Lue keskustelun säännöt.
Lottovoitto on ainoa toivoni
29.03.2014 |
Masennus on tuhonnut elämäni. En ole koskaan vakavasti seurustellut, minulla ei ole lukion jälkeistä tutkintoa, en pysty opiskelemaan, en saa töitä, minulla ei ole säästöjä, niukasti työkokemusta, en saa mitään terapiaa tai apua julkiselta puolelta. Ainoa toivoni on voittaa nuo 7 miljoonaa, vain niillä voisin saada elämästäni siedettävää. Muussa tapauksessa pelkään jääväni joskus vielä junan alle...
Kaikki ylimääräiset rahat (20€) on lotottu nyt.
Kommentit (62)
Masennus nimenomaan on "sairaus" jossa itsehoidolla ja ajattelulla on erittäin suuri merkitys ja lääkehoidolla marginaalinen, toisin kuin esim. syövässä tai käsivarren murtumassa. Siksi ei ole ollenkaan irrelevanttia, millaista ajatuskehää masentunut ylläpitää itsestään tai ympäröivästä maailmasta. Se on p*skamainen juttu masentuneena kuulla, mutta eipä voi mitään.
Tuntuu että ihmiset rakastavat mennä tämän masennus-on-SAIRAUS-siinä-missä-sappikivetkin-ja-itse-en-voi-asioihin-vaikuttaa-mitenkään -kilven taakse. Antaahan se heille mahdollisuuden möyriä negatiivisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:01"]
Oppisopimuskoulutus. Sitä ennen työkkäriin yhteys, jotta voit heidän kanssaan jutella, että itä palkkatukea koulutusta varten voit saada. Kun pitkäaikaistyötön menee oppisopimukseen, on normaalien kulujen lisäksi työnantajan mahdollista saada myös ylimääräistä tukea työkkäristä, jolloin sun palkkaaminen voikin olla jo mielekästä.
Saat kätevästi pari vuotta tuoretta työkokemusta ja tutkinnonkin.
[/quote]
Oppisopimuskoulutukseen ei tällä hetkellä pääse. Syy: opiskelijalle pitäisi maksaa palkkaa. Jos saa paikan tutunkauppaa, silloin voi päästä, muuten ei.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:01"]
Oppisopimuskoulutus. Sitä ennen työkkäriin yhteys, jotta voit heidän kanssaan jutella, että itä palkkatukea koulutusta varten voit saada. Kun pitkäaikaistyötön menee oppisopimukseen, on normaalien kulujen lisäksi työnantajan mahdollista saada myös ylimääräistä tukea työkkäristä, jolloin sun palkkaaminen voikin olla jo mielekästä.
Saat kätevästi pari vuotta tuoretta työkokemusta ja tutkinnonkin.
[/quote]
Oppisopimuskoulutukseen ei tällä hetkellä pääse. Syy: opiskelijalle pitäisi maksaa palkkaa. Jos saa paikan tutunkauppaa, silloin voi päästä, muuten ei.
[/quote]
Turhan reippaasti yleistetty. Voin vaikka vannoa, että Suomen oppisopimuskoulutukset eivät ole yhtäkkisesti lakanneet seinään. :) Tietysti riippuu siitä, miten kranttu on alan ja sijainnin suhteen.
Todennäköisyys kuolla suuressa asteroiditörmäyksessä on suurempi kuin todennäköisyys voittaa Lotossa.
t. tähtitieteilijä
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:01"]
Oppisopimuskoulutus. Sitä ennen työkkäriin yhteys, jotta voit heidän kanssaan jutella, että itä palkkatukea koulutusta varten voit saada. Kun pitkäaikaistyötön menee oppisopimukseen, on normaalien kulujen lisäksi työnantajan mahdollista saada myös ylimääräistä tukea työkkäristä, jolloin sun palkkaaminen voikin olla jo mielekästä.
Saat kätevästi pari vuotta tuoretta työkokemusta ja tutkinnonkin.
