Mun teini pahoinpiteli luokkakaverinsa. Niin epäonnistunut olo
On jo pitkään tullut viestiä teinin huonosta käytöksestä. Siihen on koko ajan saanut puuttua, mutta se ei näköjään ole riittänyt. Tänään opettaja soitti, että mun poika oli hakannut luokkakaverin sellaiseen kuntoon, ettei koulukaveri voinut jatkaa koulupäivää. Heti kun tulin töistä kotiin määräsin pojan arestiin ja takavarikoin puhelimen. Helkkari kun sapettaa ja jopa pelottaa. Miten siitä on tuollainen tullut..
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika sanoi että napsahti vaan päässä kun toinen alkoi ärsyttämään. Oli toinenkin lyönyt ja pahoinpidellyt. Pojalla syvä verinaarmu kaulassa. Nyt poika on ihan rauhallinen, eikä hänestä voisi päällepäin uskoakaan, että olisi tänään kenenkään kanssa tapellut. En tiedä syökö adhd lääkkeitä, mutta ne kyllä pojalla on. ap
Niin, toinen oli siis puolustautunut.
Oli puolustautunut joo, mutta toisaalta hänhän oli kiusaamisen aloittanut. Ap:n poika puolustautui sanallista kiusaamista vastaan
Väkivallan aloittaminen ei ole koskaan puolustatumista. PISTE!
Ai pitäisi vain kiltisti kuunnella kun toinen aukoo päätään? Väkivalta on ihan hyvä ratkaisu, sillä tilanne laukeaa eikä jää kaivelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Hah, lankaan menitte :D Tämä on siis provo eikä tätä oikeasti tapahtunut. Ei muuten epäilty kertaakaan, ähäkutit.
AP
Pelle... vaan mitä väliä, näitä kyllä tapahtuu ihan oikeassa elämässä, joten eipä mitään suurempaa vahinkoa ole tapahtunut vaikka aiheesta on käyty ”turhaan” keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Hah, lankaan menitte :D Tämä on siis provo eikä tätä oikeasti tapahtunut. Ei muuten epäilty kertaakaan, ähäkutit.
AP
Luuletko että uskotaan
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
arvasin, millainen paskamyrsky tästä nousee. Samaa keskustelua itsekin oman pääni sisällä käyn. Miksi en ole ollut tiukempi, miksi olen luottanut liikaa..
Poika on nyt ysillä. Todella vaikea ollut aina. On oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Ei malta keskittyä oikein mihinkään. Kaikki harrastukset on lopettanut.
Olen niin pettynyt itseeni äitinä. Kieltämättä pelottaa hieman itseänikin, että poika hermostuu totaalisesti jos tämän asian otan esille. Olisi pitänyt hakea apua aiemmin.
Hei, juttele sen nuoresi kanssa. Sen enempää tilanteesta tietämättä, voi kuitenkin olla mahdollista että lastasi kiusataan ja joskus se kiusatulla vaan menee sitten kuppi nurin. En hyväksy väkivaltaa mutta ymmärrän jos siihen pisteeseen ajatutuu jos muutakaan keinoa selvitä tilanteesta ei ole. Ja hae joka tapauksessa lapsellesi apua, perheneuvolat, nuorisotyö, kuraattori ainakin tulee heti mieleen.
Oli väkivallan syy mikä tahansa niin lapsesi voi huonosti ja tarvitsee apua.
Sanot että,jos ei touhu lopu heti nyt,niin muutatte maalle.Niin pieneen kylään perähikiälle,että sieltä ei löydy edes hesburgeria. Tunget sen kakarasi partioon vetämään jotain lapsiryhmää,vaikka apuohjaajaksi,niin oppii ottamaan vastuuta toisista ihmisistä,sekä pääsee fiksujen nuorten seuraan.Saattaapa saada kavereitakin,jos vaikka on ilman kaveria ja pahaa oloaan purkaa sitten tuolleen riehumalla.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Hah, lankaan menitte :D Tämä on siis provo eikä tätä oikeasti tapahtunut. Ei muuten epäilty kertaakaan, ähäkutit.
