Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan arjen sujumaan, uuvun kohta täysin kaiken alle :(
19.03.2014 |
Koti kaaoksessa. Liikaa tavaraa, jota olen yrittänyt raivata/lahjoittaa/myydä/järjestää sitä mukaa kun on aikaa. Vauva pitää kiireisenä muutenkin, hyvä kun syödä ehtii jossain välissä. Perheessämme myös kaksi koululaista ja vauvan lisäksi yksi alle kouluikäinen. Yksi lapsista diabeetikko. Arki on kiireistä ja mihinkään ei ehdi keskittyä. Kodin sotkuisuus ahdistaa minua, kun mikään ei toimi. Lisäksi olen luonteeltani hyvinkin pikkutarkka joten sotkun sietäminen alkaa olla todella vaikeaa, vaikka pitkälle olen hermojani venyttänyt. Enkä halua valittaa ympärillä oleville ihmisille, kun kukaan ei ymmärrä kuitenkaan. Joten olen hiljaa ja kärsin nahoissani vaikka koville ottaa. Ajattelin kuitenkin tänne nyt kirjoittaa.
Apua on turha kuvitella saavansa mistään. Kukaan ei sitä takuulla tarjoa, ei edes äitini koskaan kysy, miten voin, miten jaksan, voisinko olla jotenkin avuksi? Vaikka varmasti on nähnyt että olen ajoittain melko stressaantunut/väsynyt ja näkee kuinka hirveät määrät meillä on yksistäänkin pyykkiä pestävänä ja viikattavana. Äiti ei edes käy meillä enää juuri koskaan. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Soittelee, mutta puhuu lähinnä vain omia asioitaan, monesti myös minua kuormittavia (kun olin raskaana, tapahtui lähipiirissä todella ahdistavia asioita ja äitini soitteli minulle ja purki ahdistustaan minuun, kysymättä kertaakaan jaksanko kuunnella jne.). Tai puhuu sisareni lapsesta, jota hoitaa usein. Meille ei tule avuksi eikä hoitamaan koskaan. Enkä enää pyydä, joskus pyysin, enää en. Vaikka pienikin apu auttaisi minua ja perhettämme jo todella paljon, ja mieli virkistyisi kun olisi puuhailuseuraa täällä kotona, joku joka auttaisi vaatteiden läpikäymisessä ja järjestämisessä jne.
En osaa pukea sanoiksi tilannettamme niin, että se olisi ymmärrettävissä täällä keskustelupalstalla.
Vauva haluaa olla paljon sylissä, käytännössä järjestelyaikaa on vain silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä (esim nyt) mutta isompi sisarus kaipaisi silloin sitten seuraa. Harmittaa, kun elämä voisi olla niin paljon helpompaa ja ihanaa kun saisi kodin järjestykseen ja turhat tavarat pois, kaapit ojennukseen niin että lapsille löytyisi aina helposti vaatetta mitä tarvitsevat ja että koti olisi helppo siivota! Nauttisin ihan täysillä, voisi kutsua kavereita käymään jne. Nyt ei ketään edes kehtaa koskaan pyytää käymään.
Päivärytmi on mitä on, monesti menee puolille päivin yöpaidoissa, kun ei ehdi vaihtaa eikä omia aamutoimia tehdä. Aamulla on ainoa hetki jolloin voin nukkua, jos vauva on valvottanut yöllä. Isä laittaa koululaiset kouluun ennen töihin menoaan. Haluaisin kuitenkin nousta aikaisin, että saisin päivän alkamaan hyvin. Mutta kun ei aina vaan jaksa...
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:03"]Ensin sun tarttee mennä terapiaan. Soita neuvolaan, saat sieltä ihan ilmaisen terapeutin. Perheterapia auttaa teidän koko perheen arjen hahmottamisessa. Näin myös muut pystyy sanomaan että miten he kokee sinun toiminnan.
Oleellista on varmaan lähteä ihan siitä että saisit hoitoapua, perhetyötä saa nauvolasta. Kysy millainen se teillä on koska palvelut eroaa kunnittain; jossain perhetyö hoitaa lapsia ja tekee vaikka ruuan kun taas toisessa paikassa saa juttuapua. Toisaalta sinä tunnut kaipaavan sitäkin?
