Työkaverin flirttailu ja jätti.
2 vuotta yhteistä työpaikkaa takana. Ollaan juteltu miehen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kaksistaan ollessa latausta välissä, mutta kumpikin on olleet varuillaan. Ostettu toisilla lahjoja, kahvipullia. Yhdessä käyty aina ruokatauoilla syömässä työpaikalla. Oon muilta työkavereilta kuullut juttuja miehestä kuinka hän on koo ajan mun luona ja odottelee mulle. En kehtaa mennä hänen työhuoneeseen enään ettei kukaan näe..
Meidän molempien parisuhdetilanne on mikä on.. Mies on naimisissa. Kertonut olevansa nyrkin ja hellan välissä. Ei nyt kirjaimellisesti, mutta uskon sen. Koska tiedän vaimonkin ja vaimo on lähes joka viikonloppu biletttämässä tai muilla menoilla. Mies hoitaa kodin.. Oma parisuhteeni on päättymässä. Mies siitä tietoinen, mutta ongelmana "eksä" joka ei suostu muuttamaan pois.. Olen tehnyt "eksälle" selväksi, että elän omaa elämääni ja hän elää omaa elämäänsä. Tästä vaan ei muut tiedä muu kuin tämä työkaverini ja muutama mun ystävä. Sukulaiset eivät tiedä..
Nyt tuli sitten meille yhteinen työmatka. Otettiin omat huoneet. Vitsailinkin miehelle, että säästölinjalla voitaisiin olla samassa huoneessa. Miehellä piti olla illalla meno ko kaupungissa. Oli sen perunut.. Esitti yhteiselle tutulle, että hän perui menonsa, koska tarvitsee omaa aikaa. En viitsinyt kertoa, että sovittiin yhteosestä illasta. Käytiin illalla syömässä yhdessä. Ruokailtiin romanttisessa ravintolassa 3 h. Fiilikset oli ihanat. Käveltiin johonkin kapakkaan. Siellä tunnelma jatkui
Joku ulkopuolinen olisi luullut, että ollaan pariskunta. Baarissa juttelin miehen kansa niin, että olin koko ajan hänen haarojen välissä seisomassa. Hän istui. Jäätiin juomaan vielä yhdet juuri ennen mun hotellia. Otin siellä asian esille. Eli meidän suhteen ja miehen jatkuvan flirttailun. Sen kuittailun mitä kuulen muilta ihmisiltä meistä. Mies kertoi ettei hänellä ole oikeasti muhun kiinnostusta. Vain ja ainoastaan flirttailee päivien piristykseksi. Mä oon se jonka avulla jaksaa käydä töissä. En viitsi tähän tarkalleen avata mitä on tehnyt näiden hetkien aikana meillä töissä. Mies ei mukamas muita näitä hetkiä , eikä ole tarkoittanut niitä niin.. Hänellä on hyvä muisti, että on aika epäuskottavaa... Mies oli humalassa, kun kieltäytyi musta.. viimeisenä sanana illalla sanoikin, että vaimo luottaa häneen. Mentiin nukkumaan omiin huoneisiin.
Kommentit (42)
Jos se on valintansa tehnyt niin mitä tossa ny enää on mietittävää?
Siis mietin voinko olla tulkinnut itse hyväntahtoisen ystävyyden flirttailuksi...
Onko sama provo kun se mikä täällä nyt pyörii "nuorempi työkaveri"? :D
Vierailija kirjoitti:
Siis mietin voinko olla tulkinnut itse hyväntahtoisen ystävyyden flirttailuksi...
Olet. Piste.
Luulen, että jänisti tosipaikan edessä. Hyvä, että homma pysähtyi ennen kuin kävi tuon enempää.
Vai ei ole kiinnostusta mutta käyttäytyy noin. On leikkinyt sun tunteilla ja boostannut omaa egoaan samalla. Pa*ka juttu. Itsekin saanut varatuista siipeni ja päättänyt ettei ikinä enää.
Mies saa valita vaimonsa ja lapsensa Mä jäin nuolemaan näppejä ja lähden kohti uusia pettymyksiä.
