Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Luulisi sinun jo tässä vaiheessa ketjua ymmärtäneen että ponnistusasentoja on lukemattomia, joista selällään ponnistaminen on se tehottomin ja todennäköisesti tuon lääkärin tarkoittama. Lisäksi nuo synnytystapa-arviot ovat täysiä arvailuja. Ei kukaan voi tietää antaako lantio periksi vai ei ennenkuin on koitettu synnytyksessä ja vauvan kokoarviot voivat heittää jopa kilolla.

Joo, se lääkärin sanoma ponnistusasento oli sellainen, että selällään maaten otin polvitaipeista kiinni. En tosiaan hoksannut, että lasta pitää ponnistaa syntymään kattoa kohti enkä niin tehnyt edes synnyttäessä. Raskaus meni yliajalle ja kaksi päivää ennen lapsen syntymää tehty kokoarvio oli kilon liian pieni.

Hyi onneksi en itse edes käynyt kyseisessä arviossa

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Siksi synnytykseen kannattaa ottaa mukaan tukihenkilö, joka pitää äidin puolta.

Yess kirjoitti:

Oon maailman onnellisin että valitsin sektion. toivuin parissa päivässä pahimmista kivuista, joita ei varmasti voi verrata synnytyskipuun, ja tilanne itsessään oli rauhallinen ja lämminhenkinen (toisinkuin lääkäri jajoka yritti käännyttää päätäni sektion suhteen). Kokoajan oli kontrollin tunne vaikka leikkauksessa tietty oli hoitajien käsissä. Arpea olen laserhoitanut niin ettei sitä käytännössä enää edes ole.

Ainoa alapään sorkkiminen ja katselu tapahtui yhden hoitajan laittaessa ja irrottaessa katetrin, jäi tosi hyvin kohdeltu fiilis.

Olen myös kuitenkin onnellinen että tämä keskustelu on nostettu julkiseksi, iso kiitos kyseiselle synnytysaktivistille 😍 tsemppiä huonosti kohdelluille ja tuleville synnyttäjille: ottakaa näistä oppia ja vaatikaa mikä teille kuuluu

Sektio oli kyllä paras ratkaisu ikinä täälläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Siksi synnytykseen kannattaa ottaa mukaan tukihenkilö, joka pitää äidin puolta.

Lähtökohta kertoo jo aika paljon kun synnytykseen on otettava mukaan joku läheinen ettei äitiä kohdella kuin teuraseläintä

Moi taas, tulin perjantai-illan ratoksi taas tänne jauhamaan.

Välissä näyttää syntyneen keskustelua humautuksesta ja siitä, että se olisi kovin riskaabeliä potilaalle ja siksi sitä ei synnärillä suosita. Tässä kokemusta ja tietoa humautuksesta ammattilaisnäkökulmasta :

Humautuksessa potilaalle yleensä annetaan suonensisäisesti nopeavaikutteista kipulääkettä (yleensä fentaly tai alfentanil) , sekä sedatiivia (yleensä midatsolam tai propofol) . Aikuispotilailla ei juurikaan käytetä pelkkää kaasua. Nämä lääkeaineet ovat lyhytvaikutteisia ja metaboloituvat sekä eliminoituvat kehosta nopeasti. Yksittäisen annoksen vaikutusaika lasketaan minuuteissa - ei tunneissa. Hieman höpsähtänyt/ väsynyt olo voi kestää pidempäänkin. Tässäkin puhutaan silti tunneista - ei päivistä, eikä ne niin höpöksi tee, että vauvaansa pudottelisi pitkin pisin.

Joku täällä mainitsi sedaation jälkeisen ajokiellon, sekä seuran tarpeen kotona. Tämä on ihan potilasturvallisuusasia. Sedatiivien ottamisen jälkeen ei tietenkään saa ajaa, koska nämä saattavat vaikuttaa haitallisesti tarkkaavaisuuteen ja reaktionopeuteen. Saattajaa / seuraa taas vaaditaan potilaan kotiutuessa toimenpidepäivänä, koska on varmistuttava, että potilaalla on joku soittamassa apua, siinä harvinaisessa, joskin mahdollisessa tapauksessa, että hänelle tapahtuisi kotiuduttuaan jotain. Jokaisella lääkeaineella on mahdolliset haittansa, mutta tulisi arvioida mahdollisten haittojen riski ja vakavuus verrattuna saavutettuun hyötyyn.

