Mies ei halua naimisiin!!

Mitä  helevetin väliä avioliitolla on? Onko tämä joku naisten typerä pakkomielle? Eihän se ole kuin merkintä henkilötiedoissa.

Minä olin edellisessä suhteessani tuollainen. Olimme olleet yhdessä 8 vuotta. Mies alkoi puhua naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta. Minä vastasin molempiin systemaattisesti, että "ehkä kymmenen vuoden kuluttua". Oikasti minua ahdisti ajatus molemmista. Tunsin joutuvani ansaan, kahleisiin. Erosimme, kun olimme 27-vuotiaita.

Tapasin nykyisen mieheni 28-vuotiaana. Mikään ei ahdistanut, ei edes ajatuksen tasolla. Menimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja en tuntenut joutuneeni ansaan, vaan löytäneeni perille. Nyt odotamme yhteistä esikoista.

Siinä ensimmäisessä suhteessa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se, että niin mukava ja ihana kuin se mies olikin, hän ei ollut oikea minulle. Mikään ei ollut varsinaisesti hankalaa, mutta ei myöskään sellaista kokonaisvaltaista yhteensopivuutta. 

Kyllä aviolittolla on suurta juridista merkitystä. Mieheni ja minä olemme ateisteja, mutta ei se estänyt meitä menemästä naimisiin. Emme elä ikuisesti (kuka lähin omainen, asumisoikeus, perinnönjako, leskeneläke, mahdolliset työnantajan ryhmähenkivakuutukset yms), ja avioliitto helpottaa elämää muutenkin, sillä ei tarvitse tunnustaa isyyttä, tehdä erillisä omaisuus yms sopimuksia. Ja eroaminen on helppooa, puoli vuotta ja se on siinä, jos avioliiton haluaa lopettaa.

Oletko ap ehdottanut maistraatissa vihkimistä? Ymmärrän jos juuri kirkko häät ovat sinulle "se juttu", mutta voisit ehkä joustaa ja ehdottaa sitä maistraattia? Se ei ole millään tavalla uskonnollista mutta on yhtälailla avioliitto kuin papin vihkintäkin.

Blääh, jätä se! Mies ei rakasta sua.

Mä itse kehottaisin sinua miettimään sitä, että onko sinulta oikein vaatia miestä "aikuistumaan"? Ei aikuistuminen tarkoita kaikille naimisiin menoa ja lasten hankintaa, vaikka se monelle sitä tarkoittaakin. Ei toista voi vaatia haluamaan elämältään samoja asioita, ja monelle tämän päivän nuorelle aikuiselle avioliitto on todella vanhentunut käsite ja "täysin turha titteli".

Itse olen naimisissa ja meille naimisiin meno oli ilmiselvä ratkaisu. Siitä puhuttiin siitä asti kun alettiin seurustelemaan, että "sit kun me mennään naimisiin". Mielestäni silti tälläiset asiat on niitä, mistä pitäisi puhua parisuhteen aikana. Mielipiteet voi muuttua, mutta jotain osviittaa siitä ainakin saa. Haluaako toinen naimisiin, entä lapsia. Ettei tulisi näitä tilanteita. Mun yksi tuttavapariskunta on ollut 8v yhdessä ja ei ole koskaan puhunut naimisiinmenosta. Nainen haluaisi kovasti naimisiin, mutta ei kehtaa enää ottaa asiaa esille, koska he eivät tosiaan ole 8 vuoden aikana puhuneet aiheesta mitään...

Avioliitto on kyllä ensisijainen juridinen sopimus, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Ei ole mitään tarvetta mennä vihittäväksi kirkossa (jolloin asiaan kyllä tulee uskonnollinen ulottuvuus).

Mutta teidän tapauksessanne ei juridiseen sopimukseen liene suurta tarvetta, kun mies ei näytä haluavan lapsia. Sinä haluat ja ehkä pikaisestikin? Asemassasi miettisin nyt vakavasti, sitoutuako tähän mieheen vai etsiä sellainen, joka varmasti haluaa lapsia (ja sen juridisen sopimuksen).

Jos naimisiin meno on sinulle tärkeä asia, mutta miehelle ei, niin olette umpikujassa. Ketään ei kannata jäädä odottamaan, että "Ehkä se joskus muuttaa mielensä", harvoinpa ne muuttaa. Eli joko mies kiertoon tai sitten luovut omasta unelmasta. Sama pätee tuohon lapsihommaan, jos itse haluat nyt lapset ja mies sanoo, että ehkä joskus kymmenen vuoden päästä niin älä nyt hyvä ihminen sellaiseen suhteeseen jää odottelemaan sitä "joskus"-päivää koittavaksi.

Kannattaa vielä jutella siitä, avioliitolla on myös juridinen merkitys. Maistraatissa solmitulla avioliitolla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.

