Psykologi hetken paikalla haluatko kysyä jotakin

Onko haittaa, jos käyttää cipralexia vuosikausia?

Ei.

Kannattaako kouluttautua psykologiksi? Mitkä ovat työnäkymät? Pysyykö työssä oma nuppi kasassa?

Haluaisin päästä lepäämään osastolle, miten se onnistuu?

Ei psykologi tiedä lääkkeistä erityisesti, ei voi niitä määrätä eikä arvioi kenenkään lääkityksen tarvetta. Tää on vähän ku joku ilmoittaisi olevansa äiti ja nyt häneltä voi kysyä kasvatusasioista tms.

Onko suutarin lapsella kenkiä?

Millainen on ollut pimein potilaasi?

Omaatko myöskin lääkärin koulutuksen? Ajattelin vain kun otit kantaa lääkitykseen, sehän ei alaasi kuulu ellet siis ole myös koul.lääk.

Millä tavoin psykoterapia auttaa, mihin se perustuu? Voitko antaa konkreettisia esimerkkejä? Voiko masentunut saada itseään niskasta kiinni ilman psykoterapiaa?

Miten lapsesta kasvatetaan rohkea itseensä luottava ihminen? Itse en ole sellainen, niin en tiedä ja on vaikeaa.

Onko bibolaarihäiriöinen yh mielestäsi huono äit?

Mitä ajattelet siitä, että niin moni suomalainen on masentunut? Mitä ajatuksia herättää?

Psykologin työ on monipuolista ja sovellusaloja on useita. Itse ainakin tykkään kovasti, enkä ole päivääkään katunut. Töitä on ainakin vielä tällä hetkellä hyvin, joskin hieman se on sovellusalastakin kiinni mutta varsinkin jos voi tinkiä siitä missä asuu, niin töitä on varmasti kaikilla sovellusaloilla. Omankin yrityksen perustaminen kokemuksen karttuessa on helpompaa kuin monella alalla. Pysyy ainakin minulla, työt jäävät työpaikalle kun oven suljen. Välillä saattaa joku hetki tai päivä tuntua raskaalta mutta eiköhän kaikilla aloilla käy niin.

Masentunut voi parantua lukemalla masennuksesta kertovia lehtisiä.

psykologi

Psykologiystäväni ei jaksa olla tukenani. Eikö olekin ironista?

Tee lyhyt analyysi siitä, mitä olet ammattisi puolesta mieltä ilmiöstä nimeltä furry!
Miten analysoit sitä? Mistä se johtuu? Onko se hullua? Onko siitä haittaa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Furry

Ja toinen kysymys: Olen 25-vuotias nainen ja minulla on "uniriepu". Eli aina kun alan nukkumaan niin pidän vieressä tuollaista kangasta jota hiplailen sormillani, ihan samaan tapaan kuin vauvat. Se rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. Minulla on siis uniongelmia, ja tämä auttaa siihen vähän. Minulla on ollut tämä riepu jo vuosia. Jos olen kotoa poissa yön yli, niin minulla ei kuitenkaan ole ongelmia nukkua ilman riepua. Onko tämä sairasta tai haitallista? Pitäisikö tästä pyrkiä eroon?

Mikä saa anonyymin palstaprovon esiintymään psykologina? 

Kun otsikkona on "... haluatko kysyä jotakin" niin on pyöreästi 100 % todennäköisyys että henkilö ei oikeasti ole sitä mitä väittää olevansa.

En ole tässä ketjussa vielä nähnyt kuin yhden vastauksen joka voisi olla psykologin kirjoittama.

Tulipas paljon kysymyksiä. Kannattaa hakeutua psykiatrian päivystykseen tai sitten pyytää lähete lääkäriltä, jos olet jo vaikkapa poliklinikalla hoidossa niin joillekkin osastoille pääsee läheteellä.

Lääkkeistä joutuu tietämään psykologikin tällä sovellusalalla ja tiedän niistä yhtä sun toista. Tuo oli aika peruskysymys. En vastaa jos en ole varma. Hoitamaton depressio on haitallisempaa kuin lääkkeen käyttö jos sillä voi hyvin.

Me psykologitkin olemme ihmisiä siinä kuin muutkin ja emme ole sen erityisemmin suojalla depressiolta vaikkapa kuin muutkaan. Potilasasioista en lähde kertomaan tietenkään.

Masennuksessa ei ole kyse siitä että pitää ottaa niskasta kiinni. Psykoterapia antaa sinulle uusia näkökulmia, ja puhuminen jäsentää asioita. Opit ymmärtämään omaa ja muiden käyttäytymistä paremmin. Pääset puhumaan sinua vaivanneista asioista jotka voivat saada uuden merkityksen. Tunne-elämän solmuja voidaan avata ja ylipäätään ymmärtää tunne-elämänkin toimintaa uudella tavalla.

Bipolaarihäiriön omaava voi vallan hyvin olla mitä mainioin äiti ainakin jos on tasapainossa. Ei siis automaattisesti ole huono äiti vaikka on diagnoosi. Yksinhuoltajuuskaan ei tee äidistä huonoa.

Nykyinen yhteiskunnallinen tilanne huomioon ottaen ei hämmästytä masennuksen lisääntyminen. Toisaalta siitä on lähdetty herkemmin puhumaan eikä se ole enää niin suuri häpeä ja sitä tunnistetaan paremmin joten se on voinut lisääntyä sitäkin kautta. Tuntuu tietysti kurjalta kun ihmiset voivat huonosti.

Lapsen on hyvä saada kokea että kelpaa ja on arvokas juuri sellaisena kuin on. Kehutaan kun on tarvetta mutta ei vedetä yli eikä ali. Tämä on tällainen vähän pidemmän pohdinnan kysymys.

Ei tuota Furry juttua pysty sulattamaan ja hyväksymään. Nyt loppui meidän perheeltä kaiken tilaaminen ja jokapaikassa käyminen.

T:Psykologi ja Äiti!

Onko potilainasi enemmän ahdistuneita kuin masennuita? Hoidatko uhreja, joilla on esim. muut perheenjäsenet kuolleet jonkun tappajan toimesta?