Vieläkö haluatte asua pienessä kalliissa asunnosanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksin nytkin etätöissä sadan neliön keskusta-asunnossa Helsingissä. Ei ahdista. 

Sata neliötä on iso asunto. Varmaan ap puhui tässä jostain 30 neliön yksiöistä, joissa on korkeintaan joku keittokomero olohuoneen lisäksi.

Näin minäkin miellän että isoissa kaupungeissa on enemmän noita minikämppiä

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pienessä? Kyllä tämä 100m2 riittää ihan hyvin eikä edes ole neukkukuutiossa, on oma piha yms. Tätä vastaan saatiin ihan kivasti sijoituslainaakin joten salkku on ATH:ssa tänään jo nyt ja noussee vielä nykyisestä kun jenkkipörssi aukeaa.

En mä maalle muuttais, kaupungissa vaurastuminen onnistuu paremmin kun asunnot arvokkaampia. Sitä paitsi en pidä lannanhajusta. 24/7 auki oleva kauppakin on kiva juttu.

Edellisen asuntoni arvo nousi siinä asuessani 100 000 euroa, ihan kiva voitto tuli siis myydessä. Nykyisessäkin nousua jo useampi kymppitonni. Maalla niiden asuntojen hinnat vain laskevat, jos edes ostajaa joskus löytyy. Niillä omakotitaloilla alkaa olla pelkkää käyttöarvoa. 

Kiitos, asun mielelläni vaikka tämä on vuokra-asunto. Kaikki palvelut ovat vieressä mikä parasta: mahtava joenranta puistoineen on myös sadan metrin päässä. Lisäksi täällä saa olla rauhassa toisin kuin halpojen asuntojen pikkukylissä. 

Kyllä haluan, kiitos kysymyksestä. Henkilökohtainen helvettini olisi asua jossain Kehä III ulkopuolella ja kuskailla kaikki vapaa-aika kahta lasta treeneihin ja kavereita tapaamaan ja kurvata matkan varrella Prismaan ostoksille. 

Olen aina asunut täällä, tämä on koti. Vanhan talot on kauniita ja kotoisia, puistot ja merenranta ihania paikkoja ulkoilla. Arki on helppoa, kun kaikki pääsee liikkumaan itse ja palvelut on vieressa. 

Ikkunani ohi kulkee näin päivisin usein lapsia: päiväkotiryhmiä ja koululaisia. Lapset saa minut aina hymyilemään. 

En halua asua maalla. Korona ei vaikuta asiaan mitenkään.

Helsingissä asunto on sijoitus.

Tienasin 60k asumalla 5 vuotta edellisessä asunnossani.

Katsotaan, paljonko tästä nykyisestä tulee. En aio tosin muuttaa sijoitusta rahaksi vielä.

Asuminen maksaa minulle alle 500 euroa kuussa tällä hetkellä. Tuossa on mukana lainanlyhennyskulut ja yhtiövastike.

Olen ihan tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pienessä? Kyllä tämä 100m2 riittää ihan hyvin eikä edes ole neukkukuutiossa, on oma piha yms. Tätä vastaan saatiin ihan kivasti sijoituslainaakin joten salkku on ATH:ssa tänään jo nyt ja noussee vielä nykyisestä kun jenkkipörssi aukeaa.

En mä maalle muuttais, kaupungissa vaurastuminen onnistuu paremmin kun asunnot arvokkaampia. Sitä paitsi en pidä lannanhajusta. 24/7 auki oleva kauppakin on kiva juttu.

Edellisen asuntoni arvo nousi siinä asuessani 100 000 euroa, ihan kiva voitto tuli siis myydessä. Nykyisessäkin nousua jo useampi kymppitonni. Maalla niiden asuntojen hinnat vain laskevat, jos edes ostajaa joskus löytyy. Niillä omakotitaloilla alkaa olla pelkkää käyttöarvoa. 

Jep. Meillä on myös noussut asunnon arvo Helsingissä vajaassa 10 vuodessa lähes 100 000e. Sen sijaan myin perinnöksi saamani hyväkuntoisen 20v omakotitalon 70 000eurolla maaseudulta ja teki tiukkaa löytää ostaja edes sillä hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaisi varsinkin nyt etätyöaikana olla maalla. Silloinhan en näkisi sitäkään vähää ihmisiä mitä näen nyt! Olisin täysin yksin eristyksissä ja ikkunasta näkyisi vain metsän reunaa. 

Nyt voin ainakin katsella ikkuinoista ja parvekkeelta kaupungin menoa ja ulkona liikkuvia ihmisiä. Voin mennä läheiseen kahvilaan istumaan tai ihan vaan kävellä ympäriinsä ja katsella muiden touhuja, ihailla rakennuksia, jouluvaloja, liikeikkunoita, vilkaista ikkunoista sisään... Se on rentouttavaa ja täyttää edes vähän tarvetta sosialisointiin. Youtubessa on kyllä sellaisia "point of view" videoita joissa joku kuvaa esim iltakävelyä Tokiossa tai Lontoossa useiden tuntien ajan. Välillä laitan sellaisen pyörimään mukavaksi tausta-ambienssiksi.

Minusta maalla saa helpommin etätyöaikanakin ihmiskontakteja. Kun lähden pikku happihyppelylle läpi vanhan kirkonkylän menevän tien, saan ihailla kauniita 1800-luvun taloja pihapiireineen ja seurata tien varrella laiduntavien hevosten touhuja. Sopivaan aikaan lähtiessä näkee aina peurojakin. Monessa talossa on jo joulusomistelut aloitettu, niitä on mukava seurata. Jokainen vastaantulija tervehtii, vaikka eivät tuttuja olisi. Usein joku vastaantulija ihastelee koiraani tai lastani. Jokainen lähtee mukaan keskusteluun, jos sellaisen aloittaa.

Eipä muuten tervehdi vastaantulijat Helsingissä! Ellei kyseessä ole joku oikeasti tuttu. Helsingissä ehkä oman taloyhtiön pihapiirissä tervehditään, mutta kadulla naapureita ei edes tuntisi. Tietysti täällä maalla joskus käy niinkin, ettei ketään tule vastaan. Aina voi halutessaan yrittää ulkoilla sellaiseen aikaan, että muitakin on todennäköisemmin liikkeellä. Tietysti monille riittää sivustaseuraajan rooli, eikä kaipaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Jos kuitenkin puhutaan sosialisoinnista korona-aikana, niin suora puheyhteys muihin ihmisiin minun mielestäni täyttää paremmin sosiaaliset tarpeet kuin muiden pälyileminen kahvilassa.

Minä kaipaan ympäristööni vähän hulinaa ja vilinää kodin hiljaisuuden vastapainoksi. Sinullahan on lapsi ja koira. Tilanteesi on siis erilainen kuin yksin asuvalla, etätöitä tekevällä sinkulla. Varmasti maallakin olisi ihan kiva kävellä, mutta ei sitä jaksaisi tuntikausia päivittäin. Aika nopeasti olisi ne 1800-luvun pihapiirit katsottu läpi. Kahvilaan tms voi sen sijaan mennä pitkäksikin ajaksi kerrallaan työskentelemään. Olen ehkä enemmän tarkkailija luonteeltani, enkä erityisemmin tahdo jutella tuntemattomille. Jos kaipaan puhevuorovaikutusta niin kutsun ystäviä kylään, soitan, tai tapaan heitä siellä kahvilassa. Onneksi se käy helposti kun monet asuvat parin kilometrin säteellä.

Ihmisillä on erilaisia tarpeita, mukavaa että vaikutat viihtyvän hyvin asuinpaikassasi!