Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla elämässä "etappeja" joihin pyrit?
Esim. 5 vuoden päästä muutan paikkakunnalle x tai ulkomaille. Tai olen töissä vielä pari vuotta ja sitten haen opiskelemaan, vaihdan työpaikkaa jne.
Kommentit (252)
Haluan mennä naimisiin ennen kuin täytän tasavuosikymmeniä. Haluan vakituisen työpaikan, mieluiten vuoden kuluessa. Haluan matkustaa...nyt pitää keksiä minne...Kanadaan, Ranskaan, Saksaan, Kreikkaan ainakin seuraavien viiden vuoden kuluessa. Haluan muuttaa asuntoon, jossa elän loppuelämäni, seuraavien kolmen vuoden kuluttua. Haluan rakastua ja rakastella, se on kiireisin etappi nyt kun olen ollut selibaatissa jo monta kuukautta!
Aion myös laihduttaa 3-5 kiloa seuraavien kuukausien aikana, alkaa harrastaa kahta ihanaa lajia joita olen harrastanut aiemmin ja elvyttää myös leivontataitoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Parisuhteeseen päätyminen
2. Mielenterveysongelmista paraneminen ja ihmisenä kasvu psykoterapian avulla
3. Laihduttaminen normaalipainoiseksi (~10kg jo pudonnut)
4. Työ-/opiskeluelämään palaaminen
Siinä on isoja tavotteita, joissa on sisällä välietappeja.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää. Olen 4 vuotta yrittänyt laihduttaa, ei onnistu.
Nyt vain odotan, että nuorin lapsi täyttää 18v ja pääsen pois täältä.
N 36 98kiloa
Hölmö! Kohta tulee laihdutuspilleri jonka avulla jokainen palautuu normaalimittoihin. Olen tosissani. Älä nyt viitti olla masis.
Työelämässä on päämääriä. Haluan esim. oppia tiettyjä uusia asioita niin hyvin, että minua voidaan pitää asiantuntijana.
Vapaalla ei ole samankaltaisia tavoitteita. Riittää, kun saan kokeilla puutarhassani joka vuosi jotain uutta.
Mulla on jo kaikki, loppuelämä ajopuuna, jos olosuhteet edelleen sallii. Oletettavasti jotain kuitenkin tapahtuu ja joutuu taas pyrkimään. Mutta siihen asti rullaillaan.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän kunnes kuolen. Siinäpä se. Elämä jakoi aika p*skat kortit käteen, mutta ihan jännä näillä on ollut pelata. Uteliaisuus vie aina seuraavaan päivään. Kuoleman jälkeen olisi kiva jäädä vaikka sadaksi vuodeksi kummittelemaan, sitten vasta katsoa mitä rajan takana tapahtuu vai synnytäänkö uudestaan.
Ei ole, aina on suunnitelmat kariutuneet. Työpaikka mennyt alta, asunnosta löytynyt hometta, läheinen kuollut. Raskaudenyrityksetkin päättyivät toistuviin keskenmenoihin, kunnes en enää tullut raskaaksi.
Joskus itsesäälisenä mietin, että miksi mun suunnitelmille käy näin ja joillain ne taas toteutuu. En tiedä. Mutta elämä on ihan jees kun en enää suunnittele asioita kovin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saada elämä sen verran tasaiseksi, että voin ottaa koiranpennun.
Nyt tää korona hämmensi tilannetta aika lailla, vaikka suunta oli hyvä.
Ei ole, ainakaan mitään mikä näkyisi ulospäin, esim. työelämään, koulutukseen, harrastukseen, ihmissuhteisiin tai perheasioihin liittyvää. Olisi kyllä hyvä, jos aina olisi jokin tavoite, jota kohti pyrkii. Sellainen on hyväksi aivoille ja terveydelle ylipäätään.
Tavoitteeni ovat enemmän henkisiä ja sisäisiä. Haluan esim. tulla viisaammaksi. Tällaisetkin tavoitteet ovat tietenkin hyviä, mutta epämääräisempiä, kehittymistä on vaikeampi arvioida, eivätkä sen takia yhtä haastavia ja vireyttä ylläpitäviä.
En vain ole keksinyt mitään. Esim. uuden kielen opiskelu olisi minulle mahdollista ihan itsekseni, mutten ole kiinnostunut siitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana oli. Opiskelupaikka, valmistuminen hyvin arvosanoin, vakituinen työpaikka, naimisiinmeno, talo, koira.... työelämässä tietty asema, tietty palkka.
Se vakituinen työpaikka on vaihtunut pari kertaa mutta työelämän tavoitteet muuten saavutettu, talo ja avioliitto ovat jo aikaa sitten menneetkin :) Olen jo pidemmän aikaa tässä ollut, että niin, mistäs niitä seuraavia etappeja keksisi. Ei ole oikein irronnut, eli olen vaan ollut että tällä sitten mennään. Jos joku kysyisi missä näen itseni viiden vuoden kuluttua, vastaus olisi jaa-ah, kaikki varmaan on samoin kuin nyt, ellei jotain yllättävää tapahdu.
Varallisuus, jolla voisi ostaa miljoona kiloa sokeria. En ole aikeissa ostaa, vaan tuo vain mittapuuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskella kiinaa, japania ja arabiaa.
Muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle, sitten aloitan.
Nyt opiskelen ranskaa.
