Miten synnytyksesi sitten lopulta meni, synnytyspelkoinen?

Päätyi kiireelliseen sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on laskettu aika alle viikon kuluttua ja olen lamaantunut pelosta. En pysty tekemään mitään enkä ajattelemaan mitään. Olen käynyt pelkopolilla ja suostuin kokeilemaan alatiesynnytystä, varmaankin koska tunnen pelkosektiosta niin suurta syyllisyyttä ja kaikki ympärillä "painostaa" alatiehen.

Olisi ihanaa vaan lähteä jonnekin Sveitsiin niinkun joka Vladimir Putinin tyttöystävä, ja synnyttää yksin, sektiolla, täydellisessä salamyhkäisyydessä ja sitten vielä tutustua siellä vauvaan kuukausi tai pari. Siinä vaiheessa mies ja perhe ja tuttavat olisi ehkä unohtaneet päivitellä synnytystapaa ja olisivat kiinnostuneita vauvasta :(

Jos sinusta tuntuu että haluat sektion, saat sen kyllä. Minulta kysyttiin vielä viikkoa ennen laskettua aikaa haluanko sektion, mutta päätin synnyttää alakautta. Olen siis tuo 55 ja vastasin jo rv 29:lle. Jos siis sitä vielä mietit, kannattaa olla yhteydessä pelkopolille missä kävit. Mutta mikäli päätät synnyttää alateitse, pystyt siihen ihan varmasti.

Synnytys on niin aktiivinen tapahtuma, että jokainen supistus vie sinua lähemmäksi ponnistusta ja ihanaa vauvaasi. Kuten yllä kirjoitin, pelkäsin lamaantumista synnytyksessä, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Puhuin kätilön kanssa toivotusta kivunlievityksestä (otin kaiken mahdollisen paitsi puudutuksen ponnistusvaiheessa, koska epi toimi edelleen) ja muutenkin he olivat tietoisia peloistani. Suosittelen puhumaan synnytyksessä avoimesti ja olemaan itse niin avoimin mielin kuin mahdollista. Saat varmasti hyvän synnytyksen joko alateitse tai sektiolla. Paljon tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikäli päätät synnyttää alateitse, pystyt siihen ihan varmasti.

 Saat varmasti hyvän synnytyksen joko alateitse tai sektiolla.

Et voi luvata tuollaisia asioita. Eivät nuo vain toteudu kaikilla. Kaikkien alatiesynnytys ei onnistu ja kaikki eivät todellakaan saa hyvää synnytystä, vaikka sinä saitkin. Viittaan esim. noihin edellä kerrottuihin kauhutarinoihin.

Mä oon synnyttänyt 90-luvulla, ei mulle ainakaan mistään pelkopoleista puhuttu mitään, liekö sellaista edes ollut. Pelkäsin ihan järjettömästi synnytystä, olen myös pienikokoinen ja neuvolassakin päiviteltiin vaan kapeaa lantiota, josta sain sitten lisää vettä myllyyn pelkotiloissani. Kauhukuvissani vauva juuttuu ja repii koko lantion auki ja vammautuu synnytyksessä. Kävin röntgenissäkin, jossa mittailtiin mahtuuko vauva tulemaan alakautta, en sieltäkään saanut lupaa sektioon. Lapsi syntyi sitten pari viikkoa ennen laskettua aikaa, normaalisti alateitse. Synnytys oli loppujenlopuksi ihan normaali ja kunnon kipulääkitys helpotti. Toista kertaa en sitten synnyttänytkään.

Eka synnytys jätti hirveät traumat. Lapsella ei (onneksi) ollut mitään hätää, mutta mulla sitäkin enemmän. Virhetarjonnan vuoksi synnytys venyi 23 tuntiin ja sain puolivälissä hermosäryn lonkkaani. Ai että. En ikinä unohda. Vihlova luusärky, jolle ei voitu tehdä mitään. Jäätävä kipu, joka säteili ympäri kehoa.

Siinä makasin ja kaikki ronkkivat selkääni, josko joku puudute auttaisi. 7 h tuskien jälkeen huomattiin toi sama kuin jollakin edellä kirkoittaneella eli siis katetri ei ollut paikoillaan eikä epit siksi toimineet.

Kiva. No, spinaali pelasti, vauva saatiin maailmaan terveenä. Loppuhuipennuksena aloin vuotaa hillittömästi verta ja yhtäkkiä koko sali oli täynnä porukkaa. Trauma jäi ennen kaikkea tästä yllätyskäänteestä.

