Miten synnytyksesi sitten lopulta meni, synnytyspelkoinen?

Kuollut tyttö, mutta vakava CP-vamma eikä mahdollisuuksia hoitaa kotona? Siis kuoliko tyttö vai ei?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:15"]

Aika huonosti meni. En saanut suunniteltua sektiota vaan minulle vakuutettiin, että sektio tehdään koska tahansa synnytyksen käynnistyttyä, jos se on tarpeen.

Synnytys pysähtyi, lapsi juuttui synnytyskanavaan ja vaikka sydänäänet heittelivät, ei tehty enää sektiota vaan revittin alakautta ulos. Yhteensä 36 tunnin kärvistelyn jälkeen syntyi kuollut tyttö, pisteitä nolla. Lapsi elvytettiin, mutta liian myöhään. Vakava CP-vamma, ei mitään mahdollisuuksia hoitaa kotona. Minulle laitettiin vähän yli sata tikkiä alapäähän.

[/quote]

Mua ei otettu tosissaan vaikka oli jo yksi sektio takana. Tutkittiin kyllä kaikki  ja mitattiin, että kyllä sen pitäisi sieltä tulla. Ei ole yhtäkään syytä olla synnyttämättä alakautta... Mä sitten suostuin yrittämään vielä kerran. Eipä siitä mitään kuitenkaan tullut, synnytys ei vaan edennyt, ja taas päädyttiin sektioon. Lapsella ei onneksi ollut mitään hätää, kolmas jos joskus saadaan, niin sitten varmaan saan sen sektion suoraan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:21"]

Ensimmäistä lasta synnytin lähes vuorokauden ennen kuin lääkäri lopulta suostui sektioon. Toisen raskausaikana sanoin alusta lähtien neuvolassa että tätä en aio alateitse yrittää synnyttää. Pääsin pelkopolille ja aluksi siellä oli suhtautuminen että; "no niin suunnitellaampa nyt se synnytys"! Itkuhan siinä tuli ja sitten hoitsu kai ymmärsiettä oon ihan tosissani. Sain vielä toisen ajan pelkopoliille raskauden loppupuolelle jolloin sektioaikakin sovittiin. Mutta siis eka käynnillä jo sain periaatteessa lupaulsen sektiosta. En tiedä miten ekakertalaisilla joilla ei ole mitään epäonnistuneita synnytyskokemuksia. Monelta "pieneltä" ihmiseltä olen muuten kuullut tuon ettei ole alakutta pystynyt synnyttämään. Minäkin olen lyhyt, 155 cm, mutta leveä lanteinen... Periaatteessa lapsen olis pitäny alakautta syntyä...

[/quote]

Niin ja molemmista sektioista olen toipunut tosi nopeasti. Kaksi-kolme ensimmäistä päivää olen ollut kyllä tosi kipeä, varsinkin eka yö kotona ilman kipupumppua on ollut tosi tuskaa, mutta n.viikko sektipsta niin vointi tosi hyvä! -27

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:25"]

Mua ei otettu tosissaan vaikka oli jo yksi sektio takana. Tutkittiin kyllä kaikki  ja mitattiin, että kyllä sen pitäisi sieltä tulla. Ei ole yhtäkään syytä olla synnyttämättä alakautta... Mä sitten suostuin yrittämään vielä kerran. Eipä siitä mitään kuitenkaan tullut, synnytys ei vaan edennyt, ja taas päädyttiin sektioon. Lapsella ei onneksi ollut mitään hätää, kolmas jos joskus saadaan, niin sitten varmaan saan sen sektion suoraan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:21"]

Ensimmäistä lasta synnytin lähes vuorokauden ennen kuin lääkäri lopulta suostui sektioon. Toisen raskausaikana sanoin alusta lähtien neuvolassa että tätä en aio alateitse yrittää synnyttää. Pääsin pelkopolille ja aluksi siellä oli suhtautuminen että; "no niin suunnitellaampa nyt se synnytys"! Itkuhan siinä tuli ja sitten hoitsu kai ymmärsiettä oon ihan tosissani. Sain vielä toisen ajan pelkopoliille raskauden loppupuolelle jolloin sektioaikakin sovittiin. Mutta siis eka käynnillä jo sain periaatteessa lupaulsen sektiosta. En tiedä miten ekakertalaisilla joilla ei ole mitään epäonnistuneita synnytyskokemuksia. Monelta "pieneltä" ihmiseltä olen muuten kuullut tuon ettei ole alakutta pystynyt synnyttämään. Minäkin olen lyhyt, 155 cm, mutta leveä lanteinen... Periaatteessa lapsen olis pitäny alakautta syntyä...

