Olen rikkaan miehen vaimo, masentaa,,, - kysyttävää?

Niin, raha ei tuo onnea.

Toi on kyllä masentavaa. Ihmis mieli on niin outo. Mutta tää onvain elämää ei sen kummempaa. Oon mä katteellinen sulle vähän, kun sulla on kaikkea mitä haluat.

Olisko sunkin kannattanut opiskella aikoinaan? Lasten kasvettua voisit luoda oman antoisan uran ja saada siitä sisältöä elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:18"]

Toi on kyllä masentavaa. Ihmis mieli on niin outo. Mutta tää onvain elämää ei sen kummempaa. Oon mä katteellinen sulle vähän, kun sulla on kaikkea mitä haluat.

[/quote]

Ei mulla kyllä kaikkea ole mitä haluan. Luulin tosi pitkään ja kai elinkin niin, että tämä tosiaan on se, mitä haluan. Se tuntuu ajatuksena ihanalta, olla kotona ja saada hoitaa lapsia ja saada materiaalisesti KAIKEN mitä haluaa (mm. kuukausi sitten ehdotin, että pitäisikö hankkia poreamme - kaksi viikkoa myöhemmin se asennettiin saunan yhteyteen).

Ja kun mieskin kyllä vieläpä on rakastava ja välittävä. Ehkä marisen turhasta. Mutta mistä tulee tämä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne? Ystävilleni en voi puhua pahasta olostani, katsovat todella kieroon, tyyliin "kuinka SINÄ kehtaat valittaa, senkin pilalle lellitty bitch", toisilla on niitä Oikeitakin ongelmia. Enkä valitakaan, koitan olla positiivinen koko ajan. Mutta olen todella nuori, vasta 26, ja nyt jo tuntuu, että kaikki on nähty. :( ap

No mut tuskin vieläkään on mitenkään myöhäistä aloittaa muuttamaan niitä asioita, joita haluat muuttaa. Pää pystyyn! Aina voi jostain aloittaa. :)

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:09"]

Elän parisuhteessa, jossa en käytännössä tee mitään, mutta saan mitä haluan. Mieheni tienaa erittäin hyvin, meillä on naurettavan hyvin asiat taloudellisesti ja kaikki kulissit koossa. Mutta olen silti yksinäinen ja en edes tiedä mitä kaipaan, mutta jotain puuttuu. Kaikki on liian täydellistä ja "siloteltua", oma elämä tuntuu pelleilyltä. En jaksa enää yhtäkään kesää shampanjalasit käsissä veneellä naureskellen ihmisten kanssa, joista en edes pidä. Lapset eivät taida oikein edes tuntea isäänsä, miehelläni pysyy niin usein tietty "rooli" päällä kotonakin, tekee niin paljon töitä. Minä kyllä tunnen hänet ja rakastankin, ei ole itsekäs vaan ajattelee paljon perhettään, mutta tuntuu kurjalta katsoa miten kömpelösti hän on omien lastensa kanssa.

Välillä tuntuu, että tämä on loputon suo ja kuilu, jonne vaan yhdessä tipahdetaan ja esitetään jotain loppuun asti... En voi vaatia miestäni vähentämään töitään, se ei vaan onnistu, mutten osaa kohta enää olla tasapainoinen äiti lapsillenikaan, kun ahdistaa, miten vähän mies on mukana näissä luksuspuitteissa. Tuntuu kamalalta välillä omat ajatukset, että miksi en nuorempana miettinyt paremmin (Huom: RAKASTAN YLI KAIKEN lapsiani, en kadu heitä sekuntiakaan), ottanut jotain ikäistäni miestä (oma mieheni siis 17 vuotta itseäni vanhempi), joka samassa elämäntilanteessa kuin minä. Nyt tuntuu, että elän vain toisille, enkä osaa elää oikein edes heille joita rakastan, kuten lapsilleni...

[/quote]Mutta voithan sä vaatia että antaa 99% tuloistaa hyväntekeväisyyteen. Antaa äijän painaa töitä ja sä saat köyhyyden mitä haluat

Mun mielestä tossa on jotain ristiriitaa, että mies niin rakastaa ja välittää ja ajattelee perhettään, muttei voi kuitenkaan tehdä mitään uhrauksia?

Sulla on vain tämä elämä, 26 ei ole ikä eikä mikään! Nyt kannustan sua muutoksiin nainen! :D

t. Se aikasempi tsemppaaja

Koita nyt hankkia itsellesi joku koulutus. Tuo tyhjä olosi johtuu siitä ettei päässäsi taida paljon aktiviteettia olla.

Mun mielestä tossa on jotain ristiriitaa, että mies niin rakastaa ja välittää ja ajattelee perhettään, muttei voi kuitenkaan tehdä mitään uhrauksia?

Sulla on vain tämä elämä, 26 ei ole ikä eikä mikään! Nyt kannustan sua muutoksiin nainen! :D

t. Se aikasempi tsemppaaja

Ap, mulla on tosi samanlainen tilanne. Erona vaan, et oon 34v ja mulla on korkeakoulututkinto. Saman ikäiset lapset ku teillä ja kolmas tulossa. Mies kovasti halusi kolmannen, vaikka tää "perhe-elämä" onkin mitä on. Meillä mies ei osallistu mitenkään kodin eikä lasten hoitoon. Lasten takia yritän jaksaa, mutta en oikeasti tiedä mitä tehdä.