Joskus sitten on vaan niin, että kaikkea ei voi saada. Sun pitää hyväksyä, että haluatte ehkä eri asioita ja sekä tämä mies että avioliitto ja lapset ei ehkä ole sinulle mahdollinen yhtälö. Silloin pitää miettiä, kummasta olet valmis luopumaan - tästä miehestä vai avioliitto ja lapsi unelmista.

Jos mies ei nyt halua lasta, ei ole mitenkään varmaa, haluaako hän sitä koskaan, joten jos jäät odottelemaan, täytyy hyväksyä, että voi hyvin käydä niin, että hän ei koskaan halua lasta kanssasi.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 08:40"]

Mitä  helevetin väliä avioliitolla on? Onko tämä joku naisten typerä pakkomielle? Eihän se ole kuin merkintä henkilötiedoissa.

[/quote]

Tämä on se mikä minua askarruttaa. Asenne on, että avioliitolla ei ole väliä, joten miksei, jos se toiselle on tärkeä asia, voisi mennä naimisiin...

Onko teillä yhteistä arvokasta omaisuutta esim. asunto? Jos näin on, niin voit perustella avioliittoa lakiteknisilla seikoilla. Jos jompi kumpi menehtyy, niin silloin perintöverot menevät 1. luokan mukaan sen sijaan, että teitä verotettaisiin kovimman mukaan JOS olette tajunneet tehdä keskinäisen testamentin - muutoihan sitten menehtyvän puolison omaisuus menee hänen lähisukulaisilleen eli omille vanhemmille, jos ovat elossa. Jos teillä on yhteisiä lapsia (käsittääkseni ei), niin sitten tämä perustelu ei toimi. Tämä kylmä fakta oli oma perusteeni mennä naimisiin. Menimme kahdestaan (ei omia todistajia mukana) maistraatissa naimisiin juuri tämän seikan vuoksi, kun rakensimme yhteisen talon. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä keskinäinen testamentti, mutta perintöveroluokka olisi mennyt kovimman mukaan, joten minulle ei käynyt miehen ehdotus (=keskinäinen testamentti). Emme kertoneet avioliitosta kenellekään (noh, en malttanut olla kertomatta omille vanhemmilleni) vaan asia oli meidän keskinäinen sopimus. Emme myöskään tietysti hankkineet sormuksia tästä johtuen - mitä joskus aina välillä kaipaan.

Avioliittoon mennessä teimme samalla avioehdon - jos eroamme on oma omaisuus omaa, mutta kuolemassa tämä ei päde vaan perimme toisemme. Samassa avioehdossa suljimme kuitenkin perityn omaisuuden myös kuoleman kohdassa pois eli jos puoliso kuolee, niin hänen perimänsä omaisuus (tai sen sijaan tullut omaisuus) ei periydy minulle vaan periytyy sitten normaalin perintökaaren mukaan. Eipä tarvitse sitten perinnönjättäjien miettiä näitä muotoseikkoja ja tai tehdä sen takia testamenttia, kun "olemme hoitaneet asian heidän puolestaan". Avioehdon laatimiseen emme käyttäneet lakimiestä, koska se oli sisällöltään hyvin simppeli - netistä löytyi hyvät pohjat tälle.

Toivon joskus, että mies suostuisi sittenkin niitä juhlia juhlimaan ja voisimme kertoa lopullisen tilanteen kaikille, mutta sitä odotellessa :) Ehkä joskus ne prinsessahäät saan, ehkä emme. Jos ne siis joskus saamme, niin ideana on kutsua sukulaisia ja ystäviä sitten juhlimaan xx-hääpäiväämme ja silloin sitten (minä haluan) saamme kirkollisen siunauksen liitollemme.

Minä en takertuisi tuohon kysymykseen avioliitosta. Ei se avioliitto ole kovin kummoinen asia. Ennemminkin huolestuisin miehen asenteesta lapsiin. Itse "hukkasin" monta vuotta mieheen, joka vastasi aina ympäripyöreästi lastenhankintaan. Seurustelimme aluksi noin 4 vuotta, kunnes menimme kihloihin. Kihloissa kerkesimme olla liki 5 vuotta, kunnes tahdoin erota, koska suhde ei edennyt mielstäni. Onneksi löysin ihanan miehen, jonka kanssa perustimme perheen. Entisellä mielelläni ei ole vieläkään lapsia ja epäilen, ettei lapsia edes halua, tai kuka sen nyt tietää. Mutta itse halusin todella paljon ja olen onnellinen, että löysin miehen jonka kanssa pystyi toteuttamaan haaveeni. Ehkä entinen mieheni ei vaan ole löytänyt sopivaa naista, jonka kanssa hankkia lapsia... Mielestäni oli törkeää entiseltä mieheltäni, ettei voinut suoraan minulle sanoa, ettei halua lapsia kanssani.

