Onko sulla elämässä "etappeja" joihin pyrit?
Esim. 5 vuoden päästä muutan paikkakunnalle x tai ulkomaille. Tai olen töissä vielä pari vuotta ja sitten haen opiskelemaan, vaihdan työpaikkaa jne.
Kommentit (252)
Joo, 2024 mun ulosotto velat, joku 25 000e,vanhenee ja voin alkaa etsimään työpaikkaa :)
N35
Elämässä alkaa olla kaikki täydellistä, paitsi että haluaisin löytää ensimmäisen tyttöystäväni ja hankkia lapsia ennen kuin täytän 35.
Olen koko elämäni mennyt etapista toiseen, nyt 39- vuotiaana tuntuu, että ne on viime vuosina vähentyneet paljon. Koulut käyty pitkälle aikoja sitten, hyvä vakaa työpaikka ja tehtävätkin kehittyneet kivasti, oma mukava asunto, parisuhde, matkusteltu riittävästi jne.
Oikeestaan ainut isompi etappi on, että löydettäisiin jossain vaiheessa yhteinen isompi koti puolison kanssa. Muuten keskityn hoitamaan työni hyvin ja nauttimaan elämästä. Etappeja on tavoiteltu ja saavutettu koko elämä tähän asti.
Vierailija kirjoitti:
x maisterintutkinto
x oman alan työt
x lemmikki
x omistusasunto
0 vakipaikka
0 erikoistuminen
0 asuntovelka alle 100 000
0 vanhojen harrastusten uudelleenaloitus
Jne. Aina on jotain kypsymässä tai työn alla, eihän elämässä olisi muuten mitään järkeä.
Jaa-a, jokaiselle ehkä tervellistä ja tervettä välillä keskittyä myös elämästä nauttimiseen. Nykyään ihmisillä on jatkuva suoritusvimma.
Tärkeimmät elämäni tavoitteet ihan nuoresta asti olleet nykyiseen ammattiini valmistuminen, naimisiinmeno ja lapsien hankinta. Näistä ainoastaan lapset puuttuu ja toivottavasti lähivuosina toteutuu.
Sitten on tietysti monia "ei niin tärkeitä" tavoitteita, joita vuosien varrella on tullut ja mennyt, ja joita saavuttamattakin kyllä voin elämäni elää. Mm. eräs harrastukseen liittyvä iso etappi. Paljon on ollut sellaisia tavoitteita, joita olen luullut joskus haluavani, mutta jotka eivät oikeasti ole sitten olleetkaan niin tärkeitä (mm. väitöskirjan teko).
Velattomuus. Asuntovelkaa jäljellä noin 1/4osa asunnon arvosta. Voin asua tässä yksin vaikka loppuelämäni. N39 Helsinki
Vierailija kirjoitti:
Velattomuus. Asuntovelkaa jäljellä noin 1/4osa asunnon arvosta. Voin asua tässä yksin vaikka loppuelämäni. N39 Helsinki
Nyt kun korot on aivan olemattomat, niin velka ei onneksi ole mikään ongelma. Sama kuin laittaisit lyhennysrahan säästöön.
Ylempi korkeakoulututkinto plakkarissa samoin omistusasunto Helsingistä. Maailmaakin tullut nähtyä ihan kiitettävästi ja parisuhteita kokeiltua. En ole oikeastaan koskaan haaveillut mistään. Joo, olen kroonisesti masentunut enkä ymmärrä mistä ihmiset saavat sisältöä elämäänsä. Ennen aikuistumista kaikki tieto ja lukeminen kiinnosti. Sittemmin olen kyynistynyt ja kaikki tuntuu turhalta. Mieti siinä sitten jotain typeriä neuvostoliittolaisia tavoitteita :p
Laihtua toiset 10kg. Keväästä laihtunut 10kg.
Saada liikeideaani käytäntöön
On. Olen sairastanut syövän yms. ja on hyvin mahdollista että kuolen nuorena, uskoisin että minulla on alle 10 vuotta elinaikaa. Haluan saada taiteeni valmiiksi siihen mennessä ja oppia paljon uusia asioita.
Asuntolainan loppuun maksaminen on nyt, mitä odotan hartaimmin. Se tapahtuu 2v kuluttua. Eiköhän sitten tule heti joku remonttilaina päälle...
Havaijin matka siintää tulevaisuudessa ja sen haluan saada toteutumaan.
No vuoden/puolentoista kuluttua tavoitteena olla saanut yksi pikkukoulutus päätökseen ja työpaikan vaihto. Opintolainan takaisin maksun aloittaminen. Sitten parin kolmen vuoden sisään muutto isompaan asuntoon.
Ei mitään kovin kunnianhimoista.
Ei minulla ole muistaakseni koskaan ollut mitään varsinaisia tavoitteita, haaveita tai etappeja.
Koulussa oli aina tosi vaikeaa kun olisi pitänyt kirjoittaa aiheesta "missä näen itseni 10 vuoden kuluttua" tms. Ei ole jatkosuunnitelmia tai tulevaisuudennäkymiä. Aika irrallinen ote elämään.
Olen toki ollut masentunut yli puolet elämästäni, niin sillä on varmaan vaikutusta. Tyydyn vähään. Tavoitteiden sijaan minulla on joku toive siitä, että saisin pitää sen mitä on. Ja hei, hankkia sohvan!
Elämään tuo merkitystä se, että on joku tai jokin mitä rakastaa tai mistä välittää. Herätä aamulla eikä tuntea tyhjyyttä.
Etapit on siitä kivoja, että on mitä odottaa ja kivaa kohti on kiva pyrkiä. On esim. kiva pihistellä jotain tiettyä tavoitetta kohti ja sitten kun sen saavuttaa on hyvillään että jaksoi pihistelyä ja palkinto tuli.
Käydä 100 kansalaisopiston kurssia, jotka ei liity vieraisiin kieliin tai ruotsiin.
Mulla on päämäärä, että haluan tulevaisuudessa kohtuullista palkkaa. Sitä varten olen kouluttautumassa, tulen opiskelemaan vielä seuraavat 4 vuotta varmaan. Joskus koulutuksen jälkeen haluaisin omistaa oman asunnon... tai ehkä jopa talon, mutta sellaisesta en vielä uskalla unelmoida. En uskalla myöskään unelmoida vielä tyydyttävästä parisuhteesta, elän avioliitossa jossa on suuria ongelmia.
Ei oo enää,pitää hyväksyy tosi asioita.Ja tääl kateellisten seas eipä ees työtä.En tiedä onks se kohtalo,mut siihenkin totuttu.Miten ihmisil aikuisil on varaa sanoo toiselle mitään ,hävettäs ihtee ainakin olla semmone..
Uusi ammatti ja parempi liksa. Itseni toteuttaminen.
x maisterintutkinto
x oman alan työt
x lemmikki
x omistusasunto
0 vakipaikka
0 erikoistuminen
0 asuntovelka alle 100 000
0 vanhojen harrastusten uudelleenaloitus
Jne. Aina on jotain kypsymässä tai työn alla, eihän elämässä olisi muuten mitään järkeä.