut työhönlähtijöitä.
Myönnän kyllä, että ehkä omista lapsistani tuli kunnon kansalaisia siksi, että molemmat vanhemmat olivat kotona ne vuodet, kun lapset olivat pieniä. Isä hoitovapaalla, minä enimmäkseen työtön tai opiskelija, ja sen verran työssä, että ehdin hankkia ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tää urasysteemi oo rakennettu niin että siinä juurikaan mietittäisiin lapsia. Miltä niistä tuntuu kun 6kk jälkeen äiti ja isä katoavat joka aamu töihin ja palaavat vasta illalla? Ei mikään ihme kun lapsista kasvaa ihan pahoja ja huomionkipeitä ja masentuneita. Lasten kasvatus on työ siinä missä muutkin. Jos sen tekee vasemmalla kädellä niin ja näin niin sitten saa niittää mitä on kylvänytkin. Ihanne tilanne olisi se, että valtio tukisi molempia vanhempia jäämäämään kotiin lapsen 3 ensimmäiseksi elinvuodeksi että saatais kunnon kansalaisia mutta sitä ei haluta.
Ei lasten ja nuorten pahoinvointi tuosta johdu, koska siinä tapauksessa kaikki amerikkalaiset ja ranskalaiset lapset voisivat äärimmäisen huonosti. Noissa maissa kun lapset laitetaan hoitoon usein muutaman kuukauden ikäisenä.
Voisiko suttenkin olla niin, että lapselle ei olekaab parasta olla perheen keskipisteenä. Entäpä jos riittäisi, että lapsen perustarpeet tyydytetään, mutta vanhemmat pitäisivätkin enemmän kiinni onasta hyvinvoinnista ja parisuhteesta. Vanhemmat jatkaisivat omissa harradtuksissaab, tapaisivat kavereitaan ja viettäisivät aikaa kahdestaan. Lapset olisivat (hyvässä) hoidossa enemmän ja oppisivat ettei maailma pyöri heidän ympärillään.
Väitöskirjaksi valittu aihe on nollatutkimuskohde. Yhtä hyvin voisi väittää, että RKP:n kannatus on suurinta ruotsinkielisissä rannikkokunnissa. Yllättävää?
Sääliksi käy vastaväittäjää tässä tapauksessa/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tää urasysteemi oo rakennettu niin että siinä juurikaan mietittäisiin lapsia. Miltä niistä tuntuu kun 6kk jälkeen äiti ja isä katoavat joka aamu töihin ja palaavat vasta illalla? Ei mikään ihme kun lapsista kasvaa ihan pahoja ja huomionkipeitä ja masentuneita. Lasten kasvatus on työ siinä missä muutkin. Jos sen tekee vasemmalla kädellä niin ja näin niin sitten saa niittää mitä on kylvänytkin. Ihanne tilanne olisi se, että valtio tukisi molempia vanhempia jäämäämään kotiin lapsen 3 ensimmäiseksi elinvuodeksi että saatais kunnon kansalaisia mutta sitä ei haluta.
Ei lasten ja nuorten pahoinvointi tuosta johdu, koska siinä tapauksessa kaikki amerikkalaiset ja ranskalaiset lapset voisivat äärimmäisen huonosti. Noissa maissa kun lapset laitetaan hoitoon usein muutaman kuukauden ikäisenä.
Voisiko suttenkin olla niin, että lapselle ei olekaab parasta olla perheen keskipisteenä. Entäpä jos riittäisi, että lapsen perustarpeet tyydytetään, mutta vanhemmat pitäisivätkin enemmän kiinni onasta hyvinvoinnista ja parisuhteesta. Vanhemmat jatkaisivat omissa harradtuksissaab, tapaisivat kavereitaan ja viettäisivät aikaa kahdestaan. Lapset olisivat (hyvässä) hoidossa enemmän ja oppisivat ettei maailma pyöri heidän ympärillään.
Onko sinulla lapsia? Hoitopäivän jälkeen jää usein muutama tunti yhdessäololle ja puoli kahdeksalta aloitellaan iltatoimet. Ehdotatko, että tämä hetki käytetään vielä vanhempien harrastuksiin?
Olen ihmeissäni näistä kirjoituksista ja moni ei selvästikään tiedä, mitä äidinvaisto tarkoittaa.
Meillä on kaksi jo teini-ikäistä lasta. Isompi oli kotona 1 v. 5 kk ja pienemmän kanssa olin kotona lähes kaksi vuotta, jolloin isompikin jäi kotiin.
Olen imettänyt molempia yli vuoden.
Lasten sairauspäivät on jaettu puoliksi, mies on ottanut vastuulleen kaikki lasten hammaslääkärikäynnit.