Seuraavaksi vielä koko alapää kursittiin uuteen kuosiin. Tikit irtoilivat jo seuraavana päivänä, ja sit mulla olikin tulehtunut avohaava alapäässä.. Oli ab-kuuria kohtutulehdukseen ym., kuukausien toipuminen. Annoin synnytyksestä 2 pistettä.

En vieläkään tiedä, miten uskalsin synnyttää uudelleen alateitse. Mutta tokalla kertaa kaikki meni hienosti, ihanasti, hyvin. Synnytys sattui paljon, mutta kesti vain 10 h, kaikki oli koko ajan hallittua ja kätilö ymmärsi pelkoni. Hermosärkyä ei tullutkaan. Puudutteet toimivat. Hyvä mieli jäi :) Annoin synnytyksestä 8 pojoa. En näe enää painajaisia, joissa jalkani irtoaa :D

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:30"]

Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.

Ei kai sektiota tehdä pelon takia? Maksaa paljon. En ymmärrä mitä pelkäämistä. Itse sain sektiolla, kiireellinen sektio.

Synnytyspelko on lääketieteellinen diagnoosi ja pätevä syy sektiolle. Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää, mutta voit kuitenkin yrittää kunnioittaa muiden erilaista kokemusmaailmaa.

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, että hankkiutuu raskaaksi ja ajattelee, etten synnytä normaalisti. Jos tähän normaaliin synnytykseen on kaikki edellytykset. Toki on tilanteita, joissa sektio on välttämätön. 

Hyvä alku äitiydelle, ettei edes uskalla synnyttää....?

Kärsin pahasta synnytyspelosta jo pitkään ennen kuin alettiin yrittämään esikoista. Päätin kuitenkin olla rohkea ja luottavainen ja yrittää alateitse. Yliaikaisuuden takia käynnistetty synnytys alkoi rajusti ja nopeasti, mutta lässähti sitten täysin epiduraalin jälkeen eikä enää edennyt. Lopulta lapsen sydänäänet heikkenivät, joten synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, mistä olin todella helpottunut. Tämän jälkeen minulle oli itsestäänselvyys, että seuraavakin tulee sektiolla ja niin tulikin. Olin päättäväisin mielin heti alusta ja pelkosektiokäynneillä eivät yrittäneetkään käännyttää, koska ymmärsivät, että olen jo tehnyt päätökseni. Suunniteltu sektio meni todella hyvin, ei juuri luomenpoistoa vaativampi operaatio (ainakaan näin jälkeenpäin muistellen :D) ja olin jalkeilla heti seuraavana aamuna ja kykenin hoitamaan vauvan suurimmaksi osaksi itse. Olen todella onnellinen, että molemmat ovat syntyneet sektiolla ja kaikki on meillä kolmella hyvin. Herkkänä ihmisenä luulen, että pieleen mennyt synnytys olisi helposti voinut aiheuttaa minulle traumoja. Nyt on pelkästään hyvät muistot. 

Kesti 24 h, loppu silkkaa kidutusta, ponnistin yli tunnin, vauva väärässä asennossa. Repesin, toipuminen kesti kauan

jos tämän foorumin valossa tehtäisiin tilastoa 95% synnytys menisi päin peppua, eikä varmaan kovinkaan moni haluaisi synnyttää jos se tuollaista olisi. ne keillä synnytykset menevät normaalisti eivät koe tarvetta kertoa sitä vrt ne joilla on huonoja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi suunniteltua sektiota, sovittu tutun lääkärin kanssa. Kutsu kävi kuitenkin neuvolan toimesta pelkopolille, jonne meni velvollisuudentunnosta. Aivan kamala aggressiivinen naislääkäri, joka ei tehnyt muuta kuin peloitteli sektion vaaroilla ja ylisti alatiesynnytystä. Kuuntelin tyynesti aikani, kiitin ja kävelin ulos.Sektiot tehtiin suunnitellusti, seuraavana päivänä olin jalkeilla, kivut pienemmät kuin umpisuolileikkauksen jälkeen, ja olin paremmassa kunnossa kuin osaston alateitse synnyttäneet.

En voi kuin suositella!

No ompa sattunut sitten huonokuntoisia alatiesynnyttäjiä sun kanssa samaan aikaan paikalle, jos olit sektion jälkeen paremmassa kunnossa kuin he.

Itse olin ainakin alatiesynnytyksen jälkeen niin hyvässä kunnossa, että olisin vaikka mielihyvin kävellyt osastolle. Kipulääkkeitä ei tarvinnut ottaa ollenkaan, vaikka niitä pyytämättä tuotiin monesti. Samoin risti-istunta onnistui heti seuraavana päivänä synnytyksestä.