Minusta pitäisi ymmärtää viimeistään nyt että teitä on iso perheellinen ihmisiä ja jokainen on yksilö. Kaikki voi siivota osansa kotona, auttaa ruokien valmistamisessa taitojensa mukaan yms mutta jos alat vikisemään toisten työn laadusta niin jälleen palataan sinun ongelmiin.
Puhut jotain äidistäsi melko usein, varmaan kannattaisi puhua yhdessä hiukan pintaa syvemmältä asioista? Vaikka jälleen, jos sinä olet vaikea eikä sinua nappaa toisten asioista kuuntelu ja valitat miksi muut ei kysy sinulta kuulumisia niin ehkä se terapia on oikeampi osoite. Et sinäkään soita/mene äidillesi ja tunnutte olevan kiinnostuneita silloinkin vaan omista asioistanne niin ei sekään sitten toimi väkisin ellei tahdo nähdä asian eteen työtä.
Ihmissuhteet ei ole ilmaisia. Mikä on suhteesi äitiin ja muihin? Mikä on parisuhteen taso ja miten lapsien kanssa menee? Kun he muuttaa pois kotoa, palaako takaisin ja kuuluuko heidän silloin kuunnella sinun valitusta -oletko kiinnostunut heistä?
Tässä on varmaan paljon asiaa. Mutta ei asiat vaan itsestään lähde käyntiin.
Paikat kuuluu vaan putsata. Jos et sinä siivoa, joku siivoamaan!
Jos sinä et mene äidillesi ja kysele aidosti kiinnostuneesti mitä hänelle kuuluu niin miten olettaa että muut vaan vuodesta toiseen tuppautuu väkisin luoksesi -koska kyllä sinun asenteen huomaa..
Mene terapiaan. Aloita siitä.
[/quote]Ei ihminen tarvi terapiaa vaan käytännön apua, ääliö! Kysy tosiaan 4h sta tai jostain edullista siivousapua. Myös lastenhoitoon voi löytyä Mll tai muusta apua jotta pääsisitte miehen kanssa kaksistaan ulos. Älä liikaa stressaa siivoamisesta. Mulla vain yksi lapsi joka sotkee kämpän hetkessä vaikka olis siivonnut juuri. Lapsiperhe ei vii asua ihan sinkku tai lapsettoman parin kaltaisessa avotakkakodissa. Se on vaan hyvksyttävä että kaman määrä usein lisäntyy valtavasti. Tsemppiä! Ai niin, pyydä äiti ystävällisesti kahville ja keskustelkaa avun tarpeestasi. Esim voisko muksut olla hoidossa hänellä joskus ja saisit siivottua ja tehtyä ruokaa pakkaseen. Marttyyriasenne ei auta asioita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:03"]Ensin sun tarttee mennä terapiaan. Soita neuvolaan, saat sieltä ihan ilmaisen terapeutin. Perheterapia auttaa teidän koko perheen arjen hahmottamisessa. Näin myös muut pystyy sanomaan että miten he kokee sinun toiminnan.
Oleellista on varmaan lähteä ihan siitä että saisit hoitoapua, perhetyötä saa nauvolasta. Kysy millainen se teillä on koska palvelut eroaa kunnittain; jossain perhetyö hoitaa lapsia ja tekee vaikka ruuan kun taas toisessa paikassa saa juttuapua. Toisaalta sinä tunnut kaipaavan sitäkin?
Minusta pitäisi ymmärtää viimeistään nyt että teitä on iso perheellinen ihmisiä ja jokainen on yksilö. Kaikki voi siivota osansa kotona, auttaa ruokien valmistamisessa taitojensa mukaan yms mutta jos alat vikisemään toisten työn laadusta niin jälleen palataan sinun ongelmiin.
Puhut jotain äidistäsi melko usein, varmaan kannattaisi puhua yhdessä hiukan pintaa syvemmältä asioista? Vaikka jälleen, jos sinä olet vaikea eikä sinua nappaa toisten asioista kuuntelu ja valitat miksi muut ei kysy sinulta kuulumisia niin ehkä se terapia on oikeampi osoite. Et sinäkään soita/mene äidillesi ja tunnutte olevan kiinnostuneita silloinkin vaan omista asioistanne niin ei sekään sitten toimi väkisin ellei tahdo nähdä asian eteen työtä.
