Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Justt kirjoitti:

Womm kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi olen saanut lapseni sektiolla, suosittelen. Sen saa kun vain osaa vaatia. Turvallinen vaihtoehto mutta lääkärit yrittää käännyttää koska maksaa sairaalalle 3-4 kertaa enemmän kuin normi synnytys. Ystävälleni joka synnytti yli 4 kiloisen lapsen, oli synnytyksen jälkeen vielä tunnustettu että vauvan kerrottiin (valehdeltiin) olevan reilusti alle 4 kg jotta uskaltaisi synnyttää alakautta. Sai toisen asteen repeämät, joista kärsii yhä. Nämä ihmiset ei oikeasti ajattele synnyttäjien parasta, kannattaa pitää mielessä.

Mitä ylimääräiseen ronkkimiseen tulee, sitä tapahtuu kyllä. Minulle yrittivät tehdä synnytystapa-arviota uudelleen vaikka oma gyneni oli sen jo tehnyt kun hain sektiota, en suostunut koska ei ollut tarpeen tehdä uudestaan. Pitäkää oikeuksistanne kiivaasti kiinni naiset! 👍

Tämä! Ja pelkkä ajatus kuvottaa minua, että nainen joutuu sektion saadakseen "tappelemaan" lääkärien ja psykologien kanssa siitä mitä tekee OMALLA kropallaan!

Oon myös huomannu että mihinkään tutkimuksiin ei pääse niin helposti kuin gynelle :D minuakin (28 v) suositeltu käymään parin vuoden välein, eikä koskaan siis ole löytynyt mitään. Keuhkokuviin sen sijaan en ole koskaan keuhkokuumeessa päässyt, vaikka tupakoinkin vielä. Olis mielenkiintoista jos muitakin syöpiä seulottaisi yhtä paljon kuin kohdunkaulan, joka ei ole edes naisten yleisin syöpä!

Minä ihmettelen vielä enemmän miten nainen tappelee päästäkseen leikkaukseen missä vatsaontelo ja kohtu leikataan auki. Vatsalihakset leikataan poikki eivätkä ne koskaan tule yhtä vahvoiksi. Leikkauksen jälkeen saat olla ihan tosissaan varovainen ettei haava tulehdu tai tikit repeä. Mukava varmaan nousta sängystä pystyyn mahassa valtava ommeltu leikkaushaava. Muistoksi jää koko mahan poikki kulkeva kaareva arpi.

Minulla kaksi sektiota josta viimeisimmästä 3 vuotta. Arpi on vaalea sievä viiru vain ja molempien sektioiden jälkeen kävin viikon päästä jo kävelyllä ulkona, ihan yksilöllistä toipuminen. Oma kokemus on että vaikka aina sanotaan ettei sektio ole kivuton ja helppo tapa synnyttää, niin juuri sitä se minulle oli.

Onko täällä vain vihaisia äitejä jotka ei tajunneet aikoinaan puolustaa itseään 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

Ja onko mitään käryä paljonko se OIKEASTI maksaa?

Hyvin sairaanhoitoa varten verojakin maksetaan, jotain voisi vastineeksi odottaa myös

Vierailija kirjoitti:

Justt kirjoitti:

Womm kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi olen saanut lapseni sektiolla, suosittelen. Sen saa kun vain osaa vaatia. Turvallinen vaihtoehto mutta lääkärit yrittää käännyttää koska maksaa sairaalalle 3-4 kertaa enemmän kuin normi synnytys. Ystävälleni joka synnytti yli 4 kiloisen lapsen, oli synnytyksen jälkeen vielä tunnustettu että vauvan kerrottiin (valehdeltiin) olevan reilusti alle 4 kg jotta uskaltaisi synnyttää alakautta. Sai toisen asteen repeämät, joista kärsii yhä. Nämä ihmiset ei oikeasti ajattele synnyttäjien parasta, kannattaa pitää mielessä.

Mitä ylimääräiseen ronkkimiseen tulee, sitä tapahtuu kyllä. Minulle yrittivät tehdä synnytystapa-arviota uudelleen vaikka oma gyneni oli sen jo tehnyt kun hain sektiota, en suostunut koska ei ollut tarpeen tehdä uudestaan. Pitäkää oikeuksistanne kiivaasti kiinni naiset! 👍

Tämä! Ja pelkkä ajatus kuvottaa minua, että nainen joutuu sektion saadakseen "tappelemaan" lääkärien ja psykologien kanssa siitä mitä tekee OMALLA kropallaan!