[/quote]

[/quote]

Kahden sektion jälkeen ei edes voi synnyttää alakautta.

Pelkäsin synnytystä etukäteen tosi paljon ja sitten vauva kuoli kohtuun ja piti synnyttää alakautta infektioriskin takia. Itse synnytys meni kuiten tosi hyvin ja oikeastaan vähensi synnytyspelkoani. Tietysti sain kaikki mömmöt ja vauva oli vain kahdeksankuinen.

Juu, tiedän etten enää voi synnyttää alakautta, onneksi. Tämän sanoivat minulle lähtiessäni sairaalasta toisen jälkeen. -27

Juu, tiedän etten enää voi synnyttää alakautta, onneksi. Tämän sanoivat minulle lähtiessäni sairaalasta toisen jälkeen. -27

Mä yritin synnyttää tavalliseen tapaan ennen sektiota käynnistetyllä synnytyksellä ja sain siinä jonkun ihme kipushokin, menetin sen takia muistini niin että seuraava mielikuva on se kun piikin pistäjä esitteli itsensä. Itse piikin pistämisestä ei ole mitään mielikuvaa, olisi kiinnostavaa tietää että sattuuko se periaatteessa. Ei yhtään?

Kaksi lasta synnytin normaalisti ilman kivunlievitystä, koska ilokaasu oli ainoa mahdollisuus ja siitä tuli niin oksettava olo, etten voinut sitä käyttää. Lapset olivat 4,5 -kiloisia. Pelkäsin kuollakseni kolmatta synnytystä, koska vauvan epäiltiin painavan 5 kiloa. Olin ainakin puoli vuotta aivan paniikissa. lopulta vauva syntyi pari viikkoa etuajassa nelikiloisena. Synnytys alkoi yhdellä tosi kivuliaalla supistuksella ja jatkui kovalla vauhdilla. Sairaalaan ehdittyämme olin 10 cm auki ja kätilö puhkaisi kalvot. Vauva tuli saman tien maailmaan. sattuihan se, mutta kaikki kävi niin äkkiä, etten ehtinyt panikoida. :)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:22"]

Kuollut tyttö, mutta vakava CP-vamma eikä mahdollisuuksia hoitaa kotona? Siis kuoliko tyttö vai ei?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:15"]

Aika huonosti meni. En saanut suunniteltua sektiota vaan minulle vakuutettiin, että sektio tehdään koska tahansa synnytyksen käynnistyttyä, jos se on tarpeen.

Synnytys pysähtyi, lapsi juuttui synnytyskanavaan ja vaikka sydänäänet heittelivät, ei tehty enää sektiota vaan revittin alakautta ulos. Yhteensä 36 tunnin kärvistelyn jälkeen syntyi kuollut tyttö, pisteitä nolla. Lapsi elvytettiin, mutta liian myöhään. Vakava CP-vamma, ei mitään mahdollisuuksia hoitaa kotona. Minulle laitettiin vähän yli sata tikkiä alapäähän.

[/quote]

[/quote]

Lapsi syntyi kuolleena, mutta se elvytettiin. Hapenpuutteen vuoksi aivot vaurioituivat pahasti eikä lasta voi hoitaa kotona, koska hän ei esim. niele ja hänellä on pahoja epileptisiä kohtauksia. Jos olisin saanut sektion, meillä olisi 6v eskarilainen. Nyt ei ole.

