Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan arjen sujumaan, uuvun kohta täysin kaiken alle :(
19.03.2014 |
Koti kaaoksessa. Liikaa tavaraa, jota olen yrittänyt raivata/lahjoittaa/myydä/järjestää sitä mukaa kun on aikaa. Vauva pitää kiireisenä muutenkin, hyvä kun syödä ehtii jossain välissä. Perheessämme myös kaksi koululaista ja vauvan lisäksi yksi alle kouluikäinen. Yksi lapsista diabeetikko. Arki on kiireistä ja mihinkään ei ehdi keskittyä. Kodin sotkuisuus ahdistaa minua, kun mikään ei toimi. Lisäksi olen luonteeltani hyvinkin pikkutarkka joten sotkun sietäminen alkaa olla todella vaikeaa, vaikka pitkälle olen hermojani venyttänyt. Enkä halua valittaa ympärillä oleville ihmisille, kun kukaan ei ymmärrä kuitenkaan. Joten olen hiljaa ja kärsin nahoissani vaikka koville ottaa. Ajattelin kuitenkin tänne nyt kirjoittaa.
Apua on turha kuvitella saavansa mistään. Kukaan ei sitä takuulla tarjoa, ei edes äitini koskaan kysy, miten voin, miten jaksan, voisinko olla jotenkin avuksi? Vaikka varmasti on nähnyt että olen ajoittain melko stressaantunut/väsynyt ja näkee kuinka hirveät määrät meillä on yksistäänkin pyykkiä pestävänä ja viikattavana. Äiti ei edes käy meillä enää juuri koskaan. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Soittelee, mutta puhuu lähinnä vain omia asioitaan, monesti myös minua kuormittavia (kun olin raskaana, tapahtui lähipiirissä todella ahdistavia asioita ja äitini soitteli minulle ja purki ahdistustaan minuun, kysymättä kertaakaan jaksanko kuunnella jne.). Tai puhuu sisareni lapsesta, jota hoitaa usein. Meille ei tule avuksi eikä hoitamaan koskaan. Enkä enää pyydä, joskus pyysin, enää en. Vaikka pienikin apu auttaisi minua ja perhettämme jo todella paljon, ja mieli virkistyisi kun olisi puuhailuseuraa täällä kotona, joku joka auttaisi vaatteiden läpikäymisessä ja järjestämisessä jne.
En osaa pukea sanoiksi tilannettamme niin, että se olisi ymmärrettävissä täällä keskustelupalstalla.
Vauva haluaa olla paljon sylissä, käytännössä järjestelyaikaa on vain silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä (esim nyt) mutta isompi sisarus kaipaisi silloin sitten seuraa. Harmittaa, kun elämä voisi olla niin paljon helpompaa ja ihanaa kun saisi kodin järjestykseen ja turhat tavarat pois, kaapit ojennukseen niin että lapsille löytyisi aina helposti vaatetta mitä tarvitsevat ja että koti olisi helppo siivota! Nauttisin ihan täysillä, voisi kutsua kavereita käymään jne. Nyt ei ketään edes kehtaa koskaan pyytää käymään.
Päivärytmi on mitä on, monesti menee puolille päivin yöpaidoissa, kun ei ehdi vaihtaa eikä omia aamutoimia tehdä. Aamulla on ainoa hetki jolloin voin nukkua, jos vauva on valvottanut yöllä. Isä laittaa koululaiset kouluun ennen töihin menoaan. Haluaisin kuitenkin nousta aikaisin, että saisin päivän alkamaan hyvin. Mutta kun ei aina vaan jaksa...
Kommentit (86)
Miksi te ette tee niin, että koko perhe osallistuu raivaukseen??? Kaksi koululaista ja mies kuitenkin talossa, niin luulisi saavan jotain aikaan vaikka viikonlopun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla olis ketään kaveria, jonka voit kutsua käymään sanoen, että pitää viikata samalla iso pino vaatteita ja voitte juoda kahvit samalla? Itse olen lapseton mutta olen ollut tällaisillakin treffeillä, minua ei vaan osaa haitata se lapsiperhesotku. Ja voimme juoruilla kivoista asioista kun toinen järjestää samalla pyykkejä tai siivoilee tms.
