Mikä on sinun kotisi sisustusfilosofia?

Filosofia on, että ei ole filosofiaa. Halpaa, käytettyä ja ei ihan hirveää ristiriitaa (sekaisin samassa tilassa mustaa, valkoista, puuta jne.).

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään turhaa tavaraa, mielellään tästä syystä myös vähän kaappeja, ettei tule hillottua mitään. Selkeää, toimivaa, kestävää ja kaikella on paikkansa. Hotellityyli sopii minulle.

Minä olen vitsinä heittänyt, että kuvittelen asuvani hotellin paremmassa sviitissä. On minulla vähän ns. koriste-esineitä, mutta niihin liittyy aina tarina. Turhaa roinaa yritän välttää.

Asunto on elämistä ja minua varten, ei esittelyä. Käytännöllisyys edellä mennään.

Emäntä päättää, ei minulla ole sananvaltaa näissä asioissa

Mukava, viihtyisä ja käytännollinen. Kalusteet sulassa sovussa Ikeaa, design-klassikoita ja antiikkia. 

Värikästä, tapetteja tehosteseininä, iloisia Marimekon kuoseja, Ikeaa ja vanhaa sekaisin, paljon sukulaisten ja ystävien taidetta seinillä, räsymattoja, kynttilöitä, hupsuja valaisimia... Monet kehuvat kotiamme kodikkaaksi mikä tekee tervetulleen olon vierailijalle. 

En koe itseäni  sisustajatyypiksi ja olen superlaiska vaihtamaan tekstiilejä enkä ikinä vaihda huonekalujen järjestystä. Oon itse myös tosi väritön pukeutuja ja siksi on ihana käyttää värejä kodissa :-)

Mahdollisimman käytännöllistä, kaunista ja laadukasta yhtäaikaa... Harkitut hankinnat, ei turhaa krääsää, tilavaa, helppo siivota ja pitää järjestys. Värimaailma neutraali (musta, harmaa, valkoinen, puu,), koska kyllästyn väreihin ja kuvioihin liian nopeasti (testattu on vaikka ja mitä:)...toki värejäkin on siellä täällä pienissä asioissa, muttei suurella pinta-alalla enää...niin eli vastaus omasta filosofiastani on se mistä itse pidän kovasti ja mikä sopii kotiini, järjellä ja tunteella mennään.. Joskus järki jää ja ne ei oo sitten kestäviä hankintoja, että molempia tarvitaan. Mutta mitään trendejä en seuraa, vaan pyrin hankkia asioita,jotka kestävät vaikka loppuelämän.

Neutraalin ajaton (joku voisi sanoa, että tylsä...). Funkkis miellyttää omaa silmää, mutta miehen sisustusmaku on "klassisempi" (hänen oma kuvauksensa).

Meillä kodin sisustus on asujien kompromissi, kaikille kotoisa. Kotiin kuuluu pitkäkarvainen koira, minkä vuoksi sohvan pintamateriaali ja matot ovat helposti imuroitavia. Minä pidän luonnollisista materiaaleista, meillä näkyy paljon puu ja viherkasvit.  Uutta puudesignia yhdistettynä suvusta perittyihin huonekaluihin, vähän uutta ja paljon vanhaa. Rakastan lukemista ja soittamista, kotona on kirjahyllyjä, kirjoja ja soittimia. Miehen harrastukset, taide ja eräily, näkyvät kotona myös. Lapsemme, jo kotoa omilleen muttaneet näkyvät kuvissa. Yhteinen elämä ja molempien sukujen historia näkyy esillä olevissa kuvissa ja perityissä tavaroissa. Väreiltään kotimme on suhteellisen rauhallinen, pidämme maanläheisistä väreistä.

Meidän kodistamme voi päätellä paljon meistä ja meidän historiastamme. Minusta olisi kummallista elää hotellinomaisessa asunnossa missä kaikki uutta tai millään esineillä ei olisi mitään kosketusta asujiin. Voi olla hieno asunto, mutta onko se koti? 

Minä tykkään Bohosta ja maalaisromantiikasta

Käytännönläheisyys ja viihtyvyys. Pyrin jatkuvasti kestävää ja ajatonta minimalismia kohti vähentämällä tavaraa, keskityn ja panostan niihin huonekaluihin jotka ovat oleellisia. Olen oppinut tuntemaan oman makuni, joten en juurikaan seuraa trendejä, paitsi jos kauden trendissä on jotain, mitä voin napata omaan sisustukseeni pitemmäksi aikaa.

Valkeaa, pastellisävyjä. Keskiaika tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Emäntä päättää, ei minulla ole sananvaltaa näissä asioissa

Sulle ei anneta sananvaltaa, vai et halua sananvaltaa? iso ero.

Kodikas, mukava ja näyttää minulta. 

Jännä että kodin sisustus on joillekin, itse asiassa monillekin niin tärkeä asia. Ymmärrän sen kyllä eikä sana jännä ole vinoilua.

Koti on minullekin tärkein paikka. Se on silti tosi boheemi, käytännössä aika sekaisin, tavaraa ihan liikaa ja kasoja tasoilla enkä minä kyllä kauaa ole mitään sisustusratkaisuja harkinnut.