Oon myös huomannu että mihinkään tutkimuksiin ei pääse niin helposti kuin gynelle :D minuakin (28 v) suositeltu käymään parin vuoden välein, eikä koskaan siis ole löytynyt mitään. Keuhkokuviin sen sijaan en ole koskaan keuhkokuumeessa päässyt, vaikka tupakoinkin vielä. Olis mielenkiintoista jos muitakin syöpiä seulottaisi yhtä paljon kuin kohdunkaulan, joka ei ole edes naisten yleisin syöpä!

Minä ihmettelen vielä enemmän miten nainen tappelee päästäkseen leikkaukseen missä vatsaontelo ja kohtu leikataan auki. Vatsalihakset leikataan poikki eivätkä ne koskaan tule yhtä vahvoiksi. Leikkauksen jälkeen saat olla ihan tosissaan varovainen ettei haava tulehdu tai tikit repeä. Mukava varmaan nousta sängystä pystyyn mahassa valtava ommeltu leikkaushaava. Muistoksi jää koko mahan poikki kulkeva kaareva arpi.

Äläpä nyt liiottele. Ei siinä tarvi olla sen varovaisempi kuin minkä tahansa leikkauksen jälkeen. Esim minulla on kahdesta sektiosta jäljellä n.12 cm pitkä vaalea arpi vaakasuorassa tussun yläpuolella. Niin vähissä vaatteissa en ole edes uimarannalla, että arpi näkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

Ja onko mitään käryä paljonko se OIKEASTI maksaa?

Ja onko mitään käryä, paljonko me työssä käyvät maksamme veroja työuramme aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

Ja onko mitään käryä paljonko se OIKEASTI maksaa?

Ja onko mitään käryä, paljonko me työssä käyvät maksamme veroja työuramme aikana?

Ja vielä enemmän maksaisimme, jos nämä vaatimukset henkilökohtaisia palvelijoista/tarjoilijoista/omista huoneista pitäisi toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Sellainen raivoviesti sieltä sitten. Tui tui tuttisuu, haluatko tissimaitoa?

Hurjaa ajatella, että näillä naisilla, jotka täällä noin vihamielisesti, halveksivasti ja karkeasti vastailevat asiallista kohtelua synnyttäjinä vaativille kanssasisarilleen, on omia lapsia. Mitenkähän he mahtavat kohdella tyttäriään (ja poikiaan)? Opettavatko näillekin jo pienestä pitäen, että kaikki kivut pitää kestää valittamatta? Tyttöjen osalta heidän aikuistuttuaan synnytyskivut ja poikien osalta sodassa tapahtuvat haaverit (ja heidän osansa on joillakin kaatuakin siellä).... Tämähän on sitä perinnettä. Vanhoilta hyviltä ajoilta. Kuuluukohan kuvaan, että "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"?  - se lapseton edellä

Liekkö näitä "naisen elämään nyt vain kuuluu kaikki kivut ja kolotukset" leiriä. Pahoista kuukautiskivuista ja mahdollisesti endometrioosista kärsivän tyttöparan tuskia varmaan vähättelevät :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

Ja onko mitään käryä paljonko se OIKEASTI maksaa?

Ja onko mitään käryä, paljonko me työssä käyvät maksamme veroja työuramme aikana?

Ja vielä enemmän maksaisimme, jos nämä vaatimukset henkilökohtaisia palvelijoista/tarjoilijoista/omista huoneista pitäisi toteuttaa.

Kukaan muu ei puhu palvelijoista ja tarjoilijoista paitsi sinä. Edelleenkin muilla osastoilla sitä paitsi nuo on. Synnytysosastoilta nuo vain on leikattu pois (ne vauvalat) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

Kyllä se vaan on suurempi riski tikata ilman puudutusta kuin humauttaa. Humautuksia tehdään kierukan laittoa varten myös, joten ei ole niin suuri riski, etteikö tikkausta siinä voitaisi tehdä jos muu puudutus ei toimi. Silloin kun naisella on sellaiset vauriot, joiden tikkaaminen on tuskallista, niin ei voida vauvan takia jättää äidin kivunhoitoa väliin. Silloin on vain pakko humauttaa. Vauvaa hoitaa silloin joku muu.

