Lue keskustelun säännöt.
Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä
https://yle.fi/uutiset/3-11668087
Oletko sinä joutunut tinkimään urahaaveistasi tai jopa urastasi perheesi takia? Onko se tasa-arvo oikeasti levinnyt perheiden sisälle, niin että mies jäisi hoitamaan lapsia, jotta vaimon ura etenisi?
Kommentit (1316)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Eli neuvo nuorille naisille: lisääntykää toisella kierroksella olevien isämiesten kanssa 🙄.
Olisi ehkä mukavampaa, jos miehen sanaan ja velvollisuudentuntoon voisi ihan vain luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Naisena aikuisen ihmisen kasvukipujen seuraaminen kyllä syö kunnioitusta toista ihmistä kohtaan aika lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Eli neuvo nuorille naisille: lisääntykää toisella kierroksella olevien isämiesten kanssa 🙄.
Olisi ehkä mukavampaa, jos miehen sanaan ja velvollisuudentuntoon voisi ihan vain luottaa.
Tuo ei välttämättä ole kovin helppoa. Meillä ainakin mies meni vasektomiaan toisen lapsen syntymän jälkeen, kun koki lapsilukunsa tulleen täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.
Jäisin mielelläni miehenä kotiin lapsen kanssa, mutta talous ei sitä anna periksi. Vaimo ei ole korkeakouluja käynyt, vaan tyytynyt matalapalkkaiseen työhön. Itse olen kouluni käynyt ja koulun aikana jo pyrkinyt hakemaan työkokemusta. Ansiot ovat sen takia noin neljä kertaa suuremmat. Jos jäisin isyyslomalle, niin olisihan tuo aika paha paikka perheen elannolle. Kuluihini kuuluu lainat, sähkö, vesi, matkat, lapsen tarpeet, huonekalut, suurin osa vaimon vaatteista, kaksi autoa, kanavapaketit, kodinkoneet, netti, polttoaineet, vakuutukset jne. Mikäli toinen osapuoli voisi nämä hoitaa sillä välin kun olen lapsen kanssa kotona, niin enemmän kuin tervetullutta! En tulisi siinä menettämään tippaakaan urakehitykseni suhteen. Eikä kyllä nyt vaimonikaan menetä. Voisin olla lähinnä kateellinen siitä, että hän saa viettää niin paljon aikaa lapsemme kanssa. Kyllä se vain niin menee, että perheessä joutuu tekemään valintoja raha edellä, eikä siinä ole mitään väärää. Jotkut näkee, että nainen JOUTUU olemaan, mutta minä näen, että SAA olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Naisena aikuisen ihmisen kasvukipujen seuraaminen kyllä syö kunnioitusta toista ihmistä kohtaan aika lailla.
No tuo on kyllä ongelma sinussa itsessäsi jota kannattaisi työstää. Erilaisia kasvukipuja kun ihmisille osuu elämän varrelle ihan viime metreille saakka. Sinullekin, kuten tulet huomaamaan. Toivottavasti miehesi on vähän empaattisempi tapaus eikä ylenkatso sinua kun sinulla on seuraava kasvun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Naisena aikuisen ihmisen kasvukipujen seuraaminen kyllä syö kunnioitusta toista ihmistä kohtaan aika lailla.
No tuo on kyllä ongelma sinussa itsessäsi jota kannattaisi työstää. Erilaisia kasvukipuja kun ihmisille osuu elämän varrelle ihan viime metreille saakka. Sinullekin, kuten tulet huomaamaan. Toivottavasti miehesi on vähän empaattisempi tapaus eikä ylenkatso sinua kun sinulla on seuraava kasvun paikka.
Mieheni empatia ja sen puute tuli moneen kertaan testattua. Siksi hän onkin ex-mies. Ja voit olla varma, että olen ns. työstänyt asiaa sen verran, että toista kertaa en samaan sorru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Naisena aikuisen ihmisen kasvukipujen seuraaminen kyllä syö kunnioitusta toista ihmistä kohtaan aika lailla.
No tuo on kyllä ongelma sinussa itsessäsi jota kannattaisi työstää. Erilaisia kasvukipuja kun ihmisille osuu elämän varrelle ihan viime metreille saakka. Sinullekin, kuten tulet huomaamaan. Toivottavasti miehesi on vähän empaattisempi tapaus eikä ylenkatso sinua kun sinulla on seuraava kasvun paikka.
Mieheni empatia ja sen puute tuli moneen kertaan testattua. Siksi hän onkin ex-mies. Ja voit olla varma, että olen ns. työstänyt asiaa sen verran, että toista kertaa en samaan sorru.
Siinä on vakka kantensa valinnut. Työstämistä sinulla on edelleen eikä se liity ex-mieheesi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
En ole ap, mutta oman mieheni kohdalla pystyin päättelemään siitä, että miehellä oli jo lapsia.
Ahaa, tuo on totta. Me ruvettiin seurustemaan nuorina. Harmi, kun miehelle ei voinut sanoa, että nähdään sitten 10 vuoden kuluttua.
