Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa."

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Edelleenkään hoitajat eivät ole tarjoilijoita, niillä on ihan muuta hommaa kuin kantaa evästä niille, jotka pystyvät itsekin sen päivähuoneesta hakemaan.

Että ihan hotellitason palvelut pitäisi olla, hohhoijaa.

Joku valitti tuolla aikaisemmin, että oli ollut huono sänky. Ihan tiedoksi, sänky on makuasia, yksi tykkää kovasta ja toinen pehmeästä sängystä.

Vai pitäisikö jokaiselle potilaalle hommata omat sängyt, esitietolomakkeeseen rasti ruutuun että haluaako Hästensin pehmeän vai vyöhykkeisen sängyn.

Pitäytkää nyt hyvänen aika edes todellisissa ongelmissa!

Ihan vakavasti, hoitaja. Käyttäydyt sopimattomasti ja epäeettisesti. Jos työnantajasi tietäisi mitä kirjoittelet, saisit seuraamuksia. Sinunkaltaistesi karsimiseksi hoitoalalta tehdään soveltuvuustestejä, ei ole näköjään tepsinyt. Verovarat eivät ole tarkoitettu potilaiden huonoon kohteluun ja halventamiseen, ei työajalla eikä nettipalstalla. -se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Jos ei valitus tuota tulosta, niin tuskin tuottaa tulosta tämä mammapalstalla kokemuksien keräilykään. Jos ei ihmisen väärin toimimiseen puututa ja koeta vakavana, niin keinot on pienellä ihmisellä hyvin vähäiset. Ehkä se pitää vaan synnyttää kotona palkkaamiensa kätilöiden kanssa, jos ei kerta kaikkisesti saa hyvää asianmukaista palvelua sairaalassa. Jos ei sairaalanjohto tee väkivaltaisesti käyttäytyneille henkilöille mitään vaan he saavat jatkaa työssään, niin ei siinä synnytyväkivalta-kampanjat paljoa paina.

No ihan varmasti yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta tuottaa paremmin tulosta, kuin täysin hiljaa oleminen. En nyt väitä että tämä mammapalsta nimenomaan on sellainen väylä, mutta miksi ihmeessä siitä ei saisi täälläkin keskustella?

En ikinä käsitä näitä vänkääjiä, joiden mielestä mistään ei voi ikinä keskustella, koska se on ihan turhaa etenkin jossain tyhmällä vauvapalstalla (silti itsekin koko ajan viestiä pukkaa sinne)

Mitään politiikkaa kuitenkaan ei tehdä ilman keskustelua, siis yhtään mitään. Mielestäni tällaisilla ihmisillä tuntuu olevan erittäin rajoittunut tapa hahmottaa asioita ja tapahtumaketjuja. Millekään ei muka voi tehdä mitään, jos sen hetkisen viralliset reitit ei ota onnistuakseen. Keskustelu ja asioiden esille tuonti aiheuttaa ihmisissä ajatteluketjuja, jopa niissä päättävissä elimissä asti. Tulee mieleen eräs kiihkeästi viime vuosina kampanjoitu asia, josta on keskustelua toisessa ketjussa, kuinka se ihan pelkällä kampanjoinnilla on lyömässä itseään läpi lakeihin asti (ikävä kyllä ei positiivisessa mielessä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Ei ole normaalia. Ei millään muulla osastolla potilaat petaa omia sänkyjään. Synnytys tekee sairaaksi ja hyvin monella naisella on synnytyksen jälkeen tikkejä, kipuja ja hemoglobiini alhaalla.

Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"Äidit laitetaan liikkumaan, koska liike saa veren kiertämään ja paraneminen nopeutuu.

Mutta jos haluatte oman huoneen palvelijoineen, se pitäisi järjestää, mutta omalla kustannuksella.

Kermaperseiden tarjoilijoiden kustannuksia ei tarvitse verovaroin kustantaa.

"

Minä tässä (lapseton) kommentoin taas. Mielettömän aggressiivista tekstiä. Kun luen, minua melkein pelottaa. Onkohan kirjoittaja hoitohenkilökunnan edustaja vai potilas? Toivon, että jos edellinen, en koskaan törmää häneen käydessäni jossain gynekologisessa toimenpiteessä. 

Ihan silkkaa raivoa, ja törkeän halventavaa kielenkäyttöä kanssaihmisistä/potilaista. Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään? Mitähän esimies sanoisi? Entä kahvihuoneporukka, allekirjoittaisivatko esim. tuon potilaisiin kohdistuvan kermaperse-nimittelyn? 