[/quote]
Oppisopimuskoulutukseen ei tällä hetkellä pääse. Syy: opiskelijalle pitäisi maksaa palkkaa. Jos saa paikan tutunkauppaa, silloin voi päästä, muuten ei.
[/quote]
Turhan reippaasti yleistetty. Voin vaikka vannoa, että Suomen oppisopimuskoulutukset eivät ole yhtäkkisesti lakanneet seinään. :) Tietysti riippuu siitä, miten kranttu on alan ja sijainnin suhteen.
[/quote]
Joo niin varmaan joo. Sullahan oli paljonkin omakohtaista kokemusta asiasta tällä hetkellä? Suomen sadoista tuhansista työttömistä todella moni olisi menossa ihan mihin tahansa oppisopparipaikkaan, jos niitä vain olisi, koska NIISSÄ MAKSETAAN PALKKAA. Ai niin, mutta kaikki 300 000 työtöntähän on vain laiskoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni tässä ja monessa muussakin aloituksessa on se ongelma, että aloittaja selvästi pitää itseään maailman kaltoinkohdeltuimpana ihmisenä jolla on niin vaikea elämä ja tausta ettei sille voi tehdä mitään. Muita menestyneempiä tai heitä, jotka ovat jotenkin selättäneet masennuksensa onkin sitten helppo kutsua kokoomuslaisiksi tai kultalusikka perseessä syntyneinä kun he eivät ole saaneet elämäänsä samaan jamaan.
Totuus kuitenkin on, että kaikilla ja menestyneilläkin ihmisillä on elämässään omat ongelmansa. Melkein kaikki ihmiset joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä selättämään vaikeita asioita ja päästä ongelmien yli. Vain harva säästyy surulta. Sillä on kuitenkin todella suuri merkitys miten niihin ongelmiin ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
Tiedän nuoren ihmisen, joka on nykyään hyvin menestynyt ja tienaa paljon vaikuttaen juurikin perinteiseltä kultalusikka perseessä syntyneeltä kokoomuslaiselta. On kaunis ja hänellä on hyvä ura tutkintoineen ja kaikkineen. Hän asuu muualla euroopassa ja opiskellessaan hän ei saanut mitään tukia. Hänellä oli jatkuvasti rahat lopussa ja hän itkikin sitä useaan otteeseen kun pelkäsi joutuvansa lopettamaan opinnot rahanpuutteen vuoksi. Asui yhteen aikaan varattomuuden vuoksi jaetussa asunnossa 7 muun ihmisen kanssa, jossa nukkui patjalla lattialla kun kaikille ei ollut edes omaa huonetta. Ei asunut omassa kotimaassaan ja joutui kampukselle saapumisen jälkeen heti varkauden uhriksi eli kämppis vei kaikki tavarat tietokoneineen eikä niitä takaisin saatu. Pian sen jälkeen toinen vanhemmista kuoli. Parin vuoden jälkeen opiskeluaikana loput perheestä onnettomuudessa. Paiski kuitenkin yöt paskatöitä akateemisten opintojensa sivussa, jotta sai rahaa jolla elää n. 5 päivää viikossa. Yhteen aikaan teki päivät työtä myös ruhtinaallisella 3 eur tuntipalkalla yliopiston lisäksi kun ei muutakaan ollut. Monesti yövuoron jälkeen jaksoi vielä raahautua aamulla yhdeksäksi luennolle silmät ristissä.
Muutti myös toiseen maahan viimeisillä rahoillaan tekemään työpätkää, mutta hänen saavuttuaan sinne työnantajalla ei ollutkaan hommia. Eli muuttoon meni kaikki säästöt ja sitten joutui menemään toiseen maahan takaisin. Oli sen takia irtisanonut aikaisemmin työpaikkansa.
