Onko sulla elämässä "etappeja" joihin pyrit?

Yritän olla elossa kuolemaani asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itseasiassa yrittäny kysellä tästä samast asiast kavereilta ja perheeltä mutta he ei oikein ole tajunneet mun pointtia, niin ehkä täällä joku osaa vastata mun kysymykseen: Mihin te pyritte näillä etappien saavutuksella? Mikä on teidän elämän lopullinen tavoite? Kun siis on mullakin sellaisia perushaaveita ja tavoitteita mutta sitten kun ne on saavuttanu, tulee sellanen olo/ajatus että no jaa, mitäs nyt sitten? Siis se on tavallaan loputon kehä, aina kun jonkun asian tai haaveen on saavuttanut niin siitä tulee hetken ilo, mutta sitten taas kuitenkin tulee sellanen vähän tyhjä olo ja pitäis äkkiä keksiä joku uusi tavoite. Että miten voisi saavuttaa jotenki sellasen pysyvämmän tyytyväisyyden tunteen? Kun ainakaan sitä ei tunnu saavan tällä jatkuvalla haaveiden ja ideoiden perässä juoksemis tekniikalla..

Olet juuri keksinyt kysymyksen, jota vastaamaan esim buddhalaisuus on syntynyt.

Tiedän mutta kun en ymmärrä miksi esim mun sisarukset on ihan tyytyväisiä tähän ns etappi elämään, mutta minulle se ei tuo mitään pysyvää onnea. He eivät yhtään ymmärrä kun olen yrittänyt selittää sitä tyhjyyden tunnetta joka tulee lähes heti kun olen saavuttanut jonkun etapin. Olen todella kateellinen sellaisille joilla on joku haave ja he tulevat aidosti onnelliseksi sen saavuttamisesta. Minulle tämä tuntuu vain loputtomalta kehältä.. 

Taivasten valtakunta, todellinen rakkaus, vapaana eläminen, yhteys toisiin, Jeesuksen oppien käsittäminen (en usko ns. uskonliikkeiden tulkintoihin vaan odotan että Jumala, elämä, rakkaus itse opettaa minua)

Nuorena oli, ja ne veivät eteenpäin valmistumaan ammattiin, perustamaan yrityksen, hankkimaan perheen ja asunnon. Nyt tavoitteet ovat lähinnä hyvän elämän ylläpidossa ja lasten tarpeissa.

Jotenkin kun sais tuo kivun loppumaan niin olis aika hyvä saavutus. Kestänyt kohta 2-vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut töitä vuodesta 2009. Eipä ole. Vain 9e päivä töitä.

Kiva elämä. N35

11 vuodessa olisi ehtinyt opiskella vaikka useammankin uuden ammatin. Oma valinta jäädä odottelemaan.

Ei mene välttämättä niin tasaisesti kaikilla. Minä pääsin vasta nyt opiskelemaan sopivaa alaa korkeakouluun ja täytän 29. Sitä ennen mennyt vuosia selvitellessä esim. kuka olen ja mitä haluan tehdä. Henkisistä "haasteista" kärsinyt myös, esim. ylikontrolloivan vanhemman vaikutus persoonaan ja siihen miten elämä on mennyt ja mitä valintoja olen tehnyt ja jättänyt tekemättä. Kesti jonkin aikaa saada "itse" löytymään muiden miellyttämisen ja omien vääristymien alta edes sen verran että todellinen minä on se joka elää. Lisäksi opiskelemaan ei edes välttämättä pääse heti, haluamaansa alaa. Minulla kävi tuuri, aiemmin ei ole käynyt tai sitten valinta oli väärä.

Vain yksi etappi mutta en voi sanoa siihen pyrkiväni. Olen kuitenkin varma että se toteutuu

Anteeksi, mutta lähes kaikki teidän haaveet ja tavoitteet kuulostaa todella ulkoapäin annetuilta.