Minulla oli aikoinaan sama tilanne. 8 vuoden seurustelun jälkeen mies vielä viihtyi kanssani, mutta ei halunnut naimisiin. Jätin hänet ja lähipiiri alkoi syytellä minua ja haukkua tyhmäksi. Aika nopeasti mies kuitenkin löysi naisen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai lapsia. Ennen pitkää minäkin löysin itselleni sopivan miehen. Minunkin neuvoni on siis, että jätä se mies koska noin pitkän yhdessäolon jälkeen pitää jo tietää haluaako sitoutua vai ei ja lapsia ei kannata tehdä jos toinen ei halua sitoutua. Avioliitolla ei instituutiona ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Et sinä ap halua olla naimisissa miehen kanssa, joka on vasten tahtoaan suostunut avioliittoon kanssasi. Tuollainen asia jää hiertämään avioliitossanne ja kohta alat nähdä kaikkia "pieniä merkkejä" siitä, että mies haluaa pois suhteestanne. Olet vielä nuori ja ansaitset kumppanin, jonka kanssa teillä samat päämäärät ja tavoitteet myös perhesuhteiden osalta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:39"]Se on se lopullinen sinetti, jota moni kaipaa.[/quote]

Noin sanottuna en yhtään ihmettele, että joku ei halua naimisiin. "Lopullinen sinetti" ja hirttolavan luukku aukeaa tai giljotiini putoaa... kuulostaa kamalalta.

Minä sain avioliittovastaisen miehen kosimaan ilmoittamalla, että minähän en äpärää synnyttä. En ollut raskaana tuolloin, keskustelu käytiin melko pian seurustelun alettua.

Sellaista se on, kun seurustellaan gigolojen kanssa. Jostain syystä ne kiltimmät, selkeää isämateriaalia olevat miehet eivät kelpaa nuorille naisille parikymppisinä. Vika on omanne, olette itse valinneet miehen, jolle meneminen ja naisten valloittaminen on perhettä tärkeämpää tässä maailmassa. Nuo kaverit asettuvat aloilleen nelikymppisinä löydettyään parikymppisen nuorikon äidiksi lapsilleen.

Omilla valinnoilla voi vaikuttaa loppuelämänsä onnellisuuteen hyvin, hyvin paljon. Ihmisen elämä on 95% valintoja ja 5% sattumaa.

T. Miesnäkökulma.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:46"]

Minä sain avioliittovastaisen miehen kosimaan ilmoittamalla, että minähän en äpärää synnyttä. En ollut raskaana tuolloin, keskustelu käytiin melko pian seurustelun alettua.

[/quote]

Tää on vähän huono asia, mies on mennyt avioon vastoin oikeaa tahtoaan. Saattaa tulla esille hyvin ikävästi vielä tulevaisuudessa.

Sinänsä ymmärrän oman kantasi tosi hyvin. Minäkään en halua tähän maailmaan aviottomia lapsia, olen siinä suhteessa konservatiivinen.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:05"]

Oletko ap ehdottanut maistraatissa vihkimistä? Ymmärrän jos juuri kirkko häät ovat sinulle "se juttu", mutta voisit ehkä joustaa ja ehdottaa sitä maistraattia? Se ei ole millään tavalla uskonnollista mutta on yhtälailla avioliitto kuin papin vihkintäkin.

[/quote]

Olen ehdottanut maistraatti häitä miehelle, mutta hän vastustaa koko avioliitto ajatusta. Olen pohtinut voisiko hänen asenteellaan olla jotain tekemistä lähipiirinsä kanssa. Hänen vanhempansa ovat käyneet läpi kipeän avioeron ja miehen kaverit ovat kaikki sinkkuja ja lapsettomia. Joskus kaverit hänelle kuittailevat siitä, että miksi "tuhlaa" nuoruutensa olemalla parisuhteessa kun voisi olla "nuori ja elää" 

Omat vanhempani ovat taasen olleet 40 vuotta onnellisesti naimisissa ja suurin osa kavereista alkaa hankkimaan lapsia ja menemään naimisiin tässä iässä. En nyt tarkoita, että haluaisin naimisiin jotta olisin kuten muut, mutta miehen ja minun näkökulmat asiaan ovat aika erilaiset johtuen ehkä juuri noista seikoista. Ääh en tiedä, masentaa, kysyin aamulla asiaa mieheltä ja sanoi vaan että "johan tästä puhuttiin, tiiät kyllä mitä mieltä oon" 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:42"]

Et sinä ap halua olla naimisissa miehen kanssa, joka on vasten tahtoaan suostunut avioliittoon kanssasi. Tuollainen asia jää hiertämään avioliitossanne ja kohta alat nähdä kaikkia "pieniä merkkejä" siitä, että mies haluaa pois suhteestanne. Olet vielä nuori ja ansaitset kumppanin, jonka kanssa teillä samat päämäärät ja tavoitteet myös perhesuhteiden osalta.

[/quote]

Todella hyvä kommentti, allekirjoitan joka sanan. Olet viisas ihminen!

T. Miesnäkökulma.