Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten synnytyksesi sitten lopulta meni, synnytyspelkoinen?
28.03.2014 |
Pelkään aivan järjettömästi synnytystä. Sitä etten kykene tai jaksa. Sitä että menen paniikkiin tai etten saa henkeä. Ettei vauvaa vain saada alakautta ulos kun en pysty ponnistamaan. Nyt rv. 15 ja herään monesti öisin synnytysahdistukseen.
Miten teidän muiden synnytyspelkoisten synnytys sitten lopulta meni?
Kommentit (123)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 00:32"]
Enkä voi edes sektioon mennä, en halua että mua leikellään elävältä hereillä.
[/quote]
No sektio ei kyllä ole kamala. Mulla niin että makasin siinä leikkauspöydällä ikionnellisena siitä että homma olisi pian ohi ja mitään en tuntenut. Leikkaussalihenkilökunta oli hyvällä päällä ja jutteli niitä näitä keskenän. Sitten rupesi kuulumaan rääkäisy ja naurua ja joku sanoi että täällähän on pirteä poika. Sitten seuraava muistikuva on siitä miten poikaa näytetään mulle ja se oli ihan isänsä näköinen :). Ja seuraava muistikuva on siitä kun se tuodaan mun luo ja rupean ihmettelemään että voi seitsemäs ihme :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä lähes 2 vrk kestänyt synnytys, kovat kivut mutta hyvä epiduraali, jota uusittiin. Ponnistusvaihe oli pahin ja toisen asteen repeämät siitä lopulta tuli. Silti, kun synnytys oli lopulta ohitse ja terve lapsi vierellä oli sellainen olo että tässäkö se muka nyt oli? Odotin jotain paljon pahempaa, mutta hyvin sujui!
Synnytin 90-luvun alussa, en ainakaan kuullut silloin mistään pelkopolien olemassaolosta. Synnytys pelotti mutta työnsin sen taka-alalle ja kärsin kovista OCD-oireista. Synnytys meni sitten aivan päin peetä, minut pakotettiin makaamaan selälläni 10 tuntia ilman mahdollisuutta nousta välillä ylös, käydä vessassa tai mitään. Kivut olivat todella kovat, vaikka pystyasennossa ne olivat olleet ihan siedettävät. Menetin siis kontrollin kokonaan ja minua ei kuunneltu. Kivunlievitystä ei kuulemma voinut enää antaa sitten kun annoin periksi ja sitä pyysin. Olin niin lopussa, että aivan loppuvaiheessa ponnistaminen ei oikein enää tahtonut onnistua, en jaksanut enää. Kätilö oli kokenut ja jäi hoitamaan juttuni loppuun vaikka hänen vuoronsa loppui, ilmeisesti näki että ei hyvältä näytä. Tuloksena oli 17 tikkiä alapäähän, episiotomia molemmille puolille ja laskeumat, joita ei tosin huomattu vuosikausiin kun välttelin lääkäriä ja synnytyksen ajattelemistakin tapahtumasta pahasti traumatisoituneena.
Nyt tuosta on 20 vuotta ja laskeumat ja niistä syntyneet liitännäissairaudet ovat pitkälti pilanneet elämäni. Tällä hetkellä en ole työkuntoinen.
Oletko pyytänyt neuvolasta lähetettä pelkopolille?
Olen pyytänyt ja pääsen sinne kuulemma vasta rv. 30! :( -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:28"]
Olen pyytänyt ja pääsen sinne kuulemma vasta rv. 30! :( -ap
[/quote]
Mä pyysin aikaistettua aikaa ja sain sen. Näin voi tehdä!
2
Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.
Neuvolasta sain lähetteen pelkopolille ja poika sitten syntyi suunnitellusti sektiolla. Alatiesynnytystä en edes yrittänyt enkä yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi erilaista synnytystä takana, eka huonompi ja toka parempi. Mutta kyllä siitä selviää. Turhaan noin panikoit. Pyydä heti lähete pelkopolille jotta pääset ajoissa juttelemaan. Muuten et pysty nauttimaan pelkojesi vuoksi raskaudesta!