Kannattaa ap harkita tarkkaan leikkauksen ja alatiesynnytyksen välillä. Minulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta umpilisäkeleikkauksesta on ja se oli aivan kamalaa, sekä toipuminen siitä vei todella kauan.

Vierailija kirjoitti:

jos tämän foorumin valossa tehtäisiin tilastoa 95% synnytys menisi päin peppua, eikä varmaan kovinkaan moni haluaisi synnyttää jos se tuollaista olisi. ne keillä synnytykset menevät normaalisti eivät koe tarvetta kertoa sitä vrt ne joilla on huonoja kokemuksia.

Samaa mieltä. Jos kärsii synnytyspelosta, ei ehkä kannattaisi lukea tätä ketjua. Itse oon kommentoinu tähän ketjuun ihan vaan sen takia, että synnytys sujui hyvin pelosta huolimatta. Ajattelin jakaa vähän positiivisempiakin kokemuksia.

Kiitos kaikille kommenteista. Totta on, että monilla synnytys menee hyvin. Itse koen sen myös aika painostavaksi että päivitellään etukäteen että "minulla ainakin kaikki mennyt aina tosi hyvin!". Kiva mennä sitten mahd kysyttässä kertomaan jos omalla kohdalla ei mennytkään..

Ihmettelen myös sitä, miksi synnytystapa on sellainen juttu johon jokaisella sukulaisella ja tuttavalla on oikeus kommentoida jotain. Erityisesti näillä, jotka on pro-alatie..

Ei kai synnystyspelkoon suurimmalla osalla olekaan mitään rationaalista syytä, mutta hei, jotkut pelkää pellejäkin.

Itseäni ei niinkään pelota itse synnytystapahtuma, tiedän että kestän kyllä varmasti sen kivun ja olen fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa. Mikä eniten pelottaa on kaikki repeämiset ja laskeumat ja pidempiaikaiset haitat. Ne sitten pelottaakin niin paljon, että taitaa omalla kohdalla lastenhankinta jäädä. 

Olisin halunnut sektion, mutta en saanut. Synnytys kesti puoli vuorokautta ja lääkärit päätyivät lopulta kiireelliseen sektioon. Olen ihan tyytyväinen näin jälkikäteen lopputulokseen, normi synnytys olisi ollut mielestäni liian pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:30"]

Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.

Ei kai sektiota tehdä pelon takia? Maksaa paljon. En ymmärrä mitä pelkäämistä. Itse sain sektiolla, kiireellinen sektio.

Synnytyspelko on lääketieteellinen diagnoosi ja pätevä syy sektiolle. Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää, mutta voit kuitenkin yrittää kunnioittaa muiden erilaista kokemusmaailmaa.

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, että hankkiutuu raskaaksi ja ajattelee, etten synnytä normaalisti. Jos tähän normaaliin synnytykseen on kaikki edellytykset. Toki on tilanteita, joissa sektio on välttämätön. 

Hyvä alku äitiydelle, ettei edes uskalla synnyttää....?

Olet ääliö. Ei synnytys tee kenestäkään vanhempaa. Miehestä tulee isä ilman synnytystä, ja aivan yhtä lailla lapsen adoptoinut nainen tulee niin äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai synnystyspelkoon suurimmalla osalla olekaan mitään rationaalista syytä, mutta hei, jotkut pelkää pellejäkin.

Itseäni ei niinkään pelota itse synnytystapahtuma, tiedän että kestän kyllä varmasti sen kivun ja olen fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa. Mikä eniten pelottaa on kaikki repeämiset ja laskeumat ja pidempiaikaiset haitat. Ne sitten pelottaakin niin paljon, että taitaa omalla kohdalla lastenhankinta jäädä. 

On ÄÄRIMMÄISEN rationaalista pelätä hirveää pitkään kestävää kipua. Lopettakaa jo vihdoin naisten kokemusten vähättely.