Onkohan sairaaloissa paljonkin tuommoisia töissä, jotka täällä paljastavat anonyyminä todellisen luonteensa ja motiivinsa? 

Edelleenkään hoitajat eivät ole tarjoilijoita, niillä on ihan muuta hommaa kuin kantaa evästä niille, jotka pystyvät itsekin sen päivähuoneesta hakemaan.

Että ihan hotellitason palvelut pitäisi olla, hohhoijaa.

Joku valitti tuolla aikaisemmin, että oli ollut huono sänky. Ihan tiedoksi, sänky on makuasia, yksi tykkää kovasta ja toinen pehmeästä sängystä.

Vai pitäisikö jokaiselle potilaalle hommata omat sängyt, esitietolomakkeeseen rasti ruutuun että haluaako Hästensin pehmeän vai vyöhykkeisen sängyn.

Pitäytkää nyt hyvänen aika edes todellisissa ongelmissa!

Edelleen, kohdellaanko muitakin potilaita samalla tavalla? Sitä paitsi kaikki äidit EIVÄT pysty sitä ruokaa itse hakemaan ja tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Jäävät helposti ruuatta, sitäkin on tapahtunut.

Xxxxxxxxxxxxxx

Kerro minulle, miksi aikuinen ihminen, joka pystyy ja kykenee, ei voisi ruokaa itselleen hakea?

Kerro, miksi kynnelle kykenevä ei voisi pedata omaa sänkyään?

Kerro minulle, mikä siitä tekee "Synnytysväkivaltaa"?

Minun lapsi syntyi sektiolla.

Ylös piti nousta heti kun pystyi, ja liikkua piti että ei synny veritulppa.

Etkö tajua, että se sängyn petaaminen ja ruoan hakeminen on osa hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Se ei ole reilua ja niin ei ole väitettykään. Muistakaa kansa, että äänestämällä ollaan saatu aikaan se, että kansaa poljetaan ja kansan sanaa ei kuunnella. Kuullaan kylläkin. Siihen pitänee saada muutos, mutta miten? Tämä ei ole ketään vastaan sanottu vaan meidän kaikkien puolesta. Miksi me kaikki olemme siinä tilanteessa, että me emme merkitse päättäjille mitään ja valitukset eivät johda muutoksiin. Se on iso ongelma ja se pitää ratkaista, ennenkuin lapsemme perivät maan, missä tavan kansa poljetaan maan rakoon vaikenemaan. Muutoksen tuuli voi alkaa täällä, mutta muistakaa nämä kommenttinne myös vaalien aikana. Pelkkä kauluspaita ei tee kenestäkään toista suurempaa. Ei edes äänestys aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Siis sanoivatko suoraan syyksi tuon, että koska olet nainen? Järkyttävää!

Mutta joo tätä olenkin vähän epäillyt. Kuten aikaisemmin tuolla jossain sanoin että suhtautuminen naisen intimiteettiin ja seksuaalisuuteen on pitkälle tuo, että sen katsotaan tavallaan kuuluvan muillekin kuin vain asianomaiselle. Se näkyy sitten tämmöisenä röyhkeytenä, että arkipäiväinen suhtautuminen naisen intimiteettiin on tämmöinen. Pistetään monta nuorta kundia tiirailemaan eikä haluta antaa housuja. Inhottaa.

Nainen toisin kuin mies on tottunut alapään tutkimuksiin. Joku joutunut käymään useammin joku harvemmin gynellä. Ei housuitta olo tähystyksessä ole nyt sen kummempaa kuin gynellä.

Leikkauspotilaat muillakin osastoilla nousevat pystyyn heti kuin mahdollista, paranemisen ja veritulppariskin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Siis sanoivatko suoraan syyksi tuon, että koska olet nainen? Järkyttävää!

Mutta joo tätä olenkin vähän epäillyt. Kuten aikaisemmin tuolla jossain sanoin että suhtautuminen naisen intimiteettiin ja seksuaalisuuteen on pitkälle tuo, että sen katsotaan tavallaan kuuluvan muillekin kuin vain asianomaiselle. Se näkyy sitten tämmöisenä röyhkeytenä, että arkipäiväinen suhtautuminen naisen intimiteettiin on tämmöinen. Pistetään monta nuorta kundia tiirailemaan eikä haluta antaa housuja. Inhottaa.