Täällä yksi joka ei saanut kierukan laittoon mitään puudutusta/humautusta, sattui tosi paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

Ja onko mitään käryä paljonko se OIKEASTI maksaa?

Ja onko mitään käryä, paljonko me työssä käyvät maksamme veroja työuramme aikana?

Ja vielä enemmän maksaisimme, jos nämä vaatimukset henkilökohtaisia palvelijoista/tarjoilijoista/omista huoneista pitäisi toteuttaa.

Paljonko maksaisi saada empaattista kohtelua

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Kai tajuat että juuri sinunlaisesi hoitajat aiheuttavat tämän kaiken. Toivottavasti olet vaihtanut alaa tai eläköitynyt ettei kukaan joudu kärsimään enää takiasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Luulisi sinun jo tässä vaiheessa ketjua ymmärtäneen että ponnistusasentoja on lukemattomia, joista selällään ponnistaminen on se tehottomin ja todennäköisesti tuon lääkärin tarkoittama. Lisäksi nuo synnytystapa-arviot ovat täysiä arvailuja. Ei kukaan voi tietää antaako lantio periksi vai ei ennenkuin on koitettu synnytyksessä ja vauvan kokoarviot voivat heittää jopa kilolla.

Joo, se lääkärin sanoma ponnistusasento oli sellainen, että selällään maaten otin polvitaipeista kiinni. En tosiaan hoksannut, että lasta pitää ponnistaa syntymään kattoa kohti enkä niin tehnyt edes synnyttäessä. Raskaus meni yliajalle ja kaksi päivää ennen lapsen syntymää tehty kokoarvio oli kilon liian pieni.

“The definition of patriarchy is to be able to control reproduction, and that means you have to control women’s bodies.”

- Gloria Steinem

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Mikä ihme on pinnistuasenti? Jos tarkoitat ponnistusasentoa, niin kerropa kaikki eri vaihtoehdot. Onko ponnistusasento sama aina, kun nainen ponnistaa seisten, polvillaan, synnytysjakkaralla, puoli-istuvassa asennossa tai vesialtaassa? Mitäpä veikkaat?

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Minä olen työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja sairaanhoitajana sisätautiosastolla ja voin kertoa, että synnyttäjät eivät tajuakaan, kuinka heitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä kun ajattelee, että sisätautiosastolla potilaat saattaa pitkäänkin maata omissa pa*skoissaan ja ku*sisissa vaipoissaan.[/quoteErikoinen työmoraali, jos mahtailet sillä, että sis-potilaitapa pidetään vielä huonommin. Varsinkin kun kyse on asiasta, johon sinä sisätaudeilla työskentelevänä pystyisit itse vaikuttamaan.

Siis väitätkö sinä, että minä rivisairaanhoitajana vaikutan siihen, kuinka monta potilasta sisätautiosastolla hoidetaan samaan aikaan tai että minä olisin vastuussa lisätyövoiman palkkaamisesta? Vai oletko sitä mieltä, että jos minulla on työparini kanssa 8h työvuoron aikana 16 huonokuntoista potilasta autettavana, että minun syytäni on, jos potilaat joutuvat odottamaan vaipanvaihtoa märissä vaipoissaan?

Missäköhän itse olet töissä sairaanhoitajana kun selvästikin kuvittelet osastotyöhön olevan leppoisaa oleskelua.

Jos työnantajasi laiminlyö henkilöstömitoitusta ja potilashoito sen takia kärsii, kyllä sinä olet velvollinen tekemään kantelun ja sitä kautta vaikuttamaan tilanteeseen. Tai vaihtoehtoisesti äänestämään jaloillasi huonoja työoloja ja potilaskohtelua vastaan.

Mutta tämä nyt menee vahvasti offtopicin puolelle. Lähinnä hämmästelen asennettasi, että synnyttäjillä ei ole oikeutta valittaa, koska monisairaiden vanhustenhoito on vielä ala-arvoisemmassa jamassa.

Ja kiitos kysymästä, olen yliopistollisessa päivystysleikkurissa töissä.

