Miksi psykologia on niin suosittu hakukohde? En voi ymmärtää mikä siinä vetää puoleensa, rankkaa hommaa pienellä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko psykologin palkka noin pieni, 3000€?

Minä olen kebabravintolan työntekijä ja saan käteen 2400e/kk parhaimmillaan. Koulutus kesti 2 päivää. Toki 3-vuorotyö, mutta pidän nooeatempoisesta työstä ja asiakkaista. Saan ruokaedun ja työ on seisomatyötä, joten ei pääse pehva leviämään. Tulen näin hyvin toimeen, asun kivassa asunnossa, harrastan, voin ostaa itselleni asioita, ja jää vielä säästöönkin. Työ ei ole vastuullista kuin vaikka huonommin tienaavilla lähihoitajilla, jotka käyvät 3 vuoden koulutuksen ja ovat vastuussa ihmishengistä.

Suomi on yleisesti ottaen yksi parhaista maista olla perusduunari, esim. juuri tuon takia. Duunaripalkat ovat suhteellisen isoja verrattuna yleiseen palkkatasoon. Esim. Saksassa vastaavan jobin palkka voi ihan hyvin olla 1200/kk.

En siis kritisoi tätä asiaa ollenkaan, minusta se on hienoa ja takaa yhteiskuntarauhaakin hyvin. Takavuosikymmenten demaripolitiikan tulostahan se tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Psykologiset ilmiöt on nyt muotia. Ohan tälläkin palstalla paljon palstapsykologeja, jotka diagnosoivat kaikki narsisteiksi.

Kun ymmärtää psykologiaa, todennäköisemmin ymmärtää toista ihmistä, miksi hän on sitä ja tätä ja tota.

Luulisi jokaisen olevan kiinnostunut, millaisia ihmisiä hänen ympärillään pyörii, kun olemme kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin mielenkiintoinen ala. Itse menin kuitenkin helpompaan paikkaan eli opiskelin sosionomiksi. Minua ainakin kiinnostaa terapiatyö ja myös esimerkiksi lapsipsykologin työ voisi sopia minulle. Harmi että alaa on vaikea päästä opiskelemaan. Luultavasti kuitenkin jatkokouluttaudun terapeutiksi joskus. Ja toisten ongelmat on niiden ongelmia..Ei ne henkilökohtaisesti kosketa tai rasita.

Ei hitto mikä asenne. Toivon totisesti ettet osu koskaan terapeutikseni tai pääse edes opiskelemaan. Häpeä. Koronaa.

Kummallinen asenne, että olettaa asiakkaan ongelmien rasittavan ja koskettavan psykologia. Meinaatko, että kaikki kirurgitkin itkee leikkaussalissa onnettomuusuhrien rikkinäisten kehojen äärellä ja kiroavat jumalaa? Ihmisten kanssa työskenellessä yksi kaikista parhaista ominaisuuksista on kyky erottaa omat ongelmat muiden ongelmista. Kuinka kauan luulet psykologin pysyvän työkuntoisena, jos hän antaa asiakkaiden ongelmien koskettaa tai rasittaa itseään? Kuinka paljon kuvittelet sen auttavan potilasta jos psykolgi ottaa tämän ongelmat henkilökohtaisesti? Ihan vaan tiedoksi, empatia ei tarkoita toisen ongelmien omimista.

Sosionomeilla vasta paskat palkat on ja asiakkaat usein tosi kirjavaa porukkaa näin ystävällisesti muotoiltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin mielenkiintoinen ala. Itse menin kuitenkin helpompaan paikkaan eli opiskelin sosionomiksi. Minua ainakin kiinnostaa terapiatyö ja myös esimerkiksi lapsipsykologin työ voisi sopia minulle. Harmi että alaa on vaikea päästä opiskelemaan. Luultavasti kuitenkin jatkokouluttaudun terapeutiksi joskus. Ja toisten ongelmat on niiden ongelmia..Ei ne henkilökohtaisesti kosketa tai rasita.

Ei hitto mikä asenne. Toivon totisesti ettet osu koskaan terapeutikseni tai pääse edes opiskelemaan. Häpeä. Koronaa.

Kummallinen asenne, että olettaa asiakkaan ongelmien rasittavan ja koskettavan psykologia. Meinaatko, että kaikki kirurgitkin itkee leikkaussalissa onnettomuusuhrien rikkinäisten kehojen äärellä ja kiroavat jumalaa? Ihmisten kanssa työskenellessä yksi kaikista parhaista ominaisuuksista on kyky erottaa omat ongelmat muiden ongelmista. Kuinka kauan luulet psykologin pysyvän työkuntoisena, jos hän antaa asiakkaiden ongelmien koskettaa tai rasittaa itseään? Kuinka paljon kuvittelet sen auttavan potilasta jos psykolgi ottaa tämän ongelmat henkilökohtaisesti? Ihan vaan tiedoksi, empatia ei tarkoita toisen ongelmien omimista.

