Uusperhe on kestämistä

No, ap:n oma 9 vuotias lapsi (8v kun pikkusisaruksensa syntyi) on juuri siinä hellittelyiässä että kaikki ”leikitään perhettä”, ”autetaan vanhempia” jne jne kiinnostaa. Täysin epäreilua verrata tämän ikäisen reagointia uuteen vauvaan siihen mitä 16-17v ajattelee.

Vanhempi teini on evvk muutenkin. Nolottaa vielä siihen päälle että faija on selkeästi p*annut äitipuolta koskapa on syntynyt uusi lapsikin. Koulussa on voinut kuulla kuittailua tästä. Teinin ajatukset ovat jo tulevaisuudessa, ei vauvaperhearjessa. Olihan teidän elämä paljon helpompaa kun siinä oli kaksi vanhempaa lasta ja nyt mukaan tuli joku rääkyvä käärö/taapero ja koko perheen asiat menevät vauvan tarpeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsilla puolisisarus vastaa aivan täyttä sisarusta ja ovat asuneet viikko-viikko hänen kanssaan. Perheessa on kyllä syviä tunnepuolen ongelmia, mikäli näin ei olisi.

Mutta täällä onkin taas katkerat, jätetyt eksät äänessä jotka eivät ole löytäneet uutta miestä. :) Silloin elämänsisällöksi monesti muodostuu se omien pershedelmien aivopeseminen omaa isää ja tämän uusia lapsia kohtaan...

Miehelläni on kaksi puolisisarusta pitkillä ikäeroilla. Eivät he kovin paljoa pidä toisiinsa yhteyttä. Kun menimme naimisiin 30 vuotiaina, miehen nuorin puolisisarus oli 12 vuotias. 

Jokainen elää omaa elämäänsä ja ehkä suvun häissä ja hautajaisissa tapaavat. Ja ihan normaaleja ihmisiä nämä kaikki kolme ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Minulla ei ole kokemusta uusperheistä. Olen siis ydinperheen lapsi pitkässä ensimäisessä avioliitossani.

Mutta mielenkiinnosta kysyn, miksi äidin tehtävä on kehoittaa lapsiaan luomaan suhde isän uuden liiton vauvaan. Ei kai se äidin tehtävä ole, vaan sen isän, kenen vauva on. Herranen aika, ei kai äidin tarvitse enää huolehtia ex-miehensä uuden liiton ihmissuhteistakin vielä eron jälkeen. Eiköhän se ole sen miehen tehtävä huolehtia uudesta perheestään, siihen syntyvistä vauvoista ja lapsiensa kiintymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Näin joo. Mut jos äiti ei hyväksy tapahtunutta, se vaikeuttaa myös lasten osalta asian hyväksymistä. Kuin myös jos äidillä on paljon negatiivisia tunteita, lapset jää yksin asian kanssa. Ja tykkäämällä lapsesta toimivat "äitiä vastaan". Ja se on ihan liikaa vaadittu varsinkin kouluikäisiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Minulla ei ole kokemusta uusperheistä. Olen siis ydinperheen lapsi pitkässä ensimäisessä avioliitossani.

Mutta mielenkiinnosta kysyn, miksi äidin tehtävä on kehoittaa lapsiaan luomaan suhde isän uuden liiton vauvaan. Ei kai se äidin tehtävä ole, vaan sen isän, kenen vauva on. Herranen aika, ei kai äidin tarvitse enää huolehtia ex-miehensä uuden liiton ihmissuhteistakin vielä eron jälkeen. Eiköhän se ole sen miehen tehtävä huolehtia uudesta perheestään, siihen syntyvistä vauvoista ja lapsiensa kiintymyksistä.

Ei. Mutta tukea OMIA lapsiaan siinä kaikessa mikä heidän elämään liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Juuri näin. Eikö sitä juuri sen vuoksi erota, että kumpikin puoliso haluaa oman elämän ja ehkä uuden perheen. Ei kai siihen ex-miehen perheeseen enää kolmanneksi pyöräksi ex-vaimoa haluta hyysäämään lasten kiintymyssuhteista. Eikö se ole sen uuden perheen ja parin eli uuden vauvan vanhempien tehtävä. Ei siihen varmaan kaivata ex-vaimoa enää sähläämään ja hoitamaan lasten kiintymyksiä.

