Vieläkö haluatte asua pienessä kalliissa asunnosanne?

Asun 55 m2:n pienkerrostalohuoneistossa, johon kuuluu ulkoterassi ja aidattu piha.

Ihan täydelliset etätyöolosuhteet, ja kesällä tein paljon etätöitä ulkoterassilla. 

Tyytyväisen ihmisen ei tarvitse arvostella tai pilkata muita. Ei taida ap olla ihan niin onnellinen kuin mitä väittää...mutta mä olen kyllä täällä kaksiossani Hgissä.

Jos joutuu kuitenkin pitämään sitä kaupunkiasuntoa tulee se asuminen  kalliiksi. Aika moni joutuu  olemaan lähellä omaisiaan ja sukuaaan.  Se on se turvaverkko , joillakin jopa tärkeätä asua lähellä  Meilahden tai Jorvin klinikoita  perheenjäsenen kroonisen sairauden vuoksi. On minullakin tuttavia joilla ei voi olla ajokorttia, silloin maalla asumisesta ei    tule mitään.   Siellä olet jumissa. Itse viihdyn  kummasakin paikassa  kun on isot asunnot  käytösssä. Ihan sydäntalvella olen mielummin  Helsingissä.

Asun pk-seudulla ja pääsen metsään kävellen. Lähistöllä muutkin harrastusmahdollisuuteni, kun taas pienemmällä paikkakunnalla ei pakosti olisi salia tai ohjattua lajiharjoittelua ollenkaan tai mahdollisuudet olisi kauempana.

Viime keväänä sen oikein kuuli kuinka mökilleen meneviä  uusmaalaisia vihattiin.  " tulevat tänne hienoilla  autoillaan täydessä tällingissä." Kyllä kesäasukkaat pitävät palveluja yllä eläkeläispaikakunnalla.

Katsoin mainosta olikohan joku Loiste tjm. yhtiö, kauppasi asuntoja. Keittiö ja olohuone oli samaa tilaa, sohvat oli sijoitettu niin, että katsesuunta oli ”keittiöön” eli siihen pieneen työpöydän pätkään yhdellä seinustalla. Nyt on pakko sanoa, että voi hulluutta. Makuuhuoneet oli 9 neliön koppeja. Meillä (Minulla ja lasteni taloissa (alla 10 v)) pienin makuuhuone on 12 neliötä. Keittiö on erikseen samoin ruokailutila.

Hulluksi tulisin niissä teidän kopeissanne. Ja kerrostalossa, josta en eden jaksa aloittaa. Katsokaa ketjut, joissa kerrotaan elämää kerrostalohelvetisssä.

Olen koko ikäni (30v) asunut kerrostalossa, en edes tiedä millaista olisi asua jossain omakotilukaalissa. Ei ikimaailmassa olisi varaa sellaiseen, koska en halua asua kuitenkaan missään perslävessä, missä ympärillä on vain metsää ja peltoa tai vaihtoehtoisesti uskovaisia lapsiperheitä. Ajokorttiakaan ei ole enkä sellaista halua, auton kustannuksista nyt puhumattakaan. Lisäksi olisi aivan helvettiä, että ystävät ja kaikki muutkin asuisivat kaukana eikä ketään näkisi kuin ehkä kerran vuodessa. Unelmani olisi kerrostalo, jossa asuisivat kaikki ystäväni, jotka nyt asuvat enimmäkseen eri puolilla Helsinkiä - kerrostaloissa kaikki. Vaihto-opiskelijana ulkomailla oli ihanaa, kun kaikki naapurit olivat niitä vaihtarikavereita ja tuttuja, eikä kenellekään ollut lapsia.

Ei ahdista. Ostin tämän kesäkuussa ja oon aivan onnessani kesän remontoinut ja sisustanut tätä. 80 neliön kerrostalokämppä Oulun keskustan lähellä. Tästä tuli ihana, just mun mieleen oleva koti enkä usko ihan hetkeen kyllästyväni.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin mainosta olikohan joku Loiste tjm. yhtiö, kauppasi asuntoja. Keittiö ja olohuone oli samaa tilaa, sohvat oli sijoitettu niin, että katsesuunta oli ”keittiöön” eli siihen pieneen työpöydän pätkään yhdellä seinustalla. Nyt on pakko sanoa, että voi hulluutta. Makuuhuoneet oli 9 neliön koppeja. Meillä (Minulla ja lasteni taloissa (alla 10 v)) pienin makuuhuone on 12 neliötä. Keittiö on erikseen samoin ruokailutila.

Hulluksi tulisin niissä teidän kopeissanne. Ja kerrostalossa, josta en eden jaksa aloittaa. Katsokaa ketjut, joissa kerrotaan elämää kerrostalohelvetisssä.

Me olemme tyytyväisiä eri asioihin - kauheaahan se olisi, jos jokainen haluaisi täysin samoja asioita.

On tosi hienoa, että sinä asut juuri nyt niin, kuin haluat. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Minä taas en halua asua, kuten sinä. Mutta miksi ihmeessä arvostelisin sun valintaasi niin kauan kuin se ei minuun vaikuta.

On helpompaa kaupunkilaiselle muuttaa tarvittaessa maalle kuin maalaisen kaupunkiin. Asunto/talotarjonta ihan eri luokkaa + hinta, vaihdossa maalainen ei saa edes sitä parin neliön kopperoa.

Kuka hullu muuttaisi pimeyteen ja ankeuteen maalle? Kaupungissa on loputtomasti valaistuja lenkkipolkuja hienoissa maisemissa.

