Mies ei halua naimisiin!!

Mulla oli kans tuollainen mies. Seurusteltiin 8v ja mentiin jossain vaiheessa kihloihinkin, mutta mies ei halunnut kuullakaan mistään häistä saati lapsista. "Myöhemmin, myöhemmin" , oli aina vastaus, kun kysyin. No päätin sitten erota tästä miehestä, kun olin täyttänyt 30v ja mies vieläkin lykkäsi ja kieltäytyi keskustelemasta. 

No vuosi erosta löysin nykyisen mieheni. HEti alusta asti oli selvää, että perustamme perheen. Naimisiin mentiin vuoden päästä tapaamisesta, ja lapsi syntyi tästä vuoden päästä. Olen onnellisempi kuin ikinä!!

Ex-mieheni on edelleen sinkku ja lapseton. Tuskin koskaan haluaakaan sitoutua saati lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 18:48"]

Seurusteltiin 8v ja mentiin jossain vaiheessa kihloihinkin -- Tuskin koskaan haluaakaan sitoutua

 [/quote]

Seurustelitte kahdeksan vuotta, mutta mies ei ollut mielestäsi sitoutunut?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 18:09"]

Oikeasti naiset, älkää tuhlatko aikaa miesten kanssa, jotka eivät tule haluamaan naimisiin ja isäksi.

[/quote]

Roskaa. Minä en halua tuhlata aikaa miehiin, jotka haluavat naimisiin ja isäksi.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 18:48"]

Seurusteltiin 8v ja mentiin jossain vaiheessa kihloihinkin -- Tuskin koskaan haluaakaan sitoutua

 [/quote]

Seurustelitte kahdeksan vuotta, mutta mies ei ollut mielestäsi sitoutunut?

[/quote]

Oli tavallaan sitoutunut, mutta kun olemme nyt eron jälkeen jutelleet, hän on kertonut, että hän haluaa olla vapaa ja tapailla monia naisia ilman sitoutumispakkoa.

Ööö Wau!

Vieläkö joku tosiaan käyttää tuota ilmaisua rakkaasta lapsesta?!

Häpeä. Häpeäisit.

En ole naimisissa, mutta mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja kolme ihanaa yhteistä LASTA on.

Minkälainen asumisjärjestely teillä on? Jos oikein huonosti käy ja esim mies kuolee yllättäen, voi tapahtua että miehen sukulaiset tulevat ja ajavat sinut pois teidän kodistanne. Kaikki siellä oleva omaisuus mitä olette yhdessä hankkineet ,ehkä viedään sinulta. Eli kannattaa oikeasti harkita erillään asumista tai ainakin pitää tarkasti kuitit ym paperit hankinnoista joita sinä olet maksanut. Joskus miehen mukavuudenhalulla voi olla yllättävän tuhoisia vaikutuksia jos nainen kaikesta huolimatta jää roikkumaan tuollaiseen suhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:46"]

Minä sain avioliittovastaisen miehen kosimaan ilmoittamalla, että minähän en äpärää synnyttä. En ollut raskaana tuolloin, keskustelu käytiin melko pian seurustelun alettua.

[/quote]

Edellinen oli siis tälle yksilölle...

Aloin seurustelemaan 16v mieheni kanssa. 18-23v menimme enemmän tai vähemmän kaukosuhteessa, sillä toinen asui kotona ja oli helsingin yo ja toinen lahdessa. Muutimme koulujen jälkeen yhteen 2v sitten. Kesällä meillä tulee 9v yhdessä vaikka olemme nuoria. Kosintaa ei kuulu vieläkään, joten oon varmaan samassa tilanteessa kuin ap? Naimisiin haluan, esimerkiksi 10vuotispäivänä 2016. Mies taas inhoaa hössötystä ja ideaa, että pitäisi tuhlata häihin. Samalla ei usko maistraattivihkimiseen.

Ihmettelen suuresti, miten joku voi seurustella yli kuusi vuotta keskustelematta avioliitosta. Tai siis, pakkohan aiheen ja oman kannan on jossain keskustelussa tulla esille? Ollaan kohta miehen kanssa oltu seitsemän vuotta yhdessä, ja hankala kuvitella, että jotain erityisen tärkeää, mitä en jo tiedä, miehestä paljastuisi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:54"]Pitää todella pohtia asiaa. Sydän tässä melkein särkyy koska todella rakastan miestä, mutta toisaalta jos voisin löytääkin ihmisen joka haluaisi myös samoja asioita niin... Huoh.. jotenkin aina ajattelin että mies vielä "kasvaa aikuiseksi" ja alkaa haluamaan perhettä ja sitoutumista, koska muuten hän on niin kunnollinen ja hyvä mies. Toisaalta eihän tässä vielä olla kuin 26-vuotiaita niin onkai miehet tässä iässä vielä aika hmm no lapsellisia?