Ihmissuhteet ei ole ilmaisia. Mikä on suhteesi äitiin ja muihin? Mikä on parisuhteen taso ja miten lapsien kanssa menee? Kun he muuttaa pois kotoa, palaako takaisin ja kuuluuko heidän silloin kuunnella sinun valitusta -oletko kiinnostunut heistä?
Tässä on varmaan paljon asiaa. Mutta ei asiat vaan itsestään lähde käyntiin.
Paikat kuuluu vaan putsata. Jos et sinä siivoa, joku siivoamaan!
Jos sinä et mene äidillesi ja kysele aidosti kiinnostuneesti mitä hänelle kuuluu niin miten olettaa että muut vaan vuodesta toiseen tuppautuu väkisin luoksesi -koska kyllä sinun asenteen huomaa..
Mene terapiaan. Aloita siitä.
[/quote]Ei ihminen tarvi terapiaa vaan käytännön apua, ääliö! Kysy tosiaan 4h sta tai jostain edullista siivousapua. Myös lastenhoitoon voi löytyä Mll tai muusta apua jotta pääsisitte miehen kanssa kaksistaan ulos. Älä liikaa stressaa siivoamisesta. Mulla vain yksi lapsi joka sotkee kämpän hetkessä vaikka olis siivonnut juuri. Lapsiperhe ei vii asua ihan sinkku tai lapsettoman parin kaltaisessa avotakkakodissa. Se on vaan hyvksyttävä että kaman määrä usein lisäntyy valtavasti. Tsemppiä! Ai niin, pyydä äiti ystävällisesti kahville ja keskustelkaa avun tarpeestasi. Esim voisko muksut olla hoidossa hänellä joskus ja saisit siivottua ja tehtyä ruokaa pakkaseen. Marttyyriasenne ei auta asioita yhtään.
[/quote]
Miksihän kaikilla ei tee noin, että kaman määrä lisäntyy ja koti olisi koko ajan kaaoksessa.
Jos et osaa, niin älä väitä, että kukaan muukaan ei osaa.
Ja vinkki ap.lle. Teidän ei tarvitse kahdestaan täyttää maailmaa
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:29"]
Ei meillä haise mädäntyneet ruoat kattiloissa. Yleensäkin tiskipöytä ja keittiö on siisti! Kyse on vain ylimääräisestä tavaranmäärästä, likaista meillä ei missään nimessä ole!
ap
[/quote]
Älä viitsi. Tota et usko itsekään. Ei yleinen siisteyden ylläpitäminen ole helppoa, jos paljon ylimääräistä tavaraa. Puhumattakaa mitä yllätyksiä niiden tavaroiden alta löytyy.
Nyt on tietty vähän myöhäistä miettiä jaksamista kun jaloissa on jo 4 lasta! Harmi ettet huomannut aikaisemmin, esim 2 lapsen jälkeen. Olisitte voineet pitää pidemmän välin lasten kanssa jotta olisitte ehtineet sopeutumaan lapsiperhe-elämään paremmin.
Itse tekisin näin: lapset isän kanssa vaikka mökille tai mummolaan esim pääsiäisenä kun on pitkä viikonloppu. Sitten sinä kylmän rauhallisesti käyt kaappi kaapilta ja laatikko laatikolta kaiken läpi ja heität ylimääräisen pois (esim kiertoon annettavaksi). Kuvaat ja pakkaat syrjään ne tavarat mitkä voi myydä jossan markkinapaikassa netissä.
Illalla lämmität saunan, saunot ja nukut yösi yksin ja hyvin. Teet hyvän runsaan aamiaisen ja jatkat hommia. 2-3 pvässä kaikki pitäisi olla käyty läpi, talo imuroitu, pesty ja loput tavarat paikoillaan.
Isommille lapsille voi jo hyvin sanoa että jos ei edes kerta viikkoon tavarat mene paikoilleen niin lauantaisin sinä laitat kaiken irtonaisen jätesäkkiin ja viet roskiin että pääsette miehesi kanssa imuroimaan. Tehosi meillä, jokainen on vain kerran hakenut pussukkansa kadunvarresta takaisin.... Leikkiä saa, riehua saa mutta jäljet siivotaan.