Nainen toisin kuin mies on tottunut alapään tutkimuksiin. Joku joutunut käymään useammin joku harvemmin gynellä. Ei housuitta olo tähystyksessä ole nyt sen kummempaa kuin gynellä.

Tuo on nimenomaan sukupuolen pesuteella tehty typerä mutuveikkaus. Ei kaikki naisetkaan ole tottuneet gynekäynteihin ja mitä sitten vaikka olisivatkin? Ei se silti tarkoita, että se olisi mukavaa tai ihan sama joka tilanteessa. Samoin se mies voi tottua siihen alapään ronkkimiseen, tuossahan on oikein hyvä hetki siihen. Typerää eri asemaan laittamista huonoilla perusteilla tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Sinulla on aika iso usko tuono pelkän virallisen valituksen voimaan. Hyvin selitti tuolla aikaisemmin toinen, että hyvin harvoin niillä on muita seurauksia kuin pienet pahoittelut asianosaiselle, jos sitäkään. Onhan niitä välillä lehdissäkin juttuja, kuinka joku yksittäinen lääkäri on saanut lukuisia valituksia, mutta siitä huolimatta saa jatkaa normaalisti työssään, vaikka olisikin ihan virallisesti todettu hänen menetelleen väärin. Se on sitten asiakkaan omalla vastuulla mystisesti tietää vain millaisen hyypiön vastaanotolle saapuu lääkärille mennessään, tämäkö on reilua?

Se ei ole reilua ja niin ei ole väitettykään. Muistakaa kansa, että äänestämällä ollaan saatu aikaan se, että kansaa poljetaan ja kansan sanaa ei kuunnella. Kuullaan kylläkin. Siihen pitänee saada muutos, mutta miten? Tämä ei ole ketään vastaan sanottu vaan meidän kaikkien puolesta. Miksi me kaikki olemme siinä tilanteessa, että me emme merkitse päättäjille mitään ja valitukset eivät johda muutoksiin. Se on iso ongelma ja se pitää ratkaista, ennenkuin lapsemme perivät maan, missä tavan kansa poljetaan maan rakoon vaikenemaan. Muutoksen tuuli voi alkaa täällä, mutta muistakaa nämä kommenttinne myös vaalien aikana. Pelkkä kauluspaita ei tee kenestäkään toista suurempaa. Ei edes äänestys aikoina.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mutta hiljaa olemisen en ainakaan usko olevan ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Ennen oli synnytysosastoilla vauvalat, joissa hoitajat huolehtivat niistä vastasyntyneistä. Nyt se vauva kipataan äidin kainaloon oli tilanne mikä tahansa ja heitetään johonkin yhteishuoneeseen samaan sänkyyn hoitamaan, vaikka äiti olisi jo valvonut 3 vuorokautta putkeen. Onhan se hyvä sitten tosiaan jeesustella, että mutsin pitää pystyä hoitamaan puolikuolleenain sitä nyyttiä, kun ilmeisesti taas Vauva Kuolee muuten...

Se on myös äidin parhaaksi jotta ei humautella turhaan vaan käytetään paikallispuudutteita. Niitä pitää odottaa että toimivat.

Isot repeämät korjataan nukutuksessa.
Ne vauvalat eivät välttämättä ole hyväksi äiti-lapsi kontaktin luomiseen, ja missä tässä on se isät? Miksi niitä ei näy hoitamassa sitä vauvaa jos äiti on poikki?

Perhehuoneita pitäisi olla kaikille.

Kyllä sen hyvän äiti-lapsi kontaktin ehtii luoda kotonakin. Paljon tärkeämpää olisi antaa sen rääkätyn äidin levätä muutamia vuorokausia, jos hän itse haluaa. Tässä vaan halutaan tuollaisella verrukkeella säästää.

T. 80-luvulla synnyttänyt. Levätä sai monta päivää, vauvat vauvalassa, tuotiin vain ruoka-aikana äidille. Aivan täysipäisiä noista tuli.

"Pystyisiköhän hoitaja kirjoittaman tuon minnekään omalla nimellään?"

En kyllä löytänyt tekstistä kohtaa, jossa kirjoittaja olisi kertonut olevansa hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos se tikkaus tarvii tehdä nopeasti jotta ei vuoda liikaa? Vartin odotus voi olla jo liikaa jossain tapauksessa? Ei siis että vuotaisi solkenaan, silloinhan pitäisi lähteä hätäleikkaukseen, mutta kuitenkin niin nopeaan että ei voida jäädä odottamaan anestesiologia humauttelemaan?