Mutta tosin just tää, että voinko näin väärin ymmärtää toisen tarkoitus periä. Mies on lainannut mulle rahaa. Kysynyt voisiko tulla mun luo lastens kanssa käymään. Meillä saman ikäiset pojat. Seissyt mun edessä bokserit jalassa. Halannut useamman kerran. Puhuttu monen tunnin puheluita. Sanonut tyhmää ja lyönyt luurin kiinni etten ehdi vastaamaan mitään.. Tuijottaa silmiin. Tiedän miehen häviävän erossa valtavasti taloudellisesti. Joskus kysyikin ottaisinko hänet elätettäväksi jos eroaa. Lupasin puhaltaa yhteen hiileen loppuun asti. Suunniteltiin jäävänme töistä pois ja muutettaisiin telttaan tai erämökkiin. Molemmat rakastetaan luontoa.
Mitä väliä?
Mitä nopeammin ja nuorempana naiset tajuaa miesten linssiin kusemisen niin sitä parempi.
Unohda se.
Ala kirjoittamaan romaaneja. Siellähän on aina jotain ihmeellisiä epätoivoisia kuvioita.
Valitettavasti ollaan eri tyypit.. Ollaan miehen kaa molemmat samaa vuosikurssia.😅
Itse tänne kirjoitin, koska halusin puhua asiasta jollekkin. En halua avata asiaa kenellekkään tutulle. Asia vaan ahdistanut viikon ajan niin paljon, että mikään ei pysy sisällä.
Vasta nyt tajusin kuinka oon oikeasti ollut ihastunut tähän tyyppiin. Mies on ihan oikeasti kaljuuntuva keski-ikäinen mies. Joka nyt on viime aikoina alkanut kasvattaa keskivartaloa. 🤭 Mutta meidän ajatusmaailma ja huumori on vaan niin yhteensopivaa
Vierailija kirjoitti:
Nohhh. Seuraavana päivänä työjutut jatkuivat. Mies oi nojaillut edellisenpäivän koko ajan muhun. Nyt nojaili salissa toiseen suuntaan tuolissa.. Ei tullut yhdellekään vessareisuulle oven taakse odotta niin kuin aiemmin. Muutama tuttu katsoi mun mielestä meitä, että mikä mättää meidän välillä. Molemmat oltiin vaan, että oli niin huonosti nukuttu yöllä vieraasa paikassa.. Mies oli mun mielestä silmistä päätellen itkenyt. Itsellä oli painon tunne rinnassa.
Vaihdettiin puhelimessa pari sanaa kotimatkalla, kun viimein oltiin kahden kesken. Pyysin anteeksi, että olin luullut hänen tarkoittavan jotain isompaa ja suurempaa. Sovittiin, että jatketaan elämää töissä niin kuin ennenkin
Koko viime viikko oli yhtä tuskaa yhdessä. Se aiempi yhteys katosi. Onneksi meillä työ on kiireinen ja pakko hoitaa. Aiemmin oltiin pidetty 45 minuutin ruokatauot. Viime viikolla syötiin 10 minuutissa ja kahvit lähti takeaway mukeihin. Puhuttiin vain töistä.
Mutta kysymys kuuluu. Voiko ihminen oikeasti tulkita toisen iskemisen ja flirttailun oikeasti näin väärin.. Vai tulikohan miehelle yksinkertaisesti pupu pöksyyn. En tiiä. Olisi edes valinnut sanansa toisin, että päätyy perheensä luokse jäämään tmv. Mieti myös vaimoa, että onko oikeasti flirttailu jo pettämistä vai onko se vasta siinä vaiheessa, kun mennään loppuun asti. Mies on omasta parisuhteesta kertonut 2 vuotta negatiivisiä asioita siksi en itsekkään ajatellut puolison asioita aiemmin. Vai tekikö mies sitten lopullisen päätöksen kumman valitsee.