Olin myös synnytyspelkoinen, se jotenkin hellitti synnytyksen lähestyessä. on ihan normaalia pelätä jotain tuntematonta. Pelkäsin ponnistusta, kun on niin pieni lantio. Siis että repeäisin navasta niskaan saakka. kivuista ajattelin jotenkin selviäväni kun on ollut korkea kipukynnys ja muutenkin kuvittelin olevani kova täti. Itkin monesti neuvolassa asiaa, mutta päädyin ilman pelkopolia kokeilemaan alatietä. Sitä ennen oli sydänäänissä jotain häikkää ja alkoi pelottamaan lapsen puolesta. Minulle tulikin pitkittynyt latenssivaihe, josta en ollut kuullutkaan. Kesti 3 vuorokautta avautua 3 cm, jolloin kalvot puhkaistiin sydänääniä taas heiteltyä. pääsin vihdoin saliin ja synnyttämään. Tämän jälkeen kaikki meni tosi hyvin. Kesti enää 6h, sain yhden epiduraalin jonka aikana sain levättyä. Kun se haihtui, olinkin jo avautunut. "Odoteltiin" tunti että sain alkaa ponnistamaan. En tuntenut ponnistamisen tarvetta, mutta väitin niin kun en enää kestänyt supistuksia pitempään :D 4,2 kg vauva tuli todella hyvin ulos, oli tosi raju rypistys ilman puudutteita ja oksitosiinin kanssa mutta siitä jäi tosi hyvä mieli. En uupunut, vaikka olin oksentanut 4 päivää kaiken ulos. lihakset kyllä kramppaili, varmaan olin huonossa nestetasapainossa. Sain 2 tikkiä ja tuntui heti että olin elämäni kunnossa. Synnytyksen jälkeen minua itketti latenssivaiheen kivut ja fiilis ettei niitä otettu tosissaan. En osannut suhteuttaa kipua. Nyt kun synnytyksestä on kulunut aikaa, muistelen sitä hyvillä mielin ja joskus vielä pääsen samaan tilanteeseen, toivon etten joudu sektioon. Minun vinkkini on että kuuntele itseäsi ja vaadi kivunlievitystä jos siltä tuntuu :) onneksi Suomessa on hyvät sairaalat, jos kaikki ei mene nappiin. On kuitenkin erittäin todennäköistä että kaikki menee ihan ok.

Minulle ei tullut laskelmia tai repeämiä ja silti pieru karkaili puoli vuotta. Johtuu ihan raskaushormonien aiheuttamasta normaalista kudosten löystymisestä ja imetyshormonin aikaan saamasta ilman kertymisestä suolistoon. Tuli vasn mieleen kun joku syytti tästä repeämistä.

Minä pelkäsin synnytystä todella paljon etukäteen. Pelko tuli oikeastaan vasta loppuraskaudessa. Vaikka olin minä aina ajatellut että en pystyisi siihen. Minulla oli kuitenkin ennen synnytystä sellainen pieni halu nähdä ja kokea että minkälaista se alakautta synnyttäminen on ja sain itseni psyykattua siihen että synnyttäisin alakautta. Piti tehdä vain rohkea päätös. Ja olen tällä hetkellä todella onnellinen että uskalsin synnyttää alateitse. Synnytys meni todella hyvin. Sain epiduraalin kun olin auennut 6 senttiä ja en muista kokeneeni yhtään kauheaa supistusta. Kyllähän ne vähän kipeää kävivät mutta sellaisia että ne kesti ihan hyvin. Enkä kokenut että synnytys olisi muutenkaan käynyt hurjan kipeää. Hetki ennen ponnistusvaihetta oli kipein mutta se meni niin nopeasti ohi. Enkä minä vieläkään tajua että miten se lapsi minusta ulos tuli. Se on vain niin ihmeellinen asia että ei sitä voi käsittää. Minulle synnytys oli voimaannuttava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai synnystyspelkoon suurimmalla osalla olekaan mitään rationaalista syytä, mutta hei, jotkut pelkää pellejäkin.

Itseäni ei niinkään pelota itse synnytystapahtuma, tiedän että kestän kyllä varmasti sen kivun ja olen fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa. Mikä eniten pelottaa on kaikki repeämiset ja laskeumat ja pidempiaikaiset haitat. Ne sitten pelottaakin niin paljon, että taitaa omalla kohdalla lastenhankinta jäädä. 

On ÄÄRIMMÄISEN rationaalista pelätä hirveää pitkään kestävää kipua. Lopettakaa jo vihdoin naisten kokemusten vähättely.

Jos luit kommenttini, ymmärsit varmaan etten todellakaan vähättele pelkoa, kärsinhän siitä itsekin! Osalla toki pelko liittyy kipuun, mutta monilla meistä taas ei varsinaisesti.

Itseäni raivostuttaa eniten aiheeseen liittyen se alateitse synnyttäneiden naisten alentuva suhtautuminen, ihan kuin synnytyspelosta kärsivät naiset eivät olisi valmiita kokemaan synnytystä lapsensa takia tms. Miten jotkut kehtaavatkin arvostella ihmistä sen perusteella, miten päätyy synnyttämään?