Lue keskustelun säännöt.
Mun teini pahoinpiteli luokkakaverinsa. Niin epäonnistunut olo
23.11.2020 |
On jo pitkään tullut viestiä teinin huonosta käytöksestä. Siihen on koko ajan saanut puuttua, mutta se ei näköjään ole riittänyt. Tänään opettaja soitti, että mun poika oli hakannut luokkakaverin sellaiseen kuntoon, ettei koulukaveri voinut jatkaa koulupäivää. Heti kun tulin töistä kotiin määräsin pojan arestiin ja takavarikoin puhelimen. Helkkari kun sapettaa ja jopa pelottaa. Miten siitä on tuollainen tullut..
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
arvasin, millainen paskamyrsky tästä nousee. Samaa keskustelua itsekin oman pääni sisällä käyn. Miksi en ole ollut tiukempi, miksi olen luottanut liikaa..
Poika on nyt ysillä. Todella vaikea ollut aina. On oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Ei malta keskittyä oikein mihinkään. Kaikki harrastukset on lopettanut.
Olen niin pettynyt itseeni äitinä. Kieltämättä pelottaa hieman itseänikin, että poika hermostuu totaalisesti jos tämän asian otan esille. Olisi pitänyt hakea apua aiemmin.
Millaista tukea pojallesi on tarjottu koulussa? Tai onko tukea ollut tarjolla jo päiväkodissa? Onko oppimisvaikeuksien ja käytöshäiriöiden syitä selvitetty esimerkiksi diagnostisilla testeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
arvasin, millainen paskamyrsky tästä nousee. Samaa keskustelua itsekin oman pääni sisällä käyn. Miksi en ole ollut tiukempi, miksi olen luottanut liikaa..
Poika on nyt ysillä. Todella vaikea ollut aina. On oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Ei malta keskittyä oikein mihinkään. Kaikki harrastukset on lopettanut.
Olen niin pettynyt itseeni äitinä. Kieltämättä pelottaa hieman itseänikin, että poika hermostuu totaalisesti jos tämän asian otan esille. Olisi pitänyt hakea apua aiemmin.
Millaista tukea pojallesi on tarjottu koulussa? Tai onko tukea ollut tarjolla jo päiväkodissa? Onko oppimisvaikeuksien ja käytöshäiriöiden syitä selvitetty esimerkiksi diagnostisilla testeillä?
Ja joo poika saa siis erityisopetusta matikassa ja kielissä. Käy ne tunnit siis erkkaopella. Muuten opiskelee normaalissa luokassa. ADHD diagnoosi on ollut esikoulusta. ap
Omakin äitini sai aikoinaan vastaavan vihaisen puhelun rehtorilta. Onneksi olin ollut fiksu ja olin soittanut etukäteen äidelleni ja kertonut tarkkaan kuinka tapahtumat olivat oikeasti edenneet. Koulut ja rehtorit syyllistävät oman kokemukseni mukaan yksinomaisesti tappelussa vähemmän kärsinyttä osapuolta aina koko tilanteesta. Toki ihan eri asia on, jos jotain yksipuolista hakkaamista on tapahtunut. Vaikka omassanakin tapauksessa rehtori yritti aluksi esitellä asian, niin että kyseessä olisi ollut yksipuolinen hakkaaminen, kun tosi asiassa tilanne oli ollut täysin päinvastainen.
Vierailija kirjoitti:
Omakin äitini sai aikoinaan vastaavan vihaisen puhelun rehtorilta. Onneksi olin ollut fiksu ja olin soittanut etukäteen äidelleni ja kertonut tarkkaan kuinka tapahtumat olivat oikeasti edenneet. Koulut ja rehtorit syyllistävät oman kokemukseni mukaan yksinomaisesti tappelussa vähemmän kärsinyttä osapuolta aina koko tilanteesta. Toki ihan eri asia on, jos jotain yksipuolista hakkaamista on tapahtunut. Vaikka omassanakin tapauksessa rehtori yritti aluksi esitellä asian, niin että kyseessä olisi ollut yksipuolinen hakkaaminen, kun tosi asiassa tilanne oli ollut täysin päinvastainen.
Ja etenkin kun ap:n lapsi on ennenkin ollut vaikeuksissa niin varmaan sitä enemmän syyllistetään..! T. wilma pärisee jokaisesta myöhästymisestä, kun lapsi on myöhästelevää sorttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja kun poika rajoista suuttuu, niin anna suuttua. Ei se rikki mene. Saa turvallisesti suuttua.
