Mikä on sinun kotisi sisustusfilosofia?

"Tää on ihan hyvä näin"

Kerran hankitut huonekalut, olkoon sitten talossa ollutta talonpoikaisantiikkia, itse käytettynä hankittua tai Ikeaa, saa olla niin kauan kuin pysyvät ehjinä tai ne pystyy korjaamaan.

En harrasta verhojen vaihtelua kausien mukaan enkä nättejä asetelmiä koriste-esineistä. Kaikenlainen turhanpäiväinen roina ärsyttää. Inhoan syvästi Marimekkoa ja Vallilan kuviollisia kankaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emäntä päättää, ei minulla ole sananvaltaa näissä asioissa

Sulle ei anneta sananvaltaa, vai et halua sananvaltaa? iso ero.

Ei anneta kun minulla ei kuulemma ole sisustus silmää ollenkaan kun en ymmärrä kauniiden sisustus elementtien ja koriste esineiden perään vaan sisutaisin käytännöllisillä jutuilla mitä saa käyttää

Kodin sisustus on pikkuhiljaa vuosien varrella muotoutunut. Vierastan ajatusta, että ostaisi kerralla kaikki samaa sarjaa olevat kalusteet jotka mätsää täydellisesti keskenään, haluan enemmän kerroksellisuutta. Tärkeimpiä asioita sisustuksessa on käytännöllisyys, helppo siivottavuus, mukavuus ja tietysti myös se, että tavarat sopii yhteen. Aika vaaleaa meillä on, mutta ei valkoista, ja hyvin vähän mitään uutena ostettua. Sisustus elää kyllä hieman jatkuvasti, mutta en aktiivisesti sisusta vaan enemmänkin välillä tulee mieleen joku idea, jonka ehkä toteutan tai sitten en. Tykkään pohtia aika tarkkaan ennen kuin teen mitään isompia hankintoja tai muutoksia, ja pienempiäkin ostoksia harkitsen tarkkaan koska en halua ylimääräistä rojua nurkkiin.

Ei mikään. Suurin osa ostettu käytettynä. Sohva ostettu uutena v. 1997.

Itselleni on sinänsä sama millainen koti on muuten, mutta seuraavien kriteerien olisi suotavaa täyttyä: koti on valoisa eli paljon ja isoja ikkunoita, aurinkoiseen ilmansuuntaan jos ei se ole omakotitalo, sieltä on mahdollisimman kauniit maisemat mahdollisimman moneen suuntaan, jos se on kerrostalossa niin se on mahdollisimman ylhäällä, naapurit olisivat edes siedettäviä ja naapureita olisi mahdollisimman vähän. Ja että kotona voi olla vaikka alasti vaikka ikkunoissa ei ole verhot edessä, eli toisin sanoen että kodin ikkunoista ei näy muiden ihmisten ikkunat ja/tai että se on tarpeeksi syrjässä. Koti on tarpeeksi iso, mutta ei liian iso ja siellä on iso lasitettu parveke/terassi sekä tarpeeksi säilytystilaa.

Eli en ole mikään sisustusihminen, nuo edellämainitut seikat ovat mielestäni oleellisempia. (Ja voihan sitä kauniita maisemia ja valoa ajatella osaksi kodin sisustusta. Tällöin sisustusfilosofia olisi ainakin valoisuus?)

Kotini näyttää tällä hetkellä tavallisen ihmisen kodilta ainoastaan sen takia koska minulla on lapsi ja haluan tarjota hänelle normaalit perhe-elämän puitteet. Suhtaudun siis kodin sisustukseen lähinnä näytelmärekvisiittana. Voitte vain arvata mitä tulee tapahtumaan kun lapsi muuttaa pois noin kymmenen vuoden päästä. Kyllä, ainakin puolet tavaroista ja huonekaluista lähtee saman tien ovesta ulos eivätkä tule enää takaisin. Normaalin ihmisen näytteleminen on silloin virallisesti päättynyt ja sen jälkeen teen juuri niin kuin itseäni huvittaa ilman että välitän siitä mitä mieltä muut siitä ovat.

Eli toisin sanoen minulla ei ole sisustusfilosofiaa, eikä tule sellaista olemaan. Pääasia minulle on, että tietyt käytännön asiat täyttyvät ja on mukavaa ja lämmintä. (Mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa: jos yhtäkkiä äkkirikastuisin, palkkaisin kyllä jonkun sisustamaan kotini tiptop ja siivoojan pitämään siitä huolta.)