Ja mitä murehtimiseesi tulee siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa niin ajatelepa niin, että eipä kukaan tule sinua kuolinvuoteellasi kiittelemään siitä, että olet ottanut stressiä siitä ja tästä. Jokainen voi tehdä vain sen, mitä voi, ei enempää.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:52"]
Aika jännä juttu, kun tullaan aikuisuuteen joutuukin itse kantamaan vastuun niistä omista arvovalinnoistaan, kodistaan jne. Nosta se perse ylös ja lakkaa keksimättä niitä pirun huonoja tekosyitä miksi teillä on sekaista. Ei kai muutkaan perheen jäsenet kädettömiä ole, varsinkaan koululaiset...
Tämänkin 20min aikana olisit saanut ainakin yhden kaapin järjestykseen.
[/quote]
Onpas täällä ilkeitä ihmisiä, oikeasti.
Nouset ennen lapsia, siivoat, järjestät ja valmistelet ruokia. Lähetät koululaiset kouluun, lähdet kahden pienemmän kanssa puistoon. Puistosta tultua lounas, samalla tarkistat että koululaisille on ip-välipala, sitten pienin nukkumaan, isompi huilmaan sadunluvun kanssa, koululaiset koulusta. Ulkoilua. Valmistelet päivällisen ja vahdit samalla läksyt. Illalla harrastuksia ja samalla itselle ulkoilua.
Kauppareissu kerta viikkoon mietityn listan kanssa. Ja siivousta aina kun pystyy. Pienin kantoliinaan.
Hanki siivooja(esim.kerran viikko?).Vaadi lapsilta ja mieheltä osallistumista kodintöihin.Sanoit että kannat vastuun lapsistasi;varmaan ymmärsit kun ison perheen halusit että kodintöitä riittää sitä enemmän mitä isompi perhe on.Se on osa siitä vastuusta.Ja kai sitä kaaosta pitää myös oppia sietämään.Ei kai isossa perheessä ikinä valmista tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:49"]
Hyvä on, antaa olla. Turhaan tänne mistään asiasta kirjoittaa!
[/quote]
Mitä sinä kiukuttelet. Jo ekassa vastauksessa oivallinen vinkki. Palkkaa siivooja pistämään nurkat kerralla kuntoon! Ja sitten YHDESSÄ koko perhee voimin ylläpidätte järjestystä ja kirjaatte vaikka jokaiselle vastuu alueet. Alle kouluikäinekin varmaan osaa jo laittaa roskat roskikseen ja likaiset sukat pyykkikoriin, tiskit koneesee jne..
Nyt sinä vaan kirjoitat itsestäsi sankarin ja muista syypään perheesi kaaokeen. Ei muut teidän kotia sotke, eikä heidän tarvitse teidän sotkuja siivota.
Jospa ottaist koko perheen mukaan kodinhoitoon? Ei se, että äiti on vauvan kanssa kotona tarkoita että hän on samalla joku piika joka hoitaa koko kodin yksin! Kyllä kouluikäiset lapset jo osaa itse esim. laittaa pyykkiä koriin ja koneeseen.. Ja onhan sulla mies niin laita sekii siivoo yhdessä sun kanssa, vaikkapa viikonloppuna jos silloin on aikaa..
Ja älä huoli, kyllä tulee vielä aika jolloin kaikki on kunnossa :) Oot vaan nyt erityisen stressaantunut ja siksi seinät tuntuu kaatuvan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on ehkä niin omia murheita, että ei tällä hetkellä jaksa nähdä avuntarvettasi. Mä voisin tulla raivausapuun. Eikö ole ketään tehopakkauskaveria tai sukulaista? Olet nyt poikki vauva-arjesta, omien voimavarojesi mukaan teet asiat. Varmaan ajan mittaan helpottaa. Yritä nähdä tilanne väliaikaisena kaaoksena.
Ensin sun tarttee mennä terapiaan. Soita neuvolaan, saat sieltä ihan ilmaisen terapeutin. Perheterapia auttaa teidän koko perheen arjen hahmottamisessa. Näin myös muut pystyy sanomaan että miten he kokee sinun toiminnan.
Oleellista on varmaan lähteä ihan siitä että saisit hoitoapua, perhetyötä saa nauvolasta. Kysy millainen se teillä on koska palvelut eroaa kunnittain; jossain perhetyö hoitaa lapsia ja tekee vaikka ruuan kun taas toisessa paikassa saa juttuapua. Toisaalta sinä tunnut kaipaavan sitäkin?