Valmistuin n. 30-vuotiaana ammattiin (joo ikävuodet 19-30 oli vähän omituiset) ja päätin, että 40-vuotiaaksi mennessä hankin erään lisäkoulutuksen. Kun opiskelin tätä toista koulutusta päätin, että 50-vuotiaaksi mennessä hankin ylemmän korkeakoulututkinnon. Näin myös tapahtui. Tämän hetken tavoite on selviytyä ensi kesään järjissään ja sitten teen ehkä uuden suunnitelman ikävuosille 50-60, jos jaksan. Ehkä käyn vaan töissä, jos työpaikka säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi alettava lottoamaan, jotta olisi edes teoriassa mahdollisuus jättää vihaamani työ eikä mitään tilalle. Muuta en halua kuin vuorostani elannon tekemättä mitään.
Mutta sossupummiksi on vaikea tipahtaa tästä, ikään kuin takautuvasti. Olisi pitänyt ymmärtää laiskotella nuorena ja koko elämä. Vaatia kaikki ilmaiseksi toisten piikkiin itselle ja vähät välittää siitä, mitä itse kontribuoin yhteiskunnalle.
Sinnittelen akateemisena matala-palkkaisena kuukaudesta toiseen jotta tuntemani hyväksikäyttäjäpummit elävät samaa elintasoa ja mietin, mitähän v...a joku on ajatellut luodessaan laiskoille ja röyhkeille tämän sossutukiviidakon. Ehkä juuri sitä.
Haluan pois nettomaksajan roolista. Ajattelin äänestää persuja jatkossa, kun kokoomus ei ole ikinä tehnyt mitä siltä odotan. En hyväksy terveiden työikäisten ihmisten kotiin elättämistä yhteisestä kassasta, velkarahalla.
En yhtä päivää ole ollut työttömänä, ikinä. Minähän tein töitä jo lukiolaisena viikonloppuisin toisten bilettäessä, samoin yliopiston ajan ja nyt jo keski-iässä. Tämä riittää osaltani.
On minulla toki aina suunnitelmia ja unelmia vaikka muille jakaa. Osa niistä on sellaisia, etteivät välttämättä ikinä toteudu. Se on fine, en minä kuitenkaan elä pelkästään niitä etappeja varten. Mutta onhan se motivoivaa olla jotain mitä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
On minulla toki aina suunnitelmia ja unelmia vaikka muille jakaa. Osa niistä on sellaisia, etteivät välttämättä ikinä toteudu. Se on fine, en minä kuitenkaan elä pelkästään niitä etappeja varten. Mutta onhan se motivoivaa olla jotain mitä odottaa.
Listaan muutamia tämänhetkisiä:
- Maratonin juokseminen.
- Pyöräileminen Turusta Lappiin (joo tämä on ihan hullu päähänpisto, saa nähdä kuinka käy)
- Romaanin julkaiseminen
-Japaninkielen N2 tasokoe
-Kriteerejä vastaavan talon ostaminen
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut töitä vuodesta 2009. Eipä ole. Vain 9e päivä töitä.
Kiva elämä. N35
11 vuodessa olisi ehtinyt opiskella vaikka useammankin uuden ammatin. Oma valinta jäädä odottelemaan.
Ei enää. Tulin siihen tulokseen että koska en ole viisikymppisenä vakituisessa työssä niin en tämän ikäisenä tule ikinä sellaisessa olemaankaan koska rekrysysteemit pitää huolen siitä että jokseenkin kaikkien muiden hakemukset menee edelle. Eläkkeeni tulee olemaan surkea ja koska en tähän mennessä ole saavuttanut ns. keskiluokan unelmaa (oma asunto yms.) en ikinä sitä tule saavuttamaankaan ja loppuelämäni tulee olemaan tilistä/tukiaisesta toiseen selviämistä jossa vähänkin isommat hankinnat lykkäytyy jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen tai jää kokonaan tekemättä.
Että semmoiset unelmat tässä hyvinvointivaltiossa jossa hyvinvointi kuuluu vain osalle kansasta. Että kiitokset vaan demareille ja vasemmistolle tästä pahoinvointivaltiosta jossa ei ole mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää. Tulin siihen tulokseen että koska en ole viisikymppisenä vakituisessa työssä niin en tämän ikäisenä tule ikinä sellaisessa olemaankaan koska rekrysysteemit pitää huolen siitä että jokseenkin kaikkien muiden hakemukset menee edelle. Eläkkeeni tulee olemaan surkea ja koska en tähän mennessä ole saavuttanut ns. keskiluokan unelmaa (oma asunto yms.) en ikinä sitä tule saavuttamaankaan ja loppuelämäni tulee olemaan tilistä/tukiaisesta toiseen selviämistä jossa vähänkin isommat hankinnat lykkäytyy jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen tai jää kokonaan tekemättä.
Että semmoiset unelmat tässä hyvinvointivaltiossa jossa hyvinvointi kuuluu vain osalle kansasta. Että kiitokset vaan demareille ja vasemmistolle tästä pahoinvointivaltiosta jossa ei ole mahdollisuuksia.
Mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta. Kunnes luin tuon lopun. Onko sulla tosiaan se käsitys että vasemmisto ei vähäosaisista välitä? Ketkä sun mielestä sitten välittää? Isokenkäisten puolueetko? Onnea vaan sinne logiikan maailmaan.
Parin vuoden päästä haen asuntolainaa. Paitsi jos saan sitä ennen ison perinnön (sellainen on siis tulossa, eri asia että milloin), niin teen testamentin ja iteltä nirri veks. Siinä mun tavoitteet, sais ees jotain hyvää aikaiseksi.