Toisaalta, esim. julkisuudessa paljon esillä ollut Niklas Hagman näyttää pienen harkintapaussin jälkeen ymmärtäneen monta asiaa parisuhteista ja perheistä, eikä sen alkuperäisen kannalta ole välttämättä vielä liian myöhäistä. Vastuu usein otetaan, kun sillä ei ole muutakaan ottajaa, mutta ei siihen rooliin kasvaminen tietysti kivutonta ole.
Naisena aikuisen ihmisen kasvukipujen seuraaminen kyllä syö kunnioitusta toista ihmistä kohtaan aika lailla.
No tuo on kyllä ongelma sinussa itsessäsi jota kannattaisi työstää. Erilaisia kasvukipuja kun ihmisille osuu elämän varrelle ihan viime metreille saakka. Sinullekin, kuten tulet huomaamaan. Toivottavasti miehesi on vähän empaattisempi tapaus eikä ylenkatso sinua kun sinulla on seuraava kasvun paikka.
Mieheni empatia ja sen puute tuli moneen kertaan testattua. Siksi hän onkin ex-mies. Ja voit olla varma, että olen ns. työstänyt asiaa sen verran, että toista kertaa en samaan sorru.
Siinä on vakka kantensa valinnut. Työstämistä sinulla on edelleen eikä se liity ex-mieheesi mitenkään.
Sinähän siitä paljon tiedätkin. Mutta kannattaa toki pitää tuo asenne ja sitten ihmetellä, miksi naiset ovat “nirsoja” eivätkä enää kiinnostu lisääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
Mieheni oli aikuinen ja elämää nähnyt, (samoin kuin minä). Yksi ongelma näissä liitoissa, missä mies "yhtäkkiä" muuttuukin on se, että mennään nuorena ja rakkaudenhuumassa yhteen ja luullaan, että elämä on helppoa. Moni mies ei ole nuorena valmis isäksi, eikä siksi sellaiseksi muutu, vaikka lapsi tulisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Ei kannata luottaa vain omaan kokemukseensa. Tilastot kertovat, että miehet keskimäärin osallsituvat erjen pyörittämiseen merkittävästi vähemmän kuin naiset. Näin se vain on, vaikka sinun parisuhteessasi olisi käynyt toisin. Oman mieheni löysin ihan yliopistolta. Huonosti valitsin, mutta hänen kyvyttömyytensä kestää hänen mielestään tylsää lapsiperhearkea tuli kyllä yllätyksenä. My bad, kai sitten.
Niin, teit lapset liian nuoren miehen kanssa, joka ei ollut valmis isäksi. Your bad, tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Ei kannata luottaa vain omaan kokemukseensa. Tilastot kertovat, että miehet keskimäärin osallsituvat erjen pyörittämiseen merkittävästi vähemmän kuin naiset. Näin se vain on, vaikka sinun parisuhteessasi olisi käynyt toisin. Oman mieheni löysin ihan yliopistolta. Huonosti valitsin, mutta hänen kyvyttömyytensä kestää hänen mielestään tylsää lapsiperhearkea tuli kyllä yllätyksenä. My bad, kai sitten.
Niin, teit lapset liian nuoren miehen kanssa, joka ei ollut valmis isäksi. Your bad, tosiaan.
Hän oli 32.
Kyllä tässä asiassa on parantamisen varaa sekä miehillä että naisilla. Lapsen syntymän jälkeen mies käy töissä, harrastuksissa jne ja nainen kyyhöttää lapsen kanssa kotona ja kitisee kun ei ole omaa aikaa ollu kahteen vuoteen. Ei varmasti kun ei ”uskalleta, malteta, haluta” antaa lasta kellekkään.
Varmasti monessa perheessä se ketä tienaa vähemmän jää kotiin. Jos ja kun miehen kanssa lapsi saadaan niin siinä kohtaa rahallisesti ei ole väliä kumpi jää kotiin koska tienataan n. saman verran. Meistä mies on enemmän sen henkinen että viihtyisi kotona ja keksisi paljonki tekemistä lapsen kanssa. Itse tarvitsen elämääni työn, sen rytmin ja työkaverit. Ei pää kestäisi kotona pitkiä aikoja. Mutta tässä tullaan siihen tilanteeseen että jos imetät lasta niin naisen on oltava kotona tietty aika🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaa vain tämän kun ottaa miehen. Niistä 99% on elämänsä aikana pilalle passattuja. Ne ei tiedä mitä niiden elämässä on niiden eteen tehty ja kuinka monta asiaa eteen kannettu koska miehet on etuoikeutettuja. Kun mies sanoo johonkin kyllä, se puhuu omasta maailmastaan käsin missä kaikki ilmestyy eteen taikaiskusta. Jos sen pitää oikeasti alkaa tehdä niitä asioita mitkä sille on taiottu eteen, niin sehän ei tee vaan häipyy. Se ei tiedä miten ne tehdään, kun se luuli aina että ne on tullut tyhjästä. Siksi muistaa aina, että mies valehtelee kaikesta.
Tämä on niin totta!