Minusta pitäisi ymmärtää viimeistään nyt että teitä on iso perheellinen ihmisiä ja jokainen on yksilö. Kaikki voi siivota osansa kotona, auttaa ruokien valmistamisessa taitojensa mukaan yms mutta jos alat vikisemään toisten työn laadusta niin jälleen palataan sinun ongelmiin.
Puhut jotain äidistäsi melko usein, varmaan kannattaisi puhua yhdessä hiukan pintaa syvemmältä asioista? Vaikka jälleen, jos sinä olet vaikea eikä sinua nappaa toisten asioista kuuntelu ja valitat miksi muut ei kysy sinulta kuulumisia niin ehkä se terapia on oikeampi osoite. Et sinäkään soita/mene äidillesi ja tunnutte olevan kiinnostuneita silloinkin vaan omista asioistanne niin ei sekään sitten toimi väkisin ellei tahdo nähdä asian eteen työtä.
Ihmissuhteet ei ole ilmaisia. Mikä on suhteesi äitiin ja muihin? Mikä on parisuhteen taso ja miten lapsien kanssa menee? Kun he muuttaa pois kotoa, palaako takaisin ja kuuluuko heidän silloin kuunnella sinun valitusta -oletko kiinnostunut heistä?
Tässä on varmaan paljon asiaa. Mutta ei asiat vaan itsestään lähde käyntiin.
Paikat kuuluu vaan putsata. Jos et sinä siivoa, joku siivoamaan!
Jos sinä et mene äidillesi ja kysele aidosti kiinnostuneesti mitä hänelle kuuluu niin miten olettaa että muut vaan vuodesta toiseen tuppautuu väkisin luoksesi -koska kyllä sinun asenteen huomaa..
Mene terapiaan. Aloita siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asuisit meidän lähellä, mä voisin tulla seuraks ja avuks=) Rakastan järjestelemistä ja raivaamista ja olen joskus harkinntu ammattiraivaajan uraakin.Mut me asutaan niin sivussa että olis aika sattuma jos olisit täältäpäin (P-Karjala).
Meillä on päässyt kertymään tätä kaaosta. Liian paljon tavaraa, liian paljon kivoja kirppislöytöjä, ok olen hamsteri ja ostan lapsille vaatetta tulevaisuuttakin ajatellen alesta. Siis isompia kokojakin. Remonttia on tehty ja on jouduttu roudaamaan tavaraa pois remontin alta johonkin, mihin on mahtunut jne.. siitäpä sitä pikkuhiljaa alkaa kaaosta tulla. Haaveilen, että kun saisin kaiken paikoilleen ja vähennettyä tavaraa, niin pystyn kyllä sitten pitämään siisteyden talossa hyvin. Kuten sanoin, olen pikkutarkka ja siksi tämä tilanne tuppaa stressaamaan ja kun tämä on jatkunut jo pitkään.
Kiitos teille, jotka asiallisesti vastasitte :) Helpottaa jo se kun huomaa että edes joku ymmärsi mitä ajan takaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:52"]
Aika jännä juttu, kun tullaan aikuisuuteen joutuukin itse kantamaan vastuun niistä omista arvovalinnoistaan, kodistaan jne. Nosta se perse ylös ja lakkaa keksimättä niitä pirun huonoja tekosyitä miksi teillä on sekaista. Ei kai muutkaan perheen jäsenet kädettömiä ole, varsinkaan koululaiset...
Tämänkin 20min aikana olisit saanut ainakin yhden kaapin järjestykseen.
[/quote]
Onpas täällä ilkeitä ihmisiä, oikeasti.
[/quote]
Mitä v****a??? Totuus monta kertaa satuttaa, mutta ei se auttamatta ilkeyttä ole. Pyydän anteeksi. Jaxuhali :)
Lasten isä? Ei kait teitä nyt kumpaakin tarvita 24/7 niiden lasten kaitsemiseen? Toinen hoitaa lapset ja toinen huushollin iltaisin ja viikonlopuisin. Ja epäilen kyllä, että syy miksi äitisi lakkasi auttamasta on juuri, tuo että totesi, että jos kerran lapsia pitää olla noin monta, hoida leiviskäsi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, älä enää ole hamsteri, se jos mikä jeessaa... ettei vaan kävisi niin, että saatte raivattua, mutta pikkuhiljaa olette samassa jamassa?