Hänkin olisi voinut lopullisesti jättää opintonsa perheensä kuoleman vuoksi ja kaikkien taloudellisten vastoinkäymisten vuoksi, mutta veti itsensä läpi noista paskoista ajoista. Ei kuitenkaan tehnyt näin ja omien sanojensa mukaan elää nykyään onnellista elämää vaikka tietenkin oman perheen kuolema aina kaihertaa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:01"]
Oppisopimuskoulutus. Sitä ennen työkkäriin yhteys, jotta voit heidän kanssaan jutella, että itä palkkatukea koulutusta varten voit saada. Kun pitkäaikaistyötön menee oppisopimukseen, on normaalien kulujen lisäksi työnantajan mahdollista saada myös ylimääräistä tukea työkkäristä, jolloin sun palkkaaminen voikin olla jo mielekästä.
Saat kätevästi pari vuotta tuoretta työkokemusta ja tutkinnonkin.
[/quote]
Oppisopimuskoulutukseen ei tällä hetkellä pääse. Syy: opiskelijalle pitäisi maksaa palkkaa. Jos saa paikan tutunkauppaa, silloin voi päästä, muuten ei.
[/quote]
Turhan reippaasti yleistetty. Voin vaikka vannoa, että Suomen oppisopimuskoulutukset eivät ole yhtäkkisesti lakanneet seinään. :) Tietysti riippuu siitä, miten kranttu on alan ja sijainnin suhteen.
[/quote]
Joo niin varmaan joo. Sullahan oli paljonkin omakohtaista kokemusta asiasta tällä hetkellä? Suomen sadoista tuhansista työttömistä todella moni olisi menossa ihan mihin tahansa oppisopparipaikkaan, jos niitä vain olisi, koska NIISSÄ MAKSETAAN PALKKAA. Ai niin, mutta kaikki 300 000 työtöntähän on vain laiskoja...
[/quote]
En sanonut, että paikkoja olisi sadoille tuhansille. Korjasin vain tuon yleistyksen. Oppisopimusmahdollisuuksia on edelleenkin nykypäivänä olemassa. Kaikki eivät halua niihin. Itsekin olen ollut työtön, enkä oppisopumusta edes harkinnut (muita opintoja oli jo taustalla). Kuulehan nyt ap (?), mahdollisuuksia on olemassa jos vain haluat tarttua niihin. Eivät ne välttämättä heti aukea, mutta ehkä vaikkapa puolen vuoden tai ehkä parin-kolmen vuoden päästä. Viiden vuoden päästä elämäsi saattaa olla aivan täysin erilaista kuin nyt. :) Katso kauas. Mutta jos et todella aidosti halua tarttua mihinkään, et voi syyttää siitä yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:34"]
Minun mielestäni tässä ja monessa muussakin aloituksessa on se ongelma, että aloittaja selvästi pitää itseään maailman kaltoinkohdeltuimpana ihmisenä jolla on niin vaikea elämä ja tausta ettei sille voi tehdä mitään. Muita menestyneempiä tai heitä, jotka ovat jotenkin selättäneet masennuksensa onkin sitten helppo kutsua kokoomuslaisiksi tai kultalusikka perseessä syntyneinä kun he eivät ole saaneet elämäänsä samaan jamaan.