Surullista kyllä. Olen seurannut vanhempien sukulaisnaisten elämää vaikuttuneena siitä, miten suvereenisti he ovat hoidelleet sekä työt että kodin että lapset että muut sukulaiset, tukeneet ystäviäänkin elämän karikoissa matkan varrella. Hoidelleet appivanhemmat, hoitaneet dementoituneet miehensä omaishoitajina hautaan. Ja kuinka vähän kiitollisuutta miehensä ovat kaikesta tästä osoittaneet, vaikka ovat kaikesta siitä hoivasta hyötyneet. Oma isänikin on nyt vaimonsa kuoleman jälkeen sanonut, että on vasta nyt tajunnut kuinka raskasta työtä tämä aina teki, hoiti lapset ja kodin - voi kun hän olisi tajunnut tukea enemmän silloin kun tarvetta oli. Niinpä.
Toki samoin vanhat naiset ei pärjää omakotitalossa kun äijä ei ole enää korjailemassa.
Höpö höpö, tiedän suvusta useammankin naisen, jotka ovat eron tai puolison kuoleman jälkeen asuneet vuosikymmeniä yksin omakotitalossa. Mummoni jopa leikkasi ison pihan nurmikon sellaisella moottorittomalla työnnettävällä ruohonleikkurilla, lumityöt no ploblem, katolta kolattiin myös :D Asui yli 90-vuotiaaksi kotona maalla. Rempat sujuu myös naisilta kun perehtyy asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte? Minun mies hoitaa tasan yhtä paljon lapsia ja pyörittää arkea kuin minäkin, joten turhaa väittää että kaikki miehet sitä ja tätä. Yhtä hyvin minä voisin väittää, että kaikki miehet hoitaa yhtä paljon, koska minunkin.
Mistä sinä sen miehesi löysit? Mitkä piirteet hänessä olivat sellaisia, että pystyit päättelemään miten hän toimii sitten, kun teille tulee lapsia?
Minä ihastuin omassa miehessä hänen luonteeseensa, hän oli hyvin kohtelias ja auttoi vanhempiaan, vanhoja sukulaisia ja vahti sukulaislapsia. Parikymppisenä hän kävi lähes päivittäin katsomassa vuodeosastolla olevaa isoisäänsä ja muutaman kerran viikossa vanhainkodissa olevaa isoäitiään. Miehen isä laittoi perheessä arkisin ruuan, mies oli myös kokkaustaitoinen. Silti omat olettamukset meni pieleen. Yksi iso syy oli se, että mies muutti minun kanssa yhteen suoraan lapsuudenkodistaan, sen lasken omaksi syykseni.
Mieheni oli aikuinen ja elämää nähnyt, (samoin kuin minä). Yksi ongelma näissä liitoissa, missä mies "yhtäkkiä" muuttuukin on se, että mennään nuorena ja rakkaudenhuumassa yhteen ja luullaan, että elämä on helppoa. Moni mies ei ole nuorena valmis isäksi, eikä siksi sellaiseksi muutu, vaikka lapsi tulisikin.
No me seurusteltiin lähes neljä vuotta ennen yhteenmuuttoa, siitä pari vuotta monen sadan kilometrin välimatkan päässä, kun muutin töiden perässä muualle. Ensimmäinen lapsi meille syntyi neljä vuotta yhteenmuuton jälkeen. Mies oli siinä vaiheessa 29-vuotias enkä silloin pitänyt häntä liian nuorena.
*facepalm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.
Jäisin mielelläni miehenä kotiin lapsen kanssa, mutta talous ei sitä anna periksi. Vaimo ei ole korkeakouluja käynyt, vaan tyytynyt matalapalkkaiseen työhön. Itse olen kouluni käynyt ja koulun aikana jo pyrkinyt hakemaan työkokemusta. Ansiot ovat sen takia noin neljä kertaa suuremmat. Jos jäisin isyyslomalle, niin olisihan tuo aika paha paikka perheen elannolle. Kuluihini kuuluu lainat, sähkö, vesi, matkat, lapsen tarpeet, huonekalut, suurin osa vaimon vaatteista, kaksi autoa, kanavapaketit, kodinkoneet, netti, polttoaineet, vakuutukset jne. Mikäli toinen osapuoli voisi nämä hoitaa sillä välin kun olen lapsen kanssa kotona, niin enemmän kuin tervetullutta! En tulisi siinä menettämään tippaakaan urakehitykseni suhteen. Eikä kyllä nyt vaimonikaan menetä. Voisin olla lähinnä kateellinen siitä, että hän saa viettää niin paljon aikaa lapsemme kanssa. Kyllä se vain niin menee, että perheessä joutuu tekemään valintoja raha edellä, eikä siinä ole mitään väärää. Jotkut näkee, että nainen JOUTUU olemaan, mutta minä näen, että SAA olla.
Kumpi on tärkeämpää sinulle, se, että saat olla lapsen kanssa kotona hetken, vai kanavapaketit, vaimon vaatteet, matkat ja hienot huonekalut?
Jos teillä on vaikka säästöjä, luulisi teidän pärjäävän vaimonkin palkalla jonkin aikaa. Vaikka jostain luksuksesta pitäisikin hetkeksi luopua.
Toki samoin vanhat naiset ei pärjää omakotitalossa kun äijä ei ole enää korjailemassa.