Miehen ura lähti nousuun jo pikkulapsiaikana. Itse sain lasten välissä uranousua ja nykyään työskentelen päällikkönä. Tein myös nelipäiväistä työviikkoa muutaman vuoden. Mies piti 3 vk isyysloman molemmista.
Meidän lapsiluku on täynnä. Valitettavasti en haluaisi lasta nykyjärjestelmällä, joka ei mahdollista äidin reilun vuoden mittaista kotonaoloa. Tosin ennen maksettiin 10 kk vain äitiysrahaa, sitten alkoi hoitovapaa.
Olemme erittäin tasa-arvoinen perhe. Miehellä on hyvät suhteet lapsiin. Hän hoitaa ruokaostokset, kuljettaa lapsia, hoitaa kotia jne. Molemmilla on omat vahvuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.
Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.
T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1
Neuvottelemaan ja sopimaan? Keskusteluja riitti ja lupauksia myös. Arki oli kuitenkin toinen.
T. ylilääkärin vaimo, itsekin korkeasti koulutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tää urasysteemi oo rakennettu niin että siinä juurikaan mietittäisiin lapsia. Miltä niistä tuntuu kun 6kk jälkeen äiti ja isä katoavat joka aamu töihin ja palaavat vasta illalla? Ei mikään ihme kun lapsista kasvaa ihan pahoja ja huomionkipeitä ja masentuneita. Lasten kasvatus on työ siinä missä muutkin. Jos sen tekee vasemmalla kädellä niin ja näin niin sitten saa niittää mitä on kylvänytkin. Ihanne tilanne olisi se, että valtio tukisi molempia vanhempia jäämäämään kotiin lapsen 3 ensimmäiseksi elinvuodeksi että saatais kunnon kansalaisia mutta sitä ei haluta.
Ei lasten ja nuorten pahoinvointi tuosta johdu, koska siinä tapauksessa kaikki amerikkalaiset ja ranskalaiset lapset voisivat äärimmäisen huonosti. Noissa maissa kun lapset laitetaan hoitoon usein muutaman kuukauden ikäisenä.
Voisiko suttenkin olla niin, että lapselle ei olekaab parasta olla perheen keskipisteenä. Entäpä jos riittäisi, että lapsen perustarpeet tyydytetään, mutta vanhemmat pitäisivätkin enemmän kiinni onasta hyvinvoinnista ja parisuhteesta. Vanhemmat jatkaisivat omissa harradtuksissaab, tapaisivat kavereitaan ja viettäisivät aikaa kahdestaan. Lapset olisivat (hyvässä) hoidossa enemmän ja oppisivat ettei maailma pyöri heidän ympärillään.
Onko sinulla lapsia? Hoitopäivän jälkeen jää usein muutama tunti yhdessäololle ja puoli kahdeksalta aloitellaan iltatoimet. Ehdotatko, että tämä hetki käytetään vielä vanhempien harrastuksiin?
Olen ihmeissäni näistä kirjoituksista ja moni ei selvästikään tiedä, mitä äidinvaisto tarkoittaa.
Meillä on kaksi jo teini-ikäistä lasta. Isompi oli kotona 1 v. 5 kk ja pienemmän kanssa olin kotona lähes kaksi vuotta, jolloin isompikin jäi kotiin.
Olen imettänyt molempia yli vuoden.
Lasten sairauspäivät on jaettu puoliksi, mies on ottanut vastuulleen kaikki lasten hammaslääkärikäynnit.Miehen ura lähti nousuun jo pikkulapsiaikana. Itse sain lasten välissä uranousua ja nykyään työskentelen päällikkönä. Tein myös nelipäiväistä työviikkoa muutaman vuoden. Mies piti 3 vk isyysloman molemmista.
Meidän lapsiluku on täynnä. Valitettavasti en haluaisi lasta nykyjärjestelmällä, joka ei mahdollista äidin reilun vuoden mittaista kotonaoloa. Tosin ennen maksettiin 10 kk vain äitiysrahaa, sitten alkoi hoitovapaa.
Olemme erittäin tasa-arvoinen perhe. Miehellä on hyvät suhteet lapsiin. Hän hoitaa ruokaostokset, kuljettaa lapsia, hoitaa kotia jne. Molemmilla on omat vahvuutensa.
Tässä kannattaa ymmärtää, että synnyttäjä ja ei-synnyttäjä ovat erisukupuolisia. Siksi miepiteenne ovat jo lähtökohtaisesti vinoutuneet.
Tässä siis lähtökohta. Joku voisi miettiä kuinka sairasta mutta valitettavasti nykypäivää.