Vaikea kysymys, en kannata tikkausta ilman puudutusta. Tuli vaan mieleen tälääinen senaario.

Jos ja kaista tikjausta varten pitäisi olla anestesialääkäri humauttamassa näitä pitäisi olla yksi jokaista vuoroa kohden. Yksistään synnäriä varten. Ymmärrätte varmaan ettei tälläinen lisäkustannus ole mahdollinen eikä järkevä. Vain sen takia että välillä ommellaan ilman puudutusta. Toki se sattuu mutta täällä liiotellaan kipua kun kiillotetaan synnytysmarttyyrin kruunua👑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Muistakaahan myös se, että virkavalta eli poliisilaitos on olemassa ihmisiä varten, joita kohtaan on toimittu väärin, josta myös rikoslaissa säädetään omin pykälin. Eli siitä lakikirjaa käteen ja lukemaan mikä rikoslain kohdista pätisi parhaiten omaa kokemaa kohtaan. Sittenkun tärppää, niin oman lääninsä poliisilaitokselle virttä veisaamaan.

Eipä taida olla tällaiset virkamies- ja hallinnolliset asiat poliisiasioita, eipälen minä. Se valitus on tehtävä sitä sairaalan virallista reittiä. 

Valitus on eri asia kuin rikosilmoitus. Jos on joutunut sairaalassa väkivallan uhriksi, on silloin oikeus tehdä rikosilmoitus. Jos on saanut vain epäasiallista palvelua, silloin valitukset menee sairaalan valitusportaita pitkin. Käsittämätöntä, että jotkut ihmiset luulevat, että väkivallasta, sen tapahduttua sairaalassa, ei voisi tehdä rikosilmoitusta. Rikos se on siinä missä kadullakin tapahtunut väkivallanteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Vierailija kirjoitti:

Leikkauspotilaat muillakin osastoilla nousevat pystyyn heti kuin mahdollista, paranemisen ja veritulppariskin takia.

Minä (se lapseton edellä) olin isossa leikkauksessa, jossa poistettiin kohdusta myoomia, kohtu säästäen. Hankalampi juttu lääkärien mukaan kuin esim. pelkkä kohdunpoisto. Paranikin tosi hitaasti, saikkua tuli yli kaksi kuukautta. Nousin kyllä hoitajien kehottamana sängystä pari päivää leikkauksen jälkeen, ja kun perusteltiin miksi, niin tein sen, ja tein myös, koska tunsin siihen kykeneväni. Käppäilin ensin hoitajan tukemana käytävää, sitten vähitellen yksikseni. Ei vaadittu tekemään yhtään enempää kuin pystyin. Tässä keskustelussa synnyttäjät sitä vastoin kertovat, kuinka ovat pyörtyilleet, kun on vaadittu seuraavana päivänä raskaan synnytyksen jälkeen, monta vuorokautta valvoneena, petaamaan  ja luuttuamaankin jopa! Eikä ole kysytty kuten minulta, jaksaako ja pystyykö. On vaan komennettu. Eikä ole annettu liikkua sen verran kuin kunto sallii oman mittapuun mukaan, eikä ole tuettu liikkumisessa ensin, kuten minua. Ei ole seurattu edes, pysyykö pystyssä, vaikka huimaa kun on menettänyt paljon verta, kuten minä leikkauksessa. He saivat huonoa hoitoa, minä hyvää. Heidän kohtelussaan ei vaikuta olleen järjen häivää, toisin kuin minun kohdallani. Synnyttäjiä ilmeisesti tosiaan kohdellaan jonkin ihan eri periaatteen mukaan kuin meitä muita, jotka saamme erikoissairaanhoidossa yleisesti hyvää hoitoa ja kohtelua, harvemmin niitä huonoja poikkeuksia. 

Womm kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi olen saanut lapseni sektiolla, suosittelen. Sen saa kun vain osaa vaatia. Turvallinen vaihtoehto mutta lääkärit yrittää käännyttää koska maksaa sairaalalle 3-4 kertaa enemmän kuin normi synnytys. Ystävälleni joka synnytti yli 4 kiloisen lapsen, oli synnytyksen jälkeen vielä tunnustettu että vauvan kerrottiin (valehdeltiin) olevan reilusti alle 4 kg jotta uskaltaisi synnyttää alakautta. Sai toisen asteen repeämät, joista kärsii yhä. Nämä ihmiset ei oikeasti ajattele synnyttäjien parasta, kannattaa pitää mielessä.