Kertoo täydellisesti minun luonteestani. Olen tosi impulsiivinen, epäjärjestelmällinen ja jokseenkin luova. Teen aina montaa asiaa yhtä aikaa. (Saan ne kuitenkin ihan hyvin tehtyä :))

Tämä meni paljon pahemmaksi kun sain lapsen. Jotenkin se viimeinenkin kiinnostus kaikkosi. Kunhan lapsella on kaikki tarpeellinen ja enemmänkin, niin samapa tuo.

Olin joskus nuorena Hgissä kalliissa keskustan sisustusliikkeessä töissä ja ihmettelin kovasti näitä rikkaita rouvia jotka vertailivat ja pohtivat loputtomiim jotakin tyyliin tyynynpäällisten värisävyä argh...

Siis ei niin että esim käykö siihen lime vai vaaleanvihreä vaan sen limen sisäisiä eroja ja kun se lampunvarjostin on vähän eri limeä ja ei värejä vaan voi muistaa... Jatkuvia

tilkunpyytäjiä kankaista ja mehän tehtiin aina avokauppaa käteisellä, kun he kävi jatkuvasti vaihtamassa. Minulle ihan käsittämätöntä.

Olen varmaan tässä kohti jokseenkin miesaivoinen. Eikä mulla ole silmää. (Se työpaikka oli väärä mutta opiskelijana tekee mitä vain.) Tykkään väreistä ja niitä täällä on. Seinät valkoiset koska en jaksa tehdä niille mitään.

Onko ketään muuta samanlaista naista?

Että sitä vaan.. asuu? Ja mielenkiinnon kohteet ihan muut. Toki itse kodin ominaisuuksien suhteen minäkin olen ollut aina tarkka. En todellakaan asu missä enkä miten tahansa.

- Tavarat ja sisustus on jossain siellä modernin ja maalaisromanttisen välimaastossa. Ei siis liikaa röyhelöä, mutta ei myöskään liian kliinistä.

- Ei muovia, laminaattia tai lastulevyä.

- Pesua kestävät tekstiilit.

Ei mulla ole sellaista. Eikä tarvitse koska ei täällä kukaan ulkopuolinen käy

Hei jännä, että sisustusliikkeisiin palkataan porukkaa jota ei asia kiinnosta.

Mä kävin ostamassa yli viiden tonnin sängyn naapurikaupasta kun ekassa myyjä sanoi, ettei sängyn jalkojen ulkonäöllä ole väliä.

Sillä on ihan hemmetin paljon väliä :D

Vierailija kirjoitti:

Hei jännä, että sisustusliikkeisiin palkataan porukkaa jota ei asia kiinnosta.

Mä kävin ostamassa yli viiden tonnin sängyn naapurikaupasta kun ekassa myyjä sanoi, ettei sängyn jalkojen ulkonäöllä ole väliä.

Sillä on ihan hemmetin paljon väliä :D

Joo, mutta tietenkin osasin nuorena jo näytellä hyvin kiinnostunutta ja meidän asiakkaat onneksi tiesivät yleensä aika tarkkaan jo, mitä halusivat.

Sain aina kiitosta asiakaspalvelusta ja en tietenkään olisi sanonut mitään noin typerää ajatustani ääneen :)

Kuten sanoin, ymmärrän sisustamisen merkityksen, multa vain itseltäni puuttuu se geeni. En ajatellut enkä ajattele negatiivisesti tietenkään ihmisistä, joilla se on.

Mutta toivon että nykyään ei palkata.

Toisaalta lähdin noin puolen vuoden päästä koska en ollut ollenkaan kotonani.

Aluksihan tuollainen esteettinen työympäristö ja kauniiden asioiden katselu ja yhdessä pohtiminen oli kivaa, mutta lopulta en jaksanut sitä. Tylsäksi kävi.

Ja se työmotivaatiokin jotenkin lässähti kun mun pomo sanoi kirjaimellisesti, että vaikka hän toisi kadulta koiranpaskaa näyteikkunaan ja laittaisi kovan hinnan ja meidän merkin siihen, niin sekin menisi äkkiä.

Näin jotenkin sen kaiken taakse enkä enää pitänyt näkemästäni. Siihen aikaan, tästä yli 20 vuotta, pk-seudulla sain akateemisena opiskelijana ihan jokaisen aspa-paikan mitä hain. Ja tuskinpa olin ainoa. Varmaan tänään olisi toisin.

Minimalistinen. Ei mitään turhia huonekaluja koska vieraita on niin harvoin. Ei turhia astioitakaan. Olohuoneen nurkassa on hylly missä on vuosien varrella kertyneitä muistoesineitä jotka itseä miellyttää. Ryijyjen, mattojen ja muitten lattialla siivoamisen tiellä olevien riepujen sijasta on värillisiä akustiikkapaneeleita seinillä antamassa väriä ja vähentämässä kaikua "tyhjässä" betoniboxi asunossa. Viherkasveja on tusina koska tykkään niistä. Muuttaminenkin onnistuu tarpeen mukaan päivässä jos on edes yksi kaveri kantoapuna.