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Eli kaikki on mennyt hyvin jos kukaan ei ole kuollut. Jotenkin ei yllätä yhtään tuo sinun kuulumisesi sairaalan henkilökuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Mikä ihme on pinnistuasenti? Jos tarkoitat ponnistusasentoa, niin kerropa kaikki eri vaihtoehdot. Onko ponnistusasento sama aina, kun nainen ponnistaa seisten, polvillaan, synnytysjakkaralla, puoli-istuvassa asennossa tai vesialtaassa? Mitäpä veikkaat?

Missähän ponnistusasennossa lääkärin on helpoin tehdä arvio mahtuuko lapsi syntymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Jos ei valitus tuota tulosta, niin tuskin tuottaa tulosta tämä mammapalstalla kokemuksien keräilykään. Jos ei ihmisen väärin toimimiseen puututa ja koeta vakavana, niin keinot on pienellä ihmisellä hyvin vähäiset. Ehkä se pitää vaan synnyttää kotona palkkaamiensa kätilöiden kanssa, jos ei kerta kaikkisesti saa hyvää asianmukaista palvelua sairaalassa. Jos ei sairaalanjohto tee väkivaltaisesti käyttäytyneille henkilöille mitään vaan he saavat jatkaa työssään, niin ei siinä synnytyväkivalta-kampanjat paljoa paina.

No ihan varmasti yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta tuottaa paremmin tulosta, kuin täysin hiljaa oleminen. En nyt väitä että tämä mammapalsta nimenomaan on sellainen väylä, mutta miksi ihmeessä siitä ei saisi täälläkin keskustella?

En ikinä käsitä näitä vänkääjiä, joiden mielestä mistään ei voi ikinä keskustella, koska se on ihan turhaa etenkin jossain tyhmällä vauvapalstalla (silti itsekin koko ajan viestiä pukkaa sinne)

Mitään politiikkaa kuitenkaan ei tehdä ilman keskustelua, siis yhtään mitään. Mielestäni tällaisilla ihmisillä tuntuu olevan erittäin rajoittunut tapa hahmottaa asioita ja tapahtumaketjuja. Millekään ei muka voi tehdä mitään, jos sen hetkisen viralliset reitit ei ota onnistuakseen. Keskustelu ja asioiden esille tuonti aiheuttaa ihmisissä ajatteluketjuja, jopa niissä päättävissä elimissä asti. Tulee mieleen eräs kiihkeästi viime vuosina kampanjoitu asia, josta on keskustelua toisessa ketjussa, kuinka se ihan pelkällä kampanjoinnilla on lyömässä itseään läpi lakeihin asti (ikävä kyllä ei positiivisessa mielessä)

Täytyyhän se välillä käydä muistuttamassa ihteään siitä, millainen maailma nurjalla puolella voi olla;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Mikä ihme on pinnistuasenti? Jos tarkoitat ponnistusasentoa, niin kerropa kaikki eri vaihtoehdot. Onko ponnistusasento sama aina, kun nainen ponnistaa seisten, polvillaan, synnytysjakkaralla, puoli-istuvassa asennossa tai vesialtaassa? Mitäpä veikkaat?

Missähän ponnistusasennossa lääkärin on helpoin tehdä arvio mahtuuko lapsi syntymään?

Ai pahus, kun tuota ei kerrottu synnytysvalmennuksessa. Eipä tullut mieleen, että erikseen olisi pitänyt hoksata sellainen asento, jota ei käytännössä käytä kukaan.

Oon maailman onnellisin että valitsin sektion. toivuin parissa päivässä pahimmista kivuista, joita ei varmasti voi verrata synnytyskipuun, ja tilanne itsessään oli rauhallinen ja lämminhenkinen (toisinkuin lääkäri jajoka yritti käännyttää päätäni sektion suhteen). Kokoajan oli kontrollin tunne vaikka leikkauksessa tietty oli hoitajien käsissä. Arpea olen laserhoitanut niin ettei sitä käytännössä enää edes ole.

Ainoa alapään sorkkiminen ja katselu tapahtui yhden hoitajan laittaessa ja irrottaessa katetrin, jäi tosi hyvin kohdeltu fiilis.

Olen myös kuitenkin onnellinen että tämä keskustelu on nostettu julkiseksi, iso kiitos kyseiselle synnytysaktivistille 😍 tsemppiä huonosti kohdelluille ja tuleville synnyttäjille: ottakaa näistä oppia ja vaatikaa mikä teille kuuluu

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.