Kunhan ei satuta ketään.
Meillä meni yhdessä vaiheessa pojan oman huoneen ovi koloille, kun sitä takoi turhautumistaan.
Ostettiin sitten uusi ovi puolen vuoden kuluttua, kun takomisvaihe oli jäänyt taakse.
Poika maksoi. Isänsä kanssa hakivat rautakaupasta.
Joskus. Vaan on niin paljon turhautumista.
Entä olisiko pojalle jotakin kunnolla fyysistä harrastusta?
Hirveetä ap:n syyllistämistä koko ketju täynnä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu rohkeasta, kun sanoista. Kun alat sanoittaa asioita, niin se puhe tulee koko ajan helpommaksi. Ja huomaat että
hankalistakin voi puhua.
Se helpottaa. Sanoittaminen. Rehellisyys. Toiveet ja toivon luominen ja rehtiys ja luotto siihen lapseen. Se luottamisen puhuminen ääneen on tärkeää. Voi myös kertoa, jos ei luota. Että luottamus hankitaan sitten takaisin ja se vaatii työtä.
Ihan konkreettisista asioista voi aloittaa: olla ajoissa kotona. Tehdä
Läksyt. Mitä teillä sitten onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä ap:n syyllistämistä koko ketju täynnä...
Onko ihme, kun antaa hakata viattomia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
No, nyt sitten ne lisäavut hakemaan. On myös
Mahdollisia nuo aikuiset mieskabweir. Olkiani sosiaalitoimeen kautt tai jonkun järjestön.
Älä jää makaamaan vaan hae apu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
Onko isä kuollut? Ja jos on niin onko pitkä aika? Tästä voi pojan oireilu ihan hyvin johtua! Ottaisin puheeksi esim. perheneuvolassa, jos näin on. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
No, nyt sitten ne lisäavut hakemaan. On myös
Mahdollisia nuo aikuiset mieskabweir. Olkiani sosiaalitoimeen kautt tai jonkun järjestön.Älä jää makaamaan vaan hae apu nyt.
Niin ja jutell joka päivä läpi että
Oliko tilanteista joissa väkivaltaa tai miten ohitti ne. Tai miten olisi voinut toimia tai miten toinen oksia. Limutempaus toimia, että oksia päädytty rauhaan?
Ihan konkreettisia juttuja käydä
Läpi ja antaa malleja ka vaihtoehtoja toimia.
Se poikien ja miesten talo on hyvä. samoin lyömätön linja. On siellä nuorillekin.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
Oliko nyt siis kyseessä tappelu vai yksipuolinen hakkaaminen? Muuttaa tilannetta erittäin hyvin oleellisesti, jos kyseessä oli siis tappelu, eikä yksipuolinen hakkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
No, nyt sitten ne lisäavut hakemaan. On myös
Mahdollisia nuo aikuiset mieskabweir. Olkiani sosiaalitoimeen kautt tai jonkun järjestön.Älä jää makaamaan vaan hae apu nyt.
Niin ja jutell joka päivä läpi että
Oliko tilanteista joissa väkivaltaa tai miten ohitti ne. Tai miten olisi voinut toimia tai miten toinen oksia. Limutempaus toimia, että oksia päädytty rauhaan?Ihan konkreettisia juttuja käydä
Läpi ja antaa malleja ka vaihtoehtoja toimia.Se poikien ja miesten talo on hyvä. samoin lyömätön linja. On siellä nuorillekin.
Äh. Siis miten olisi hyvä toimia, että
Päätyisi rauhaan eri tilanteissa.
Vihan ja tunteiden hallintaa se on. Siinä on haaste. Tunteita saa olla, mutta miten ne tuo ulos. Se on se juju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä!
arvasin, millainen paskamyrsky tästä nousee. Samaa keskustelua itsekin oman pääni sisällä käyn. Miksi en ole ollut tiukempi, miksi olen luottanut liikaa..
Poika on nyt ysillä. Todella vaikea ollut aina. On oppimisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Ei malta keskittyä oikein mihinkään. Kaikki harrastukset on lopettanut.
Olen niin pettynyt itseeni äitinä. Kieltämättä pelottaa hieman itseänikin, että poika hermostuu totaalisesti jos tämän asian otan esille. Olisi pitänyt hakea apua aiemmin.
Millaista tukea pojallesi on tarjottu koulussa? Tai onko tukea ollut tarjolla jo päiväkodissa? Onko oppimisvaikeuksien ja käytöshäiriöiden syitä selvitetty esimerkiksi diagnostisilla testeillä?