Onko vielä synnytyspelkoisten synnytyskertomuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka synnytys: Ponnistusvaihe pitkittyi, kun en voinut uskoa, että lapsi mahtuu ja kaikki menee hyvin. Lääkäri auttoi lasta vetämällä imukupilla. Terve lapsi, minulla henkisiä ongelmia.
Toisessa raskaudessa kävin terapiassa koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen. Pääsin pelkopolille ja sain papereihin merkinnän, että pelko huomioidaan kätilön valinnassa ja kätilö on enemmän läsnä avautumisvakheessa. Tällä kertaa ponnistusvaihe kesti vain 2 minuuttia, koska TIESIN lapsen mahtuvan ja että kipu loppuu heti, kun lapsi syntyy. Toisesta synnytyksestä toivuin henkisesti todella helposti.
Olisi mukava kuulla lisää kokemuksia. Itseä pelottaa synnytys vaihdellen, nyt 29 viikkoa kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin synnytystä paljon ja sain lähetteen pelkopolille. Jossain vaiheessa mietin sektiota mutta halusin yrittää synnyttää alateitse. Pelkopolin keskustelut ja omat mielikuvaharjoitukset olivat todella hyviä ja kun synnytys läheni suhtauduin siihen luottavaisesti. Synnytys sujui normaalisti enkä jännittänyt asioita joita etukäteen pelkäsin (lamaantuminen kivusta ja väsymisen). Luotin henkilökuntaan ja ennen kaikkea itseeni. Synnytyksestä jäi positiivinen olo, eikä uusi synnytys enää pelota. Vinkkini on, puhu pelostasi, lue aiheesta ja vala uskoa itseesi. Toivottavasti tänä rohkaisee myös sinua. Ihanaa odotusaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin synnytystä paljon ja sain lähetteen pelkopolille. Jossain vaiheessa mietin sektiota mutta halusin yrittää synnyttää alateitse. Pelkopolin keskustelut ja omat mielikuvaharjoitukset olivat todella hyviä ja kun synnytys läheni suhtauduin siihen luottavaisesti. Synnytys sujui normaalisti enkä jännittänyt asioita joita etukäteen pelkäsin (lamaantuminen kivusta ja väsymisen). Luotin henkilökuntaan ja ennen kaikkea itseeni. Synnytyksestä jäi positiivinen olo, eikä uusi synnytys enää pelota. Vinkkini on, puhu pelostasi, lue aiheesta ja vala uskoa itseesi. Toivottavasti tänä rohkaisee myös sinua. Ihanaa odotusaikaa!
En tiedä oliko tämä osoitettu juuri minulle, mutta kiitos silti :) Itseänikin pelottaa juuri se kipu ja mitä jos lamaannun täysin. Mitä jos synnytys jostain syystä pysähtyy, eikä päätetäkään mennä leikkaukseen vaan runnotaan se vauva ulos. Tai jos en kerta kaikkiaan jaksa ponnistaa/en selviä sen kivun kanssa ja kaikki menee päin peppua.
Näitä asioita pohdin siis ajoittain. Toisinaan on itsevarmempia päiviä, tänään ollut tällainen "heikko".
T. Se jolla kasassa nyt 29 viikkoa
Mulla on laskettu aika alle viikon kuluttua ja olen lamaantunut pelosta. En pysty tekemään mitään enkä ajattelemaan mitään. Olen käynyt pelkopolilla ja suostuin kokeilemaan alatiesynnytystä, varmaankin koska tunnen pelkosektiosta niin suurta syyllisyyttä ja kaikki ympärillä "painostaa" alatiehen.
Olisi ihanaa vaan lähteä jonnekin Sveitsiin niinkun joka Vladimir Putinin tyttöystävä, ja synnyttää yksin, sektiolla, täydellisessä salamyhkäisyydessä ja sitten vielä tutustua siellä vauvaan kuukausi tai pari. Siinä vaiheessa mies ja perhe ja tuttavat olisi ehkä unohtaneet päivitellä synnytystapaa ja olisivat kiinnostuneita vauvasta :(
sain sektion koska vauva oli ylösalaisin ja olin ensisynnyttjä !
