Miksi psykologia on niin suosittu hakukohde? En voi ymmärtää mikä siinä vetää puoleensa, rankkaa hommaa pienellä palkalla.

Psykologi tienaa  erittäin hyvin haja-asutusalueella, jossa on pulaa ammattilaisista.

Vierailija kirjoitti:

Höpöä ja löpöä tai ei, mutta kun palkka on alkaen sen harjoittajalle 4 500 e/kk, niin tyhmäähän se olisi olla hakeutumatat ko. alale, jos sisään pääsee ja otetaan.

Ihan yhtä hyvin pappien ammatin voi kyseenalaistaa samoin perustein. Koska mitään jumalaa ei de facto ole, teologia on täyttä humpuukia.

Tyhmää hakea psykologiaa opiskelemaan jos lukuintoa riittää. Mielummin hakee lääkikseen tai oikikseen, joista saa paremman startin työelämään ja uralle. Eikö lääkiksessä voi erikoistua psykiatriaan, joka on vähän kuin kovempi versio psykologiasta?

Vierailija kirjoitti:

Psykologiset ilmiöt on nyt muotia. Ohan tälläkin palstalla paljon palstapsykologeja, jotka diagnosoivat kaikki narsisteiksi.

Narsisteja kyllä on, mutta häppöisin perustein kyllä diagnosoidaan. Mies on tuppisuu eikä vastaa tai miehellä olikin toinen nainen. Joku voi olla vain perusääliö, ei narsisti. Narsisteilla asiantuntijoiden mukaan on hyvin samankaltainen käyttäytymismalli. 

Psykan lukijat voivat valmistua myös yritysmaailmaan. Näin esim oma lapseni joka luki rinnalla kansainvälistä johtamista ja yrityspsykologiaa. Nyt hyvässä positiossa HR-puolella kv yrityksessä

Kannattaa psykologina hakeutua tekemään työnhakijoiden psykologista testausta, eipä ainakaan vastuu paina, ja voi puuhastella mitä sattuu huvittamaan.

Taattu työllistyminen ja mahdollisuus työskennellä myös yksityisellä tai itsenäisesti omalla toiminimellä, jolloin voi itse säädellä työaikojaan. Palkka ihan ok. Ja jos vielä kouluttaudut psykoterapeutiksi niin palkka on todellakin ok!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa psykologina hakeutua tekemään työnhakijoiden psykologista testausta, eipä ainakaan vastuu paina, ja voi puuhastella mitä sattuu huvittamaan.

Tosi tylsää hommaa, teetät samat testit päivästä toiseen. Missä se älyllinen haaste, jota akateeminen kaipaa työelämässä?

Sellainen ala, jota kannattaa välttää ellei tunne jotain ihme kutsumusta alalle. Kympin tytöt hakeutuvat mielikuvien perusteella ja nostavat sisäänpääsyrajat tosi korkeiksi, vaikka ala ei ole palkkauksen tai minkään muunkaan suhteen mitään parhaita.

Olin yläkouluikäisenä kiinnostunut ihmismielestä ja psykologia sopi tähän hyvin. Kiinnostavaa, helppoa ja mielekästä myös statukseltaan ja palkkaukseltaan, lisäksi mielsin sen "koviin tieteisiin" ja varmasti myös sellaista ajattelua ollut taustalla, että pääsee auttamaan ihmisiä mahdollisimman pienellä efortilla. 

Totuus alasta sitten valkeni hiljalleen ja aloin ymmärtämään, että odotukset olivat huimasti yläkanttiin. Psykologia on hyvin markkinoitu tuote, joka joutuu jatkuvasti perustelemaan tarkoitustaan ja merkitystään uudelleen ja sillä on aika vähän tekemistä varsinaisen auttamisen, saati tieteen kanssa :D

Sikäli edelleen ymmärrän psykologin työn mielekkyyden, mutta vaakakupissa  painoi lopulta enemmän työn merkityksettömyys ja ennen kaikkea sen epäeettisyys. 

Mutta joo, suosio erityisesti nuorten naisten keskuudessa ei yllätä. 

Vierailija kirjoitti:

Palkka ei ole huono.