Minulla ei ole yhtään ainoaa kaupasta uutena ostettua huonekalua. Kaikki on vanhasta kunnostettuja ja tuunattuja. Toisten vanhoja huonekaluja. En seuraa trendejä, enkä vaihda sisustusta. Kierrätyskeskus on auttanut monesti.

Toki pieneen asuntoon ei kummoisia mahdu. Säilytystilojen puute aiheuttaa eniten päänvaivaa.

Olen tyytyväinen, että on katto pään päälle, vettä ja sähköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikea. Ja se että koti on asumista varten, ei sen tarvi olla tip top, siellä pitää viihtyä.

Miten siisti ja sisustettu ”tip top” on ristiriidassa viihtyvyyden kanssa?

Mulle on, jos mun pitää koko ajan huolehtia , että kaikki on ojennuksessa putipuhtaaksi desifioituna eikä missään saa olla mitään ylimääräistä. mulle se on liian kliininen koti ollakseen rento.

Siisti ja sisustettu on kodikasta.

Kuka muka viihtyy likaisessa rumassa kodissa?

Vierailija kirjoitti:

Hmm 🤔 sisustusfilosofian kulmakiviksi voisi ajatella käytännöllisyyden ja sen, että aina ensisijaisesti ostan käytettynä. Tyyli on aika skandi, löytyy vintagea, designiä ja perintökalusteita, itse tehtyä, mutta myös aika paljon ikeaa ym. Esim Artekin 70-luvun tuolit Ikeapöydän ääressä. Ne ikeat on vaan niin käytännöllisiä moneen asiaan! Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa, mutta kyllä aika tarkkaan mietin sopiiko joku tavara meille ennen kuin hankin eli mielestäni kokonaisuus on aika yhtenäinen ja hillitty kuitenkin. En tykkää mistään ylimääräisestä sisustuskrääsästä. Harrastukset ja asuminen saavat kuitenkin näkyä, myös miehen ja lasten mielipiteitä kuunnellaan, koti asumista eikä esittelyä varten :)

Artekin tuolit Ikean pöydän kanssa. Tuossa meni kyllä vikaan.

Itsehankittua, perittyä, designia, pari juttua Ikeastakin, eri materiaaleja, eri aikakausia, nykytyyliä enimmäkseen, muutamalla 50-lukuisella ja parilla antiikkisellakin maustettuna. Kaikkea tätä, mutta jokainen esine ja kaluste tarkkaan ja harkiten valittu oman näköisen kodin luomiseksi. Kokonaisuus on harmoninen ja kaunis ainakin silloin kun on tavarat paikoillaan ja koti siivottu. Perusvärit neutraalit, ei lähelläkään kokovalkoista, vahvimmat värit maalauksissa ja lasitaiteessa. Koko sekamelskasta huolimatta sisustukseni idea on se, että ei ole liikaa tavaraa, jokaisella esineellä on funktionsa, jos ei muuta, niin ainakin esteettinen. Ihanaa, kun jokaisen koti on erilainen ja ilmentää asujansa persoonaa.

Sitten kun -filosofia

Sitten kun firma toimii kunnolla, fiksaan nuo seinät ja listat ja kellastuneet pistorasiat ja uudistan keittiötä tai ehkä muutan kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm 🤔 sisustusfilosofian kulmakiviksi voisi ajatella käytännöllisyyden ja sen, että aina ensisijaisesti ostan käytettynä. Tyyli on aika skandi, löytyy vintagea, designiä ja perintökalusteita, itse tehtyä, mutta myös aika paljon ikeaa ym. Esim Artekin 70-luvun tuolit Ikeapöydän ääressä. Ne ikeat on vaan niin käytännöllisiä moneen asiaan! Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa, mutta kyllä aika tarkkaan mietin sopiiko joku tavara meille ennen kuin hankin eli mielestäni kokonaisuus on aika yhtenäinen ja hillitty kuitenkin. En tykkää mistään ylimääräisestä sisustuskrääsästä. Harrastukset ja asuminen saavat kuitenkin näkyä, myös miehen ja lasten mielipiteitä kuunnellaan, koti asumista eikä esittelyä varten :)

Artekin tuolit Ikean pöydän kanssa. Tuossa meni kyllä vikaan.

Mikä siinä meni vikaan?