Ja joo poika saa siis erityisopetusta matikassa ja kielissä. Käy ne tunnit siis erkkaopella. Muuten opiskelee normaalissa luokassa. ADHD diagnoosi on ollut esikoulusta. ap
Onneksi poikasi saa osa-aikaista erityisopetusta. Olisiko mahdollista saada impulssikontrollin ongelmiin lääkityksen lisäksi muutakin apua? Esimerkiksi vihanhallintaa, tunteiden säätelyn ohjausta jne.? Ja tosiaan kannattaa katsoa tarkkaan, että poika ottaa lääkkeensä ohjeen mukaisesti - ja ottaa ne siis itse. Yläkoulussa opettajana työskentelevä kaverini on kertonut sellaisistakin ongelmatilanteista, että joku on saattanut myydä lääkkeensä kaverille. Siinä on sitten ollut tekemistä, kun molemmat ovat olleet "sekaisin" päinvastaisesta syystä: toinen siksi, että lääke on jäänyt ottamatta, ja toinen siksi, että on ottanut kaverinsa lääkkeet.
Poikasi tilanne kuulostaa kyllä hankalalta, mutta toivoa on ihan varmasti. Pidetään peukkuja, että tämä on nyt se käännekohta, josta suunta lähtee ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä ap:n syyllistämistä koko ketju täynnä...
Onko ihme, kun antaa hakata viattomia ihmisiä?
Mistä tiedät, että oli viaton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli ensimmäinen tappelu kun poika joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin ihan sellaisessa palaverissa jonne tuli myös nämä muut pojat ja heidän vanhemmat. Sen jälkeen poika kävi koulupsykologilla juttelemassa asiasta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi heti silloin jo pitänyt varata aika perheneuvolaan.. Tuon jälkeen tappeluita ei ole ollut kuin sitten tänään. Siihen että uusi tappelu tuli olen todella pettynyt. Poikakin on. Isää ei meidän perheessä ole, mutta se ei meidän valinta ollut. ap
Oliko nyt siis kyseessä tappelu vai yksipuolinen hakkaaminen? Muuttaa tilannetta erittäin hyvin oleellisesti, jos kyseessä oli siis tappelu, eikä yksipuolinen hakkaaminen.
Tappelu mutta tällä kertaa mun lapsi oli se joka sen aloitti. Poika siis suuttui jostakin mitä kaveri sanoi ja alkoi lyömään ja siihen tuli vielä kolmaskin poika. Tämä kolmas poika sitten iski päänsä kovasti naulakkoon ja satutti itsensä. Mutta poika itse sanoi tahalleen työntäneensä kaverin sinne (eli tietoisesti joskin impulssien vallassa satuttanut kaveria). Jos olisi osannut hallita sen ärsytyksen tuota ei olisi sattunut... ap
Täällä on kyllä aivan järkyttävää ja ala-arvoista kommentointia. Ap on äiti joka kertoi aloituksessa asiallisesti mitä oli tapahtunut ja pyysi neuvoa palstalaisilta. En ymmärrä mikä syyllistäviä tuomiopasuunoita tällä palstalla on purkamassa omia turhautumisiaan. Väkivalta on aina väärin ja ap:n lapsi on toiminut väärin - haukkuminen ja solvaaminen ei kuitenkaan auta ketään. Ap, tsemppiä sinulle ja pojallesi asioiden selvittämiseen. Ei sinun lapsesi ole maailman ainoa haastava teini. Ai niin muuten, Tälle palstalle kirjoitteleva täydellinen äiti, nimimerkki kristallikissa, muistapas sinä että ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuten vanha sanonta todistaa. Ja toinen sinuun sopiva on : tyhjät tynnyrit kolisee eniten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä ap:n syyllistämistä koko ketju täynnä...
Onko ihme, kun antaa hakata viattomia ihmisiä?
Ei varmasti ollut viaton. Miksi muuten olisi alkanut tappelemaan/hakkaamaan...
👏🏻
Aplodit sinulle.
Täällä me muut taistellaan kasvatus- ja kasvuhaasteiden kanssa. Ihan tavallista elämää.
Ei oo paska äiti, jos yrittää.
Joskus vaan menee mönkään ja sitten se haaste otetaan vastaan.
Jossain vaiheessa onnistuu.
Joka päivä voi aloittaa alusta.
Ei lapsi ole pilalla, jos hänellä on haasteita matkallaan. Sitähän tää elämä on. Että
Oppisi tilnteist.
Tsemppiä.