AP
Tämä on väärä ap. Olisihan se ihana että olisi vain provo. Ei poika oikein tarkasti osannut määritellä, miksi hermostui niin pahasti. Jotain henkilökohtaista luultavasti kuitenkin, kun niin kovasti hermostui. Olette oikeassa että olisi pitänyt vahtia paremmin pojan lääkkeiden ottamista. Jotenkin olen vain ajatellut, että osaa huolehtia niistä jo itse. Olen ehkä liikaa luottanut. Paska äiti kun en ole aiemmin osannut lapselle hakea apua ja nyt lapsi kärsii ja oireilee.
Mutta näkisittepä vain miten erilainen poika on nyt, yrittää tehdä matikan tehtäviä tuossa, ei mitään aggressiivisuutta havaittavissa enään. Ja poika käy erityisopettajan tunneilla kielissä ja matematiikassa, olisi muuten ihan pihalla kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
arvasin, millainen paskamyrsky tästä nousee. Samaa keskustelua itsekin oman pääni sisällä käyn. Miksi en ole ollut tiukempi, miksi olen luottanut liikaa..
Poika on nyt ysillä. Todella vaikea ollut aina. On oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Ei malta keskittyä oikein mihinkään. Kaikki harrastukset on lopettanut.
Olen niin pettynyt itseeni äitinä. Kieltämättä pelottaa hieman itseänikin, että poika hermostuu totaalisesti jos tämän asian otan esille. Olisi pitänyt hakea apua aiemmin.
Hei, juttele sen nuoresi kanssa. Sen enempää tilanteesta tietämättä, voi kuitenkin olla mahdollista että lastasi kiusataan ja joskus se kiusatulla vaan menee sitten kuppi nurin. En hyväksy väkivaltaa mutta ymmärrän jos siihen pisteeseen ajatutuu jos muutakaan keinoa selvitä tilanteesta ei ole. Ja hae joka tapauksessa lapsellesi apua, perheneuvolat, nuorisotyö, kuraattori ainakin tulee heti mieleen.
Oli väkivallan syy mikä tahansa niin lapsesi voi huonosti ja tarvitsee apua.
Tässä puhutaan asiaa. Nuori selvästi voi huonosti. Valitettavasti siihen ei aina äidin rakkaus auta, vaan joskus tarvitaan järeämpiä keinoja (kuten nyt). Itse varaisin ajan perheneuvolaan, sieltä saa apua koko perhe.
Mullekin tuli ensimmäisenä mieleen kiusaaminen. Siis niin että poikasi on kiusattu. Kiusaaja sivaltanut jotain todella loukkaavaa ja pojalla napsahtanut päässä. En puolusta väkivaltaa, mutta sellaista tapahtuu. Näen tätä työssäni usein. Näissä tilanteissa saattaa näyttää siltä, että hakkaaja kiusaa, vaikka todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Nyt kun nuori on selvästi rauhoittunut kysyisin uudestaan, että mistä siinä tilanteessa oikeastaan edes oli kyse.
T. Alakoulun ope
Tsemppiä hirveästi pojalle ja äidille. Tästä keskustelusta oikein huokuu teidän kohtaama paha olo. Sinä ap vaikutat todella väsyneeltä, ihan kuin oisit luovuttanut lapsen kanssa. Pojasta puolestaan tulee todella herkkä vaikutelma. On todella herkkä kaikille ärsykkeille ja päässä napsuu. ADHD aiheuttaa juuri tuota. Nyt kun kotona on rauhallista olla ja ei ole turhia ärsykkeitä (kuten kännykkää), on lapsikin rauhallisempi. Juttele pojan kanssa, että onko muistanut ottaa lääkkeitä. Luultavasti ei ole, mikä näkyy lapsen levottovana käyttäytymisenä. Jotenkin tuli tuosta sinun viimeisestä viestistä olo, että teillä on oikeastaan ihan kivasti asiat kotona. Voisitte vaikka hieman vielä jutella. Kertoisit pojalle, että rakastat häntä ja että hän on tärkeä!
Menkää silti kokeilemaan myös perheneuvolaa. Saatte molemmat sieltä keskusteluapua. Kaikki järjestyy!
Aili
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei tule pääsemään korkeakouluun.
Ei kaikki edes halua...
Vanhemman tehtävä on huolehtia lääkitykset kuntoon. Tuonikäinen adhd ei usein saa asioitaan hoidettua itesnäisesti. Varmista ettei ole myynyt lääkkeitään.