Siis sellaiselta, mitä muka kunnon ihmisellä niinku pitää olla, suorittaa menemään muiden mukana. Ja sitten pällistellään kun on niin tyhjä olo, kun ollaan suoritettu ulkoapäin annettuja tavoitteita.

Assburger kirjoitti:

Kauppakorkean naiset kirjoitti:

Mielestäni elämässä pitää olla aina tavoitteita ja päämääriä. Kun saavuttaa yhden, on jo aika pyrkiä kohti uutta määränpäätä. Ei saa nuutua paikoilleen.

Kyllä sitä välillä voi ajopuunakin mennä ilman sen suurempaa päämäärää.

Ja itse asiassa kuuluukin mennä. Nyky-yhteiskunta haluaa meidän tavoittelevan koko ajan jotakin, mutta ihan oikeasti, ei ole mikään pakko.

Maanisia uraohjuksia meillä on hautausmaat täynnä.

Oli tuo, että 2022 lähtisimme koko perhe ulkomaille asumaan pitemmäksi aikaa..koronan takia ei ole enää jaksanut miettiä koko asiaa..

Oma tavoitteeni on koko urani ajan olla 40-vuotiaana Suomen arvostetuin ja paras sillä pienellä alalla, jolla toimin yrittäjänä. Nyt 36 mittarissa ja hyvin lähellä tavoitetta tällä hetkellä.

Toinen tavoite on saada kesämökille rakennettua uusi päärakennus parin vuoden sisällä. Aika todennäköisesti tulee toteutumaan tämä tavoite.

Ehkä hieman materiaalisia tavoitteita nämä, mutta oikeat juuri minulle.

Ei. Juuri luovuin niistä, koska ne aiheuttaa turhaa stressiä ja riittämättömyyden tunteita Haluan vain nyt pitää muksuja kotihoidossa ja miettiä sen jälkeen uusiksi. Nautin ajastamme, se on tärkeintä ❤️

Nuorempana oli. Lapsuuden haaveena oli lukea ammatti ja jäädä työttömäksi.  Päädyin kuitenkin vähäksi aikaa työelämään ja silloin asetin tavoitteen, että kahden vuoden päästä en enää tee palkkatöitä vaan elän tuilla. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen olen elelleyt päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta ja olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Oma tavoitteeni on koko urani ajan olla 40-vuotiaana Suomen arvostetuin ja paras sillä pienellä alalla, jolla toimin yrittäjänä. Nyt 36 mittarissa ja hyvin lähellä tavoitetta tällä hetkellä.

Toinen tavoite on saada kesämökille rakennettua uusi päärakennus parin vuoden sisällä. Aika todennäköisesti tulee toteutumaan tämä tavoite.

Ehkä hieman materiaalisia tavoitteita nämä, mutta oikeat juuri minulle.

Määritetäänkö parhaus sillä kuka tekee eniten tulosta yrittäjänä? Yrityksen perimmäinen tarkoitushan on tuottaa voittoa.

Minä en kuitenkaan arvosta sellaista yrittäjyyttä eikä moni muukaan arvosta. 

Kesämökin päärakennusta kutsutaan yleensä kesämökiksi. Toivottovasti tämä tavoite uudesta kesämökistä toteutuu. 

Ehkä ajattelun ja kirjallisen esityksen parantaminen ja selkeyttäminen voisi olla yksi tavoite? 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana oli. Lapsuuden haaveena oli lukea ammatti ja jäädä työttömäksi.  Päädyin kuitenkin vähäksi aikaa työelämään ja silloin asetin tavoitteen, että kahden vuoden päästä en enää tee palkkatöitä vaan elän tuilla. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen olen elelleyt päivä kerrallaan ilman huolta huomisesta ja olen onnellinen.

Aha. Elät siis toisten ihmisten työnteon varassa. Oletko koskaan ajatellut että mistä ne "tuet" oikein tulevat?

