Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

En ensimmäistäkään sekuntia miettinyt, lähdenkö opiskelemaan vai en, kun yliopistosta tuli hyväksymiskirje. Jo ennen sitä oli mies se, joka oli jäänyt vakityöstään hoitovapaalle.

Ei meistä kumpikaan oikein paljon ole missään elämänvaiheessa ansainnut, joten ei se siinä köyhyydessä suuremmasti tiettynyt, vaikka mies oli hoitovapaalla ja minä opiskelija.

Tämä tosin tapahtui 1990-luvulla. Onkohan nuorempien naisten tavat erilaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten suurempi hoivavietti ja miesten suurempi työntekovietti on ihan kulttuurin ja kasvatuksen tulos. On totta, että nainen kokee vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen kautta lapsen tulon konkreettisemmin kuin mies ja hormonitkin vaikuttaa, mutta tutkimusten mukaan myös miehen hormonitoiminta muuttuu jos hän on tiiviisti mukana odotuksessa ja vauvan hoidossa, joten miehillekin tulee "hoivavietti" jos antaa sen tapahtua.

Ei ole kasvatuksen tulos. Eikä varsinkaan kulttuurin. Vai voitko nimetä kulttuurin, jossa isät hoitaisivat vauvoja enemmän kuin äidit? Sellaista ei ole. Metsästäjä-keräilijäkulttuureissa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että sylilasta kantaa puolet ajasta oma äiti, 10–30 % vanhempi sisarus, isoäiti noin 10 % ja muut sukulaiset 15–20 %. Sylilapsen isä ja veli kantavat lasta keskimäärin 1–5 % ajasta (Rotkirch 2015).

Taustalla on pitkä nisäkäslajien evoluution tuottama muokkaus. Ihminen on toki joustava ja on totta, että esim. pienen lapsen kanssa paljon aikaa lähikontaktissa viettävän miehen testosteronitaso laskee, mikä lisää hoivaavuutta ja vähentää kilpailullisuutta työelämässä, mutta sellaista kasvatusmetodia tai kulttuuritekijää ei ole, joka poistaisi sukupuolten väliset erot niin, ettei niillä olisi merkitystä.

Ihmiset ovat lopulta kuitenkin yksilöitä, ja siksi on tärkeää, että yhteiskunta mahdollistaa perheille erilaiset ratkaisut sen mukaan, mikä perheelle sopii. Jollekin isälle vauvan hoivaaminen sopii paremmin kuin äidille ja toisessa perheessä vanhemmat voivat olla siinä yhtä hyviä, mutta se, että enemmistö perheistä valitsee perinteisen ratkaisun, ei ole yleinen tasa-arvo-ongelma. Mikä tahansa vastuunjakomalli voi olla ongelma, jos osapuolet itse kokevat sen epäreiluksi ja itselleen sopimattomaksi, mutta siinä tapauksessa kannattaa keskittyä muuttamaan niitä oman perheen käytäntöjä, eikä vaatia poliittisia ratkaisuja, jotka pakottavat muut ihmiset tekemään ratkaisuja, joita he eivät halua.

Yhteiskunta voi kuitenkin lisätä tasa-arvoa sillä, että isiä kannustetaan pitämään vapaat kiintiöimällä ne. Jos se ei ole perheelle mieluinen vaihtoehto, niin äidin kotiin jäämisen voi rahoittaa ihan itse.

Tämä, ja nykyinen mallihan mahdollistaa äidille ihan yhtä pitkän kotona olemisen kuin vanhakin, koska päiviä voi siirrellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus naisten urahaaveista on että pitäisi saada olla kotona ja kuitenkin samaan aikaan edetä uralla ja palkka juoksee. Jos tämä on sitä niin sanottua sortoa niin naisten pitäisi oikeasti havahtua oikeaan elämään. Minulta ainakin loppuu empatia siinä kohtaa kun tutut naiset itkee että palkka on niin huono ja sitten selviää että tekevät osa-aikatyötä ja itse tuntipalkkakorvaus on aivan kohdillaan. Pitäisi vain työtätekemättömät tunnit kuitenkin työelämän heille maksaa. Miksi? Tuskin miehillekään mitään isirahaa maksetaan poissaoleskelusta yhtään sen enempää kuin kellekään muulle.