Sedatiivit ja anesteetit voivat päätyä äidin verenkierron kautta vauvaan, joten niiden käyttöä _raskaana oleville_ ei suositella. Jos tilanne on kuitenkin se, että lapsi on jo ulkona, ei äidin sedatoimisella ompelemisen ajaksi pitäisi olla vauvan kannalta merkitystä. Äiti jää kuitenkin osastolle vauvan kanssa ja yleensä lapsella on toinenkin vanhempi auttamassa. Harva pönkeää heti synnytettyään (tai varsinkaan revettyään) jalkeille ja laittaa hösseliksi. Yksi rauhallisempi päivä sujuu kyllä vauvankin kanssa.

Sedaatio tosiaan vaatii toteutuakseen anestesiakoulutetun henkilön annostelemaan lääkkeet ja valvomaan potilaan vointia. Tähän riittää anestesiahoitaja ja se, että anestesialääkäri on tarvittaessa saatavilla. Potilaan vitaaleita on voitava monitoroida ja varalla on oltava myös hengitystien hallintaan tarvittava välineistö. Nämä olisivat edelleen järjestelykysymyksiä osastolta.

Terkkuja taas : sama leikkurihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justt kirjoitti:

Womm kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi olen saanut lapseni sektiolla, suosittelen. Sen saa kun vain osaa vaatia. Turvallinen vaihtoehto mutta lääkärit yrittää käännyttää koska maksaa sairaalalle 3-4 kertaa enemmän kuin normi synnytys. Ystävälleni joka synnytti yli 4 kiloisen lapsen, oli synnytyksen jälkeen vielä tunnustettu että vauvan kerrottiin (valehdeltiin) olevan reilusti alle 4 kg jotta uskaltaisi synnyttää alakautta. Sai toisen asteen repeämät, joista kärsii yhä. Nämä ihmiset ei oikeasti ajattele synnyttäjien parasta, kannattaa pitää mielessä.

Mitä ylimääräiseen ronkkimiseen tulee, sitä tapahtuu kyllä. Minulle yrittivät tehdä synnytystapa-arviota uudelleen vaikka oma gyneni oli sen jo tehnyt kun hain sektiota, en suostunut koska ei ollut tarpeen tehdä uudestaan. Pitäkää oikeuksistanne kiivaasti kiinni naiset! 👍

Tämä! Ja pelkkä ajatus kuvottaa minua, että nainen joutuu sektion saadakseen "tappelemaan" lääkärien ja psykologien kanssa siitä mitä tekee OMALLA kropallaan!

Oon myös huomannu että mihinkään tutkimuksiin ei pääse niin helposti kuin gynelle :D minuakin (28 v) suositeltu käymään parin vuoden välein, eikä koskaan siis ole löytynyt mitään. Keuhkokuviin sen sijaan en ole koskaan keuhkokuumeessa päässyt, vaikka tupakoinkin vielä. Olis mielenkiintoista jos muitakin syöpiä seulottaisi yhtä paljon kuin kohdunkaulan, joka ei ole edes naisten yleisin syöpä!

Minä ihmettelen vielä enemmän miten nainen tappelee päästäkseen leikkaukseen missä vatsaontelo ja kohtu leikataan auki. Vatsalihakset leikataan poikki eivätkä ne koskaan tule yhtä vahvoiksi. Leikkauksen jälkeen saat olla ihan tosissaan varovainen ettei haava tulehdu tai tikit repeä. Mukava varmaan nousta sängystä pystyyn mahassa valtava ommeltu leikkaushaava. Muistoksi jää koko mahan poikki kulkeva kaareva arpi.

Minulla kaksi sektiota josta viimeisimmästä 3 vuotta. Arpi on vaalea sievä viiru vain ja molempien sektioiden jälkeen kävin viikon päästä jo kävelyllä ulkona, ihan yksilöllistä toipuminen. Oma kokemus on että vaikka aina sanotaan ettei sektio ole kivuton ja helppo tapa synnyttää, niin juuri sitä se minulle oli.