Toki en ydinperheellisenä tiedä näistä asioista. Mutta yritän kuvitella tilannetta, että jos olisimme mieheni kanssa eronneet, niin ei kai hänen uusi perheensä olisi enää minun vastuulla ollut.

Se ydinperheen äiti, kenellä ei ole kokemusta uusperheistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Juuri näin. Eikö sitä juuri sen vuoksi erota, että kumpikin puoliso haluaa oman elämän ja ehkä uuden perheen. Ei kai siihen ex-miehen perheeseen enää kolmanneksi pyöräksi ex-vaimoa haluta hyysäämään lasten kiintymyssuhteista. Eikö se ole sen uuden perheen ja parin eli uuden vauvan vanhempien tehtävä. Ei siihen varmaan kaivata ex-vaimoa enää sähläämään ja hoitamaan lasten kiintymyksiä.

Toki en ydinperheellisenä tiedä näistä asioista. Mutta yritän kuvitella tilannetta, että jos olisimme mieheni kanssa eronneet, niin ei kai hänen uusi perheensä olisi enää minun vastuulla ollut.

Se ydinperheen äiti, kenellä ei ole kokemusta uusperheistä

Ja sen huomaa. Ettet ole joutunut miettimään miten lapsesi pärjäävät uusperheen haasteissa. Ja mikä on sinun vastuusi tässä kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Minulla ei ole kokemusta uusperheistä. Olen siis ydinperheen lapsi pitkässä ensimäisessä avioliitossani.

Mutta mielenkiinnosta kysyn, miksi äidin tehtävä on kehoittaa lapsiaan luomaan suhde isän uuden liiton vauvaan. Ei kai se äidin tehtävä ole, vaan sen isän, kenen vauva on. Herranen aika, ei kai äidin tarvitse enää huolehtia ex-miehensä uuden liiton ihmissuhteistakin vielä eron jälkeen. Eiköhän se ole sen miehen tehtävä huolehtia uudesta perheestään, siihen syntyvistä vauvoista ja lapsiensa kiintymyksistä.

Ei. Mutta tukea OMIA lapsiaan siinä kaikessa mikä heidän elämään liittyy.

Mutta jos ei tippaakaan kiinnosta exän uusi perhe ja heidän lapsensa ja vauvansa, koska on omakin elämä ja erottu. Miksi siihen pitäisi sekaantua. Lapsi luo uuteen vauvaan suhteen, jos vauvan äiti ja isä antaa siihen mahdollisuuden. Ei siihen enää ex-vaimoja tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Juuri näin. Eikö sitä juuri sen vuoksi erota, että kumpikin puoliso haluaa oman elämän ja ehkä uuden perheen. Ei kai siihen ex-miehen perheeseen enää kolmanneksi pyöräksi ex-vaimoa haluta hyysäämään lasten kiintymyssuhteista. Eikö se ole sen uuden perheen ja parin eli uuden vauvan vanhempien tehtävä. Ei siihen varmaan kaivata ex-vaimoa enää sähläämään ja hoitamaan lasten kiintymyksiä.

Toki en ydinperheellisenä tiedä näistä asioista. Mutta yritän kuvitella tilannetta, että jos olisimme mieheni kanssa eronneet, niin ei kai hänen uusi perheensä olisi enää minun vastuulla ollut.

Se ydinperheen äiti, kenellä ei ole kokemusta uusperheistä

Ja sen huomaa. Ettet ole joutunut miettimään miten lapsesi pärjäävät uusperheen haasteissa. Ja mikä on sinun vastuusi tässä kuviossa.

Niin, ehkä vähän yksinkertaisesti ajattelen, että jos ollaan erottu, niin kyllä miehen elämä ja hänen uudet suhteensa ja lapset ovat ihan hänen vastuullaan, eivätkä enää kuulu minun reviiriini. Kuten olettaisin, että jos itse perustaisin uuden perheen, en haluaisi miestäni, kenestä olen eronnut, enää sähläämään asioihini ja uuteen perheeseeni.

Miehet nähtävästi ovat niin ikuisia mieslapsia, että entisten vaimojen pitää uuden vaimon kanssa hoitaa kaikki lapsien väliset suhteetkin, kun eihän isä osaa sellaista tehdä, eikä mieslapselta voi sellaista vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Minulla ei ole kokemusta uusperheistä. Olen siis ydinperheen lapsi pitkässä ensimäisessä avioliitossani.

Mutta mielenkiinnosta kysyn, miksi äidin tehtävä on kehoittaa lapsiaan luomaan suhde isän uuden liiton vauvaan. Ei kai se äidin tehtävä ole, vaan sen isän, kenen vauva on. Herranen aika, ei kai äidin tarvitse enää huolehtia ex-miehensä uuden liiton ihmissuhteistakin vielä eron jälkeen. Eiköhän se ole sen miehen tehtävä huolehtia uudesta perheestään, siihen syntyvistä vauvoista ja lapsiensa kiintymyksistä.

Ei. Mutta tukea OMIA lapsiaan siinä kaikessa mikä heidän elämään liittyy.

Mutta jos ei tippaakaan kiinnosta exän uusi perhe ja heidän lapsensa ja vauvansa, koska on omakin elämä ja erottu. Miksi siihen pitäisi sekaantua. Lapsi luo uuteen vauvaan suhteen, jos vauvan äiti ja isä antaa siihen mahdollisuuden. Ei siihen enää ex-vaimoja tarvita.

Ok. Sinä haluat ymmärtää sen noin. Minä ymmärrän toisin. Minä olen kasvattanut lapseni aikuiseksi ja heillä isällään uusperhe ja hetken minullakin. Kaikki suhteet lämpimät ja toimivat ja lapset voi hyvin. Ja mulla on näkemys siitä millainen on lähi-äidin osuus lastensa hyvinvoinnissa uusperhekuvioissa. Enkä mitrnkään tunkeudu isän perheeseen. En viiti tuhlata energiaani vääntämällä tästä. Kukin porskuttaa omalla ymmärryksellään eteenpäin. Ja lapset siitä sit maksaa mikä menee mönkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Minulla ei ole kokemusta uusperheistä. Olen siis ydinperheen lapsi pitkässä ensimäisessä avioliitossani.

Mutta mielenkiinnosta kysyn, miksi äidin tehtävä on kehoittaa lapsiaan luomaan suhde isän uuden liiton vauvaan. Ei kai se äidin tehtävä ole, vaan sen isän, kenen vauva on. Herranen aika, ei kai äidin tarvitse enää huolehtia ex-miehensä uuden liiton ihmissuhteistakin vielä eron jälkeen. Eiköhän se ole sen miehen tehtävä huolehtia uudesta perheestään, siihen syntyvistä vauvoista ja lapsiensa kiintymyksistä.

Ei. Mutta tukea OMIA lapsiaan siinä kaikessa mikä heidän elämään liittyy.

Mutta jos ei tippaakaan kiinnosta exän uusi perhe ja heidän lapsensa ja vauvansa, koska on omakin elämä ja erottu. Miksi siihen pitäisi sekaantua. Lapsi luo uuteen vauvaan suhteen, jos vauvan äiti ja isä antaa siihen mahdollisuuden. Ei siihen enää ex-vaimoja tarvita.

Ok. Sinä haluat ymmärtää sen noin. Minä ymmärrän toisin. Minä olen kasvattanut lapseni aikuiseksi ja heillä isällään uusperhe ja hetken minullakin. Kaikki suhteet lämpimät ja toimivat ja lapset voi hyvin. Ja mulla on näkemys siitä millainen on lähi-äidin osuus lastensa hyvinvoinnissa uusperhekuvioissa. Enkä mitrnkään tunkeudu isän perheeseen. En viiti tuhlata energiaani vääntämällä tästä. Kukin porskuttaa omalla ymmärryksellään eteenpäin. Ja lapset siitä sit maksaa mikä menee mönkään

Varmasti todella lämpimät välit, kun ehti olla jo uusperhekin, mikä onkin yllättäen jo hajonnut. Piiri pieni pyörii, aikuiset siinä hyörii, lapset jää jalkoihin.

Tilanteita on monia. Jos se ensimmäinen liitto on päättynyt hyvin riitaisasti, niin on se aika kohtuutonta vaatia, että sen eksän pitäisi vielä olla jotenkin onnellinen siitä uuden liiton ja rakkauden hedelmästäkin. Ja ei, en ole katkera eksä. Niin makaa, kuin petaa. Eli jos hankitte uusia lapsia uusiin liittoihin, niin koitatte selvittää itse ongelmanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Mistä ihmeestä päättelet, että minä olisin katkera..???

Minusta se näkyy tuossa tekstissä rivien välistä. Voin toki olla väärässäkin. Mut kerro toki miten itse olet suhtautunut siihen et lastesi toiseen perheeseen ja exällesi syntyi vauva. Ilahduitko? Pahastuitko? Väistitkö evvk- tyylin uuden ihmisen ja sukulaisen dyntymän lastes elämään? Suhtauduitko lämpimästi, annoit lapdille esimerkkiä siitä miten luodaan lämmin suhde tulokkaaseen? Vai miten? Ja mitä lapset oppivat isänsä uuden vauvan merkityksestä sinulta? Uusi vauva on iso asia. Joten jotenkin siihen suhtauduit.

Nytkö ei riitä se, että lapsi pakotetaan "ottamaan lämmöllä vastaan" vauva vaan jo exänkin pitäisi ottaa osaa tämän lapsen ylistämiseen ja ihannointiin. Exän uusiin lapsiin ei tarvitse muodostaa mitään lämpimiä tunteita yhtään enempää kuin muidenkaan entisten mies/naisystävien lapsiin tai kenenkään muunkaan lapsiin. Lapset itse luovat omat mielipiteensä eikä kenenkään pitäisi tuputtaa ajatusta, että uusi "sisarus" on upea asia. Joko se lapsen mielestä on ihanaa tai ei ole ja kumpikin tunne on yhtä sallittu sekä oikea.

-eri

Juuri näin. Eikö sitä juuri sen vuoksi erota, että kumpikin puoliso haluaa oman elämän ja ehkä uuden perheen. Ei kai siihen ex-miehen perheeseen enää kolmanneksi pyöräksi ex-vaimoa haluta hyysäämään lasten kiintymyssuhteista. Eikö se ole sen uuden perheen ja parin eli uuden vauvan vanhempien tehtävä. Ei siihen varmaan kaivata ex-vaimoa enää sähläämään ja hoitamaan lasten kiintymyksiä.

Toki en ydinperheellisenä tiedä näistä asioista. Mutta yritän kuvitella tilannetta, että jos olisimme mieheni kanssa eronneet, niin ei kai hänen uusi perheensä olisi enää minun vastuulla ollut.

Se ydinperheen äiti, kenellä ei ole kokemusta uusperheistä

Ja sen huomaa. Ettet ole joutunut miettimään miten lapsesi pärjäävät uusperheen haasteissa. Ja mikä on sinun vastuusi tässä kuviossa.

Niin, ehkä vähän yksinkertaisesti ajattelen, että jos ollaan erottu, niin kyllä miehen elämä ja hänen uudet suhteensa ja lapset ovat ihan hänen vastuullaan, eivätkä enää kuulu minun reviiriini. Kuten olettaisin, että jos itse perustaisin uuden perheen, en haluaisi miestäni, kenestä olen eronnut, enää sähläämään asioihini ja uuteen perheeseeni.

Minulla menisi varmaan hermo, jos mieheni exä tulisi tähän tukemaan meidän yhteisen vauvan ja heidän lapsensa välejä. Mieheni hoitaa kyllä vuoroviikkoina lapsiensa asiat, siihen ei meidän perheessä hänen ex-vaimoaan tarvita. Tulen hyvin toimeen miehen lasten kanssa ja itse tuen heidän ja yhteisen vauvamme suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kuitenkin miltä sinusta tuntuisi, jos esim. sukulaisteini muuttaisi asumaan luoksesi ja kohtelisi omaa vauvaasi/taaperoasi tylysti, ilman normaalia käytöstä, yhden vuoden ajan? Olisitko itse yhtä aurinkoa tilanteen kanssa ja ei tulisi mitään negatiivisia fiiliksiä?

Jos sukulaisteini muuttaisi meille, se tapahtuisi siksi, että olen siihen suostunut ja niin valinnut. Ei minun kotiini teinejä tai muitakaan muuttele ilman minun suostumustani. Jos ottaisin teinin luoksemme asumaan, ja minua alkaisi ottaa päähän, voisin laittaa teinin pihalle tai lähteä itse.

Teidän perheessä sen sijaan on nyt teini, jonka kotiin on muuttanut vieras aikuinen ja vieras lapsi, ja isä on hankkinut tämän vieraan kanssa teinille sisarpuolen. Teiniltä tuskin on kysytty, voiko uusi aikuinen lapsineen muuttaa teinin kotiin, tai haluaako teini sisarpuolta. Teini ei voi heittää teitä pois. Teini ei todennäköisesti voi itse lähteä pois, vaikka haluaisi. Olisitko itse teinin tilanteessa yhtä aurinkoa?

Sinulla on ollut ja on mahdollisuus valita asioita, teinillä ei.

Viisaat ja vetävät nuoret äidit lemppaavat epäkelvot isät pihalle jo lapsen vauva-aikana ja ottavat heti uuden paremman miehen ja integroivat tämän mukaan lapsen elämään niin, että vierastamisongelmaa ei koskaan pääse syntymään. Paitsi ehkä - ja itse asiassa toivottavastikin - biologista isää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kai kamala ihminen, mutta kun teini-ikäisenä sain pikkusisaruksen (meitä on vain me kaksi sisarusta, samat vanhemmat on kuitenkin), en kokenut mitään valtaisaa kiinnostusta. Enkä ylipäätään silloin enkä vielä nyt nelikymppisenäkään erityisemmin pidä lapsista. Kyllähän minä sisarukseni perään välillä katsoin kun pyydettiin, mutta ei tosiaan ollut ikinä semmoista "ihanaa, vauva!" -fiilistä. Jälkikäteen kun on vanhoja kuvia katsonut, niin olihan pikkusisarus oikein söpö, mutta en vaan siinä iässä ollut mitenkään "virittynyt" vauvoihin. Joskus olen myös miettinyt, vaikuttiko omaan kiintymisen puutteeseeni sekin, että joitain vuosia aiemmin suvussamme menehtyi pieni lapsi vakavan sairauden komplikaatioihin. Olin itsekin silloin vielä hyvin nuori, ja asian herättämät tunteet jäivät varmasti osin käsittelemättä.

Koska olemme sisarukseni kanssa ihmisinä hyvin erilaisia, meille ei missään vaiheessa muodostunut läheistä suhdetta, eikä pidetä käytännössä juurikaan yhteyttä nytkään, kun ollaan molemmat jo reilusti aikuisuuden puolella. Eikähän me ehditty kovin kauaa saman katon alla edes asua, sisarus oli vielä pieni kun muutin pois. Joskus se kieltämättä harmittaa, mutta jotenkin vaan olemme niin eri aaltopituuksilla, ettei kumpikaan kai oikein tiedä, miten toisen kanssa ollaan. Karua myöntää, mutta olen huomattavasti läheisempi esim. yhden ystäväni pikkusisarusten kanssa, jotka siis kuuluvat samaan ikäluokkaan oman sisarukseni kanssa. 

Omat lapseni ovat ihan tykänneet sisaruksestani, ja toivon, että edes heille syntyy edes jonkinmoinen suhde.

Kyllä kyhyemmät ikäerot tekevät läheisiksi. Ainakin omassa tapauksessa. Minun ja veljeni esikoisen ikäero on huomattavasti pienempi, kuin minun ja sisarusteni. Olen siis iltatähti. Olemme veljeni tytön kanssa edelleen nyt aikuisinakin paljon tekemisissä, kuten meidän lapsemmekin. Minusta tuntui siltä, että veljen tyttö oli minun sisareni enemmän, kuin oikeat sisarukseni

Kuulostaa ihan normaalilta. Kerroit ap, että teillä on ihan neutraalit välit teinin kanssa. Samoin teinillä ja vauvalla. Se riittää, teini-iässä voisi tulla paljon pahempaakin käytöstä teitä kaikkia kohtaan. Miksi teinin pitäisi olla kiinnostunut vauvasta, teinin ajatukset koskevat jo omaa tulevaisuutta. Minun omalla isollasiskolla ja nuorimmalla veljellä on ikäeroa 14-vuotta. Ihan biologinen sisarussarja ollaan. Minä hoidin pikkuveljeä ja leikin hänen kanssaan (meillä ikäeroa 8 vuotta) mutta siskoni meni kyllä ihan omia menojaan. Ja nyt aikuisena heillä on ihan hyvät välit.