Miehet haluaa maata kotona mutta tilit pitäisi täyttyä rahasta. Naiset opiskelevat, ovat töissä, menevät elämässä eteenpäin, elättävät itsensä ja perheensä, ovat jalat maassa realisteja.

51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi enemmän kuin nainen. Tämä siis jo ennen lapsia. Vain 29% on edes jokseenkin tasa-arvoisia ja vain 20% on sellaisia joissa nainen tienaa miestä enemmän.

Miksi näin jos kerrn elätätte perheenne? 

Se onkin hyvä kysymys. Naiset maksavat perheissä puolet menoista ja yksin niiden yhteisten lasten kulut. Miehet sitten keskittyy rehvastelemaan sillä että heillä on vaimoa suurempi palkka. Mikä loisijan logiikka tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Ei vaan mies on täysin epäluotettava työelämään sopimaton.

Sinä et ole äiti etkä lääkäri vaan sovi nistimies. Kukaan sivistynyt nainen ei dissaa toisia naisia.

Totta en olenikinä kuullut että kukaan nainen dissaisi toista naista.

Paitsi jos nainen on kilpailijaksi koettu.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis varmasti sekin on totta, että nykyisellä systeemillä naiset ryntää helposti vauvahuuruissaan että "kyllä minä voin hoitaa", eivätkä välttämättä edes haluaisi antaa sitä vauvaa isänsä hoidettavaksi, kun ei se isä sitä kuitenkaan osaa hoitaa (naisten mielestä).

Siksi pakko olisi ainoa joka toimii, eli yhteiskunta tukien yms. kautta vaikuttaisi siihen, että vauvavapaat täytyy laittaa ihan oikeasti puoliksi, tai sitten ihan omasta tilistä pois, jos ei suostu vauvaa antamaan isän hoitoon tms. Mutta että yhteiskunta ei ainakaan tukisi tätä epätasa-arvoa.

Tässä nyt joku onnellisesti unohtaa imetyksen ja ihan naisten ja miesten biologiset erot. Luonto on luonut vauvalle hengissäselviytymismahdollisuudet nimenomaan äidin hoivissa. Sitä ei ole mitään syytä politiikalla yrittää kääntää tasa-arvoksi tai muuksi ideologiaksi.

En ole joutunut vaan olen halunnut. Pitää muistaa, etteivät kaikki olla uraohjuksia :) Mutta surullista, jos on perheitä joissa aitoa valinnanvaraa ei ole, vaan mies sanelee, että äiti jää kotiin piste. Varmasti heitäkin on, vaikka omassa lähipiirissä perheissä on neuvoteltu asioista, ja isäkin tehnyt omaa osuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja maksaa kuuden kuukauden palkan vanhempainvapaalla olevalle vanhemmalle. Itse aion sen kuusi kuukautta olla vapaalla ja sen jälkeen palaan töihin. Mies saa pitää omat vapaansa sen jälkeen ja sitten lapsi päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti perustamme jonkinlaisen hoitoringin, jotta ei joudu liian isoon ryhmään liian pienenä. N27

Eli siis vauva on jotain 5 kk kun palaat töihin? Eikö kannattaisi pitää vuosilomat siihen päälle.

Mä en olisi ikinä pystynyt jättämään noin pientä vaivaa vapaaehtoisesti. Halusin imettää mahdollisimman pitkään ja teki tiukkaa jättää 1v lapsikin ja olla erossa työpäivän ajan, vaikka isän ja ajoittain mummin kanssa kotona sai lapsi olla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Miksi naisen työssäkäynti on arvokkaampaa kuin hänen vapautensa töistä olla lasten kanssa?

Samaa vähän ihmettelen. Tämä on jotain ideologista kohkaamista. Mielestäni miehen ja naisen ei kuulukaan jakaa vauvan hoitovastuuta 50-50. Meillä mies hoiti paljon, mutta ei tasan puolia, miten edes olisi voinut kun imetin tuntitolkulla :D

Itsellä ei ollut vaihtoehtoa, oli tehtävä uraa ja hoidettava lapsi. Synnytin yksin, kasvatin yksin ja samalla tein uraa. Ei siinä auttanut jossitella, sillä sekin aika piti käyttää lapsen ja kotiasioiden hoitamiseen ja työhön. Isä oli silloin tällöin hetkiä läsnä lapselle. Hyvä niin, sillä tiedän pahempiakin tapauksia.