Päädyt sitten Baronalle tsemppispykologiksi ja tai neuvot työntekijöitä miten vielä enemmän saa puristettua itsestä irti. 

 

Tuttu on joku työelämäpsykologi ja tällaista tekee. 

Psykologit ei halua julkiselle. Koulupsykologeista on huutava pula! Menevät yksityiselle ja työterveyteen. Voi määrätä työaikansa eikä kukaan hengitä niskaan! Palkka yli 5000 e/kk? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöä ja löpöä tai ei, mutta kun palkka on alkaen sen harjoittajalle 4 500 e/kk, niin tyhmäähän se olisi olla hakeutumatat ko. alale, jos sisään pääsee ja otetaan.

Ihan yhtä hyvin pappien ammatin voi kyseenalaistaa samoin perustein. Koska mitään jumalaa ei de facto ole, teologia on täyttä humpuukia.

Tyhmää hakea psykologiaa opiskelemaan jos lukuintoa riittää. Mielummin hakee lääkikseen tai oikikseen, joista saa paremman startin työelämään ja uralle. Eikö lääkiksessä voi erikoistua psykiatriaan, joka on vähän kuin kovempi versio psykologiasta?

Psykiatrit voi kovalla palkalla määrätä mömmöjä. Lääkeriippuvaisuus on Suomen yleisin sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Psykan lukijat voivat valmistua myös yritysmaailmaan. Näin esim oma lapseni joka luki rinnalla kansainvälistä johtamista ja yrityspsykologiaa. Nyt hyvässä positiossa HR-puolella kv yrityksessä

Eli puoskaroi rekrytesteillä työnhakijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa psykologina hakeutua tekemään työnhakijoiden psykologista testausta, eipä ainakaan vastuu paina, ja voi puuhastella mitä sattuu huvittamaan.

Niinpä! Vaikka näitä 17-vuotiaita Finnkinon lipunrepijäksi hakijoita tai Tokmannin kesätyöntekijöitä. 

Suurin osa valmistuneista taitaa olla ihan muissa hommissa kuin kliinisen psykologian töissä. Toki niissä muissakin hommissa psykologian koulutuksesta on hyötyä, usein se on jopa edellytyksenä. Jännää että joku tai kommenttien perusteella aika monet on noin pihalla mutta silti täytyy omaa mutuilua käydä spämmäämässä. 

Psykka ei ole mikään moderni ilmiö tai vastikään suosioon tullut opintosuunta. Aine on ollut suosittu "aina" ja hakijamäärät ei ole ainakaan vähenemässä. Palkkakaan ei ole huonoimmasta päästä, työt mielenkiintoisia.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tuossa selvästi on joku sellainen taustalla että haluaa tuntea ylemmyyttä potilaisiin nähden.

Jokainen asiantuntija tietää siitä omasta alastaan enemmän kuin asiakkaansa. Ei sitä yleensä kutsuta ylemmyydeksi.

Mutta toki jos tuolle linjalle haluaa lähteä, niin lääkärit tuntevat ylemmyyttä potilaitaan kohtaan, opettajat ovat alalla tunteakseen ylemmyyttä oppilaitaan kohtaan tai siltainsinööri on alalla tunteakseen ylemmyyttä sillan tilaajaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti ottaen, jos tarkastelee maailmanlaajuisia megatrendejä, niin psykologian suosio ei ole enää korkealla tasolla. Esim. USA:ssa, jossa psykologista tutkimusta on tehty paljon, psykologiaa opiskelemaan lähtee nykyisin lukioista ihmiset, jotka saavat SATista kaikkein alhaisimpia pistemääriä. 

Miksi näin? Psykologit joutuvat työskentelemään paljon mielenterveysongelmaisten kanssa, ja mielenterveysongelmaisten todellinen toipumisaste on usein alhainen. Sama ongelma koskee psykiatreja ja psykoterapeutteja: nämä ammatit eivät motivoi opiskelijoita. 

Psykologin tehtäväkenttä on toki paljon laajempi kuin mt-potilaat, mutta pitää hyväksyä tosiasiat, mt-potilaiden parissa työskentely on psykologisesti kuormittavaa, koska potilaat eivät parane samalla tavalla kuin fyysisissä sairauksissa. 

Ei pidä paikkansa.