Suosittelen myös päivärytmissä pysymistä: aamulla ylös koululaisten kanssa samaan aikaan, suihku ja vaatteet päälle - ei mitään yöpaidassa notkumista. Henkisestikin masentavaa.... Välittömästi aamiaisen jälkeen keittiön siivous ja sänkyjen laitto (koululaiset tietty tekee itse). Älä unohda ulkoilua pienempien kanssa! Samoin muiden aterioiden jälkeen heti keittiön raivaus, mikään ei ole ankeampaa kuin sekainen keittiö!
Muuten kotia ei tarvitse siivota kuin kerran viikossa, villakoirat selviävät kyllä muutaman päivän oikein hyvin:) Meillä mies siivoaa toisen kerroksen ja minä toisen - tilaa on melkein 250m2. Kun lapset ovat olleet 10v ja yli he ovat jo osallistuneet kodinhoitoon kiitettävästi: astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, pyykkikoneen samoin, imurointia yms.
t 4:n äiti
Eh..kuulostaapa meidän perheeltä=D Paitsi annoin adistukselle huutia, pienin on jo yks, eikä diabetes uhkaa kuin itseäni...Tavaraa on ihan liikaa, köyhän kun on otettava kaikki tarjottu, muuten kukaan ei enää tarjoa. En silti kerkeä joka pussia heti kattoon mitä sieltä menee roskiin, näinhän niitä sitten kertyy. Nollaa vähän, kun tuntuu et pitäs joka kaappi tsekata. Ota vain yks kohde kerralla. Heivaa turha lelukrääsä pois, säästä vain kestävimmät tai tietyt sarjat (meillä toimi). Sun aamu alkaa myöhään, mut ota se sit illasta takas..Keitä "aamukahvit" ja laita pyykkikone pyöriin jne. Mä hyväksyin kans sen tosiasian et mun äiti on jo hommansa tehnyt, päätin olla ottamatta itteeni. Kyllä me pärjätään. Neljännen jälkeen tulin siihen tulokseen et tää maa on mitotettu vaan max.neljälle, autot, pakkauskoot, koti..
Mut muista, huomenna voi olla parempi päivä!Jaksamista kaaoksen keskelle, kyllä se siitä=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin kodin kaappien ja varastojen läpikäymisen odottaessani kolmatta lasta ja nyt kun hän on muutaman kk: ikäinen olen järjestelmällisesti jatkanut hitaasti mutta varmasti. Kirjoitan itselleni pieniä tavoitteita ylös ja pidän niistä kiinni. Olen myynyt tavaraa kirpputorilla, netissä yms ja vienyt myös roskiin. Minullakaan ei ole apua mutta kun pidän omista tavotteistani kiinni ja noudatan jonkinlaista päivärytmiä niin koti on suhteellisen ok järjestyksessä. Lapset hoitavat oman huoneensa, 4 ja 7 v.
En ota stressiä jos joka päivä ei ole yhtä onnistunut ja olen pyjamassa puoliltapäivin. Pääasia että lapset on ruokittu ja puhdasta vaatetta on. Olen kuitenkin huomannut että oma mieli on rauhallisempi kun tavarat ovat järjestyksessä ja niitä on vähemmän.
Ap, tulevana viikonloppuna laitatte hihat heilumaan! Siitä se lähtee, ja jatkossa sun on helpompi pitää arkirutiinia yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua ap! Meidänkin vauva oli sellainen, että kokoajan halusi olla sylissä. Tämä tarkoitti sitä, että juuri mitään kotitöitä ei pystynyt tekemään, kun vauva oli hereillä.
Sitten sovittiin miehen kanssa, että menee vauvan kanssa vaunulenkille, jotta sain siivottua. Pyykkejä viikkailin kun vauva nukkui.
Sinulla on isompiakin lapsia. Ota heidät mukaan pyykkihommiin. Osaavat varmasti lajitella puhtaat pyykit omiin kasoihinsa ja viikatakin jotakin. Meillä kolmevuotias on sukkavastaava, ripustaa aina sukat ja kuivat viikkaa pareittain.
Samalla on mukana siinä, eikä keskeytä pyykkihommaa samalla tavalla, jos olisi leikkimässä jotain omia juttujaan.
