Miten synnytyksesi sitten lopulta meni, synnytyspelkoinen?

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan anna niiden siellä pelkopolilla puhua sua ympäri jos sinusta oikeasti tuntuu ettet pysty synnyttämään. Minut puhuttiin siellä ympäri, oli tosi ihana kätilö siellä mun kanssa puhumassa ja valamassa uskoa että hyvin kaikki menee.. Lääkärikin vaihtui viimeisellä pelkopolikäynnillä mukavasta tosi vmäiseen muijaan, joka pyörsi edellisen kaikki lupaukset sektiosta yms.

Synnytin sitten alakautta ja kaikki meni pieleen. Pelkopolin ihanasta kätilöstä ei ollut tietoakaan vaan minulle osui nuori ja välinpitämätön kätilö, jota en pariin tuntiin edes nähnyt (yksi peloistani oli juuri että kätilö olisi väärä minulle ja tarpeilleni). Kivut ottivat minusta yliotteen ja menetin peloissani täysin kontrollin synnytyksestä. Epiduraalin laitto onnistui vasta seitsemännellä yrityksellä.

Onneksi loppua kohden vuoro vaihtui ja sain mailman ihanimman kätilön synnytykseeni. Pari muutakin asiaa meni vielä pieleen loppua kohden, mutta ei niistä enempää.

Mielestäni kumminkin naisille esitellään liiankin siloiteltu kuva kaikesta synnytykseen liittyvästä. Ja sanoi kuka mitä vaan: "Ne rinnat ei ole imetyksen jälkeen samat enää, eikä se alapää todellakaan ole kuin ennen."

Silti, olisin lapseni kyllä imettänyt, vaikka olisin tämän tiennyt, joten en ymmärrä miksi kaikki kumminkin valehtelee ja vähättelee kropan muutoksia kun tuleva äiti niitä murehtii.

Usko tai älä, ihmiset ovat yksilöllisiä palautumisenkin suhteen. Kudostyypiltään jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan anna niiden siellä pelkopolilla puhua sua ympäri jos sinusta oikeasti tuntuu ettet pysty synnyttämään. Minut puhuttiin siellä ympäri, oli tosi ihana kätilö siellä mun kanssa puhumassa ja valamassa uskoa että hyvin kaikki menee.. Lääkärikin vaihtui viimeisellä pelkopolikäynnillä mukavasta tosi vmäiseen muijaan, joka pyörsi edellisen kaikki lupaukset sektiosta yms.

Synnytin sitten alakautta ja kaikki meni pieleen. Pelkopolin ihanasta kätilöstä ei ollut tietoakaan vaan minulle osui nuori ja välinpitämätön kätilö, jota en pariin tuntiin edes nähnyt (yksi peloistani oli juuri että kätilö olisi väärä minulle ja tarpeilleni). Kivut ottivat minusta yliotteen ja menetin peloissani täysin kontrollin synnytyksestä. Epiduraalin laitto onnistui vasta seitsemännellä yrityksellä.

Onneksi loppua kohden vuoro vaihtui ja sain mailman ihanimman kätilön synnytykseeni. Pari muutakin asiaa meni vielä pieleen loppua kohden, mutta ei niistä enempää.

Mielestäni kumminkin naisille esitellään liiankin siloiteltu kuva kaikesta synnytykseen liittyvästä. Ja sanoi kuka mitä vaan: "Ne rinnat ei ole imetyksen jälkeen samat enää, eikä se alapää todellakaan ole kuin ennen."

Silti, olisin lapseni kyllä imettänyt, vaikka olisin tämän tiennyt, joten en ymmärrä miksi kaikki kumminkin valehtelee ja vähättelee kropan muutoksia kun tuleva äiti niitä murehtii.

Usko tai älä, ihmiset ovat yksilöllisiä palautumisenkin suhteen. Kudostyypiltään jne.

mutta kannattaako riskeerata jos yhdyntä on ainut tapa saada nautintoa?

Hyvä keskustelu. Aion huomenna kysyä mieheltäni, joka vähättelee synnytyspelkoani, että olisiko lapsen takia valmis esim kaventamaan/lyhentämään penistään tai heikentämään potenssia/tuntoa siinä?

Epäilen että ei mistään hinnasta. "niitä asioita ei voi verrata", tulee kuulumaan vastaus..

Ja jos nainen pohtii näitä asioita on "turhamainen".