-ap
[/quote] Minun korvaani 37-vuotiaana tuo hänen ajatuksensa avioliitosta kuullostaa juuri lapselliselta, taisin itse ajatella ihan samanlaisia, mutta 26-vuotiaana tapasin mieheni ja oli itsestään selvää mennä naimisiin, ei ole muuta kenen kanssa haluaisin olla, mutta kuullostaa tuo hieman epäilyttävältä, kun ei koe mennä kanssasi naimisiin tärkeämmäksi kuin joku omituinen kela.

Mulla sama 'ehdoton ei' tilanne.seurusteltu nyt 6 vuotta ja asutaan yhdessä,ostettiin talokin yhdessä. Mutta....naimisiin ei,ei edes kihloihin.kun ei kuulemma merkkaa mitään.ei muuta mitään. No, ei varmaan muutakaan mutta mun maailman muuttais kyllä.kun se vaan kuuluu mennä niin ja haluun oikeesti et voin näyttää et kuulun jollekin. Ja meil molemmilla jo yhdet liitot takana että ei ois edes eka kerta...

Ehdota oma-aloitteisesti avioehtoa. Sano myös uudestaan että maistraatti käy sinulle.

Luulen että kiikastaa tuosta avioehdosta eniten. Ja onhan avioliitto tavallaan turha, lain edessä se tuo turvaa esim. perinnön takia mutta ei kaikille parisuhteessa tarvita erikseen tuollaista yhdessä olon symbolia. Mun mielestä tosin jos ollaan yhdessä, niin sen pitäis jo olla se kunnon lupaus olla yhdessä jatkossakin mut kaikki ei näe sitä niin. Kysy siltä miten se osoittaa sulle että haluaa rakastaa sua myötä ja vastoinkäymisissä ilman sitä rituaalia - vai haluaako osoittaa. Tää on tärkeä asia ja ymmärrän molempien kannan..

Jos teillä on noin erilaiset toiveet tulevaisuudesta, voi olla, että joudut hankalan ratkaisun eteen. Haluatko ja voitko tinkiä omasta toiveestasi mennä naimisiin vai tekeekö se tinkiminen susta onnettoman? Jos et voi tinkiä omista toiveistasi eikä mies omistaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eri teille. Tärkeintä on, että olet onnellinen.

3 jatkaa vielä: et ole lapsellinen, kun haluat naimisiin. Se on aivan luonnollinen toive ja luonnollinen jatkumo suhteelle. Se on se lopullinen sinetti, jota moni kaipaa. En toki sano, että avoliitto olisi vähempiarvoinen. Kuitenkin jos sinun toiveesi on avioliitto, pitää myös miehen kunnioittaa sinun näkemystäsi. Jos hän ei halua naimisiin, ja sinä todella haluat, ei oikein ole syytä jatkaa. Eikä missään nimessä kannata odottaa 10 vuotta ja katsoa, miten käy, sillä riskinä on karvas pettymys. Mieshän jo kertoi, mitä ajattelee avioliitosta.

" Kysy siltä miten se osoittaa sulle että haluaa rakastaa sua myötä ja vastoinkäymisissä ilman sitä rituaalia - vai haluaako osoittaa"

tää on mun mielestä se oleellisin juttu tässä, ja myös se avioehto voiolla mielessä

Eihän avioliitto ole uskonnollinen asia, jos ei niin halua. Et ole miehen elämän rakkaus, haluaa vielä pitää mahdollisuudet avoimina.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:26"]Niin otsikossa se tuli jo. Mies jonka kanssa olen seurustellut jo yli kuusi vuotta ei halua kanssani naimisiin. Olen jo vuoden ajan vakavasti miettinyt, että haluaisin sitoutua ja "mennä eteenpäin" elämässä. Olemme molemmat 26-vuotiaita, työelämässä olevia ja koulunsa jo käyneitä. 

Kysyin sitten suoraan mieheltä, että haluaako hän kanssani naimisiin. Sanoi, että ei usko avioliittoon, koska hän on ateisti ja "vastaan" tuollaisia uskonnollisia juttuja. Yritin selittää hänelle oman näkökulmani ja sen miksi asia on minulle tärkeä. Minulle avioliitto merkitsee lopullista sitoutumista, rakkautta, luottamusta ja perustaa perheelle. Tottakai perhe ja sitoutuminen on yhtä mahdollista myös avoliitossa, mutta minulle avioliitto olisi silti tärkeä asia. Kerroin miehelle, että naimisiin voisi ihan hyvin mennä vaikka maistraatissa kahdestaan, mutta ei kuulemma vaikuta asiaan :(

Eli vastaus oli ehdoton ei.. En tiedä mitä ajatella. Olen lapsellinen varmasti kun ajattelen näin, mutta asia vaivaa minua. Lapsista ollaan joskus juteltu, niitäkin mies haluaa "ehkä joskus kymmenen vuoden päästä". Huoh silloinhan olen jo 36 joten voipi olla lasten hankkiminen hankalaa..