Vierailija kirjoitti:

Oon itseasiassa yrittäny kysellä tästä samast asiast kavereilta ja perheeltä mutta he ei oikein ole tajunneet mun pointtia, niin ehkä täällä joku osaa vastata mun kysymykseen: Mihin te pyritte näillä etappien saavutuksella? Mikä on teidän elämän lopullinen tavoite? Kun siis on mullakin sellaisia perushaaveita ja tavoitteita mutta sitten kun ne on saavuttanu, tulee sellanen olo/ajatus että no jaa, mitäs nyt sitten? Siis se on tavallaan loputon kehä, aina kun jonkun asian tai haaveen on saavuttanut niin siitä tulee hetken ilo, mutta sitten taas kuitenkin tulee sellanen vähän tyhjä olo ja pitäis äkkiä keksiä joku uusi tavoite. Että miten voisi saavuttaa jotenki sellasen pysyvämmän tyytyväisyyden tunteen? Kun ainakaan sitä ei tunnu saavan tällä jatkuvalla haaveiden ja ideoiden perässä juoksemis tekniikalla..

Tavoitteet ovat itselleni tärkeitä, jotta elämässä pysyisi mielekkyys ja kuviteltu suunta eteenpäin. Mutta ei pidä luulla, että olisi olemassa jotain pysyvää onnelaa tai sisäistä rauhaa, jonka saavuttaisi tavoitteiden onnistumisen myötä. 

Itselläni on ollut ja on vieläkin sellaisia mahdottomalta näyttäviä tavoitteita työuran suhteen, mikä näyttää varmasti ulkopuolisten silmään virvatulen jahtaamiselta ja turhalta pään hakkaamiselta seinään. Tiedän, että en ole sen onnellisempi tavoitteen saavutettuani, mutta nyt minulla on kuitenkin määränpää, jota kohti mennä. 

Tavoitteena on voittaa Eurojackpot päävoitto.

On. Viikonloppuvapaat ja lomat.

Vierailija kirjoitti:

Oon itseasiassa yrittäny kysellä tästä samast asiast kavereilta ja perheeltä mutta he ei oikein ole tajunneet mun pointtia, niin ehkä täällä joku osaa vastata mun kysymykseen: Mihin te pyritte näillä etappien saavutuksella? Mikä on teidän elämän lopullinen tavoite? Kun siis on mullakin sellaisia perushaaveita ja tavoitteita mutta sitten kun ne on saavuttanu, tulee sellanen olo/ajatus että no jaa, mitäs nyt sitten? Siis se on tavallaan loputon kehä, aina kun jonkun asian tai haaveen on saavuttanut niin siitä tulee hetken ilo, mutta sitten taas kuitenkin tulee sellanen vähän tyhjä olo ja pitäis äkkiä keksiä joku uusi tavoite. Että miten voisi saavuttaa jotenki sellasen pysyvämmän tyytyväisyyden tunteen? Kun ainakaan sitä ei tunnu saavan tällä jatkuvalla haaveiden ja ideoiden perässä juoksemis tekniikalla..

Nuo minä olen juuri tuollainen ihminen, joka saa kicksejä aina jonkun tavoitteen saavuttamisesta. Se tuntuu hetken aikaa mielettömän hyvältä, ja sitten pitääkin saada lisää. Ei se mielihyvä kuitenkaan heti katoa taivaan tuuliin vaa jää kyllä pitkäksi aikaa. Ei minulla ole mitään lopullista päämäärää tässä: katsotaan, mihin elämä vie. Mutta elämän aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaista enkä osaa olla vain paikallaan ilman mitään projektia tiedossa. Eli lyhyesti vastattuna: pyrin etappien saavutuksella hetkelliseen tunteeseen onnesta ja siitä, että elämällä on joku merkitys. Näitä ketjuttamalla tehokkaasti tunteesta voi saada enemmän tai vähemmän pysyvän.

Velattomuus. Siihen menee 1-2 vuotta.