Meillä Suomessa haetaan ns. pakettina kandidaatti+maisteri opintoihin, mikä tarjoaa psykologin pätevyyden. USA:ssa psykan opiskelulla tarkoitetaan yleisesti pelkkiä kandiopintoja, joiden suorittaminen ei itsessään tee sinusta psykologia. Itse asiassa ko. opinnoilla ei tee juuri mitään, kuten ei Suomessakaan.

Riippuen osavaltiosta, usein psykologin virassa toimiminen vaatii vähintään maisterin, mutta usein myös tohtorin tutkinnon. USA:ssa jos haluaa kouluttautua vastaavanlaiseksi psykologiksi kuin Suomessa, täytyy siis omistaa opinnoille jopa 8-10 vuotta. Maisteriopinnot eivät ole mitään läpihuutojuttuja phd:stä puhumattakaan. Niitä pidetään vaativina, kalliina ja opintoihin on myös vaikea päästä.

Suurin osa näistä alhaisen SAT:in opiskelijoista ovat siis hakeneet nimenomaan kandiin, jolla ei tee mitään ei Suomessa eikä USA:ssa. Sekoitat nyt siihen.

Mielenkiintoa alaan kyllä riittää. Itse kun olin vaihdossa USA:ssa maisteriopiskelijana, muut psykan pääaineopiskelijat ihmettelivät ja ihastelivat, kuinka olen päässyt maisteriopintoihin, kun he vielä vasta etäisesti haaveilivat moisesta (heillä oli hidasteina mm. taloudelliset syyt ja kova kilpailu). Moni suunnitteli kandiopintojen jälkeen tekevänsä hanttihommia, jotta saisi ensinnäkin rahaa kerättyä maisteriin.

Vähän valonpilkettä vauvafoorumin yleiseen negistelyyn;



Itse toimin etelässä koulupsykologina julkisella sektorilla. Tienaan vastavalmistuneena 4700€. Työ on monipuolista; tarvittaessa leppoisaa, mutta samalla sopivan haastavaa. Asiakastapaukset vaihtelevat laidasta laitaan. Osalla haasteet ovat melko lieviä, osalla haastavampia, mutta kaikista haastavimmat ohjaan toki eteenpäin. Pääasiassa työ on ennaltaehkäisevää jutustelua, kuten perustasolla kuuluukin.

Teen myös tutkimuksia eli mm. oppimisvaikeuksien kartoituksia. Ne tuovat sopivaa vastapainoa keskustelutapaamisille. Lisäksi ideoin opiskeluhuoltoryhmän kanssa yhteisiä tapahtumia ja vedän kuraattorin kanssa jännitysryhmää. Kädet yhteisöllisen työn suhteen ovat melko vapaat. Kun kouluyhteisö on mukava, myös työ tuntuu merkityksemmältä.

Koen psykologin työn ainakin toistaiseksi antoisaksi. Ihminen kaipaa aina ihmisen seuraa, ja tässä työssä tulee väkisinkin oltua tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Yksi tärkeä osa työtä on autonomia; saan itse päättää omat aikatauluni, ja höllentää otetta tarvittaessa. Myös etätyötä pääsen tekemään, mikä saa arjen tuntumaan sopivan vaihtelevalta ja ns. kevyemmältä. Kirjalliset työt sekä muut koneella tehtävät asiat, kuten palaverit ja koulutukset, tuovat myös tasapainoa muuten niinkin sosiaaliseen työnkuvaan.

Toki opiskelemaan hakiessa sitä ihannoi koko alaa vähän turhankin paljon, ja realiteetit havainnollistuivat opintojen aikana. Toisaalta tuo monen jakama ''hakukupla'' auttoi itseä opiskelemaan täysillä päästäkseni alalle. Myös itse opinnot olivat huikea kokemus ja oli huippua olla ymmärtäväisten, helposti lähestyttävien ja mukavien ihmisten ympäröimänä. Koen valinneeni juuri oikean alan.

Vierailija kirjoitti:

Freud ja Jung olivat pellejä ja huijareita eli terapiasta ei ole scienceksi. En siis jummarra psykologian suosiota, ap.

Freud ja Jung olivat lääkäreitä, eivät psykologeja.