Psykopaatithan ovat hyviä kirurgeja. Pysyy pää tarpeeksi kylmänä. 

Itse en pystyisi esim. sossun työhön. Olisin liian empaattinen ja menisin muiden murheisiin mukaan. Yöt varmaan valvoisin murehtien muiden murheita.

Tuntuu hassulta, että joku koulusta vastavalmistunut nuori likka pystyisi neuvomaan jossain elämän isoissa murheissa. Itse olen jutellut ongelmistani vanhempien kavereideni ja perheenjäsenteni kanssa. Vanhoilla ihmisillä on paljon elämänkokemusta, ja he osaavat laittaa murheet oikeaan mittakaavaan. Bonuksena he tuntevat minut hyvin ennestään.

Aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Ainakin erikoissairaanhoidossa aivan järkyttävää työtä. Bisnesmaailmasta omitut prosessikaaviot, tehokkuusajattelu ja jatkuva suoritteiden kyttääminen, loputon byrokratia ja uusien turhien taitojen opettelu mm potilasjärjestelmien muodossa, vaikea potilasasaines, huono palkka, potilaiden jatkuva itsemurhavaara. Vaihdoin aikuisena alaa rahakkaammista hommista ja ehkä jopa vähän kaduttaa. Ehkä joskus toisentyyppisiin töihin, niin mieli muuttuu. Ei ole ihmisen hommaa tämä.

Psykologi

Liittyy tämän hetkisen maailman arvo- ja valtajärjestelmään. 

Kaikkiaan maailma on tänään sellainen, että se aiheuttaa jäseniinsä sitä, minkä vaatii nähtäväksi vikana jota ei voi poistaa, ja koska sääntö on se , että kun vika on todettu, ja sitä ei voi poistaa, niin kaikki asiat sen jälkeen määritellään ihmisessä jollain lailla viallisiksi, mitä tekeekään, tai miten tahansa käyttäytyykään. Vika on, pienempi tai suurempi, mutta kuitenkin on. Lopuun asti. Ihan pieni tai suuri, mutta varmaa on, että on ja pysyy.

Tämä on psykologiaa, ja psykiatriaa.

Se ei ole hyvä tai onnellinen maailma. Se on käärme, joka puree häntäänsä; itse kasvattamaansa, häntä joka on tullut osaksi.

Viaksi kerran määritelty pysyy, se vaaditaan esimerkiksi salaamaan, se salaaminen ja myös salaamatta jättäminen aiheuttaa uutta surua, joka taas määritelllään viaksi. Sellainen ei ole ympyrä, koska ympyrä on täydellinen. Se on käärme joka syö omaa itseään. Sellaisella on loppu.

Se ei ole täydellinen, se ei ole äärettömyys, tai ikuisuus. Päättymätön umpyrä hyvän ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hassulta, että joku koulusta vastavalmistunut nuori likka pystyisi neuvomaan jossain elämän isoissa murheissa. Itse olen jutellut ongelmistani vanhempien kavereideni ja perheenjäsenteni kanssa. Vanhoilla ihmisillä on paljon elämänkokemusta, ja he osaavat laittaa murheet oikeaan mittakaavaan. Bonuksena he tuntevat minut hyvin ennestään.

No, älä sitten mene psykologille. Luulis olevan helppoa.

Mukavaa työtä, kutsumusala. Ja yksityisenä toimijana pääsee helposti ylilääkärin palkoille.

No kyllähän tuossa selvästi on joku sellainen taustalla että haluaa tuntea ylemmyyttä potilaisiin nähden.

Itse psykologi kunnallisella puolella, työkokemusta 15 vuotta. Kokonaispalkka lisineen noin 4400 e/kk. Palkoissa paljon vaihtelua alueen mukaan...

Sisätyöt ovat aina mukavampia kuin ulkotyöt. Eikä psykologian rintamallakaan maailma koskaan valmiiksi tule.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin psykologin palkka on huono? Opinnot kestää ilmeisesti +3v ja sillä tienaa joku 3600-3800?

Lääkärillä menee opintoihin 6 vuotta ja erikoistuva lääkäri tienaa hus:lla 3800 (faktatieto).

"Miten niin psykologin palkka on huono?"

Eikös tuo selitetty aloituksessa! Ja hyvin perusteltiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin mielenkiintoinen ala. Itse menin kuitenkin helpompaan paikkaan eli opiskelin sosionomiksi. Minua ainakin kiinnostaa terapiatyö ja myös esimerkiksi lapsipsykologin työ voisi sopia minulle. Harmi että alaa on vaikea päästä opiskelemaan. Luultavasti kuitenkin jatkokouluttaudun terapeutiksi joskus. Ja toisten ongelmat on niiden ongelmia..Ei ne henkilökohtaisesti kosketa tai rasita.