Totuus kuitenkin on, että kaikilla ja menestyneilläkin ihmisillä on elämässään omat ongelmansa. Melkein kaikki ihmiset joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä selättämään vaikeita asioita ja päästä ongelmien yli. Vain harva säästyy surulta. Sillä on kuitenkin todella suuri merkitys miten niihin ongelmiin ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
Tiedän nuoren ihmisen, joka on nykyään hyvin menestynyt ja tienaa paljon vaikuttaen juurikin perinteiseltä kultalusikka perseessä syntyneeltä kokoomuslaiselta. On kaunis ja hänellä on hyvä ura tutkintoineen ja kaikkineen. Hän asuu muualla euroopassa ja opiskellessaan hän ei saanut mitään tukia. Hänellä oli jatkuvasti rahat lopussa ja hän itkikin sitä useaan otteeseen kun pelkäsi joutuvansa lopettamaan opinnot rahanpuutteen vuoksi. Asui yhteen aikaan varattomuuden vuoksi jaetussa asunnossa 7 muun ihmisen kanssa, jossa nukkui patjalla lattialla kun kaikille ei ollut edes omaa huonetta. Ei asunut omassa kotimaassaan ja joutui kampukselle saapumisen jälkeen heti varkauden uhriksi eli kämppis vei kaikki tavarat tietokoneineen eikä niitä takaisin saatu. Pian sen jälkeen toinen vanhemmista kuoli. Parin vuoden jälkeen opiskeluaikana loput perheestä onnettomuudessa. Paiski kuitenkin yöt paskatöitä akateemisten opintojensa sivussa, jotta sai rahaa jolla elää n. 5 päivää viikossa. Yhteen aikaan teki päivät työtä myös ruhtinaallisella 3 eur tuntipalkalla yliopiston lisäksi kun ei muutakaan ollut. Monesti yövuoron jälkeen jaksoi vielä raahautua aamulla yhdeksäksi luennolle silmät ristissä.
Muutti myös toiseen maahan viimeisillä rahoillaan tekemään työpätkää, mutta hänen saavuttuaan sinne työnantajalla ei ollutkaan hommia. Eli muuttoon meni kaikki säästöt ja sitten joutui menemään toiseen maahan takaisin. Oli sen takia irtisanonut aikaisemmin työpaikkansa.
Hänkin olisi voinut lopullisesti jättää opintonsa perheensä kuoleman vuoksi ja kaikkien taloudellisten vastoinkäymisten vuoksi, mutta veti itsensä läpi noista paskoista ajoista. Ei kuitenkaan tehnyt näin ja omien sanojensa mukaan elää nykyään onnellista elämää vaikka tietenkin oman perheen kuolema aina kaihertaa.
[/quote]
Työttömyys, masennus ym. ovat 100% omia valintoja. Itselläni on tutuntuttu, joka ei opiskeluaikanaan saanut mitään tukia. Hän rahoitti opintonsa Harvardissa keräilemällä pulloja yöllä ja asui paperinkeräyskonteissa. Hänet raiskattiin ja ryöstettiin 100 kertaa, mutta silti hän jatkoi väsymättömästi opintojaan. Hänen molemmat narkomaanivanhenpansa tekivät itsemurhan. Sehän ei paljoa tahtia haitannut, vaan tämän tutuntuttu vain kiristi opintotahtiaan ja valmistui lääkäriksi erinomaisin arvosanoin. Nykyään hän työskentelee aivokirurgina ja äänestää republikaanipuoluetta. Hän harkitsee asettautumista presidenttiehdokkaaksi omasta puolueestaan.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:34"]
Minun mielestäni tässä ja monessa muussakin aloituksessa on se ongelma, että aloittaja selvästi pitää itseään maailman kaltoinkohdeltuimpana ihmisenä jolla on niin vaikea elämä ja tausta ettei sille voi tehdä mitään. Muita menestyneempiä tai heitä, jotka ovat jotenkin selättäneet masennuksensa onkin sitten helppo kutsua kokoomuslaisiksi tai kultalusikka perseessä syntyneinä kun he eivät ole saaneet elämäänsä samaan jamaan.