Onko täällä vain vihaisia äitejä jotka ei tajunneet aikoinaan puolustaa itseään 🤔

Tavallaan on yksilöllistä, siis ulkoisesti ja vaikka tuon perusteella, että miten nopeasti pääsee ulos kävelylle. Mutta sisältä sektio jättää myös jäljet mitä ei näe eikä pysty heti vertaamaan, ja niistäkin kannattaa puhua. Itsekin olen synnyttänyt sektiolla kaksi lasta, onnistuneesti, ja paremmin/helpommalla kuin alateitse. Olisin kuitenkin halunnut suurperheen ja se ei kahden sektion jälkeen ollut mahdollista, koska kiinnikkeitä on sektioiden jäljiltä liikaa ja arvet. Toki mieluummin nämä lapset turvallisesti maailmassa enkä sen takia itse kadu mitään, mutta minään automaattisesti helpompana vaihtoehtona sektiota ei kannata tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Sellainen raivoviesti sieltä sitten. Tui tui tuttisuu, haluatko tissimaitoa?

Hurjaa ajatella, että näillä naisilla, jotka täällä noin vihamielisesti, halveksivasti ja karkeasti vastailevat asiallista kohtelua synnyttäjinä vaativille kanssasisarilleen, on omia lapsia. Mitenkähän he mahtavat kohdella tyttäriään (ja poikiaan)? Opettavatko näillekin jo pienestä pitäen, että kaikki kivut pitää kestää valittamatta? Tyttöjen osalta heidän aikuistuttuaan synnytyskivut ja poikien osalta sodassa tapahtuvat haaverit (ja heidän osansa on joillakin kaatuakin siellä).... Tämähän on sitä perinnettä. Vanhoilta hyviltä ajoilta. Kuuluukohan kuvaan, että "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"?  - se lapseton edellä

Liekkö näitä "naisen elämään nyt vain kuuluu kaikki kivut ja kolotukset" leiriä. Pahoista kuukautiskivuista ja mahdollisesti endometrioosista kärsivän tyttöparan tuskia varmaan vähättelevät :/

on toksista feminiinisyyttä hyväksyä ammattiuhriutujat ja turhasta uikuttajat. Naiset ovat tehneet vuosikymmeniä töitä sen eteen ettei meitä nähdä hysteerisinä uikuttajina.

Tottakai löytyy vihaa, kun naisista puhutaan. Nainen on uhka miehille. Aina puhutaan siitå, kuinka nainen on toiselle naiselle uhka, mutta todellinen uhka naiselle on mies. Useimmissa määrin. Sanontakin varmasti miesten keksimä ja hokema alkujaan. Saada naiset toisiaan vastaan, vaikka perimmäinen syy ongelmiimme on aina ollut mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Mikä ihme on pinnistuasenti? Jos tarkoitat ponnistusasentoa, niin kerropa kaikki eri vaihtoehdot. Onko ponnistusasento sama aina, kun nainen ponnistaa seisten, polvillaan, synnytysjakkaralla, puoli-istuvassa asennossa tai vesialtaassa? Mitäpä veikkaat?

Missähän ponnistusasennossa lääkärin on helpoin tehdä arvio mahtuuko lapsi syntymään?

Millaiseen ponnistusasentoon olisit itse mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Siksi synnytykseen kannattaa ottaa mukaan tukihenkilö, joka pitää äidin puolta.

Lähtökohta kertoo jo aika paljon kun synnytykseen on otettava mukaan joku läheinen ettei äitiä kohdella kuin teuraseläintä

Iso halaus kaikille äideille!

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Täällä samoin lapseton ihminen joka on järkyttynyt siitä miten synnytyksiä hoidetaan. Eipä lisää omaa lapsentekohalukkuutta.

Eniten käy sääliksi ne jotka ovat tilanteessa jostain syystä yksin ilman puolisoa tai muita läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Sellainen raivoviesti sieltä sitten. Tui tui tuttisuu, haluatko tissimaitoa?

Hurjaa ajatella, että näillä naisilla, jotka täällä noin vihamielisesti, halveksivasti ja karkeasti vastailevat asiallista kohtelua synnyttäjinä vaativille kanssasisarilleen, on omia lapsia. Mitenkähän he mahtavat kohdella tyttäriään (ja poikiaan)? Opettavatko näillekin jo pienestä pitäen, että kaikki kivut pitää kestää valittamatta? Tyttöjen osalta heidän aikuistuttuaan synnytyskivut ja poikien osalta sodassa tapahtuvat haaverit (ja heidän osansa on joillakin kaatuakin siellä).... Tämähän on sitä perinnettä. Vanhoilta hyviltä ajoilta. Kuuluukohan kuvaan, että "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"?  - se lapseton edellä

Liekkö näitä "naisen elämään nyt vain kuuluu kaikki kivut ja kolotukset" leiriä. Pahoista kuukautiskivuista ja mahdollisesti endometrioosista kärsivän tyttöparan tuskia varmaan vähättelevät :/

on toksista feminiinisyyttä hyväksyä ammattiuhriutujat ja turhasta uikuttajat. Naiset ovat tehneet vuosikymmeniä töitä sen eteen ettei meitä nähdä hysteerisinä uikuttajina.