Ei hitto mikä asenne. Toivon totisesti ettet osu koskaan terapeutikseni tai pääse edes opiskelemaan. Häpeä. Koronaa.

Et taida olla ihan terve kaveri.

Maaret Kallio sanoi hienosti että aikuisten ongelmia hoitamalla autetaan myös heidän lapsia. Ne terapian lonkerot ylettyy pitkälle lähipiiriin, myös niinpäin että hoitamattomat ongelmat kasautuvat lapsille.

Mielestäni lääkärit tekevät suhteutettuna paskempaa liksaa työhön nähden. Varsinkin joku erikoistuva joka saa 3200 ennen veroja. Psykologin vastuulla ei ole yhtä suorasti kuolemat.

Olihan tuo tosi suosittu ala 90-luvullakin, kun itse tein opiskeluvalintaani. Kaikkea aina luullaan vain nykyajan meiningiksi.

Hyvin mun psykologi ainakin tienaa, ottaa 90 e kun juttelen hänelle 45 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä. Taas näitä. Täällä selvästi on jollakulla jotain psykologeja vastaan, kun pitää harva se päivä tehdä näitä aloituksia.

Ensinnäkin, harva psykologi hakeutuu alalle puhtaasti auttamisen halusta. Esim. itseäni en voisi kuvitella puhtaaseen hoitotyöhön mitenkään. Paljon kiinnostavampaa on pohdiskella syy-seuraussuhteita ja selvitellä niitä haasteita kuin vain kuunnella jauhantaa. Muistutan jälleen, että psykologin työ ei ole terapiatyötä sellaisenaan.

Juu, aloittavan psykologin palkka voisi olla parempikin, mutta kyllä itse silloin koin todella helppona työn, jossa omassa työhuoneessani sain itse määrätä milloin ja kuinka monta asiakasta päivässä tapaan. Ei tarvitse pelätä potkuja ja toisaalta itsenäinen työnkuva, ei mitään kellokorttimeininkiä. Suoraan yliopistosta reilu 3,5 donaa tuntui kyllä hyvältä palkalta.

Mielelläni myös muistuttaisin, että kyvykkäät tyypit menestyvät alalla kuin alalla. Ei kukaan pakota jäämään siihen ekaan työpaikkaan ilman sen kummempaa urakehitystä, vaan kannattaa vaihdella työpaikkoja, hankkia lisäkoulutusta tai vaikka toinen tutkinto esim. HTM, KTM ja rohkeasti hakea ihan erityyppisiä asiantuntijatehtäviä, joihin PsM on erinomainen pohjakoulutus yhdistettynä myös muuhun. Itse noudattanut tätä tietä ja palkka nykyään erittäin hyvä asiantuntijatehtävissä. Lisäksi teen yrittäjäpohjalta erilaista keikkaa ja konsultointia.

Eli mielikuva onkin monella aika kapea psykologin työstä. Se jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa. Ja mikäkö ihmisiä kiinnostaa? No varmaan nyt se käytännössä pysyvä työpaikka nyt vaikka ihan ekaksi. Sen turvin jo jaksaa tehdä vaikka mitä, lisäkouluttautua jne. Ei se tietenkään heti käy, mutta harvassa ammatissa käy.

"Täällä selvästi on jollakulla jotain psykologeja vastaan, kun pitää harva se päivä tehdä näitä aloituksia."

Melko erikoinen tulkinta sinulta.

--

A) Ihan kuin täällä tehtailtaisiin näitä aloituksia "harva se päivä". Ei pidä paikkaansa - sivustoa seuranneena.

--

B) Ihan kuin joku "yksi ja sama" ihminen tehtailisi näitä. Ei pidä varmasti sekään paikkaansa. Tätä asiaa saattaa monikin ihminen miettiä - ihan perustellustikin.

--

C) Minusta aloitus oli selvästi ihmettelevä, kyselevä, hämmästynyt aloitus - ei sellaisen ihmisen tekemä, jolla olisi jotain henkilökohtaista psykologeja vastaan. Ei varmastikaan ole mitään heitä vastaan.

--

D) Mitä tämä kertoo sinusta itsestäsi, että näet ALOITUKSEN yksinomaan näin synkkänä:

1. Hyökkäävänä

2. Negatiivisena

3. Vähäteltävänä

4. Tuomittavana

5. Paheksuttavana

--

E) Oletko oikeasti psykologi? Edellä olevan perusteella ei uskoisi.

--

F) "...itse silloin koin todella helppona työn, jossa omassa työhuoneessani sain itse määrätä milloin ja kuinka monta asiakasta päivässä tapaan."