Totuus kuitenkin on, että kaikilla ja menestyneilläkin ihmisillä on elämässään omat ongelmansa. Melkein kaikki ihmiset joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä selättämään vaikeita asioita ja päästä ongelmien yli. Vain harva säästyy surulta. Sillä on kuitenkin todella suuri merkitys miten niihin ongelmiin ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
Tiedän nuoren ihmisen, joka on nykyään hyvin menestynyt ja tienaa paljon vaikuttaen juurikin perinteiseltä kultalusikka perseessä syntyneeltä kokoomuslaiselta. On kaunis ja hänellä on hyvä ura tutkintoineen ja kaikkineen. Hän asuu muualla euroopassa ja opiskellessaan hän ei saanut mitään tukia. Hänellä oli jatkuvasti rahat lopussa ja hän itkikin sitä useaan otteeseen kun pelkäsi joutuvansa lopettamaan opinnot rahanpuutteen vuoksi. Asui yhteen aikaan varattomuuden vuoksi jaetussa asunnossa 7 muun ihmisen kanssa, jossa nukkui patjalla lattialla kun kaikille ei ollut edes omaa huonetta. Ei asunut omassa kotimaassaan ja joutui kampukselle saapumisen jälkeen heti varkauden uhriksi eli kämppis vei kaikki tavarat tietokoneineen eikä niitä takaisin saatu. Pian sen jälkeen toinen vanhemmista kuoli. Parin vuoden jälkeen opiskeluaikana loput perheestä onnettomuudessa. Paiski kuitenkin yöt paskatöitä akateemisten opintojensa sivussa, jotta sai rahaa jolla elää n. 5 päivää viikossa. Yhteen aikaan teki päivät työtä myös ruhtinaallisella 3 eur tuntipalkalla yliopiston lisäksi kun ei muutakaan ollut. Monesti yövuoron jälkeen jaksoi vielä raahautua aamulla yhdeksäksi luennolle silmät ristissä.
Muutti myös toiseen maahan viimeisillä rahoillaan tekemään työpätkää, mutta hänen saavuttuaan sinne työnantajalla ei ollutkaan hommia. Eli muuttoon meni kaikki säästöt ja sitten joutui menemään toiseen maahan takaisin. Oli sen takia irtisanonut aikaisemmin työpaikkansa.
Hänkin olisi voinut lopullisesti jättää opintonsa perheensä kuoleman vuoksi ja kaikkien taloudellisten vastoinkäymisten vuoksi, mutta veti itsensä läpi noista paskoista ajoista. Ei kuitenkaan tehnyt näin ja omien sanojensa mukaan elää nykyään onnellista elämää vaikka tietenkin oman perheen kuolema aina kaihertaa.
[/quote]
Työttömyys, masennus ym. ovat 100% omia valintoja. Itselläni on tutuntuttu, joka ei opiskeluaikanaan saanut mitään tukia. Hän rahoitti opintonsa Harvardissa keräilemällä pulloja yöllä ja asui paperinkeräyskonteissa. Hänet raiskattiin ja ryöstettiin 100 kertaa, mutta silti hän jatkoi väsymättömästi opintojaan. Hänen molemmat narkomaanivanhenpansa tekivät itsemurhan. Sehän ei paljoa tahtia haitannut, vaan tämän tutuntuttu vain kiristi opintotahtiaan ja valmistui lääkäriksi erinomaisin arvosanoin. Nykyään hän työskentelee aivokirurgina ja äänestää republikaanipuoluetta. Hän harkitsee asettautumista presidenttiehdokkaaksi omasta puolueestaan.
[/quote]
Kyseessä on kyllä ihan aito olemassaoleva henkilö, mutta harmi jos tarina ei mahdu maailmankuvaasi. Se nyt vaan on totuus, että osalla ihmisistä on rankkojakin vastoinkäymisiä mutta siltikin pääsevät niistä eteenpäin antamatta periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyseessä ei muuten ole tutuntuttu vaan opiskelukaverini samasta koulutusohjelmasta.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:13"]
Masennus nimenomaan on "sairaus" jossa itsehoidolla ja ajattelulla on erittäin suuri merkitys ja lääkehoidolla marginaalinen, toisin kuin esim. syövässä tai käsivarren murtumassa. Siksi ei ole ollenkaan irrelevanttia, millaista ajatuskehää masentunut ylläpitää itsestään tai ympäröivästä maailmasta. Se on p*skamainen juttu masentuneena kuulla, mutta eipä voi mitään.