Piti vain saada avautua, kiitos jos jaksoit lukea. Miten tästä eteenpäin... :(

[/quote]

Valitettavasti ero. Nämä on niin nähty. Minun ex oli samanlainen, ja tiedän useita samanlaisia ex-pariskuntia. Älkää hukatko enää vuosia toistenne elämästä. Sun pitää ainakin naisena toimia, jos haluat lapsia.

Minun tilanne oli jotain vuosia sitten sama. Elin 6-vuotta suhteessa , joka ei edennyt. Miehelle lapset ym. olivat kaukainen asia. Me erosimme. Erosta meni vuosi kun löysin uuden miehen ja perustimme perheen vuoden yhdessä olon jälkeen.

Ero on hirvittävä asia jos kaikki on kuitenkin "hyvin". Mutta vuodet kuluvat, älä haaskaa aikaasi enää.

Hankala tilanne, ap. Vihkiminenhän ei takaa mitään, ei elinikäistä sitoutumista, ei onnea, ei uskollisuutta tai rakkautta. Ne on kaikki henkilökohtaisia valintoja, oltiin naimisissa tai ei. 

Ymmärrän jotenkin halusi mennä naimisiin. Me mentiin aikoinaan naimisiin ihan vain siksi, että haluttiin olla naimisissa toistemme kanssa. Se oli niinkuin joku koriste kakun päällä, ei välttämätön, ei vahvistanut meidän sitoutumista toisiimme, joka jo oli vahva. Meillä oli yksi lapsikin jo silloin. 

En osaa neuvoa, mutta ymmärrän sua. Ennemmin kuin avioliiton ottaisin tuon lapsiasian puheeksi. 10 vuoden odottelu tuntuu pitkältä. Se, että mies ei ehkä halua ollenkaan lapsia ei merkitse, että hän rakastaisi sua yhtään vähemmän, niinkuin ei sekään, että hän ei halua naimisiin. 

Olitte aika nuoria kun aloitte olla yhdessä. Ehkä mies ajattelee, että elämä vakiintui vähän liian nopeasti. Ehkä hän ei halua vielä lapsia siksi, että hänestä tuntuu, että häneltä on jäänyt jotakin kokematta tai tekemättä? Elämä ei kuitenkaan lopu vihkimiseen eikä lasten syntymään. 

Älä luovuta, jatka keskustelua. Toivottavasti löydätte ratkaisun, joka tyydyttää molempia. 

Pitää todella pohtia asiaa. Sydän tässä melkein särkyy koska todella rakastan miestä, mutta toisaalta jos voisin löytääkin ihmisen joka haluaisi myös samoja asioita niin... Huoh.. jotenkin aina ajattelin että mies vielä "kasvaa aikuiseksi" ja alkaa haluamaan perhettä ja sitoutumista, koska muuten hän on niin kunnollinen ja hyvä mies. Toisaalta eihän tässä vielä olla kuin 26-vuotiaita niin onkai miehet tässä iässä vielä aika hmm no lapsellisia?

-ap

Älä katsele tuota liian kauan, vaikka tiedän että se on vaikeaa vain lähteä jos suhde on itselle ollut tyydyttävä. Voin vain kertoa sen, että elämä tuntuu mahtavalta sellaisen puolison rinnalla, jonka kanssa sinulla on AIDOSTI samat toiveet tulevaisuutta koskien ja kaikki tapahtuu silloin "kuin itsestään". Olen sinun ikäisesi, ja vasta muutama kuukausi sitten löysin tällaisen miehen elämääni, jonka kanssa oikeasti on vain niin hyvä olla, ja haluamme molemmat lapsia jo pian. Aiempien miesteni kanssa se oli jotenkin niin, että minä halusin lapsia ja kihloja ja miehet eivät olleet niistä asioista kiinnostuneita. Ja iästä se ei aina ole kiinni. Lapsellisin mieheni oli 30v, täysin itsekäs ja vain itseään ajatteleva.. Minä jouduin pitämään suhdetta kasassa ja joustamaan kaikessa. Nykyinen mieheni on myös 30v, mutta hän haluaa samoja asioita kuin minä, panostaa paljon suhteeseemme, ja ilmaisee usein olevansa erittäin onnellinen meistä, ja se näkyy hänestä. Minä olin ennen aina vähän kateellinen yhdelle kaverille jolla oli tällainen mies, ja nyt minulla itsellänikin on. Sinä ansaitset myös sen tunteen, että olet 100% oikean ihmisen kanssa, ja että sinä olet onnellinen!