Mites se lukivaikeuden kuntoutus? Onko hoidettu?
Vierailija kirjoitti:
minkä ikäinen tämä hirviökakarasi on?
Olen sittenkin tyytyväinen, kun juuri 14v täyttänyt poikani ei pyöri ostareilla ja kauppakeskuksissa kavereidensa kanssa. Hänellä viisi kertaa viikossa futistreenejä ja matseja. Vapaa-ajalla saa ihan vapaasti pelata kaverien kanssa tietsikalla. Eipä tarvii stressata, että ryyppää tai vetää huumeita jossain piilossa.
Ihanan kilttejä poikia myös hänen kaverinsa.
Hyi mitä vässyköitä. Minä, ahmed ja khali riehuta senkin edestä.
Mitä lääkkeitä syö? Ja onko varma, ettei oo ottanut yliannostusta, esim tänään kaks pilleriä koska eilen unohtu? Tuli mieleen että voisko olla väärät lääkkeet, joiden sivuvaikutukset pahens tota tilannetta.
Mulle concerta aiheutti lapsena niin pahoja raivokohtauksia, että esim heittelin tavaroita kotona. Muistan vaan että se olo niiden kohtausten aikana oli ihan hirvee, eikä sitä osannu itekään selittää.
Nyt teininä sitä kokeiltiin uudelleen ja edelleen tuli voimakasta ahdistusta ja kiukkuisuutta (siis enemmän kuin normi murrosiässä. Nyt uusilla lääkkeillä huomaan selvän eron, vaikka mikään muu ei oo muuttunu)
Kaikkiin se ei vaikuta samalla tavalla, ja tiiän monia joilla concerta toimii. Joillekin taas joku muu lääke aiheuttaa noita tai muita sivuvaikutuksia.
Joutuuko poika usein tappeluihin koulussa vai oliko yksittäinen kerta? Teinillä on voinut olla vain huono päivä ja sitten ikävä kommentti on saanut kupin nurin. Ei tietenkään hyvä, että lapsi on käyttänyt väkivaltaa, mutta ei ole voinut vain hallita impulssejaan. Onko murrosikä jo ohi?
Joskus tuo on hormonien kuohuntaa, eli reagoi ennen kuin ehtii ajatella. Tai sitten niitä.rajojen kokeilemisiä. Mutta yllättävän usein takana on joku vaikea kokemus. Antaisin rangaistuksen, mutta selvittäisi asian hellästi lapsen kanssa.
Kaikista sairaimpia on nuo aikuiset, jotka käy lasten kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minkä ikäinen tämä hirviökakarasi on?
Olen sittenkin tyytyväinen, kun juuri 14v täyttänyt poikani ei pyöri ostareilla ja kauppakeskuksissa kavereidensa kanssa. Hänellä viisi kertaa viikossa futistreenejä ja matseja. Vapaa-ajalla saa ihan vapaasti pelata kaverien kanssa tietsikalla. Eipä tarvii stressata, että ryyppää tai vetää huumeita jossain piilossa.
Ihanan kilttejä poikia myös hänen kaverinsa.Hyi mitä vässyköitä. Minä, ahmed ja khali riehuta senkin edestä.
Höpö höpö. Teen töitä paikassa jossa törmään peruskoululaisten juopottelun. (En siis tee niiden ja saa töitä, vaan sivusta joudun siihen). Juopottelijoista löytyy koko skaala. Siellä on ne kiltit, joista ei sitä ikinä uskoisi, eikä varmasti kotona uskota. Ne raggarit on jo muualla omissa maailmoissaan. Suurin osa ahmedeista on kiltimmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei tule pääsemään korkeakouluun.
Eikä sinun lapsesi Usan presidentiksi.
Parempi tottua ajatukseen.
Koulu on oppimisvaikeuksiselle todella stressaava paikka. Sitä ei voi kukaan käsittää. Ensin on paineita ja stressiä opiskelun kanssa ja siihen monin verroin sosiaalinenpaine. Aikuisillakin monet asiat purkautuu aggressiivisuutena. Lasta pitää myös tukea, vaikka ei käytöstä hyväksykään.
Mitä toinen poika oli sanonut? Onko joku herkkä kohta, kiusaamista?