Tuntuu että ihmiset rakastavat mennä tämän masennus-on-SAIRAUS-siinä-missä-sappikivetkin-ja-itse-en-voi-asioihin-vaikuttaa-mitenkään -kilven taakse. Antaahan se heille mahdollisuuden möyriä negatiivisuudessa.
[/quote]
Masennus juurikin ON sairaus jossa aivojen välittäjäaineiden tasapainossa on häiriö. Sen takia masennuslääkkeet auttavat masennukseen sillä ne korjaavat tätä epätasapainoa. Esimerkiksi mielenterveyshäiriöistä kaksisuuntaisen mielenterveyshäiriön syntyyn ei ihminen voi juurikaan vaikuttaa vaan se on biologiasta kiinni (kuten vaikkapa syöpä). Eli rautalangasta väännettynä mt-häiriöt ei ole mitään laiskojen pummien keinoja maata hyvällä tekosyyllä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen, mitä se naapurin aivosyöpää sairastava siellä kotonaan makoilee. Menisi luuseri töihin. Eräs tuttu opiskelukaveri sairasti aivosyöpää, oli neliraajahalvaantunut skitsofreenikko ja silti valmistui ulkomaisesta huippuyliopistosta huippuarvosanoin. Opinnot hän rahoitti huoraamalla ja ruuaksi söi pyydystämiään rottia.
Asemalle vaan odottelemaan seuraavaa junaa. Olisi edes yksi pummi vähemmän elätettävänä tässäkin maassa. En ymmärrä miten joku kehtaa edes kertoa olevansa masentunut. 10 vuotta koulussa? Laiska paska sä olet, älä vetoa muka keksityn sairauden taakse, suomesta varmasti löytyy ihmisiä jotka ovat oikeastikin sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:13"]
Masennus nimenomaan on "sairaus" jossa itsehoidolla ja ajattelulla on erittäin suuri merkitys ja lääkehoidolla marginaalinen, toisin kuin esim. syövässä tai käsivarren murtumassa. Siksi ei ole ollenkaan irrelevanttia, millaista ajatuskehää masentunut ylläpitää itsestään tai ympäröivästä maailmasta. Se on p*skamainen juttu masentuneena kuulla, mutta eipä voi mitään.
Tuntuu että ihmiset rakastavat mennä tämän masennus-on-SAIRAUS-siinä-missä-sappikivetkin-ja-itse-en-voi-asioihin-vaikuttaa-mitenkään -kilven taakse. Antaahan se heille mahdollisuuden möyriä negatiivisuudessa.
[/quote]
Masennus juurikin ON sairaus jossa aivojen välittäjäaineiden tasapainossa on häiriö. Sen takia masennuslääkkeet auttavat masennukseen sillä ne korjaavat tätä epätasapainoa. Esimerkiksi mielenterveyshäiriöistä kaksisuuntaisen mielenterveyshäiriön syntyyn ei ihminen voi juurikaan vaikuttaa vaan se on biologiasta kiinni (kuten vaikkapa syöpä). Eli rautalangasta väännettynä mt-häiriöt ei ole mitään laiskojen pummien keinoja maata hyvällä tekosyyllä kotona.
[/quote]
No eikös tuossa sitten ole se ratkaisu? Eli sit vaan hankkimaan masennuslääkkeitä, niin elämä lähtee kuntoon. Eli ap, hae masennuslääkeresepti.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 01:35"]
Asemalle vaan odottelemaan seuraavaa junaa. Olisi edes yksi pummi vähemmän elätettävänä tässäkin maassa. En ymmärrä miten joku kehtaa edes kertoa olevansa masentunut. 10 vuotta koulussa? Laiska paska sä olet, älä vetoa muka keksityn sairauden taakse, suomesta varmasti löytyy ihmisiä jotka ovat oikeastikin sairaita.
[/quote]
Mulla on sama tilanne kuin aloittajalla, eli masennus. Oon kans ollut reilu 10 vuotta koulussa. Ajattelin aloittaa syksyllä uuden koulun. En ollut vielä sisäistänyt näköjään että enhän minäkään senkää jälkeen mitään töitä saa sen CV:n aukon takia. Kiitos vinkistä, pitää käydä hyppämässä junan alle vai oisko joki parempi...