Niin, ei munkaan mielesyä synnyttäjille tarvitse sairaalassa kärjestää mitään erityiskohtelua vaan sama ison toimenpiteen jälkeinen kohtelu kuin kaikille muillekin.

Mä olin silleen kahden vaiheilla, haluanko äidiksi vai en, mutta en näillä näkymin :D Ainakaan ennen kuin tämä kampanja lyö kunnolla läpi, ja voin olla varma, että en ole lääkäreille teurastettava lehmä lettu auki veitsen alla. Ainiin, mutta itsehän alunperinkin sen letun levitin miehelle kun raskaaksi tulin 🤭 Pitää siis kärsiä!

Sitten nämä suomalaiset sovinistiset miehet kuitenkin moittivat a r a b e j a siitä, kuinka pahoinpitelevät naisiaan ja pitävät heitä orjinaan. Mmm..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Sen rakenteen voi selvittää hellästikin tunnustelemalla. Ja eikö röntgenilläkin näkisi? Tuntuu että näitä alatutkimuksia tehdään yhtenään. Omana raskausaikana suostuin yhteen ja sillä pärjättiin. Harmi jos muut ei ole tajunneet samaa

Ensin tutkitaan käsin ja sen jälkeen vielä kuvataankin jos muuten ei saada varmuutta. Toiseksi röntgenissä on myös riisuttava lantion alue paljaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Nämä hotellivertaukset on muutenkin sikäli aika outoja, koska hotelliolosuhteethan tarkoittavat käytännössä vain omaa huonetta. Ei sielläkään mikään palvelija käy ruokia ovelle tuomassa (tai joissain kai saattaa olla lisämaksullinen palvelu) ja lakanatkin joutuu pyytämään itse uudet, jos ne sotkee ja itse on ruuallekin käveltävä. Tosi monelle olisi kyllä hyvä, jos saisi sen perhehuoneen ja olisihan se ihanaa jos sen voisi järjestää. Pystyisi isäkin ottamaan vastuuta vauvasta sen aikaa, että äiti saisi esim. levätä rankan synnytyksen jälkeen.

Ongelman ytimenä taitaa olla sairaalasynnytysten lyhyt historia, sekä synnytykseen liittyvät vanhat asenteet.

Kun synnytykset siirtyivät sairaalaan (vasta 60-luvulla) sairaala oli hyvin hierarkinen paikka, jossa synnyttäjän paikka oli ravintoketjun pohjalla. Lääkäri saneli missä asennossa ja koska ponnistetaan ja siihen ei ollut nokan koputtamista. Kivun hoitamista ei kukaan älynnyt edes miettiä ja miehellä ei ollut mukaan mitään asiaa. Synnytyskipuja pidettiin opittuna pelon aiheuttamana reaktiona, josta pystyy oppimaan pois.

Epiduraalia alettiin käyttämään Euroopassa 70-luvulla, mutta vielä 80-luvulla sen käyttö Suomessa oli hyvin vähäistä. Episiotomia tehtiin tasan kaikille ja se oli vielä tuolloinkin rutiinitoimenpide. Aiheesta alettiin käymään vasta 80-90 luvulla julkista keskustelua. Samoihin aikoihin näyttöön perustuvat tutkimukset kumosivat

rutiiniepisiotomian väitetyt hyödyt. Naiset alkoivat nähdö itsensä aktiivisina tekijöinä synnytyksissä ja hanakammin vaatia oikeuksiaan synnyttäjänä sekä kehollista itsemääräämusoikeuttaan. Synnytyspelko taas on tunnistettu ilmiönä ja diagnosoitu vasta 2000-luvulla .