Koita nyt hankkia itsellesi joku koulutus. Tuo tyhjä olosi johtuu siitä ettei päässäsi taida paljon aktiviteettia olla.

Eipä mitään. Muuta kuin että meillä ei ole rahaa yhtään, vituttaa yhtäpaljon kuin suakin, niinkuin pientä oravaa. Kasvatan kukkia ja kasveja, olisin halunnut ostaa Lidlistä LED-valoja niille. Vaan ei sekään onnistunut kun ei ole rahaa, olisi tullut maksamaan 20 euroa.

Aika ihmeellistä. Joskus ajattelen, että ihmisten surujen summa on varmaan kuitenkin vakio. Muuten olen ihan tyytyväinen elämääni, mulla on hyvä mies, ihanat lapset enkä ole koskaan ollut varsinaisesti onneton.

Miksei mies halua vähentää töitään? Eikö rahaa sittenkään ole teidän tarpeiksi..

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:26"]

No mut tuskin vieläkään on mitenkään myöhäistä aloittaa muuttamaan niitä asioita, joita haluat muuttaa. Pää pystyyn! Aina voi jostain aloittaa. :)

[/quote]

Mistä ja miten? Miten voisin alkaa rakentaa omaa elämääni tässä sivussa, kun lapset sata prosenttisesti minun vastuullani (ikään kuin sanaton sopimus, niin se vaan meillä menee), miehen työt arvotettu korkealle perheessämme (ymmärrettävästi, hän tuo leivän pöytään). Harmittaa olla näin riippuvainen toisesta ihmisestä. Vaikka mies ei todellakaan nosta itseään mitenkään minun yläpuolelleni, päinvastoin, hokee kuinka täysin koko maailma olen hänelle, silti näen itseni alempiarvoisena. Haluaisin voida olla riippumattomampi, mutten ala opiskelemaan, jos lapseni siitä kärsivät. Riittää, että toinen vanhempi laiminlyö läsnäoloaikaansa heidän kanssaan, minä ainakin haluan olla heille läsnä niin paljon kuin tarvitsevat. Ovat vielä niin pieniä (2- ja 4-vuotiaita).

Koska sulla on rahaa, sulla on mahdollisuus tehdä elämässäsi mitä muutoksia haluat.

TROLLI, miten AV-mammat lähtee tähänkin

Mies aina ihmettelee, että miks Suomessa on niin paljon msentuneita ihmisiä. Hän siis ei ole itse Suomesta. Hän tulee maasta, jossa oli sot, kun hän oli nuori. Jossa hän joutui pelkäämään itsensä ja rakkaimpiensa puolesta. Hänen henkeään uhattiin. Hänen perheensä oli hyväosainen, mutta silti kaukana siitä, mitä minä itse olen esimerkiksi saanut ja kokenut lapsena. Ja paljon muuta.

Niin miksi Suomessa masistellaan? Vastasin tähän yksinkertaisesti, että kaipa se on niin, että kun ihmisellä ei ole mitään oikeaa huolta kuten köyhyys, sota, kodittomuus, nälänhätä, niin niitä ongelmia on keksittävä.

Tää on ehkä vähän tylysti sanottu, mutta haluun herätellä sua. Kiitä Luojaasi siitä, mitä kaikkea olet saanut ja jos kaipaat jotin sisältöä, niin keksi sellaista. Miksi vaan tyydyt "osaasi"? Tee hyväntekeväsisyyttä, opiskele, mene töihin, matkustakaa kahdestaan/perheen kesken. Tehkää viikonloppureissuja. Kerro miehellesi, että kaipaat häntä. Hanki ystäviä. Turha mitään on katua vaan yritä ennemmin muuttaa tulevaa.

Tsemppiä

Tuosta kokeilemaan, miten pärjäisit oikeassa elämässä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013090217441706_uu.shtml

Psykiatrille juttelemaan. Ole lapsilles oma itsesi. Pidä taukoa luksus elämästä. Se voisi helpottaa. Ala harrastaa jotain missä voit purkaa tunteitas. Toisia ei vain ole luotu kulta lusikka suuhun. Ootko sanonnut miehellesi että olisi lapsien aikana omaitsensä. Miehesi rakastaa varmasti teitä niin paljon että haluaa turvata teidän elämän. Tosin raha ja mammona muuttaa ihmisen.

Psykiatrille juttelemaan. Ole lapsilles oma itsesi. Pidä taukoa luksus elämästä. Se voisi helpottaa. Ala harrastaa jotain missä voit purkaa tunteitas. Toisia ei vain ole luotu kulta lusikka suuhun. Ootko sanonnut miehellesi että olisi lapsien aikana omaitsensä. Miehesi rakastaa varmasti teitä niin paljon että haluaa turvata teidän elämän. Tosin raha ja mammona muuttaa ihmisen.