Sitten tuo raivaushomma.. Ehkes et nyt saa tehtyä sitä, kun pienin on vielä vauva. Tai sitten pyydät miehesi apua ja pyydät, että lähtisi vaikka sinne vaunulenkille vauvan kanssa, niin saisit lajiteltua poislaitettavat vaatteet ja lelut.
Äidistäsi tuli mieleen, että ...minä pyytäisin ihan reilusti häneltä apua. "Voisitko tulla mulle raivausavuksi ja höpöttelemään. Se piristäisi minua"
Jos hän ei halua tulla, niin homma selvä, mutta saattaahan tuo tullakin. Aina kannattaa yrittää. Kyllä mun mielestä apua voi pyytää omalta äidiltään.
Meillä mummi ja vaari hoitaa lapsia pari kertaa viikossa, kun käymme miehen kanssa uimahallissa. Mieheni auttelee heitä aina, kun tarvitsevat apua jossain rakennushommassa. Homma toimii ja jokainen voittaa. Äiti kyl auttaisi, vaikkei saisi mitään vastapalveluksiakaan.
Hei ap,
Vastaamista auttaisi, jos vähän tarkemmin kirjoittaisit tilanteestasi.
En saanut ihan käsitystä, että onko kyse siististä kodista muuten, mutta että sua vaan ahdistaa se, että tavaraa on liikaa. Vai oliko jotain muutakin ongelmaa elämänhallinnassa.
En myöskään ymmärtänyt, miten äitisi liittyy tähän ongelmaan ollenkaan. Koska toit äitisi esille, jollain tavalla ajatuksissasi liität äidin osaksi tavaranmääräongelmaa. MInusta sinun kannattaisi itsesi takia miettiä, mitkä sun ajatukset äidin suhteen oikein on, kun tässäkin toit esille sen, että äitisi ei auta.
En tunne KETÄÄN, jota äiti auttaisi esim. siivoamisessa, enkä tunne ketään, joka haluaisi että äiti auttaisi. Sen sijaan tunnen monia, joiden vanhemmat auttavat lastenhoidossa. Yleensä sitä pitää kuitenkin itse pyytää, vanhemmat harvemmin tarjoavat apuaan oma-aloitteisesti.
MItä tulee tavaramäärään. Tuttu ongelma. Meillä on aina varsin siistiä ja kaunista. Kun olin kotiäitinä, kodin sotkua oli paljon enemmän, koska kotona vietettiin enemmän aikaa. Tekemättömät työt myös muistuttivat jatkuvasti itsestään, mikä aiheutti ahdistusta.
Auttaisiko sua oppimaan olemaan ahdistumatta siitä tavaramäärästä, mitä et pysty vähentämään. Esim. listaamalla päivälle tehtävät ja sitten olet tyytyväinen kun ne on tehty. Isossa perheessä tavaraa ja vaatetta on paljon. Siitä ei pääse mihinkään.
Se auttaa, että miettii tarkkaan mitä hankkii.
Esim. älä osta vaatteita etukäteen, paitsi vanhimmalle lapselle sen kalliin talvitakin voit ostaa edellisenä keväänä. Kun teillä on monta lasta, niin lapset perivätkin vaatteita. MIksi niitä pitää niin paljon etukäteen hankkia? Et kerro teidän rahatilanteesta. Todennäköisesti kuitenkin tulee halvemmaksi ostaa suunnitellusti, kuin hamstrata alesta.
Mieti, mitä voit tehdä hamstraamiselle. onko se esim. samanlainen asia kuin tunnesyöminen? Mistä muusta saisit samanlaisen nautinnon? Voisiko olla kivempi asia palkita itseään esim. hankkia liikuntaharrastus ja käyttää kirpparille menevät rahat siihen?
Mitä ostat kirppareilta?
Vähennä lasten vaatemäärää. Yksi talvitakki per lapsi, tai max kaksi.
Kaikki vaatteet, joista et tule saamaan kirpparilla kuin ihan pikkusumman, 1-2e kpl, anna eteenpäin, heitä vaikka UFFin laatikkoon. Säästä vain tosi kivat, jotka viet pari kertaa vuodessa kirpparille.
Kirpparilta tulevat tulot eivät välttämättä ole niin suuret, että kannattaisi ahdistuksen hinnalla säästää niitä nurkissa.
Kerro muuten, että kuinka paljon vaatteita lapsillasi on.
