Lue keskustelun säännöt.
Olen rikkaan miehen vaimo, masentaa,,, - kysyttävää?
31.03.2014 |
Elän parisuhteessa, jossa en käytännössä tee mitään, mutta saan mitä haluan. Mieheni tienaa erittäin hyvin, meillä on naurettavan hyvin asiat taloudellisesti ja kaikki kulissit koossa. Mutta olen silti yksinäinen ja en edes tiedä mitä kaipaan, mutta jotain puuttuu. Kaikki on liian täydellistä ja "siloteltua", oma elämä tuntuu pelleilyltä. En jaksa enää yhtäkään kesää shampanjalasit käsissä veneellä naureskellen ihmisten kanssa, joista en edes pidä. Lapset eivät taida oikein edes tuntea isäänsä, miehelläni pysyy niin usein tietty "rooli" päällä kotonakin, tekee niin paljon töitä. Minä kyllä tunnen hänet ja rakastankin, ei ole itsekäs vaan ajattelee paljon perhettään, mutta tuntuu kurjalta katsoa miten kömpelösti hän on omien lastensa kanssa.
Välillä tuntuu, että tämä on loputon suo ja kuilu, jonne vaan yhdessä tipahdetaan ja esitetään jotain loppuun asti... En voi vaatia miestäni vähentämään töitään, se ei vaan onnistu, mutten osaa kohta enää olla tasapainoinen äiti lapsillenikaan, kun ahdistaa, miten vähän mies on mukana näissä luksuspuitteissa. Tuntuu kamalalta välillä omat ajatukset, että miksi en nuorempana miettinyt paremmin (Huom: RAKASTAN YLI KAIKEN lapsiani, en kadu heitä sekuntiakaan), ottanut jotain ikäistäni miestä (oma mieheni siis 17 vuotta itseäni vanhempi), joka samassa elämäntilanteessa kuin minä. Nyt tuntuu, että elän vain toisille, enkä osaa elää oikein edes heille joita rakastan, kuten lapsilleni...
Kommentit (105)
Olen rikkaan miehen (tuleva) vaimo, eikä masenna yhtään. Helvettiin sieltä paskasta suhteesta ja lopeta se valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 22:45"]
Ryhdy dokaamaan oikein huolella. Eiköhän mies (joka elää roolissaan) kyllästy sinuun ja heitä pihalle. Pääset vihdoin kokeilemaan katuojassa sitä peräänkuuluttamaasi ihanaa köyhää elämää.
[/quote]
En minä yhtään ajattele, että vähempi raha toisi onnea. Mutta jotain aidompaa tähä kaipaan silti.. en usko, että rahaan se liittyy, joku muu.. ap
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:33"]
TROLLI, miten AV-mammat lähtee tähänkin
[/quote] huvikseen. Älä ota niin vakavasti, mukaan vaan!
Olet kovin lapsi vielä itsekin. Miehesi tuskin on mikään älykkö hänkään. Veikkaan, että yrittäjä joka on ihastunut nuoren tytön kauniiseen ulkomuotoon. Asutte jossain Tampereella tai Vantaalla.
Oletko laiska vai miksi et harrasta mitään mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onhan siinä ristiriitaa. Tajuan sen, mutten halua myöntää. Kun mies on läsnä hän on todellakin ihana. Kai olen itsekin niin sokea näille kulisseille, etten tajua enää edes missä parisuhteemme menee... välillä ajattelen, että mies varmaan pettääkin ja vaikka mitä muuta, tunnen itseni ihan pelleksi kun kiltisti kotona hoidan lapset, ja hän voi "ostaa" perheensä juurikin näillä poreammeilla ja uusilla autoilla ja muulla turhalla... tuntuu, että se on miehelle helppo tie ulos, tyyliin "et voi valittaa kun sait taas tämänkin"..
Olen kyllä suoraan sanonut, että mielestäni voisin jatkaa opintojani (olen opiskellut kauppatieteitä, mutta lasten myötä opinnot jäivät), haluaisin hankkia omaakin henkistä pääomaa ja meidän pitäisi jakaa vastuuta lapsista. Mutta ei. "NYT on niin paha tilanne - katsotaan puolen vuoden päästä"... ja tätä ollut nyt kuopuksen syntymästä asti... pa
Teet pari lasta lisää, et ehdi miettimään muuta. Sitten kun lapset ei enää tarvitse sua, hankit rakastajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:38"]
Ja onhan siinä ristiriitaa. Tajuan sen, mutten halua myöntää. Kun mies on läsnä hän on todellakin ihana. Kai olen itsekin niin sokea näille kulisseille, etten tajua enää edes missä parisuhteemme menee... välillä ajattelen, että mies varmaan pettääkin ja vaikka mitä muuta, tunnen itseni ihan pelleksi kun kiltisti kotona hoidan lapset, ja hän voi "ostaa" perheensä juurikin näillä poreammeilla ja uusilla autoilla ja muulla turhalla... tuntuu, että se on miehelle helppo tie ulos, tyyliin "et voi valittaa kun sait taas tämänkin"..