Siis voiko noin tyhmää ihmistä olla?
Ei lotosta mitään saa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 23:34"]
Minun mielestäni tässä ja monessa muussakin aloituksessa on se ongelma, että aloittaja selvästi pitää itseään maailman kaltoinkohdeltuimpana ihmisenä jolla on niin vaikea elämä ja tausta ettei sille voi tehdä mitään. Muita menestyneempiä tai heitä, jotka ovat jotenkin selättäneet masennuksensa onkin sitten helppo kutsua kokoomuslaisiksi tai kultalusikka perseessä syntyneinä kun he eivät ole saaneet elämäänsä samaan jamaan.
Totuus kuitenkin on, että kaikilla ja menestyneilläkin ihmisillä on elämässään omat ongelmansa. Melkein kaikki ihmiset joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä selättämään vaikeita asioita ja päästä ongelmien yli. Vain harva säästyy surulta. Sillä on kuitenkin todella suuri merkitys miten niihin ongelmiin ja vastoinkäymisiin suhtautuu.
Tiedän nuoren ihmisen, joka on nykyään hyvin menestynyt ja tienaa paljon vaikuttaen juurikin perinteiseltä kultalusikka perseessä syntyneeltä kokoomuslaiselta. On kaunis ja hänellä on hyvä ura tutkintoineen ja kaikkineen. Hän asuu muualla euroopassa ja opiskellessaan hän ei saanut mitään tukia. Hänellä oli jatkuvasti rahat lopussa ja hän itkikin sitä useaan otteeseen kun pelkäsi joutuvansa lopettamaan opinnot rahanpuutteen vuoksi. Asui yhteen aikaan varattomuuden vuoksi jaetussa asunnossa 7 muun ihmisen kanssa, jossa nukkui patjalla lattialla kun kaikille ei ollut edes omaa huonetta. Ei asunut omassa kotimaassaan ja joutui kampukselle saapumisen jälkeen heti varkauden uhriksi eli kämppis vei kaikki tavarat tietokoneineen eikä niitä takaisin saatu. Pian sen jälkeen toinen vanhemmista kuoli. Parin vuoden jälkeen opiskeluaikana loput perheestä onnettomuudessa. Paiski kuitenkin yöt paskatöitä akateemisten opintojensa sivussa, jotta sai rahaa jolla elää n. 5 päivää viikossa. Yhteen aikaan teki päivät työtä myös ruhtinaallisella 3 eur tuntipalkalla yliopiston lisäksi kun ei muutakaan ollut. Monesti yövuoron jälkeen jaksoi vielä raahautua aamulla yhdeksäksi luennolle silmät ristissä.
Muutti myös toiseen maahan viimeisillä rahoillaan tekemään työpätkää, mutta hänen saavuttuaan sinne työnantajalla ei ollutkaan hommia. Eli muuttoon meni kaikki säästöt ja sitten joutui menemään toiseen maahan takaisin. Oli sen takia irtisanonut aikaisemmin työpaikkansa.
Hänkin olisi voinut lopullisesti jättää opintonsa perheensä kuoleman vuoksi ja kaikkien taloudellisten vastoinkäymisten vuoksi, mutta veti itsensä läpi noista paskoista ajoista. Ei kuitenkaan tehnyt näin ja omien sanojensa mukaan elää nykyään onnellista elämää vaikka tietenkin oman perheen kuolema aina kaihertaa.