Mä ihan tosissani kiinnostuin "elämäntapavalmentaa" sua, joten vastaathan näihin, niin etsitään sulle ratkaisu! Ja kerron sulle omia tavarakaaoshallintavinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan käsittämättömiä vastauksia. Jos yhtään lohduttaa ap, minä ainakin ymmärrän hyvin tilanteesi. Itsellänikin neljä lasta, varmaan hyvin samanlaisilla ikäeroilla kuin ap:lla. Eikä siis todellakaan mitkään liian pienet ikäerot ole ongelmana, kun talossa on koululaisia ja vauva. Kun joku siitäkin ehti mesota.
Minun kohdalla tilanne on nykyisellään se, että olen jo töissä enkä enää kotona pyörittämässä arkea. Kotona vauva-ajoilta muistan juuri tuon tunteen, että seinät kaatuu päälle. Lasten kasvaessa ja ympyröiden sen myötä taas laajentuessa tunne meni ohi. Toivottavasti näin käy sinullakin.
Siivouksen ja äitisi suhteen neuvoni on tilanteen hyväksyminen. En tarkoita tällä sitä, että esimerkiksi luopuisit siivoamisesta, vaan ainoastaan, että hyväksyt sen, ettet pysty tilannetta muuttamaan yksin tai ihan hetkessä. Nelilapsisessa perheessä ei voi aivan siistiä olla eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Mukava ilmapiiri ja rento äiti ovat tärkeämpiä asioita.
Ota pieniä tavoitteita tavaran raivaamisen suhteen. Hae inspiraatiota minimalismi-ajattelusta, esim. blogeja aiheesta löytyy. Päätä, että viikottain laitat esim. kaksi arvokkaampaa tavaraa / vaatetta huuto.netiin ja raivaat vähintään yhden pussillisen kierrätykseen / kaatopaikalle menevää ulos talosta. Kyllä se siitä pikkuhiljaa etenee. Tavarasta saadut rahat voit laittaa esim. remonttisäästöihin tai lapsenvahdin palkkaamiseen.
Ymmärrän harmisi äitisi mielenkiinnon puutteesta. Kerro äidillesi mitä ajattelet asiasta, kysy miksi näin on. Sen jälkeen, jos muutosta ei tule, hyväksy asia. Joillakin ihmisillä on ilmeisesti sellainen ajatus, että useamman lapsen tekevä ei ansaitse apua, kun on mennyt tekemään liian monta lasta. Heidän tyhmyyttään et voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:07"]
No sinäpäs se kannustava olet! Ap:n äitiä ei ilmeisesti kuormita ap:n sisaren lapsen jatkuva hoitaminen kuitenkaan. Eli sisarukset ovat eri viivalla äidin elämässä:(
Jos äiti ei jaksa ja on niiin vanha ja tarvii niiiin paljon omaa aikaa, niin miten hän ei väsy ap:n sisaren luona jatkuvasta lapsen piikomisesta kuitenkaan? Kerropa se kun olet niin viisas ja nenäkäs!
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:42"]
Olisit iloinen äitisi puolesta! Hän viimeinkin ymmärsi, että sinä olet aikuinen, jolla on oma perhe ja oma vastuu siitä. Eikä hänen tarvitse enää kantaa sinun murheita hartioillaan vaan nyt on hänen aikansa keskittyä hänelle mielusiin asioihin.
Voin kuulla oman äitini sanat...lapsia tehdään se määrä mistä vastuun jaksaa myös itse kantaa.
[/quote]
[/quote]
Jotkut lapset ovat niin kamalia ja huonostikasvatettuja, että niitä ei nyt vain jaksa hoitaa.
Esim veljeni lapset on sellaisia hirviöitä, että äitini on koko seuraavan viikon todella poikki, kun hoitaa niitä.
Pakko sanoa isojen lasten äitinä, kenellä on vuorotyöelämää edessä vielä 13 vuotta, että jos omat mukulat vääntäisi peräjälkeen lapsia ja odottaisi, että minä alkaisin töiden sivussa hoitamaan 6-12 lapsenlasta, kun heitä niin uuvuttaa, saattaisin ottaa loparit ja karata ulkomaille.
Ei helvetissä voi ajatella, että tekee suurperheen ja sitten odottaa, että kyllä se äiti auttaa ja hoitaa ne.