Olen kyllä suoraan sanonut, että mielestäni voisin jatkaa opintojani (olen opiskellut kauppatieteitä, mutta lasten myötä opinnot jäivät), haluaisin hankkia omaakin henkistä pääomaa ja meidän pitäisi jakaa vastuuta lapsista. Mutta ei. "NYT on niin paha tilanne - katsotaan puolen vuoden päästä"... ja tätä ollut nyt kuopuksen syntymästä asti... pa
[/quote]
niin siis ap*
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:26"]
No mut tuskin vieläkään on mitenkään myöhäistä aloittaa muuttamaan niitä asioita, joita haluat muuttaa. Pää pystyyn! Aina voi jostain aloittaa. :)
[/quote]
Mistä ja miten? Miten voisin alkaa rakentaa omaa elämääni tässä sivussa, kun lapset sata prosenttisesti minun vastuullani (ikään kuin sanaton sopimus, niin se vaan meillä menee), miehen työt arvotettu korkealle perheessämme (ymmärrettävästi, hän tuo leivän pöytään). Harmittaa olla näin riippuvainen toisesta ihmisestä. Vaikka mies ei todellakaan nosta itseään mitenkään minun yläpuolelleni, päinvastoin, hokee kuinka täysin koko maailma olen hänelle, silti näen itseni alempiarvoisena. Haluaisin voida olla riippumattomampi, mutten ala opiskelemaan, jos lapseni siitä kärsivät. Riittää, että toinen vanhempi laiminlyö läsnäoloaikaansa heidän kanssaan, minä ainakin haluan olla heille läsnä niin paljon kuin tarvitsevat. Ovat vielä niin pieniä (2- ja 4-vuotiaita).
[/quote]
Siten että muutatte sitä tärkeysjärjestystä. Mies todellakin on nostanut itsensä sun yläpuolelle, jos ei anna sun toteuttaa itseään ja ole lasten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:38"]Ja onhan siinä ristiriitaa. Tajuan sen, mutten halua myöntää. Kun mies on läsnä hän on todellakin ihana. Kai olen itsekin niin sokea näille kulisseille, etten tajua enää edes missä parisuhteemme menee... välillä ajattelen, että mies varmaan pettääkin ja vaikka mitä muuta, tunnen itseni ihan pelleksi kun kiltisti kotona hoidan lapset, ja hän voi "ostaa" perheensä juurikin näillä poreammeilla ja uusilla autoilla ja muulla turhalla... tuntuu, että se on miehelle helppo tie ulos, tyyliin "et voi valittaa kun sait taas tämänkin"..
Olen kyllä suoraan sanonut, että mielestäni voisin jatkaa opintojani (olen opiskellut kauppatieteitä, mutta lasten myötä opinnot jäivät), haluaisin hankkia omaakin henkistä pääomaa ja meidän pitäisi jakaa vastuuta lapsista. Mutta ei. "NYT on niin paha tilanne - katsotaan puolen vuoden päästä"... ja tätä ollut nyt kuopuksen syntymästä asti... pa
[/quote]
Sori vaan. Toi otsikon ,,, kertoo kaiken sinun opiskeluistasi ja älykkyysosamäärästä.
SUN YSTÄVÄT EI TUNNU OIKEILTA YSTÄVILTÄ. Jos sä olisit mun ystävä mä kuuntelisin sun ongelmat, vaikken pystyis kovinkaan paljon auttaa mut puhuminen helpottaa omaa oloakin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja teille ihmettelijöille: kyllähän minä tiedän miltä tämä ulkopuolisille kuulostaa. Olen kyllä joka ikisen uuden tuttavuuden kanssa saanut hiljaa ja vähitellen todistaa, että ihan tosissaan minä miestäni rakastan ja hän minua. Lähtökohtamme kuulostavat kummallisemmilta kuin ovat. Jaamme monella tapaa saman arvomaailman, mm. sen, että raha ei ole kaiken onnen lähde, mutta sekin arvo on alkanut vesittyä kun mies tosiaan tuntuu ostavan sitä enemmän turhaa tilpehööriä mitä enemmän on poissa. Olen tosissaan alkanut pelätä, että paikkaa jotain huonoa omaatuntoa tuolla. Mutta en edes vaivaudu kysymään, jos pettää niin pettää, en halua tietää... pysyköön nekin kulissit tässä ihme pelleilyssä...
Viime kesänä repesin nauramaan (pienissä skumppapäissäni) aivan kuin joku sekopää kesken rapujuhlien. Nauroin hulluna ja huusin miehelleni, että sinä et tajua todellisesta elämästä mitään, meidän elämä ei ole todellista, et tunne minua yhtään jne.
Olen todellakin aivan teini verrattuna mieheeni, joskus tuntuu jopa jotenkin sairaalla tavalla siltä, kuin hän olisi osittain "isäni". Elättää ja "maksaa viikkorahaa" lasten hoitamisesta... voi vittu tätä... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ystävät ei kuulosta kovin hyviltä ystäviltä vaan pinnallisilta. Jos sä olisit mun ystävä kuuntelisin sun surut ja ilot. Ei sillä ole mitään väliä onko rikas vai ei. Samoja ongelmia kaikilla.. :)
Sun ystävät ei kuulosta kovin hyviltä ystäviltä vaan pinnallisilta. Jos sä olisit mun ystävä kuuntelisin sun surut ja ilot. Ei sillä ole mitään väliä onko rikas vai ei. Samoja ongelmia kaikilla.. :)
Miksei niille lapsille voi hankkia hoitajaa, jos haluaa opiskella? Tai vaikka au pairin?
No kerro nyt joku normi päivä teillä? Me ollaan ihan peeaa. Erooks tää elämä ny sit vai teetteks te jotain siistiä aina?
Hanki koira ja opettele kouluttajaksi. Tai osta hevonen ja opettelet ratsastuksenopettajaksi.