Sehän olisi kuin kuolemantuomio jos joutuisi pilkkopimeyteen, ahdistaa jo ajaa autollakin siellä. En ymmärrä miten maalaiset pysyvät järjissään.

Niin en halua asua maalla, hyi.

Kun on Helsingissä syntynyt ja kasvanut on tämä itselle paras paikka Suomessa.

Niin, koska jokaisenhan pitää valita kahdesta ääripäästä. Joko asutaan pienessä kopissa ydinkeskustassa kalliilla, oopperan ja palvelujen vieressä, tai sitten isossa talossa "maalla", paikassa, jossa ei ole katuvaloja ja ainoa merkki ihmisasutuksesta on läheisen maatilan lannanhaju. Mitään  välimuotoja ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni (30v) asunut kerrostalossa, en edes tiedä millaista olisi asua jossain omakotilukaalissa. Ei ikimaailmassa olisi varaa sellaiseen, koska en halua asua kuitenkaan missään perslävessä, missä ympärillä on vain metsää ja peltoa tai vaihtoehtoisesti uskovaisia lapsiperheitä. Ajokorttiakaan ei ole enkä sellaista halua, auton kustannuksista nyt puhumattakaan. Lisäksi olisi aivan helvettiä, että ystävät ja kaikki muutkin asuisivat kaukana eikä ketään näkisi kuin ehkä kerran vuodessa. Unelmani olisi kerrostalo, jossa asuisivat kaikki ystäväni, jotka nyt asuvat enimmäkseen eri puolilla Helsinkiä - kerrostaloissa kaikki. Vaihto-opiskelijana ulkomailla oli ihanaa, kun kaikki naapurit olivat niitä vaihtarikavereita ja tuttuja, eikä kenellekään ollut lapsia.

Mikä uskovaisissa lapsiperheissä ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksin nytkin etätöissä sadan neliön keskusta-asunnossa Helsingissä. Ei ahdista. 

Sata neliötä on iso asunto. Varmaan ap puhui tässä jostain 30 neliön yksiöistä, joissa on korkeintaan joku keittokomero olohuoneen lisäksi.

On se outoa, että ap ja muut kaltaisensa maalaiset luulee tosiaan, että jokainen helsinkiläinen asuu pienessä yksiössä. Mutta että kehtaa vielä tietämättömyydellään ilakoida keskustelupalstalla, se on noloa. 

Mua ei muuten ahdistanut yhtään asua 28m2 yksiössä, mutta piti hommata kaksio kun mies kissansa kanssa tuli kuvioon mukaan :). Tuntuu kyllä, että on liikaa neliöitä tässäkin siivottavana (58,5+ iso parveke kantakaupungissa). 

Joo. On vähemmän siivottavaa ja huolehdittavaa.

En ole muutenkaan koti-ihminen ja käyn kotona vain nukkumassa ja pesemässä pyykkiä. Kaupungin tapahtumat kutsuvat!  :)

Vierailija kirjoitti:

Joo. On vähemmän siivottavaa ja huolehdittavaa.

En ole muutenkaan koti-ihminen ja käyn kotona vain nukkumassa ja pesemässä pyykkiä. Kaupungin tapahtumat kutsuvat!  :)

Ja nyt korona-aikaan niitä tapahtumia on oikein erityisen paljon, ja niissä on tosi kiva käydä kohtaamassa tuttuja ja tuntemattomia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksin nytkin etätöissä sadan neliön keskusta-asunnossa Helsingissä. Ei ahdista. 

Sata neliötä on iso asunto. Varmaan ap puhui tässä jostain 30 neliön yksiöistä, joissa on korkeintaan joku keittokomero olohuoneen lisäksi.

Joo, näitä minikämppiä tarkoitin. Esim tuttuni asuu Turun keskustassa 18neliön kämpässä ja just viikko sitten valitteli että kun kelitkin on viilentyneet niin ei voi mennä esim puistoon tai Aurajoen rantaan tekemään koneen kanssa hommia. Kämpässä näkymä on vain toiseen kerrostaloon eikä mieltä ylennä. Oli ostanut julisteenkin ikkunaan jossa on metsää kuvattuna, mutta ei sekään toimi. On yrittänyt sisustaa mutta nyt suunnittelee muuttoa Kaarinaan tai ellei jopa Lietoon tai Paimioon jos löytyy sopiva asunto.

Ehkä vähän suppeasti kärjistin homman vaan Pk-seudulle mutta toivon että ymmärrettäisiin se pointti mitä ajan takaa. Eihän se mulle kuulu vaikka joku asuisi maatilalla tai pikku kämpässä, mutta luulisi että jos joutuu kotikaranteeniin että mielukkaampaa on olla isommassa kun pienemmässä asunnossa. Esim senkin takia jos yksi perheestä on saanut altistumisen on helpompi "eristää" kun on niitä neliöitä/huoneita.

Niin mikä sun pointti siis oli? Otsikon kysymykseen voin vastata että vielä haluan asua pienessä asunnossani. En kai tässä asuisi jos en haluaisi, en niin tyhmä ole. Jonkun mielestä voi olla kallis, mulla riittää rahat mainiosti ja neliöitä on 34m2. Kahden vuoden kuluttua tästä velka maksettu kokonaan :).

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksin nytkin etätöissä sadan neliön keskusta-asunnossa Helsingissä. Ei ahdista. 

Sama, 120m2 neliötä keskustasta enkä tee edes etätöitä vaan notkun av:lla ja katson kun robotti-imuri imuroi. Ei ahdista. Mies lähti työmatkalle ja lapset ovat koulussa.