Jotain tolkkua siihen vauvakuumeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin sä asut? Jos jossain suht lähellä Tamperetta, niin voisin tulla projektiluontoisesti auttamaan siinä että saat kämpän järjestykseen. t. viiden lapsen siivousta vihaava äiti :D
siis mikä remppa teillä on oikein menossa??? miksei mies tee sitä loppuun?? ap et vastannut missä asut?! miks jokaiselle lapselle pitää olla varastossa ylenmäärin uusia isompia vaatteita?? eikö pienemmät voi käyttää isoilta pieniksi jääneitä?? ota supermarjoo yhteys sehän laittaa kämpän ja elämäsi kuntoon =)!
Hei
Minkälainen työnjako teillä on perheen sisällä?
Mä olen kokenut ainoaksi mahdolliseksi ajaksi/tavaksi hoitaa tavarakaaosta esim. just kausien välissä (talvivaatteet vintille/myyntiin/lahjoitettavaksi ja kesävaatteet esille) niin, että minä saan useamman tunnin aikaa hoitaa asiaa rauhassa. Käytännössä siis miehen on tuolloin mentävä lasten kanss ulos useammaksi tunniksi.
Tai iltaisin tv:n ääressä olen lajitellut kirpparikamoja tai silittänyt vaatteita.
Avainsana on kyllä se, että ei omisteta liikaa vaatteita. Esim. alestakaan ei osteta kivoja vaatteita JOS niille ei ole käyttöä heti tai ihan lähikuukausien aikana. On niin paljon helpompi kun tavaraa ei ole liikaa.
Vauva ja muut lapset miehen kanssa ulos silloin kun teet raivausta, esim. käyt yhden kaapin läpi.
Normaali arkisiivous ja tavaroiden laitto vain otettava tavaksi.
Vitsi jos vaan saisit itsesi aamulla ylös ja suihkuun ja kivat vaatteet päälle. Siitä tulee niin eri fiilis. Uskon, että on vain järjestelykysymys, että sinäkin pääset aamulla suihkuun tai ainakin vaihdat yöpaidan pois. Illalla on mentävä ajoissa nukkumaan, se on A ja O.
Hei
Minkälainen työnjako teillä on perheen sisällä?
Mä olen kokenut ainoaksi mahdolliseksi ajaksi/tavaksi hoitaa tavarakaaosta esim. just kausien välissä (talvivaatteet vintille/myyntiin/lahjoitettavaksi ja kesävaatteet esille) niin, että minä saan useamman tunnin aikaa hoitaa asiaa rauhassa. Käytännössä siis miehen on tuolloin mentävä lasten kanss ulos useammaksi tunniksi.
Tai iltaisin tv:n ääressä olen lajitellut kirpparikamoja tai silittänyt vaatteita.
Avainsana on kyllä se, että ei omisteta liikaa vaatteita. Esim. alestakaan ei osteta kivoja vaatteita JOS niille ei ole käyttöä heti tai ihan lähikuukausien aikana. On niin paljon helpompi kun tavaraa ei ole liikaa.
Vauva ja muut lapset miehen kanssa ulos silloin kun teet raivausta, esim. käyt yhden kaapin läpi.
Normaali arkisiivous ja tavaroiden laitto vain otettava tavaksi.
Vitsi jos vaan saisit itsesi aamulla ylös ja suihkuun ja kivat vaatteet päälle. Siitä tulee niin eri fiilis. Uskon, että on vain järjestelykysymys, että sinäkin pääset aamulla suihkuun tai ainakin vaihdat yöpaidan pois. Illalla on mentävä ajoissa nukkumaan, se on A ja O.
Mulla täsmälleen sama tarina paitsi olen yh ja vanhin (13v) lapsi cp vammainen ja hänellä myös ADHD.on päiviä kun tuntuu että seinät kaatuu päälle mutta jotenkin on vaan jaksettava.en saa myöskään mistään apua, sukua ei jäljellä,useat kuolleet. Ole onnellinen miehestäsi!