Ottaen huomioon synnytysten suhteellisen lyhyen historian, ei ole ihme että asenteet laahaavat perässä. Kentällä on vielä runsaasti ammattilaisia, jotka muistavat ajat, jolloin ei puhuttu mitään synnyttäjän itsemääräämisoikeudesta. Toivotaan että sukupolvien vaihtuessa asenteetkin raikastuvat, eikä näitä naisvihamielisiä jäänteitä opeteta enää uusille lääkäreille ja kätilöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi lapseton nainen, joka on järkyttyneenä lueskellut näitä keskusteluja. Ilman tätä palstaa en olisi ikimaailmassa uskonut että ihmisen sukupuolielimiä voidaan ommella puuduttamatta, että vasta synnyttänyt äiti voidaan jättää ilman ruokaa jos hän ei itse pääse tarjotinta hakemaan. Tai että lakanat pitää vaihtaa itse, oli kunto mikä hyvänsä. En voi myöskään käsittää miten pahimmillaan vuorokausia valvonut, kipeä ja valtavan rääkin ja pelon läpikäynyt ihminen voidaan jättää vastuuseen vauvasta eikä hänen anneta nukkua.

Olen lukenut koko ketjun, mutta yhdessäkään viestissä ei ole vaadittu hotelliolosuhteita. On pyydetty, että ihmiselle kerrottaisiin mitä toimenpiteitä hänelle tehdään ja toivottu, että saisi yhtä hyvää kohtelua kuin potilaat muillakin osastoilla. Ilmeisesti tämäkin on ihan liikaa, kun kyseessä on vain äiti.

Nämä hotellivertaukset on muutenkin sikäli aika outoja, koska hotelliolosuhteethan tarkoittavat käytännössä vain omaa huonetta. Ei sielläkään mikään palvelija käy ruokia ovelle tuomassa (tai joissain kai saattaa olla lisämaksullinen palvelu) ja lakanatkin joutuu pyytämään itse uudet, jos ne sotkee ja itse on ruuallekin käveltävä. Tosi monelle olisi kyllä hyvä, jos saisi sen perhehuoneen ja olisihan se ihanaa jos sen voisi järjestää. Pystyisi isäkin ottamaan vastuuta vauvasta sen aikaa, että äiti saisi esim. levätä rankan synnytyksen jälkeen.

Eli halutaankin ENEMMÄN kuin hotellissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Sen rakenteen voi selvittää hellästikin tunnustelemalla. Ja eikö röntgenilläkin näkisi? Tuntuu että näitä alatutkimuksia tehdään yhtenään. Omana raskausaikana suostuin yhteen ja sillä pärjättiin. Harmi jos muut ei ole tajunneet samaa

Ensin tutkitaan käsin ja sen jälkeen vielä kuvataankin jos muuten ei saada varmuutta. Toiseksi röntgenissä on myös riisuttava lantion alue paljaaksi.

Ennemmin se kuin nyrkki p*llussa, mutta tämäkin toimenpide pitää näköjään saada tehdä ns kajoavana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Sellainen raivoviesti sieltä sitten. Tui tui tuttisuu, haluatko tissimaitoa?

Hurjaa ajatella, että näillä naisilla, jotka täällä noin vihamielisesti, halveksivasti ja karkeasti vastailevat asiallista kohtelua synnyttäjinä vaativille kanssasisarilleen, on omia lapsia. Mitenkähän he mahtavat kohdella tyttäriään (ja poikiaan)? Opettavatko näillekin jo pienestä pitäen, että kaikki kivut pitää kestää valittamatta? Tyttöjen osalta heidän aikuistuttuaan synnytyskivut ja poikien osalta sodassa tapahtuvat haaverit (ja heidän osansa on joillakin kaatuakin siellä).... Tämähän on sitä perinnettä. Vanhoilta hyviltä ajoilta. Kuuluukohan kuvaan, että "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"?  - se lapseton edellä

Liekkö näitä "naisen elämään nyt vain kuuluu kaikki kivut ja kolotukset" leiriä. Pahoista kuukautiskivuista ja mahdollisesti endometrioosista kärsivän tyttöparan tuskia varmaan vähättelevät :/

on toksista feminiinisyyttä hyväksyä ammattiuhriutujat ja turhasta uikuttajat. Naiset ovat tehneet vuosikymmeniä töitä sen eteen ettei meitä nähdä hysteerisinä uikuttajina.

Ei vaan toksista feminiinisyyttä on sanoa synnyttäjälle, "älä ruikuta".