Pelkäsin synnytystä paljon, mutta en mennyt pelkopolille. Eka synnytys käynnistettiin, lopulta käynnistyttyään se kesti 3 päivää, hirveät kivut jatkuvasti enkä nukkunut ollenkaan tuona aikana. Epiduraali laitettiin, mutta meni väärään paikkaan eikä auttanut yhtään. En itse tajunnut että se oli mennyt väärin, luulin vaan ettei se toimi mulla ja ihmettelin miten sitä on niin kehuttu taivaalliseksi avuksi. Kätilöllä oli monta synnytystä samaan aikaan eikä hän ehtinyt olla huoneessani juuri ollenkaan, muuten hän olisi varmaan huomannut, että jokin on vialla kun kivut ei hellittäneet. Toimimattomuus huomattiin testaamalla vasta, kun avautuminen oli jo niin pitkällä ettei kuulemma kannattanut enää laittaa uutta. Synnytin siis pelkällä ilokaasulla. Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia kun tuntui, ettei se sieltä kerta kaikkiaan pysty liikahtamaan minnekään. Väliliha leikattiin, mutta silti repesin lisää enkä pystynyt pidättämään kaasuja puoleen vuoteen, tosi kiva. Nykyään onneksi pystyn, mutta pissat lirahtaa välillä housuun. Toka synnytys meni teknisesti paremmin, mutta lapsi oli kuollut kohtuun edeltävästi. Kolmatta synnytystä ei minulle todellakaan enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin synnytystä paljon ja sain lähetteen pelkopolille. Jossain vaiheessa mietin sektiota mutta halusin yrittää synnyttää alateitse. Pelkopolin keskustelut ja omat mielikuvaharjoitukset olivat todella hyviä ja kun synnytys läheni suhtauduin siihen luottavaisesti. Synnytys sujui normaalisti enkä jännittänyt asioita joita etukäteen pelkäsin (lamaantuminen kivusta ja väsymisen). Luotin henkilökuntaan ja ennen kaikkea itseeni. Synnytyksestä jäi positiivinen olo, eikä uusi synnytys enää pelota. Vinkkini on, puhu pelostasi, lue aiheesta ja vala uskoa itseesi. Toivottavasti tänä rohkaisee myös sinua. Ihanaa odotusaikaa!
En tiedä oliko tämä osoitettu juuri minulle, mutta kiitos silti :) Itseänikin pelottaa juuri se kipu ja mitä jos lamaannun täysin. Mitä jos synnytys jostain syystä pysähtyy, eikä päätetäkään mennä leikkaukseen vaan runnotaan se vauva ulos. Tai jos en kerta kaikkiaan jaksa ponnistaa/en selviä sen kivun kanssa ja kaikki menee päin peppua.
Näitä asioita pohdin siis ajoittain. Toisinaan on itsevarmempia päiviä, tänään ollut tällainen "heikko".
T. Se jolla kasassa nyt 29 viikkoa
Toivottavasti oma kokemukseni tsemppasi edes vähäsen. Omat pelkoni olivat juurikin samoja kuin sinulla. En luottanut itseeni, henkilökuntaan, enkä siihen että kaikki voi oikeasti mennä tosi hyvin. Netti on pullollaan kauhukokemuksia, joten halusin kertoa sinulle omani.
Synnytykseen mennessä olin valanut itseeni luottamusta esimerkiksi ajattelemalla kuinka vauvoja syntyy koko ajan, en ole maailman ensimmäinen synnyttäjä, vaikka siltä välillä tuntui kun niin pelotti. Suurella todennäköisyydellä kaikki menee hyvin, netin synnytyskertomukset vääristävät todellisuutta. Toivon, että tämä edes vähän helpottaa sinua. Uskon että selviät hienosti. luota itseesi :)
Alue: Aihe vapaa
Ihan kamalia tarinoita. Mä pelkään synnytystä niin paljon, etten varmaan hanki edes lapsia. mies haluaa, joten varmaan eroamme tämän takia. Näitäkin lukiessa tuli ihan hysteerinen itkukohtaus, osaksi sen takia etten haluaisi erota, osaksi siksi että mäkin haluaisin lapsia mutta mä en voi synnyttää. Enkä voi edes sektioon mennä, en halua että mua leikellään elävältä hereillä.