Sain hyvää palkkaa, ajelin työsuhdeautolla, jonkin verran matkustelin työmatkoja jopa toiselle puolelle maapalloa - ja opin nukkumaan neljä viisi tuntia yössä.

Toisin sanoen sain taloudellisesti varsin hyvän uran, lapsen, asunnot ja varmuuden, että en helposti murru. Uupumukseen en voinut sairastua, sillä kuka olisi lapsen silloin hoitanut. Meitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Moni kaltaisesi nainen on ikisinkku, koska sopivia miehiä on niin harvassa.

Poika tämä kumminkin on. Varmaan hänenkään kanssa ei sopimukset onnistu ja pidä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei pysty oman miehensä kanssa neuvottelemaan ja sopimaan kummallekin sopivasta järjestelystä, tuskin työelämä hänessä kovinkaan kummoista naisjohtajaa menettää.

Kouluttautumalla hyväpalkkaiselle alalle, tiebaamalka hyvin ja valitsemalka oikeanlaisen miehen nainen pystyy valkan hyvin luomaan uraa. Itsestä se on kiinni, ei yhteiskunnasta.

T. Ylilääkäriäiti, joka jakoi miehensä kanssa hoitovapaan 1:1

Näet asian ongelmana, mutta on naisia jotka haluavat laittaa lapset ja perheen etusijalle - ja se sopii myös miehelle. Koko paketti niin sanotusti toimii hyvin niin. On älykkäitä naisia, joiden päämääränä ja mielihaluna ei ole toimia johtavassa työssä ja edetä urallaan. Miksi tämä nähdään ongelmana?

Otetaanko tässä ollenkaan huomioon sitä, miten vanhempien luonteet sopivat lasta huomioivaan empaattiseen hoitoon? Ei oteta. Se voi näkyä lapsilla monina ongelmina myöhemmin.

Onko edes tasa-arvoista vääntää väkisin jonkun kasvan mukaan naisen ja miehen rooli? Eikö nykyaikana pitäisi olla mahdollisuus valita - myös kotona lasten kanssa olo, naisellakin? Nythän tehdäänkin ongelma naisesta, joka haluaisi toimia perhevetoisesti.

Toki kovin uraorientoitunut äiti voi ollakin sen luonteinen, ettei sovi lasten empaattiseksi hoivahahmoksi kotiin. Mutta onko onnistunut valitsemaan miehen vastaparikseen, joka sopii? Ei kai siinä tilanteessa auta kuin viedä ammattilaisten hoivaan hoitolaitokset pitkiksi työpäiviksi. Tai jättää lapset "omaksi ilokseen" ja geenien jatkajiksi tekemättä.

Ei näin käy KAIKILLE äideille. Minä tienaan yli 2 x miestäni enemmän ja olen ylintä johtoa. Mies on se, joka piti hoitovapaita ja tekee nytkin lyhennettyä työaikaa. Se ratkaisee paljon, että kuka on se pääelättäjä. Totta kai pienempipalkkaisen poissaolo töistä on järkevämpää kuin sen isotuloisen, jonka tienestit tarvitaan perheen elättämiseen.

T. Naisjohtaja

Vierailija kirjoitti:

Ei näin käy KAIKILLE äideille. Minä tienaan yli 2 x miestäni enemmän ja olen ylintä johtoa. Mies on se, joka piti hoitovapaita ja tekee nytkin lyhennettyä työaikaa. Se ratkaisee paljon, että kuka on se pääelättäjä. Totta kai pienempipalkkaisen poissaolo töistä on järkevämpää kuin sen isotuloisen, jonka tienestit tarvitaan perheen elättämiseen.

T. Naisjohtaja

Ok. Mutta mites miehesi tilanne? Seuraava väitöskirja voisikin pohtia sitten sitä.

Mulla on ehdotus. Eliminoidaan kaikki nykymiehet, niin naiset voivat vapaasti potkia toisiaan, kun ei ole meitä miehiä enää potkittavaksi. Naiset ajatelkaa. Maailman ilman miehiä. Niin paljon parempi paikka! Kaikki toimiii paremmin ja kaikki naiset, niinkuin tapana on, puhaltavat yhteen hiileen. Kukaan ei enää päsmäröi ja toiset otetaan huomioon. Sukuouolia ei enää ole, sillä kaikki ovat naisia. Islam yms. kukoistaa ja kaikki saavat omasta vapaasta tahdostaan käyttää burkhaa. Jee! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näin käy KAIKILLE äideille. Minä tienaan yli 2 x miestäni enemmän ja olen ylintä johtoa. Mies on se, joka piti hoitovapaita ja tekee nytkin lyhennettyä työaikaa. Se ratkaisee paljon, että kuka on se pääelättäjä. Totta kai pienempipalkkaisen poissaolo töistä on järkevämpää kuin sen isotuloisen, jonka tienestit tarvitaan perheen elättämiseen.