Mies on siis oikeasti ujo suomalainen tavallinen isimies, eikä mikään naistenmies tmv. Mutta itse olen kokenut etten ikinä ole kokenut ja ä nähnyt ketään ihmistä kenenkä kanssa olisi noin ihana henkinen yhteys. Ja ajatusmaailma. Molemmat ollaan ihan " normaaleja" ihmisiä. Meistä kumpikaan ei ole ikinä pettånyt puolisoaan. Molemmat jouduttiin 2 vuotta sitten samaan työpaikkaan pakkosiirtona ja siitä ajateltiin, että meidän tapaaminen on kohtaloon kirjoitettu. Ollaan elämän aikana oltu tosi monta kertaa ihan lähellä toisia vaikkei toista olla tunnettu tai tiedetty.
Sinä olet luullut että teillä on yhteys. Mies on leikkinyt. Tuo on ihan vanha vitsi, että miehet mielestään kärsii parisuhteessa. Ei välttämättä edes ole totta, vaan kerjää sääliä. Sen miehen pitäisi selvittää nämä vaimon kanssa eikä sinun.
Kiva, että mieheltä löytyi loppujen lopuksi selkäranka.
Oonko katkera nainen jos kerron kaikki hänen puolisolleen?
Vai oonko vain hyvin hiljaa?
Samaa mieltä itsekkin. Parempi tuossa vaiheessa kuin vasta aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mietin voinko olla tulkinnut itse hyväntahtoisen ystävyyden flirttailuksi...
Olet. Piste.
Nojailu työkaveriin ei ole kyllä mitään hyväntahtoista ystävyyttä. Eipä omalla työpaikalla ainakaan kukaan moista harrasta, vaikka osa onkin hyviä kavereita keskenään.
Nohhh. Seuraavana päivänä työjutut jatkuivat. Mies oi nojaillut edellisenpäivän koko ajan muhun. Nyt nojaili salissa toiseen suuntaan tuolissa.. Ei tullut yhdellekään vessareisuulle oven taakse odotta niin kuin aiemmin. Muutama tuttu katsoi mun mielestä meitä, että mikä mättää meidän välillä. Molemmat oltiin vaan, että oli niin huonosti nukuttu yöllä vieraasa paikassa.. Mies oli mun mielestä silmistä päätellen itkenyt. Itsellä oli painon tunne rinnassa.
Vaihdettiin puhelimessa pari sanaa kotimatkalla, kun viimein oltiin kahden kesken. Pyysin anteeksi, että olin luullut hänen tarkoittavan jotain isompaa ja suurempaa. Sovittiin, että jatketaan elämää töissä niin kuin ennenkin
Koko viime viikko oli yhtä tuskaa yhdessä. Se aiempi yhteys katosi. Onneksi meillä työ on kiireinen ja pakko hoitaa. Aiemmin oltiin pidetty 45 minuutin ruokatauot. Viime viikolla syötiin 10 minuutissa ja kahvit lähti takeaway mukeihin. Puhuttiin vain töistä.
Mutta kysymys kuuluu. Voiko ihminen oikeasti tulkita toisen iskemisen ja flirttailun oikeasti näin väärin.. Vai tulikohan miehelle yksinkertaisesti pupu pöksyyn. En tiiä. Olisi edes valinnut sanansa toisin, että päätyy perheensä luokse jäämään tmv. Mieti myös vaimoa, että onko oikeasti flirttailu jo pettämistä vai onko se vasta siinä vaiheessa, kun mennään loppuun asti. Mies on omasta parisuhteesta kertonut 2 vuotta negatiivisiä asioita siksi en itsekkään ajatellut puolison asioita aiemmin. Vai tekikö mies sitten lopullisen päätöksen kumman valitsee.
Mies on siis oikeasti ujo suomalainen tavallinen isimies, eikä mikään naistenmies tmv. Mutta itse olen kokenut etten ikinä ole kokenut ja ä nähnyt ketään ihmistä kenenkä kanssa olisi noin ihana henkinen yhteys. Ja ajatusmaailma. Molemmat ollaan ihan " normaaleja" ihmisiä. Meistä kumpikaan ei ole ikinä pettånyt puolisoaan. Molemmat jouduttiin 2 vuotta sitten samaan työpaikkaan pakkosiirtona ja siitä ajateltiin, että meidän tapaaminen on kohtaloon kirjoitettu. Ollaan elämän aikana oltu tosi monta kertaa ihan lähellä toisia vaikkei toista olla tunnettu tai tiedetty.