Miten kursailu oikeaoppisesti menee? Mitä vastataan kun sanotaan että Ei minua varten tarvitse keittää kahvia? Kuvaa alle miten keskustelu etenee?

"Ei sitä kahvia mun takiani tarvi alkaa keittämään."

Keitän muutenkin. Käytätkö maitoa kahvin kanssa?

Ei minua varten tarvitse keittää. Jos itsellesi olet ajatellut keittää, niin voinhan minä sitten kupposen juoda.

Eikö tuon kursailun voisi jo jättää historiaan. Jos tarjoan kahvia ja vastaus on ei minua varten tarvitse niin sitten en keitä kahvia, jos haluat kahvia niin sano kyllä.

Kursailu on ärsyttävää. Se myös on tosi raivostuttavaa kun ei ekasta pyynnöstä tulla kahvipöytään. Emännän pitää maanitella useaan kertaan ennenkuin vieraat kuulee. Kerran mulla väsyneenä meni kuppi sen verran nurin että kun ei vieraat "kuulleet" pyyntöä siinä ajassa kun olin jo oman kahvini pienenä vihjeenä ehtinyt juoda, niin kaadoin kahvit pois ja nostelin vieraiden kupit kaappiin ja tarjottavat pois. V'ttu pitäkööt tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kursailu on ärsyttävää. Se myös on tosi raivostuttavaa kun ei ekasta pyynnöstä tulla kahvipöytään. Emännän pitää maanitella useaan kertaan ennenkuin vieraat kuulee. Kerran mulla väsyneenä meni kuppi sen verran nurin että kun ei vieraat "kuulleet" pyyntöä siinä ajassa kun olin jo oman kahvini pienenä vihjeenä ehtinyt juoda, niin kaadoin kahvit pois ja nostelin vieraiden kupit kaappiin ja tarjottavat pois. V'ttu pitäkööt tunkkinsa.

Respect.

V.ttu sitä kahvia heti ja äkkii.

Kieltolause on olennaisen tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon kursailun voisi jo jättää historiaan. Jos tarjoan kahvia ja vastaus on ei minua varten tarvitse niin sitten en keitä kahvia, jos haluat kahvia niin sano kyllä.

Monimutkainen tapakulttuuri tekee maailmasta kiinnostavamman paikan.

Et kai sää nyt mua varten ole mitään laittanut? Kui sää nyt olet noin paljon nähnyt vaivaa? Voi voi sentään. Ei olis kyl yhtään tarvinnut.

(Voi vi*unvi**u, voitko nyt vaan istua pöytään)

Minä kyllä sanon suoraan, että kahvi kyllä maistuu kiitos ja ryntään ensimmäisenä pöytään, kun ei kukaan muu näköjään uskalla. Näin jää turha kursailu pois kaikilta läsnäolijoilta.

Muistan kun pikkutyttönä menin äidin kanssa "Pirkon" luo kylään ja äiti sanoi heti ovella: "älä vaan laita mitään meitä varten, pikaisesti vaan tultiin"

Sitten se Pirkko ei tosiaan laittanut ja koko kotimatkan äiti jupisi että onpas se Pirkko tullut pihiksi kun ei edes kahvia keittänyt...

Kyllä ihmettelin että onpa aikuiset kummallisia.

Tuolta pitää heti leikata siivet. "ei mua varten tartte keittää" - "ok, ei sitten". Helvettiäkö sanovat yhtä, jos tarkoittavat toista.

Olen jättänyt kursailun. Erilaisissa tilanteissa vähän erilainen vastaus.

Ystävillä käydessä vastaan, kuten siellä hetkellä tunnen: keitä vaan tai nyt ei maistu. Ja kun kaadetaan, niin pöytään siirrytään heti ellei jo istuta siinä.

Opena kävin usein opisk. työpaikoilla. Kysyttiin otatko kahvia. Vastasin, jos sitä on valmiina, niin joo. Mutta älä keitä, jos muut ei juo.

Jos oli katettu valmiiksi, join mielelläni

- En enää nykyään juo kahvia kuin aamulla.

- No minä laitan teetä?

- En juo teetä lainkaan.

- Keitän sinulle vettä, me Jussin kanssa juodaan kahvit.

- Minulla on oma ruokavalio, en tarvitse nyt mitään.

- No laitan vettä keittimeen.

- En ottaisi nyt mitään. Söin juuri kotoa lähtiessä. (Olo tod tukala.)

Keskustelun (joka on paljon pitempi ja vivahteikkaampi kuin yllä kuvattu) jälkeen tapahtuu emäntä suorittaa sarjan tehotoimintoja, joiden ansiosta pöytä on pian täynnä leipiä, kakkua, leikkeleitä, teepusseja, keksejä, maitoa, sokeria. En voi olla menemättä pöytään kun kutsutaan, sehän loukkaisi ainakin emäntää ellei jopa isäntääkin. 

Juon tulikuumaa teetä joka ei jäähdy millään ilveellä suunlämpöiseksi hörpittäväksi, vaivalla saan mukini tyhjäksi oloni tukaloituessa tukaloitumisesta päästyäänkin,  ja pöydästä noustessani naamani on punaisenkirjava ja olen hionnut hermostushikeä puseroni läpi ja haisenkin varmaan kuin rankkitynnyri.

- Huhhuh.

- Avataanpas ikkuna.

- Ei minun takiani tarvitse!

Minä sanon että keittäminen ei ole mikään vaiva, mieluusti teen jos maistuu ja yleensä ihmiset uskaltavat sitten vastata suoraan haluavatko vai ei. Olenko outo kun tämä ei ärsytä minua? Ja kyllä ne sieltä tulee pöytään kun vähän odottelee.

Mieluummin kursailu kuin mitä yksi tuttava teki: kertoi että on kauhea kiire muualle ja istui pöytään syömään yksin ja pyytämättä ennen kuin olin edes ehtinyt kattaa sitä loppuun. Veteli kaikkea reippaasti, synttärikakkua ei sentään kehdannut aloittaa ja luikki sukkelasti matkoihinsa kun oli saanut mahansa täyteen.

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä kahvia mun takiani tarvi alkaa keittämään."

"Mutta jos kuitenkin keität, niin kyllä kupillinen maistuu."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei sitä kahvia mun takiani tarvi alkaa keittämään."

"Mutta jos kuitenkin keität, niin kyllä kupillinen maistuu."

"Keitettyäsi kahvin odotan kuitenkin vielä puoli tuntia ja viisi kehotusta ennen kuin otan sen kupillisen, tai ehkä vain puolikkaan koska ei minua varten olisi tarvinnut keittää".