Monella naisella urahaaveet ovat kyllä tyssänneet ihan siihen oman koulutusalan valintaan vuosia/vuosikymmeniä ennen äitiyttä.
Jos opiskeli matalapalkka-alalle, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia niin 10 kotivuotta välissä ei vaikuta mitään mihinkään.
Naisia pitäisi enemmän pakottaa kunnianhimoisempiin töihin.
On oikea lottovoitto syntyä näin kapitalistisessa yhteiskunnassa perheeseen, jossa on isä ja äiti jotka molemmat haluavat keskittyä lapsensa kasvattamiseen. Jos molemmat vanhemmat näkisivät oikeasti yhtä paljon vaivaa lastensa kasvattamiseen kuin uriinsa, niin ei tarvis lukea lehdestä kuinka veli on puukottanut siskoaan tai kuinka 13-vuotiaat ryöstää väkivaltaisesti ja jopa tappaa kaverinsa!
No miksi sitten sillä miehellä tuntuu olevan aina isompi palkka? Mistä se sitten johtuu? Syy yleensä tuppaa olemaan että kun miehellä on isompi palkka niin nainen jää kotiin. Miksi naisella ei voi olla noin saman suuruinen palkka tai isompi.
Miksi naiset yleensä valitsee sen huonompi palkkaisen työn?
Tai voiko olla myös syynä se että kun mies on tehnyt vaan aina töitä ja edennyt urallaan ja mahdolliset palkankorotukset ja nainen on aina jäänyt kotiin niin voi myös seuraavienkin lasten kohdalla todeta että kun miehellä on parempi palkka niin itse voi jäädä kotiin. Niin kuin aina edellistenkin kohdalla, miksipä se siitä muuttuisi.
Voisiko jo ennen lasten suunnittelua hoitaa talous yhdessä siihen kuntoon että molemmilla vanhemmilla olisi niin sotusti varaa käyttää lapseen liittyvät vapaat?
Ymmärrän että jotkut lapset tulee ilman suunnittelua mutta noin niinkun vinkki pääpiirteittäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut. Tosin tämä johtuu lähinnä siitä että jouduttiin muuttamaan sinne missä miehen työ oli. Täällä taas ei oo töitä mulle. Toki jos oltais jääty vanhalle paikalle elintasomme olis todella huono mun pienellä paska palkalla tai työttömyyskorvauksella eikä mulla oo mitään etenemis mahdollisuuksia omalla alallani. Joten loppujenlopuksi hyvä näin. Ei meillä mies vois jäädä kotiin perhe vapaille koska sillon meillä jäis laskut, talolainat ja ruuat saamatta.
Ja sinä et voi tehdä tilanteellesi mitään? Kehittää työelämäosaamista? Haluat olla taloudellisesti riippuvainen ja rakentaa elämää riskillä? Toivottavasti lapsesi samaistuvat tässä asiassa isäänsä....
Vierailija kirjoitti:
No miksi sitten sillä miehellä tuntuu olevan aina isompi palkka? Mistä se sitten johtuu? Syy yleensä tuppaa olemaan että kun miehellä on isompi palkka niin nainen jää kotiin. Miksi naisella ei voi olla noin saman suuruinen palkka tai isompi.
Miksi naiset yleensä valitsee sen huonompi palkkaisen työn?
Tai voiko olla myös syynä se että kun mies on tehnyt vaan aina töitä ja edennyt urallaan ja mahdolliset palkankorotukset ja nainen on aina jäänyt kotiin niin voi myös seuraavienkin lasten kohdalla todeta että kun miehellä on parempi palkka niin itse voi jäädä kotiin. Niin kuin aina edellistenkin kohdalla, miksipä se siitä muuttuisi.
Voisiko jo ennen lasten suunnittelua hoitaa talous yhdessä siihen kuntoon että molemmilla vanhemmilla olisi niin sotusti varaa käyttää lapseen liittyvät vapaat?
Ymmärrän että jotkut lapset tulee ilman suunnittelua mutta noin niinkun vinkki pääpiirteittäin.
Suomessa syntyvyys on ennätysalhalla. Alle 35-vuotiaista korkeassti koulutetuista naisista 40 prosenttia on määräaikaisessa työssä. Jos kaikilla pitää olla "ura kunnossa" ennen lasten hankintaa, tämä kansa voi sammuttaa valot lopullisesti.
Elämä on kompromisseja ja realiteetteja. Jos jää odottamaan, että asiat on täydellisesti, ei ole ikinä oikeaa aikaa saada lapsia.
Kiekkovaimot itkevät vasta Suomessa. Se kertoo enemmän Suomesta, kuin heidän valinnoistaan. Kuten tämä keskustelu ja ko kaltaiset väitöskirjat.