No, ei sitä nyt ihan voi päättää monta asiakasta tapaa. Jos tapaat 0 asiakasta = ei tuloja, vastaanoton vuokrakulut ja muut elämisestä aiheutuvat kulut kuitenkin juoksevat saman aikaisesti. Pari asiakastakaan päivässä ei taida riittää kattamaan vuokrakuluja, saatikka kaikkia kuluja yhteensä.

--

G) "Itse noudattanut tätä tietä ja palkka nykyään erittäin hyvä asiantuntijatehtävissä."

Summa summarum: ehkä se on vain hyvä, ettet tee enää psykologin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi elämä. Taas näitä. Täällä selvästi on jollakulla jotain psykologeja vastaan, kun pitää harva se päivä tehdä näitä aloituksia.

Ensinnäkin, harva psykologi hakeutuu alalle puhtaasti auttamisen halusta. Esim. itseäni en voisi kuvitella puhtaaseen hoitotyöhön mitenkään. Paljon kiinnostavampaa on pohdiskella syy-seuraussuhteita ja selvitellä niitä haasteita kuin vain kuunnella jauhantaa. Muistutan jälleen, että psykologin työ ei ole terapiatyötä sellaisenaan.

Juu, aloittavan psykologin palkka voisi olla parempikin, mutta kyllä itse silloin koin todella helppona työn, jossa omassa työhuoneessani sain itse määrätä milloin ja kuinka monta asiakasta päivässä tapaan. Ei tarvitse pelätä potkuja ja toisaalta itsenäinen työnkuva, ei mitään kellokorttimeininkiä. Suoraan yliopistosta reilu 3,5 donaa tuntui kyllä hyvältä palkalta.

Mielelläni myös muistuttaisin, että kyvykkäät tyypit menestyvät alalla kuin alalla. Ei kukaan pakota jäämään siihen ekaan työpaikkaan ilman sen kummempaa urakehitystä, vaan kannattaa vaihdella työpaikkoja, hankkia lisäkoulutusta tai vaikka toinen tutkinto esim. HTM, KTM ja rohkeasti hakea ihan erityyppisiä asiantuntijatehtäviä, joihin PsM on erinomainen pohjakoulutus yhdistettynä myös muuhun. Itse noudattanut tätä tietä ja palkka nykyään erittäin hyvä asiantuntijatehtävissä. Lisäksi teen yrittäjäpohjalta erilaista keikkaa ja konsultointia.

Eli mielikuva onkin monella aika kapea psykologin työstä. Se jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa. Ja mikäkö ihmisiä kiinnostaa? No varmaan nyt se käytännössä pysyvä työpaikka nyt vaikka ihan ekaksi. Sen turvin jo jaksaa tehdä vaikka mitä, lisäkouluttautua jne. Ei se tietenkään heti käy, mutta harvassa ammatissa käy.

"Täällä selvästi on jollakulla jotain psykologeja vastaan, kun pitää harva se päivä tehdä näitä aloituksia."

Melko erikoinen tulkinta sinulta.

--

A) Ihan kuin täällä tehtailtaisiin näitä aloituksia "harva se päivä". Ei pidä paikkaansa - sivustoa seuranneena.

--

B) Ihan kuin joku "yksi ja sama" ihminen tehtailisi näitä. Ei pidä varmasti sekään paikkaansa. Tätä asiaa saattaa monikin ihminen miettiä - ihan perustellustikin.

--

C) Minusta aloitus oli selvästi ihmettelevä, kyselevä, hämmästynyt aloitus - ei sellaisen ihmisen tekemä, jolla olisi jotain henkilökohtaista psykologeja vastaan. Ei varmastikaan ole mitään heitä vastaan.

--

D) Mitä tämä kertoo sinusta itsestäsi, että näet ALOITUKSEN yksinomaan näin synkkänä:

1. Hyökkäävänä

2. Negatiivisena

3. Vähäteltävänä

4. Tuomittavana

5. Paheksuttavana

--

E) Oletko oikeasti psykologi? Edellä olevan perusteella ei uskoisi.

--

F) "...itse silloin koin todella helppona työn, jossa omassa työhuoneessani sain itse määrätä milloin ja kuinka monta asiakasta päivässä tapaan."

No, ei sitä nyt ihan voi päättää monta asiakasta tapaa. Jos tapaat 0 asiakasta = ei tuloja, vastaanoton vuokrakulut ja muut elämisestä aiheutuvat kulut kuitenkin juoksevat saman aikaisesti. Pari asiakastakaan päivässä ei taida riittää kattamaan vuokrakuluja, saatikka kaikkia kuluja yhteensä.

--

G) "Itse noudattanut tätä tietä ja palkka nykyään erittäin hyvä asiantuntijatehtävissä."

Summa summarum: ehkä se on vain hyvä, ettet tee enää psykologin työtä.

Tämä!