En lukenut kaikkia vastauksia, enkä tiedä ap tilannettasi tietysti tarkemmin, mutta mieleeni tuli hakematta yksi kaverini. Kamala hössäys päällä koko ajan. Ensin teki miehen kanssa lapsia tiuhaan tahtiin, itki jo miksei tärppää, kun edellinen on jo puolivuotias. No yllättäen tuli ero ja sitten keksi, että aletaanpa kehittää harrastuksia lapsille. Yh-äiti, työelämässä, monta lasta, paljon harrastuksia, no yllättäen oli taas väsyttävää. Millä ongelma ratkaistiin? Hankkimalla tietysti paljon lemmikkieläimiä, joissa on taas kamalasti tekemistä ja rahanmenoa. Eli ihminen hakee jatkuvasti sietokyvyn rajaa, ei osaa höllätä ja keskittyä. Mitä olisi haitannut, jos lapsilla olisi ollut ikäeroa reilun vuoden sijaan vaikka kolme vuotta, olisiko ne nyt vähemmän rakkaita? Siis tuntuu, että taustalla joku psyykkinen ongelma. Tottakai lapset ovat levottomia, kun äitikin on. Ei nyt varmaan ap ihan osu sinun elämääsi, mutta opetus: laita tämän hetkinen elämä kuntoon ennen kuin haaveilet enemmistä lapsista.
Miksi kirjoitat niin paljon äidistäsi? Ei hänellä ole velvollisuutta hoitaa lapsiasi ja ehkä näkee juuri niin, että jos hoitaa ja siivoaa, lapsia pelmahtelee koko ajan lisää. Äitini hoiti aika paljon lapsiani ennen kuin muutti kauemmas ja täytyy myöntää, että muutto on tehnyt MINULLE ihan hyvää, vaikka ensin suretti. Olen myönteisellä tavalla piristynyt ja saanut otetta elämästäni (ja lapsistani!). Ehkä äitisi toivoo, että napanuora katkeaisi. Hänellä on ilmeisestikin nyt omat harminsa ja surunsa. Kun tuollaisia riippuvuustyylisiä vuorovaikutuksia ei enää ole, ehkä teistä sitten voi tulla Ystäviä.
Jos kiinnostaa, netissä voit tutustua FlyLady-siivousideologiaan, olen kuullut sitä kehuttavan. Siinä muuten mainitaan, että usein nimenomaan hyvin tarkkojen, pedanttien, ihmisten koteihin syntyy kaaos, vaikka se tuntuu hullulta. "Ei kannata aloittaa siivousta, kun en ehdi nyt kunnolla." Siinä opetellaan siivoamista lyhyissä pätkissä.
Alue: Aihe vapaa
Otat kolme jätesäkkiä ja alat tyhjentää kaappeja yksi kerrallaan. Laitat yhteen roskat, yhteen kierrätykseen/myyntiin lähtevät ja yhteen ne mitä haluat säilyttää. Kun kaappi on tyhjä niin pyyhit pölyt jne ja järjestät ne jätettävät takaisin sinne, samalla mietit vielä kertaalleen josko jostain vois luopua. Sitte etenet samalla tavalla kaappi kerrallaan. ja annat koululaisille samanlaiset säkit että tyhjentävät huoneensa kokonaan ja miettivät sitten mitä laittavat sinne takaisin.
Jos sulla ei oo aikaa hinnoitella kirppistä varten niin viet vaan kierrätyskeskukseen tms ja myyt vaan muutamat kalliimat tavarat vaikka netissä.
Mäkin oon kirpputorihamsteri mutta on kolmannen lapsen myötä ollu pakko rajoittaa osteluaan ja ostan kirpputoriltakin vain tarkoin valittuja tuotteita todelliseen tarpeeseen. Pyykkikone pyörii nykyisin niin usein että lapset ei tarvi niin paljon vaatteita ja kun jatkuvasti jäi vaatteita lähes käyttämättä niin totesin että liika on liikaa. Kerään vain seuraavaa kokoa talteen ja kirjoitan ylös mitä vaatteita seuraavasta koosta vielä puuttuu ettei käy niin että on kymmenen paitaa ja kahdeksan kesämekkoa muttei yksiäkään housuja..
Aiemmin myös ostin leluja kirppiksiltä mutta kun niitä helkutti tulee lahjoina joka tuutista muutenkin niin lopetin lelujen ostamisen kokonaan. Ostan sitten kaupasta jonkun legopaketin jos jotain haluan ostaa.