Pelkäsin (paikat hajoaa/ tuntematon pelotti) järjettömästi esikoisen raskausaikana ja kävin pelkopolilla melko varhain. Siellä ennalta-arvattavasti lääkäri lähinnä ylipuhui alatiesynnytykseen mutta sain kai silti sektiolupauksenkin. Toisella polikäynnillä oli sydämellinen kätilö joka oikeasti onnistui rauhoittamaan ja päätin sitten yrittää synnyttää alateitse. Kannatti. Kun ymmärsin että synnytys oli alkanut, ei pelottanut enää, silloin vain tajusin olevani keskellä tapahtumia jotka etenevät omalla painollaan. Synnytys meni kaikkiaan hyvin (epiduraalin avulla sen jälkeen kun oma tietoisuus alkoi kadota), sain vain pintanaarmuja vaikka olen kapea ja vauva oli nelikiloinen. Olin hyväkuntoinen ja ajattelin että ehkä sekin auttoi.

No, toisen raskauden aikana en ehtinyt enää stressata muuta kuin sitä että olin kovien liitoskipujen jäljiltä aivan rapakunnossa. En jaksa tunkea sitä ulos! En käynyt pelkopolilla. Synnytys alkoi salakavalasti, supistuskivut olivat vaimeat paitsi aivan ennen ponnistusvaihetta. Ehdin ajoissa sairaalaan synnyttämään mutta en enää saamaan kivunlievitystä. Kätilö sanoi että ei ehti, käydään hommiin. Muistan että panikoin vähän (pitääkö mun tää yksin hoitaa ;-) mutta puristin sitten ilokaasukahvaa tajuamatta että pitikö maskista vai maskiin hengittää. 4,5-kiloinen vauva putkahti ulos muutamassa minuutissa, kroppa sen työnsi ulos ihan väkisin ja olin jälkikäteen paremmassa kunnossa kuin esikoisen syntymän jälkeen. Edes alapää ei turvonnut... Kätilö oli kyllä ihan huippu. 

Omaa pelkoani lievitti eniten ajatus että synnytys on vain välivaihe, raskaus ei varsinaisesti pääty siihen vaan lapsen syntymään, että joku sieltä oikeasti tulee ulos.

Pelkäsin siis etukäteen turhaan (ja olen kyllä siitä kiitollinen).

Tsemppiä kaikille pelkoisille!

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:20"]

herranen aika 25!! :o Otan osaa!!! <3

miten lääkärit selittelivät asian? Kai tästä tuli heille jotain jatkotoimenpiteitä??

[/quote]

Tehtiin valitus, mutta vastaus oli, että "kyseessä normaali synnytyskomplikaatio". Kukaan ei ole korvannut mitään, ei edes lapsen sairaalamaksuja (äkkiä oli niissä katto vastassa tosin).

Osalla näemmä aivan karmeita kokemuksia, osalla hyviä. Minua ahdistaa koko synnytys niin paljon että harmittaa suoraan sanottuna koko raskaus. (Mahassa olevaa rakastan, mutta tämä pelko on ihan hirveä). Kumpikin synnytystapa pelottaa.

Olen erityisesti hyvin pahoillani sinun puolestasi, jonka vauva syntyi ensin kuolleena vammautuen sitten vaikeasti elvytyksen jälkeen. :( Aivan hirveää.