T. Naisjohtaja

Ok. Mutta mites miehesi tilanne? Seuraava väitöskirja voisikin pohtia sitten sitä.

Mies voi ihan hyvin, akateeminen on hänkin ja kohtalainen ura. En ole väitöskirjatutkija, vaan bisbesmaailmassa yritysjohtaja. Se tekee uraa kumpi on lahjakkaampi, kunnianhimoisempi ja ahkerampi, meillä se olen minä. Miestä uran luominen ei kiinnosta. Win-win tilanne.

Tottakai äidit asettavat lapsen edun uransa edelle. Meilläkin 2v juo vielä äidin maitoa vaikka kuinka ja tarvitsee äitiään todella paljon. Isä voisi varmaan olla kotona nyt lapsen kanssa, mutta ei kyllä aikaisemmin. En kai mä nyt miehen takia uhraa uraani, vaan lapsen vuoksi tietenkin. Ja lapsen etu on ainoa, millä on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja maksaa kuuden kuukauden palkan vanhempainvapaalla olevalle vanhemmalle. Itse aion sen kuusi kuukautta olla vapaalla ja sen jälkeen palaan töihin. Mies saa pitää omat vapaansa sen jälkeen ja sitten lapsi päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti perustamme jonkinlaisen hoitoringin, jotta ei joudu liian isoon ryhmään liian pienenä. N27

Surullista. Alle puolivuotias vauva voi olla täysin imetyksen varassa ja harva äiti oikeasti haluaa edes töihin ennen kuin vauva on edes puolivuotias. Tämän huomaa sitten kun vauva on maailmassa.

Alle vuoden ikäinen ei puhu, ei kävele eikä syö itse. Etukäteen voi tuntua hyvältä ajatukselta, että lapsi aloittaa päivähoidonkin alle vuoden ikäisenä, mutta tositilanteessa kun se vauva on sii, se ei olekaan enää hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut. Tosin tämä johtuu lähinnä siitä että jouduttiin muuttamaan sinne missä miehen työ oli. Täällä taas ei oo töitä mulle. Toki jos oltais jääty vanhalle paikalle elintasomme olis todella huono mun pienellä paska palkalla tai työttömyyskorvauksella eikä mulla oo mitään etenemis mahdollisuuksia omalla alallani. Joten loppujenlopuksi hyvä näin. Ei meillä mies vois jäädä kotiin perhe vapaille koska sillon meillä jäis laskut, talolainat ja ruuat saamatta.

Tämäkin on noin tyypillistä- muutetaan MIEHEN TYÖN TAKIA. En ole koskaan kuullut, että mies suostuisi muuttamaan naisen työn takia.

Jos se naisesta tuntuu hyvältä uhrata urahaaveensa ja olla se lapsista päävastuussa oleva vanhempi, niin sehän on ihan OK, jos molemmat ovat samaa mieltä. Mutta katsokaakin, että olette naimisissa, eikä teillä ole avioehtoa. Vaatikaa, että miehen palkka tulee yhteiselle tilille ja on perheen käytettävissä kokonaisuudessaan. Silloin mies elättää.

Itse uhrasin aikoinaan mahdollisuuteni unelmauraani, kun muutin miehen työn perässä ulkomaille. Mutta kyllähän sitä kompensoi miehen hyvä palkka, ja se, että se tulee koko perheelle käyttöön, eikä mies omi siitä itselleen mitään. Mies toki on ulkomaalainen, en tiedä löytyykö suomalaisista enää vastaavia. Mitä tätä palstaa lukee ja seuraa ystävien ja sukulaisten touhuja, niin aika epätasa-arvoisilta shit deal:eilta kyllä vaikuttaa monet suomalaiset parisuhteet naisten näkökulmasta. Hoidat lapset ja kodin kuin kodinhengetär yksin ilman miehen apua, ja lisäksi sitten on se täysiaikainen työ päälle. No thanks...