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 13:06"]
Lasten isä? Ei kait teitä nyt kumpaakin tarvita 24/7 niiden lasten kaitsemiseen? Toinen hoitaa lapset ja toinen huushollin iltaisin ja viikonlopuisin. Ja epäilen kyllä, että syy miksi äitisi lakkasi auttamasta on juuri, tuo että totesi, että jos kerran lapsia pitää olla noin monta, hoida leiviskäsi itse.
[/quote]
Sama epäilys, äiti on vaan hienotunteinen, että ei sitä sano ääneen. Sama päteneen muihinkin ap läheisiin.
Homma lähtee ihan varmasti lapasesta, jos jäät passiivisena tilanteen vietäväksi. Katsele hetki ympärillesi, kirjaa suurimmat murheet ylös ja pikkuhiljaa ryhdyt niitä tekemään. Jos sotku ei ole yhdessä yössä tullut, ei sitä tarvitse yhdessä yössä siivota. Lapsetkin voi osallistua tähän tekemällä vastaavan listan.
Saisitko palkattua lastenhoitoapua? Joku opiskelija tai eläkeläinen, joka veisi pienemmät lapset ulkoilemaan pariksi tunniksi, niin että saat järjestellä rauhassa.
Ja sen jälkeen palkkaatte siivoojan 1-2 krt kuussa. Siivoojassa on se hyvä puoli, että ennen sen tuloa on pakko järjestellä paikat kuntoon. =)
Puhu. Puhu tunteistasi puolisollesi, lapsillesi ja äidillesi. Päästä heidät pääsi sisään, tuskin he ymmärtävät miten paljon kaaos sinua ahdistaa.
Ihan hyvä, että kerroit jaksamisestasi. Jokainen täällä taatusti ymmärtää, että tuossa tilanteessa varsin vähän apua on lapsiluvun tai muiden valintojen moralisoimisesta. Se juna meni jo ja tilanne on nyt tuo, mitä kuvasit.
En tiedä, minkä ikäinen äiti sinulla on, mutta jos on vielä nuorehko ja hyväkuntoinen, voisit ihan suoraan pyytää häneltä apua. Jos hän ei ehdi, kenties hän tuntee jonkun tuttavan tai muun sukulaisen, jolla on aikaa. Varmasti äitisi auttaa, kun ymmärtää, että apu on nyt todella tarpeen.
Sitten voisitte miehenne kanssa puhua asioista. Kyllä mieskin voi osallistua ainakin vapaa-aikoinaan. Samoin hänen pitää ymmärtää, että sinä tarvitset usein sitä täydellistä irrottautumista koko tuosta paketista, että jaksat.
Kouluikäiset voivat jo vähitellen oma-aloitteisesti kantaa vastuun omista vaatteistaan, huoneiden siisteydestä, välipaloistaan.
Muut ovat ehdottaneetkin siivojan palkkaamista, tai lastenhoitoapua (esim. joku opiskelija voi mieluusti ottaa sellaisen pestin).
Älä ole itsellesi liian ankara. Sinulla on nyt menossa raskas vaihe, joka varmasti helpottaa jatkossa.
Ap, et maininnut lainkaan miestäsi. Miten hän auttaa/osallistuu? Soita kierrätyskeskukseen, Pelastusarmeijalle, lähetystorille, ihan mihin vaan. He tulevat pakettiautolla hakemaan tavaraa, lelua ja vaatetta pois.
Etkö voisi pyytää äitiäsi avuksesi edes yhdeksi aamupäiväksi kun isommat lapset koulussa?
Jo muutamassa tunnissa saa yllättävän paljon aikaiseksi kun on muutama apukäsi paikalla. Tai mummo laittaisi vauvan vaunuihin ja sen isomman kotihoidossa olevan veisi puistoon, jolloin ehtisit rauhassa laittaa kotia kuntoon
Tykkään itsekin kun siistiä ja paikat järjestyksessä (kodin ei tarvi kiiltää) ja ahdistun jos paikat sekaisin
Alue: Aihe vapaa
voisin tulla auttamaan. olen työtön. pientä korvausta esim.20e vastaan. missä asut?