[/quote]
Työttömyys, masennus ym. ovat 100% omia valintoja. Itselläni on tutuntuttu, joka ei opiskeluaikanaan saanut mitään tukia. Hän rahoitti opintonsa Harvardissa keräilemällä pulloja yöllä ja asui paperinkeräyskonteissa. Hänet raiskattiin ja ryöstettiin 100 kertaa, mutta silti hän jatkoi väsymättömästi opintojaan. Hänen molemmat narkomaanivanhenpansa tekivät itsemurhan. Sehän ei paljoa tahtia haitannut, vaan tämän tutuntuttu vain kiristi opintotahtiaan ja valmistui lääkäriksi erinomaisin arvosanoin. Nykyään hän työskentelee aivokirurgina ja äänestää republikaanipuoluetta. Hän harkitsee asettautumista presidenttiehdokkaaksi omasta puolueestaan.
[/quote]
Ei varmasti ole omia valintoja. Työttömäksi vaan joutuu, kun mm. Suomessa vaan potkitaan väkeä ulos. Asuinpaikkaa ei vaan voi esim. rahapulasta johtuen heti vaihtaa, mutta kylläkin aika pian. Ja ihmiset haluavat myös joskus asettua aloilleen. tarvitaan myös ystäviä, onnea ym. Yksin kaikki on moninkertaisesti vaikeampaa, mutta ihmettelen jos ystäviä ei ole. Ihmisten seuraa ei pidä karttaa.
Itse olen opiskellut pienellä paikkakunnalla, sitten myöhemmin Etelä-Suomessa. Töitä olen tehnyt 3:ssa eri maassa ja nytkin perheen kanssa ulkomailla tekn. asiantuntijana vähintään tuplasti suomalaisella keskipalkalla. On ollut aikoja, että ei meinannut ruokaa saada ja vaikka mm. kulkuneuvojen öljyn vaihtoon ei ollut varaa. Nukuttu on lattialla ja pienissä kämpissä ja kaikenlaista.
Kun työtä tekee jossain maailman kolkassa ja ruokaa saa niin sitten alkaa jo olemaan muuhunkin varaa.
Lähde, muuta, etsi. Muuten ei tule mitään.
Niin että vaivaiset 7 miljoonaa riittäisi siihen että pärjäät? Eli noin jos elät 90 vuotiaaksi niin vuosittain voisit käyttää hikiset 116000 tuhatta euroa. Joo, jos sitä nyt edes pärjäämiseksi voisi kutsua :p
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:10"]
Miksi kysyt täällä apua ihmisiltä mutta apua saadessasi vain räyhäät?
[/quote]
Sisälukutaito?
Ap ei ainakaan aloituksessa pyytänyt apua keltään. Halusi ilmeisesti vaan vähän vuodattaa ja ehkä saada hieman sympatiaa. Ei liene kiellettyä. Tiedätkö, joskus ihan vaan se auttaa, että saa nimettömänä valittaa. Sinulla lienee jotkut kylmät insinööriaivot, jotka kuvittelevat, että sinun ylivertaista apuasi kaivataan aina ja että sinulla on vastaus kaikkeen.
[/quote]
No ei suoraan ole apua kysynyt, mutta on kysynyt mitä muuta voi tehdä kuin hakea töitä, on kysynyt miten pystyy muuttamaan tai myymään tavaroitaan, ainakin. Näihin on ihmiset koittanut vastailla, takaisin on tullut vain vittuilua ja tekosyitä.
Ja ei, minulla ei ole insinööriaivoja enkä kuvittele tietäväni vastausta kaikkeen :) olen itsekin ollut työttömänä useita kertoja ja tiedän mitä se on kun tuntuu ettei kelpaa mihinkään, mutta ei siitä työttömyydestä pääse eroon kuin töihin menemällä, ja jotta töihin pääsee, pitää vain sinnikkäästi hakea kymmeniä, satoja ja taas satoja työpaikkoja. Toisilla tärppää heti ekan hakemuksen lähetettyään, toisilla ei. Elämä on. Ap ei suinkaan ole suomen ainoa työtön, tuskin edes asuinpaikkakuntansakaan ainoa. Jotain vikaa täytyy olla jossain, kun ei mihinkään kelpaa. Liekö tuo asenne paistaa hakemuksista läpi?