ap

Tässä yksi positiivinen tarina. Pelkäsin myös synnyttämistä, kerroin itkien neuvolassa kuinka mietin synntystä ja sitä että en jaksa ponnistaa vauvaa tarpeeksi nopeasti ulos tai kestä sitä jotenkin ja sitä kuinka lueskelen netistä asioita. Kävin kaksi kertaa pelkopolilla, siellä näytettiin paikkoja missä synnytetään ja kerrottiin kivun lievityksestä ja sai kysyä kaikkea mikä mieltä askarruttaa/pelottaa. Lisäksi tehtiin kivunlievitys-suunnitelma. Alussa sain jonkun lihaksia rentouttavan piikin, sanottiin että epiduraalin saa vasta kun on kohdunsuu tarpeeksi auki. Siitä tuli hieman oksettava (vähän humalainen) olo mutta se auttoi kipuihin. Supistukset tietty sattuivat mutta ne kesti läpi ja ajatteli että kohta saa sen epiduraalin. Epiduraali oli mahtava. Se vei kivun supistuksista. Tunsin vain kun maha kovettui supistuksista mutta ei juuri sattunut enää. Lisäksi sain jonkun puudutuspiikin alapäähän. Ponnistusvaihe kesti n.10 minuuttia, mutta hyvien puudutusten takia se oli uuvuttavaa mutta ei niin kivuliasta. Vauvan sydänäänissä hetkellisesti oli jotain häikkää niin heti tuli lääkäri paikalle, ja kun en itse meinannut saada ponnistettua vauvaa ulos niin leikattiin välilihaa, ei sattunut hyvien puudutusten takia juurikaan eikä myöskään jälkikäteen se tikkien ompelu, pyysin vielä uuden puudutuspiikin ennen kuin alkoivat niitä sitten synnytyksen jälkeen ompelemaan. Minulle jäi ihan positiivinen kokemus synnytyksestä. Vinkkeinä sanon että pyydä epiduraali jos suinkin mahdollista sekä älä pelkää pyytää kivunlievityksiä muutenkaan. Lisäksi ensimmäinen kohdunsuun aukenemistunnustelu oli kivulias koska kätilö oli tosi kovakourainen vanhempi nainen. Pyysin seuraavaa tunnustelijaa (oli kätilöiden vuoron vaihto) että olisi helläkätisempi ja hitaampi eikä sitten senkään kanssa ollut ongelmia. Jaksamisesta sen verran, että henkilökunta tarkkailee sinun ja vauvan vointia laitteista kokoajan ja vauva autetaan ulos jos ei itse pysty/jaksa ponnistaa. Alapään tikkien paraneminen kesti n.3 viikkoa minulla, oli kivuliasta liikkua ja istua joten on hyvä jos siellä kotona on joku tukihenkilö auttamassa vauvan hoidossa jotta saat toipua synntyksestä :)

Kaksi suunniteltua sektiota, sovittu tutun lääkärin kanssa. Kutsu kävi kuitenkin neuvolan toimesta pelkopolille, jonne meni velvollisuudentunnosta. Aivan kamala aggressiivinen naislääkäri, joka ei tehnyt muuta kuin peloitteli sektion vaaroilla ja ylisti alatiesynnytystä. Kuuntelin tyynesti aikani, kiitin ja kävelin ulos.
Sektiot tehtiin suunnitellusti, seuraavana päivänä olin jalkeilla, kivut pienemmät kuin umpisuolileikkauksen jälkeen, ja olin paremmassa kunnossa kuin osaston alateitse synnyttäneet.

En voi kuin suositella!

Minulla synnytys meni todella hyvin. Pelkopolilla tehtiin suunnitelma ja kirjattiin , että haluan kaikki mahdolliset avut  kipuun. Sitten tositilanteessa sain epiduraalipuudutuksen ( 3 annosta ) enkä missäänvaiheessa ollut oikeastaan kipeämpi kuin kuukautisten aikana. Pientä repeämää tuli , vauva oli hyväkuntoinen. Olo synnytyksen jälkeen oli mahtava, koin olevani jotenkin naiseuteni huipulla ... en osaa selittää. Toivuin nopeasti .Ihana kokemus.Onneksi uskalsin.

Pakko nyt kätilönä kertoa , että 100 tikkiä ei tule kyllä kellään . Pieneen repeämään tulee 3-5 tikkiä , isompaan voi tulla jopa 40 tikkiä , mutta 100 on mahdoton juttu. Eli muistakaa nyt tämän ketjun lukijat , että täällä liikkuu kaikenlaista porukkaa ja joka tarina ei ole totta.

Lopeta ap vaan pelkaaminen ja mene sektioon, ei kannata alatieta edes suunnitella. Itse en pelannyt synnytysta etukateen, mutta se olikin aivan kamala ja traumaattinen kokemus. Lapsiluku jai yhteen (lapsi nyt 12v). Myos seksielama ja sen myota avioliitto karsi. Olemme yhdessa mutta ei seksia.

Lopeta ap vaan pelkaaminen ja mene sektioon, ei kannata alatieta edes suunnitella. Itse en pelannyt synnytysta etukateen, mutta se olikin aivan kamala ja traumaattinen kokemus. Lapsiluku jai yhteen (lapsi nyt 12v). Myos seksielama ja sen myota avioliitto karsi. Olemme yhdessa mutta ei seksia.

Mä sain lähetteen pelkopolille vaikken edes ollut raskaana. Ilmoitin vaan, että sellaisen tahdon. Joten etköhän sinäkin saa varhennetun ajan jos vain jaksat vaatia.