Mitä ylimääräiseen ronkkimiseen tulee, sitä tapahtuu kyllä. Minulle yrittivät tehdä synnytystapa-arviota uudelleen vaikka oma gyneni oli sen jo tehnyt kun hain sektiota, en suostunut koska ei ollut tarpeen tehdä uudestaan. Pitäkää oikeuksistanne kiivaasti kiinni naiset! 👍

Tämä! Ja pelkkä ajatus kuvottaa minua, että nainen joutuu sektion saadakseen "tappelemaan" lääkärien ja psykologien kanssa siitä mitä tekee OMALLA kropallaan!

Oon myös huomannu että mihinkään tutkimuksiin ei pääse niin helposti kuin gynelle :D minuakin (28 v) suositeltu käymään parin vuoden välein, eikä koskaan siis ole löytynyt mitään. Keuhkokuviin sen sijaan en ole koskaan keuhkokuumeessa päässyt, vaikka tupakoinkin vielä. Olis mielenkiintoista jos muitakin syöpiä seulottaisi yhtä paljon kuin kohdunkaulan, joka ei ole edes naisten yleisin syöpä!

"luuttuamaankin jopa!"

No ei kyllä ole.

Joku heitti että - pitäisikö äidit pistää luutuaamaan- sarkasmia näes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos se tikkaus tarvii tehdä nopeasti jotta ei vuoda liikaa? Vartin odotus voi olla jo liikaa jossain tapauksessa? Ei siis että vuotaisi solkenaan, silloinhan pitäisi lähteä hätäleikkaukseen, mutta kuitenkin niin nopeaan että ei voida jäädä odottamaan anestesiologia humauttelemaan?

Vaikea kysymys, en kannata tikkausta ilman puudutusta. Tuli vaan mieleen tälääinen senaario.

Jos ja kaista tikjausta varten pitäisi olla anestesialääkäri humauttamassa näitä pitäisi olla yksi jokaista vuoroa kohden. Yksistään synnäriä varten. Ymmärrätte varmaan ettei tälläinen lisäkustannus ole mahdollinen eikä järkevä. Vain sen takia että välillä ommellaan ilman puudutusta. Toki se sattuu mutta täällä liiotellaan kipua kun kiillotetaan synnytysmarttyyrin kruunua👑

Lisäkustannus. Siinä se taikasana tulikin. Onko nyt niin, ettei synnyttävän tai synnyttäneen äidin kärsimyksellä ei ole mitään väliä? Oman kokemukseni mukaan ei ole. Anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle antamaan kivunlievitystä, kun synnytin. Älkää hyvät naiset uskoko kauniita sanoja siitä, että kivunlievitystä on tarjolla. Ei ole, jos myyttinen anestesialääkäri ei ilmesty paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos se tikkaus tarvii tehdä nopeasti jotta ei vuoda liikaa? Vartin odotus voi olla jo liikaa jossain tapauksessa? Ei siis että vuotaisi solkenaan, silloinhan pitäisi lähteä hätäleikkaukseen, mutta kuitenkin niin nopeaan että ei voida jäädä odottamaan anestesiologia humauttelemaan?

Vaikea kysymys, en kannata tikkausta ilman puudutusta. Tuli vaan mieleen tälääinen senaario.

Jos ja kaista tikjausta varten pitäisi olla anestesialääkäri humauttamassa näitä pitäisi olla yksi jokaista vuoroa kohden. Yksistään synnäriä varten. Ymmärrätte varmaan ettei tälläinen lisäkustannus ole mahdollinen eikä järkevä. Vain sen takia että välillä ommellaan ilman puudutusta. Toki se sattuu mutta täällä liiotellaan kipua kun kiillotetaan synnytysmarttyyrin kruunua👑

Lisäkustannus. Siinä se taikasana tulikin. Onko nyt niin, ettei synnyttävän tai synnyttäneen äidin kärsimyksellä ei ole mitään väliä? Oman kokemukseni mukaan ei ole. Anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle antamaan kivunlievitystä, kun synnytin. Älkää hyvät naiset uskoko kauniita sanoja siitä, että kivunlievitystä on tarjolla. Ei ole, jos myyttinen anestesialääkäri ei ilmesty paikalle.

Ei terve nainen tarvitse synnytykseen välttämättä mitään kivunlievitystä. Näin se ei ole luonnollisesti prioriteetti listan kärjessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin