Miten saan arjen sujumaan, uuvun kohta täysin kaiken alle :(

Lakkaat ostamasta ja palkkaat jonkun tekemään sen rempan loppuun.

Kuulostaa siltä että elämänhallinta ei oo ihan hanskassa. Projekteja riittää ja tavaraa tunneostetaan. Ja ihan ne arjen pyöritysrutiinitkin uupuu. Eli lastensuojelu auttaa. 

Siivooja ei auta yhtikäs mitään, jos tavarat on lajittelematta ja remppa kesken. 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:27"]

Koti kaaoksessa. Liikaa tavaraa, jota olen yrittänyt raivata/lahjoittaa/myydä/järjestää sitä mukaa kun on aikaa. Vauva pitää kiireisenä muutenkin, hyvä kun syödä ehtii jossain välissä. Perheessämme myös kaksi koululaista ja vauvan lisäksi yksi alle kouluikäinen. Yksi lapsista diabeetikko. Arki on kiireistä ja mihinkään ei ehdi keskittyä. Kodin sotkuisuus ahdistaa minua, kun mikään ei toimi. Lisäksi olen luonteeltani hyvinkin pikkutarkka joten sotkun sietäminen alkaa olla todella vaikeaa, vaikka pitkälle olen hermojani venyttänyt. Enkä halua valittaa ympärillä oleville ihmisille, kun kukaan ei ymmärrä kuitenkaan. Joten olen hiljaa ja kärsin nahoissani vaikka koville ottaa. Ajattelin kuitenkin tänne nyt kirjoittaa.

Apua on turha kuvitella saavansa mistään. Kukaan ei sitä takuulla tarjoa, ei edes äitini koskaan kysy, miten voin, miten jaksan, voisinko olla jotenkin avuksi? Vaikka varmasti on nähnyt että olen ajoittain melko stressaantunut/väsynyt ja näkee kuinka hirveät määrät meillä on yksistäänkin pyykkiä pestävänä ja viikattavana. Äiti ei edes käy meillä enää juuri koskaan. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Soittelee, mutta puhuu lähinnä vain omia asioitaan, monesti myös minua kuormittavia (kun olin raskaana, tapahtui lähipiirissä todella ahdistavia asioita ja äitini soitteli minulle ja purki ahdistustaan minuun, kysymättä kertaakaan jaksanko kuunnella jne.). Tai puhuu sisareni lapsesta, jota hoitaa usein. Meille ei tule avuksi eikä hoitamaan koskaan. Enkä enää pyydä, joskus pyysin, enää en. Vaikka pienikin apu auttaisi minua ja perhettämme jo todella paljon, ja mieli virkistyisi kun olisi puuhailuseuraa täällä kotona, joku joka auttaisi vaatteiden läpikäymisessä ja järjestämisessä jne.

En osaa pukea sanoiksi tilannettamme niin, että se olisi ymmärrettävissä täällä keskustelupalstalla.

Vauva haluaa olla paljon sylissä, käytännössä järjestelyaikaa on vain silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä (esim nyt) mutta isompi sisarus kaipaisi silloin sitten seuraa. Harmittaa, kun elämä voisi olla niin paljon helpompaa ja ihanaa kun saisi kodin järjestykseen ja turhat tavarat pois, kaapit ojennukseen niin että lapsille löytyisi aina helposti vaatetta mitä tarvitsevat ja että koti olisi helppo siivota! Nauttisin ihan täysillä, voisi kutsua kavereita käymään jne. Nyt ei ketään edes kehtaa koskaan pyytää käymään.

Päivärytmi on mitä on, monesti menee puolille päivin yöpaidoissa, kun ei ehdi vaihtaa eikä omia aamutoimia tehdä. Aamulla on ainoa hetki jolloin voin nukkua, jos vauva on valvottanut yöllä. Isä laittaa koululaiset kouluun ennen töihin menoaan. Haluaisin kuitenkin nousta aikaisin, että saisin päivän alkamaan hyvin. Mutta kun ei aina vaan jaksa...

[/quote]

Miksi äitisi pitäisi auttaa sinua, vaikka olet tietoisesti tehnyt koko ajan lisää vauvoja, vaikka voimasi ovat olleet rajalliset.

sinun täytyy priorisoida hommiasi, eikä syyttää äitiäsi, ettei hän auta (miksi muuten kukaan ei hauku appea tai isäänsä, ettei se hoida lapsia tai siivoa tms.)

Asia nyt on vain niin, että jos nyt on jo kaaosta, kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä teet, kun lapset kasvaa ja joskus menet töihin ja murrosikä iskee päälle.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:37"]

Ihmettelen äitini käytöstä myöskin, kun ennen kävi meillä usein, niin nykyään ei juuri koskaan enää. Silloin kun lapsia oli vasta kaksi, kävi usein ja saattoi autella tiskaamalla ja vaatteita viikkaamalla pyytämättä, vaikka silloin vielä olisin pärjännyt hyvin ilman apuakin. Kiitin aina lämpimästi avusta. Nyt, kun todella olisi tarvetta avulle, ei enää auteta eikä enää edes käydä, hyvä jos joskus kysytään, mitä kuuluu. Lähinnä puhutaan vain omia asioita puhelimessa, ja sisaren lapseen liittyviä asioita. Vaikeaa on välttyä katkeruudelta, en voi sille mitään :(

ap

[/quote]

Olisit iloinen äitisi puolesta! Hän viimeinkin ymmärsi, että sinä olet aikuinen, jolla on oma perhe ja oma vastuu siitä. Eikä hänen tarvitse enää kantaa sinun murheita hartioillaan vaan nyt on hänen aikansa keskittyä hänelle mielusiin asioihin.

Voin kuulla oman äitini sanat...lapsia tehdään se määrä mistä vastuun jaksaa myös itse kantaa.

[/quote]

Minä muuten tunnen yhden naisen, joka teki viidennen lapsen putkeen ja pani äitinsä kanssa välit poikki, kun äitinsä uskalsi vihdoin sanoa, ettei jaksa enää hoitaa sinun lapsiasi.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:20"]

Siivooja ei auta yhtikäs mitään, jos tavarat on lajittelematta ja remppa kesken. 

[/quote]

Auttaa. Siitä meille maksetaan. Palkaajan avustuksella siivoamme ylimääräiset tavarat, lajittelemme jne. Ihan miten vaan sovimme.

Remontinkin voi palkata jonkun tekemään loppuun.

Onko sinulla ketään kaveria jonka kanssa voisitte autella puolin ja toisin? Ymmärrän sinua tosi hyvin. Kun on perfektionisti..  ja kaikki pitäisi olla just eikä melkein, sotku ahdistaa kyllä. 

Minä voisin tulla kaveriksi jos asuisit jossain lähistöllä :) Vaikka omiakin sotkuja riittää kyllä...

Itseä ainakin vituttaa kun joskus olen siskon luona hoitamassa lasta ja yleensä siivoan myös kodin samalla ( koska usein haisee mädäntyneet ruoat kattiloissa yms.) ja vaikka seuraavana päivänä menisi kylään niin koko kämppä on saman paskan peitossa.. Nykyään en enään jaksa vaivautua sielä siivoomaan koska kaikki aina turhaa..

Ei auta normisiivooja. Pitää olla joku järjestelijä tms. Ja remppamies on eri asia kuin siivooja...

Minä en vain jaksa ymmärtää näitä perheitä, missä elämänhallinta on hukassa mutta lapsia pukataan yksi toisensa jälkeen lisää!

Tämä on nyt jo myöhöistä, mutta pitäkää nyt kuitenkin viimeistään huoli,että ehkäisy on kunnossa!

Teistä kukaan ei tiedä tilannetta millainen se on, eikä teistä kukaan tunne äitiäni, tai minua. En ole syyttelemässä äitiä mistään. Olen vain ihmetellyt, miksei hän käy enää, edes lastenlapsiaan katsomassa. Ei ole loukkaantunut mistään tmv. enkä tokikaan ole loukannut häntä mitenkään. Olen auttanut ja kuunnellut kun on apua tarvinnut. Olemme vain melko erilaisia ja -luonteisia ihmisiä. Ja jokaisen lapsen olemme mieheni kanssa halunneet, ja toiveissa on vielä tulevaisuudessa saada lapsia. Lapset ovatkin voimavarani ja tuovat iloa elämääni enemmän kuin mikään muu. Eiköhän me miehen kanssa tästä vielä selvitä, viimeistään kesällä kun miehelläkin on lomaa. Ja kyllä hänkin osallistuu kotitöihin minkä ehtii.

ap

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:45"]

Kannan kyllä vastuun lapsistani. Siitä ei ole kysymys! Vaan siitä, että tämä kodin kaaos saataisiin hallintaan! Miten siihen pystyy, jos ei kertakaikkiaan ole käsiä riittävästi tekemään kaikkea?

ap

[/quote]

Lasten etu asua kaaoksessa???

Kaksi kättä ei varmasti riitäkään, mutta teillä niitä taitaa olla enemänkin. Perhepalaveri!!!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:18"]

Etkö voisi pyytää äitiäsi avuksesi edes yhdeksi aamupäiväksi kun isommat lapset koulussa?

Jo muutamassa tunnissa saa yllättävän paljon aikaiseksi kun on muutama apukäsi paikalla. Tai mummo laittaisi vauvan vaunuihin ja sen isomman kotihoidossa olevan veisi puistoon, jolloin ehtisit rauhassa laittaa kotia kuntoon

Tykkään itsekin kun siistiä ja paikat järjestyksessä (kodin ei tarvi kiiltää) ja ahdistun jos paikat sekaisin

[/quote]

Olisko mummo kenties aamupäivät töissä ?

Ehkä ei työpäivien jälkeen enää jaksa lähteä raivaamaan tyttären sotkuja. On varmaan sitä joutunut tekemään vuosikausia ja nyt ei vain enää jaksa.

Ei meillä haise mädäntyneet ruoat kattiloissa. Yleensäkin tiskipöytä ja keittiö on siisti! Kyse on vain ylimääräisestä tavaranmäärästä, likaista meillä ei missään nimessä ole!

ap

Mistä ne kaikki tavara on peräisin? 

Ei hyvää päivää. Onnea vaan valitsemallasi tiellä! Nyt ei taida empaattinen olkapää auttaa. Hyvää jatkoa sinun perheelle.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:27"]

Teistä kukaan ei tiedä tilannetta millainen se on, eikä teistä kukaan tunne äitiäni, tai minua. En ole syyttelemässä äitiä mistään. Olen vain ihmetellyt, miksei hän käy enää, edes lastenlapsiaan katsomassa. Ei ole loukkaantunut mistään tmv. enkä tokikaan ole loukannut häntä mitenkään. Olen auttanut ja kuunnellut kun on apua tarvinnut. Olemme vain melko erilaisia ja -luonteisia ihmisiä. Ja jokaisen lapsen olemme mieheni kanssa halunneet, ja toiveissa on vielä tulevaisuudessa saada lapsia. Lapset ovatkin voimavarani ja tuovat iloa elämääni enemmän kuin mikään muu. Eiköhän me miehen kanssa tästä vielä selvitä, viimeistään kesällä kun miehelläkin on lomaa. Ja kyllä hänkin osallistuu kotitöihin minkä ehtii.

ap

[/quote]

Voi jeesus, vielä lisää lapsia.

Nähtävästi et aio ikinä kulkea töissä

Ehkäpä äitisi pelkää, että jos hän teitä vielä "auttelee", niin tulee vaan lisää lapsia ja sun uupumus senkun pahenee? Tuo on hankala juttu, jos ulkoapäin näkee, että ei en perheen resurssit oikein enää riittäis lisävauvoihin ja -lapsiin, mutta jos sellaista varovasti koettaa sanoa, niin hirveä sotahan siitä nousee.

Teidän perheessä avainhenkilö on nyt sun mies. Hänen täytyy järjestää elämäänsä niin, että voi panostaa enemmän kotirintamaan, kun kerran yhteistuumin on monta lasta hankittu.

Minusta olisi myös ahdistavaa viettää aikaa monilapsisen perheen sotkuisessa kodissa, olisikohan äitisi halukkaampi auttamaan jotenkin niin, että voisi ottaa yhtä/kahta lasta omaan kotiinsa tai viedä harrastuksiin tms.?

Ja en siis sano pahalla. Halusin vaan valottaa, mikä SAATTAA olla nihkeyden takana. En tietysti äitiäsi tunne, joten voi mennä hänen kohdallaan pieleenkin.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:29"]

Ei meillä haise mädäntyneet ruoat kattiloissa. Yleensäkin tiskipöytä ja keittiö on siisti! Kyse on vain ylimääräisestä tavaranmäärästä, likaista meillä ei missään nimessä ole!

ap

[/quote]

Voi pyhä jeesus! Siivoa ylimääräiset tavarat pois ja pyydä mieheltä ja lapsiltasi siihen APUA!

Ja kaikki tämä ekstratavara on kertynyt viimeisimmän lapsen vauva-aikana? Siis esimerkiksi kolmosen ja nelosen välissä sitä ei ollut niin että olisi päässyt siivoamaan ennen kuin taas on vauva talossa tekosyynä?

Ja siinäpä on lapsilla tasokas elämä: äiti notkuu yövaatteissa kaaoksen keskellä ja kesälomalla sitten kökötetään kotona mukaraivaamassa.

Ota kotiisi organisoija. Googlaamalla löydät. Voit hänen kanssaan käydä kaiken ylimääräisen pois ja katsoa toimivat systeemit. Mutta ymmärrän, pienen vauvan kanssa on niiin eri kuin sitten vähän isomman. Jos antaisit itsellesi vähän armoa, kunnes vauva alkaa nukkua paremmin. Otat mielessäsi vaikka aikatavoitteen, kun lapsi esim. 1,5 v niin silloin varmasti jo helpompaa. Helpommaksi se käy, kunhan nyt jotenkin jaksat. Kiva että sulla aikaansaava mies. Ja tosiaan, jos kaikki kotihommat sun vastuulla, ja käytännössä nyt vauvan kanssa ei voi tehdä, niin sitten pitäisi jakaa hommia nyt jotenkin muiden ihmisten kanssa, mies tai siivooja. Älä syytä itseäsi vaan ymmärrä. Ala etsimään seuraa muualta kuin äidistäsi, ikävää ettei hän voi yhtään auttaa. Mutta auta itseäsi, tunnut fiksulta naiselta. Tsemppiä ja toiv. ratkaisu löytyy!